Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
Enpä usko. Jos olisin mies, tuskin kukaan nainen voisi kiinnostua minusta. Olen työtön, köyhä ja laiska. On myös mielenterveysongelmia jonkin verran. Olisin myös mieheksi liian lyhyt näillä geeneillä, isäni vain 172 ja äitini ehkä 165.
Ehkä jos miehenä saisin isäni luonteen ja urheilullisuuden, voisin kyllä kiinnostaa joitain naisia.. Ehkä itsekin kiinnostuisin vähän, mutta en kyllä elämänkumppaniksi haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilisin ainakin. Olisipahan kerrankin joku joka ymmärtäisi, mutta muutoin voisi kyllä olla aika mielenkiintoinen suhde niin hyvässä, kuin pahassa 😆
Todellakin, kunhan olisi mies. Minua on sanottu hankalaksi kumppaniksi ja ymmärrän miksi. Yhtä lailla minustakin on tuntunut, että kaikkien kanssa on jotenkin hiton hankalaa.
Minä vaadin omaa tilaa ja annan sitä myös toiselle. Olen hauska, mutta vain omasta mielestäni.
En. Olen hankala, oikukas ja laiska. En huolehdi itsestäni, ahdistun kaikenlaisesta
En. Olen äärettömän räjähdysherkkä ja jollakin lailla vähän hankala tyyppi ja sairaalloisen tarkka siisteydestä, myös haen mielelläni riitaa jos jokin ärsyttää. Laitan myös helposti poikki jos toinen vaikka sanoo vähänkin jotain mikä loukkaa minua. Eli olen aika mahdoton. Mutta onneksi viihdyn sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, jos siis olisin mies. Täysihoito kotona eikä tarvitsisi mitään tehdä. Hyvännäköinen katseltava ja yrittää miellyttää kaikin tavoin.
Nuorempana kyllä ja oikeasti silloinen samanlainen olisi ollutkin ihan unelma. Sopivasti menevä ja sosiaalinen, mutta kuitenkin parisuhdehaluinen ja perhekeskeinen tyyppi haussa olikin. Nyt reilu 20 vuotta ja muutama umpisurkea suhdeviritelmä myöhemmin sitä on jo kasvanut niin kieroon yksin asuessaan, ettei yhteiselosta tulisi yhtään mitään toisen tällaisen kanssa.
Eikä tällaista osin erakoitunutta katkeroa kyllä katselisi täysin erilainenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ikionnellinen. Mielenkiinnonkohteeni eivät ole varsinaisesti erikoisia mutta olen uppoutunut niihin niin syvälle, ettei mielenkiintoista keskustelukumppania tahdo löytyä
Mun mieheni on aika paljon samantyyppinen ihminen kuin minä, mutta ei onneksi täysin samanlainen. En todennäköisesti seurustella itseni kopion kanssa. Me olisimme niin laiskoja ja saamattomia, että todennäköisesti emme vapaa-ajalla pääsisi pirtistä pois ollenkaan ja sitten inhottaisiin sekä itseämme että toinen toisiamme sen takia.
Mä olen siis niin saamaton ja laiska kaikessa lähtemisessä, että luultavasti en jaksaisi yksin edes mökille lähteä vain siksi, etten jaksa pakata tavaroita. Mieheni on tässä asiassa paljon reippaampi ja kun hän pistää tuulemaan ja kertoo, milloin auto starttaa, olin minä mukana tai en, niin mä saan potkittua vauhtia itseenikin ja näin asiat edistyvät melkein sovitussa aikataulussa. Mä en yhtään pidä itsessäni siitä vetkuttelupiirteestä, joten en usko, että tykkäisin sellaisesta piirteestä kumppanissanikaan. Mä arvostan suuresti sitä, että mieheni ei määräänsä enempää jaksa mun vatulointiani katsoa, vaan pistää vauhtia tekemisiin. Tykkään sitten enemmän itsestänikin, kun olen saanut jotain aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustelisi. En keksi yhtään mitään syytä miksi kukaan muukaan haluaisi tällaisen naisen, enhän itsekään haluaisi jos olisin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä seurustelisin, tosin hieman ulospäinsuuntautuneempi versio sopisi paremmin vastapariksi.
Kyllä. Hyvä tyyppi ja kokonaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, tykkään hempeilystä ja olen toivoton romantikko.
M
Kuulostaisi aika mielenkiinnottomalta.
Vaimoni on fyysisesti hyvin erilainen kuin minä (siis sen lisäksi että olemme eri sukupuolta). Tämähän on noin geneettisesti hyvä asia. Myös seksissä on koko ajan opittavaa toisesta.
Meillä on on myös hyvin erilaiset kiinnostuksen kohteet. On kiva että kummallakin on vähän omaa aikaa omien puuhiensa parissa. On toki myös niitä yhteisiä asioita. Lisäksi osaamme ovin erilaisia asioita. Yhdessä osaamme siis enemmän.
Meillä on paljon yhteisiä mielipiteitä mutta myös eroja, joten saamme joskus tervetullutta kitkaa - arki on sopuisaa, mutta monista asioista joudutaan neuvottelemaan. On hyvä että vaikeissa kysymyksissä käydään läpi erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä.
Muuten kyllä mutta varmaan nalkuttaisin juomisesta.
En ikinä, eikä mulla ole edes huono maku, kun ei seurustele kukaan muukaan. Mä olen ihmisjätettä ja inhottaa edes elää omissa nahoissani.
Seurustelen pakostakin, olen sinkku
Mä olen kiva, hauska, sivistynyt, omillani toimeen tuleva, laitan tosi hyvää ruokaa ja rakastan seksiä. Ulkonäkö kuulema varsin viehättävä, joten sinänsä olisin oiva seurustelukumppani. Ajatus siitä että seurustelisin ihan samanlaisen kanssa tuntuu kuitenkin vähän tylsältä.
Oma puolisoni on rauhallisempi, kärsivällisempi ja harkitsevampi kuin minä, tykkää ajaa autoa, eikä pelkää hämähäkkejä. Olen oikein kiitollinen näistä ominaisuuksista. Vastakohdat täydentää toisiaan.
Ehkäpä. Olisi kerrankin kumppani joka kertoo hauskoja vitsejä!