Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan jo seurustelenkin itseni kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeassa seurassa parhaat puolet pääsisivät esiin ja sielunkumppanin kanssa toimisi suhde hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh. Luulen että pitäisin itseni kaltaista tyyppiä outona hyypiönä ja kun tutustuisin itseni kaltaiseen, yllättyisin kuinka konservatiivinen hän kuitenkin on.
Olisi aluksi ihanaa kun joku hyväksyy ja ymmärtää täydellisesti eikä tuomitse tai kiusaa erilaisuudesta. Olisi joku joka puolustaa eikä olisi koskaan sua vastaan. Voi olla että oltaisiin liian paljon yhdessä vaan eikä saataisi mitään järkevää aikaan. Lopulta meillä olisi tylsää jos liikaa oltaisiin keskenään. Erossa oleminen olisi rakkaasta olisi raastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin! Saisin hyvää ruokaa, erinomaista seksiä, mielenkiintoisen keskustelukumppanin, seuraa harrastuksiini, hellyyttä, huomiota ja taloudellista turvaa! Hyvännäköistä, edustuskelpoista seuraa, joka osaa pukeutua eri tilanteisiin! Keskimääräistä älykäämmän ja huumorintajuakin löytyisi! Käsistä kätevä, akateeminen mies!! Hyvät hermot, ahkera!! Vau, voisinpa saada itseni mieskopion! Huonot puolet, että olisin varmaankin keskimääräisä lyhyempi, inhoaisin urheilu (en tosin oo ylipainoinen) ja sitä myöten ei kai olisi miespuolisia kavereita!?
Käteni on pannut munaani joten . .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustelisi koska olen hyvin dominoiva ja vaikka puolustan rakkaitani kuin leijona, lyttäisin kumppanini tahdottomaksi lapaseksi joka joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan.
En tykkäisi että synkkaisi liian hyvin koska mun mielestä ihastuminen on kamalaa. Liian rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, kumppanin täytyy olla sopivasti erilainen.
En, koska mulla on mielenterveysongelmia. Vaikka olen mukava, muut huomioiva ja pääasiallisesti kunnossa, olen silti liian ailahteleva tunne-elämältäni., enkä haluaisi seurustella toisen samanlaisen kanssa. Oikeassa elämässä mulla kylläkin on miesystävä, saa nähdä kuinka kauan...
Mielenkiintoinen ajatus. Äkkiseltään kyllä, mutta… Mieheni tekee nyt ruoat, ja on perheen kokki, ja siitä en haluaisi luopua. Olen myös ajoittain aika saamaton ja kaksi samanlaista ei ehkä siinä suhteessa toimisi.
Kyllä. Meillä olisi varmaan ihan sikahauskaa yhdessä. Vieläpä samat toiveet parisuhteen luonteesta.
Kyllä voisin seurustella itseni kopion kanssa. Tällä hetkelläkin seurustelukumppanini on aika lailla
samanlainen, ja meillä menee hyvin.
Jos olisi samat arvot, kiinnostuksenkohteet, harrastukset, elämänasenne... Ehdottomasti! Ois mahtava seikkailu! Pari muttaakin on, olen tällähetkellä juova alkoholisti ja kaksi juovaa alkoholistia ei voi seurustella keskenään ,ei myöskään juova ja raitis. Jos olisin raitis alkoholisti, voisin kyllä mieluustti seurustella toisen raittiin kanssa. Esim. kohtuukäyttäjän kanssa taas en oikein. Toinen asia mitä miein on itepäinen luonne. Toisaalta en kyllä mitään tohveliakaan halua. Ei se varmaankaan haittaisi, kun jos olisi kumminkin se arvomaailma samanlainen, niin varmaan aika usein oltais asioista samaa mieltä.