Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
Kyllä. Olen lojaali, otan toisen tarpeet huomioon, haluan tehdä toiselle kivan olon, olen hauska (tarkoituksella tai tarkoittamatta), "palvelen" kumppania mielelläni (eli siis tykkään vaikka kokata jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama isohko ongelma tulee mieleen. Oletan, että "sukupuoli" tarkoittaa tässä tapauksessa biologista sukupuolta, jolloin vastakkaisuus ei olisi ongelma. Jos tämä henkilö olisi kuitenkin lähes tulkoon kopio itsestäni, niin myös hänellä olisi sukupuoli-identiteetin ristiriita ja hän ilmentäisi kokemaansa sukupuolta (mies). Tämä taas olisi ongelma koska en tunne romanttista vetoa naaraspuoliseen ihmiseen, joka identifioi itsensä mieheksi (yritän parhaani mukaan tasapainoilla helposti ymmärrettävän ja sensitiivisen kielenkäytön välillä). Toinen ongelma olisi ilmeisesti seksuaalisuuden ilmentäminen, molemmat haluaisivat olla penetroiduttava osapuoli (joskaan en tiedä miksi henkilö joka identifioi itsensä mieheksi haluaisi sellaista, tosin onhan niitä siitäkin tykkääviä miehiä olemassa). Kaikki muu todennäköisesti toimisi ihan kivasti, ongelmaksi saattaisi muodostua sitten ehkä liian kaverillinen suhde, jos molemmat ovat hyvin samanlaisia. Kaipaan myös sellaista jännitettä parisuhteeseen (ja hän ilmeisesti kaipaisi myös).
Toivon hartaimmin, että tämä oli kieli poskessa kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
En. Olen äärettömän räjähdysherkkä ja jollakin lailla vähän hankala tyyppi ja sairaalloisen tarkka siisteydestä, myös haen mielelläni riitaa jos jokin ärsyttää. Laitan myös helposti poikki jos toinen vaikka sanoo vähänkin jotain mikä loukkaa minua. Eli olen aika mahdoton. Mutta onneksi viihdyn sinkkuna.
Oletko ajatellut, että loukkaantumisherkkyys rajoittaa elämääsi muutenkin kuin estää mahdollisesti seurustelun? Eikö sille kannattaisi tehdä jotain?
Minä vasta etsin häntä, siis itseäni.
Minä juuri erosin itsestäni ja nyt me riitelemme yhteisestä omaisuudestamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä seurustelisin ilomielin itseni kanssa sillä hänellä on maailman paras anoppi ja appiukko.
En. Olen sen verran traumatisoitunut yksilö, että ihmettelen joskus miten naisystäväni jaksaa olla kanssani. Toisaalta hänelläkin on aika pahoja traumoja, joten se selittänee asiaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin seurustella. Saisin ainakin olla tarpeeksi rauhassa itsekseni.
Ehdottomasti kyllä, olisi vihdoin joku jonka kanssa keskustella asioista sillä tasolla ja tietopohjalla, mikä itsellänikin on. Koko elämäni olen etsinyt ja aina saanut pettyä tämän suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama isohko ongelma tulee mieleen. Oletan, että "sukupuoli" tarkoittaa tässä tapauksessa biologista sukupuolta, jolloin vastakkaisuus ei olisi ongelma. Jos tämä henkilö olisi kuitenkin lähes tulkoon kopio itsestäni, niin myös hänellä olisi sukupuoli-identiteetin ristiriita ja hän ilmentäisi kokemaansa sukupuolta (mies). Tämä taas olisi ongelma koska en tunne romanttista vetoa naaraspuoliseen ihmiseen, joka identifioi itsensä mieheksi (yritän parhaani mukaan tasapainoilla helposti ymmärrettävän ja sensitiivisen kielenkäytön välillä). Toinen ongelma olisi ilmeisesti seksuaalisuuden ilmentäminen, molemmat haluaisivat olla penetroiduttava osapuoli (joskaan en tiedä miksi henkilö joka identifioi itsensä mieheksi haluaisi sellaista, tosin onhan niitä siitäkin tykkääviä miehiä olemassa). Kaikki muu todennäköisesti toimisi ihan kivasti, ongelmaksi saattaisi muodostua sitten ehkä liian kaverillinen suhde, jos molemmat ovat hyvin samanlaisia. Kaipaan myös sellaista jännitettä parisuhteeseen (ja hän ilmeisesti kaipaisi myös).
Olet siis biologisesti nainen, mutta identifioidut mieheksi, haluten silti olla penetroitava osapuoli. Sehän ei tarkoita mitään muuta kuin että olet homomies, naisen kehossa. Tunnen hlö.kohtaisesti sukupuolensa korjanneen lesbonaisen, eli hän siis oli ennen biologisesti mies, mutta nykyään nainen & lesbo. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Paitsi jos pitäisi olla suhteessa itseensä nykyisessä tilanteessa 😁 Korjatussa tilanteessa uskoisin, että sulla ois asiat ihan hyvin. Vaikkei asiasta paljon huudella, on paljon jopa heteromiehiä, joita kiinnostaisi kaltaisesi ihminen.
Kyllä voisin. Saisin hellän, uskollisen ja ymmärtäväisen naisen joka ei pidä mitään itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtelias, avarakatseinen, hyvännäköinen, hauska, hyvä työssään…öö joo, kyl mäkin olisin mun kaa!
En varmaan kestäisi toista samanlaista. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen, eli meillä olisi varmaan hirveä siivo, jos kumpikaan ei siivoaisi. Mutta ainakin hyvää ruokaa riittäisi, sillä kokkaamisesta pidän. En kyllä muutenkaan jaksaisi itseni kaltaista ihmistä. Onneksi oma mieheni täydentää hyvin minun puutteitani. Hän on paska kokki, mutta siivoaa mukisematta yms. Yleensäkin hän on aikaansaavampi kuin minä, joka olen enemmän sellainen taivaanrannanmaalari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin teettää itsestäni kloonin ja mennä sen kanssa naimisiin kun se tulee täysi-ikäiseksi. Viidenkymmenenviiden vuoden ikäero ei haittaisi minua. Ehkä vihdoinkin saisin tasoistani seuraa.
Olen hyvin introvertti, mies ja lapset tuntuvat monesti olevan liikaa. Voisin olla itseni kämppis, olisimme varmaan tyytyväisinä rauhassa omissa huoneissamme.
Menin naimisiin. Ihan hyvin pyyhkii.
Ihan ok vaikka 3 suhdetta kariutunut. Tykkään itsestäni.
Suomessa on puoli miljoonaa yksinäistä ihmistä jotka seurustelevat mieluiten itsensä kanssa, eiköhän tämä ole ihan tavallista täällä meillä.
Seurustelisin. En tiedä olenko harhainen, mutta mielestäni olen parempi mies kuin monet kaverini, jotka pääsevät suhteisiin.
En, koska kaltaiseni mies ei haluaisi seurustella kenenkään kanssa.