Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
Itseasiassa viime vuonna järjestin pienet yhden hengen Me, myself & I bileet itselleni kun vaihdoin laillisesti nimeni, päätin alkaa olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja olla kiinni tässä ajassa. Mutta jos tapaisin kaltaiseni miehen en varmaan kestäisi häntä kovin kauaa, olen masennukseen taipuvainen, itsepäinen, innostuja ja aika passiivisaggressiivinen, enkä aina saa asioita sanottua suoraan silloin kuin pitäisi. Hyviä puoliakin löytyy, huumorintaju, luotettavuus ja vielä kohtuullisen hyvännäköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska olen pinnallinen ja olen ruma läski. Mieheni pitää tärkeämpänä muita ominaisuuksiani, joihin minä en tällaisen ruman läskin tapauksessa todennäköisesti lähtisi edes tutustumaan
Vaikka pidän itsestäni, en haluaisi samanlaista kumppania. Haluan parisuhteelta jotain muuta, kuin samankaltaisuutta kaikessa, ja pidän erilaisuuttamme kumppanini kanssa elämäämme parantavana asiana.
Minä voisin seurustella itseni kanssa. Olen huumorintajuinen, sopeutuvainen, kiltti, toiset huomioon ottava,
säästäväinen.
Itse asiassa seurustelenkin juuri paljolti itseni kaltaisen kanssa. Kohta kaksikymmentä vuotta yhteiseloa ja
hienosti menee!
En. Olen ailahtelevaa sorttia ja taipuvainen ahdistukseen ja epävakauteen. Puolisoni on stabiili ja tasapainottava henilö. Olen sunnittelija, hän on toteuttaja.
Jos olisin itseni kanssa, elämä olisi hirveää vuoristorataa, rajuja riitoja, epävarmuutta, ahdistusta, koska lietsottaisiin toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa. Aivan liian vaativa, hemmotteluhakuinen, jatkuvasti pusi, pusi ja sitä rataa.
Onneksi mieheni kuitenkin jaksaa hommansa hoitaa
Vierailija kirjoitti:
En, kamala ajatuskin! Olisimme yhdessä ankeita
Mä olen sen verran hyvä tyyppi ja mulla on hyvä huumoria, että olis ihan jees.
Olen huomannut, että sellaiset ihmiset, keiden kanssa huumori kohtaa, on kiva olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olen takakireä niuhottaja, mutta en voisi sietää samaa kumppanilta. Kumppaniksi valikoituu aina rennompia tyyppejä tasapainottamaan.
En. Olen neuroottinen, Erityisherkkä, introvertti ja monesta asiasta traumatisoitunut. XP En haluaisi itse olla erityisherkän tai introvertin kanssa. Ymmärtäväinen ekstrovertti tasapainottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko. Jos olisin mies, tuskin kukaan nainen voisi kiinnostua minusta. Olen työtön, köyhä ja laiska. On myös mielenterveysongelmia jonkin verran. Olisin myös mieheksi liian lyhyt näillä geeneillä, isäni vain 172 ja äitini ehkä 165.
Ehkä jos miehenä saisin isäni luonteen ja urheilullisuuden, voisin kyllä kiinnostaa joitain naisia.. Ehkä itsekin kiinnostuisin vähän, mutta en kyllä elämänkumppaniksi haluaisi.
Lyhyt mies ei ole naisena lyhyt, vaan mielummin ylipainoinen. Luulisi olevan itsestäänselvyys.
En. Tässä yksin eläessä (sinkkuna ja yksinäisenä) on ollut aikaa tutustua itseensä ja ymmärtää ne syyt jotka nuorempana aiheutti sen, etten ollut "parisuhdematskua" sellaisten miesten silmissä joita itse olisin voinut edes harkita parisuhteeseen.
Niitä leukalentäjiä ja muita pelkän seksin vonkaajia kyllä riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samantapainen voisi olla mutta en haluaisi seurustella itseni kopian kanssa.
Vanhan minän kanssa tottakai. Mitään ei puutu. Silloin pidin itse itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Jos toinen on täysin haluton parisuhteeseen, niin mitä järkeä? Siinä sitten kaksi samanlaista, ei ei ei :D
Olen lojaali ja luotettava. Kun sitoudun, se pitää. En petä enkä valehtele. Olen aika mukava ja huumorintajuinen sekä kekseliäs.
Mutta parempi tuo nykyinen puoliso on - hänellä on piirteitä, jotka tekevät minulle hyvää ja joskus ajattelen että myös päinvastoin. Hän esimerkiksi ei jää vatvomaan menneitä, ei analysoi jotain tapahtumia, kuvittele aina kauheita skenaarioita tai syitä. Hän on jotenkin simppelimpi ja luulen, että onnellisempi sen takia. Hän saa asioita aikaan, siinä missä minä vain makaan sohvalla ja suunnittelen.
En. Tämä ikisinkkuus vaati itseltäni paljon työtä, sopeutumista ja hyväksymistä etten tämän prosessin jälkeen ole enää sellainen ihminen jonka kanssa olisi kivaa elää parisuhteessa.
Sen sijaan se ihminen, joka olin 20-25 vuotta sitten olisi ollut oikeinkin sopiva seurustelukumppani.
Vierailija kirjoitti:
En. Olen takakireä niuhottaja, mutta en voisi sietää samaa kumppanilta. Kumppaniksi valikoituu aina rennompia tyyppejä tasapainottamaan.
Itse taas huomasin, etten olekaan takakireä niuhottaja jos elän yksin tai kumppanini on sopivasti takakireä niuho hänkin.
Sen sijaan nuo rennommat kumppanit oli itselle aivan vääränlaisia ja saivat nutturan turhankin tiukalle.
Vierailija kirjoitti:
Olen lojaali ja luotettava. Kun sitoudun, se pitää. En petä enkä valehtele. Olen aika mukava ja huumorintajuinen sekä kekseliäs.
Mutta parempi tuo nykyinen puoliso on - hänellä on piirteitä, jotka tekevät minulle hyvää ja joskus ajattelen että myös päinvastoin. Hän esimerkiksi ei jää vatvomaan menneitä, ei analysoi jotain tapahtumia, kuvittele aina kauheita skenaarioita tai syitä. Hän on jotenkin simppelimpi ja luulen, että onnellisempi sen takia. Hän saa asioita aikaan, siinä missä minä vain makaan sohvalla ja suunnittelen.
Heh, sähän olet kuin mä! Ja ei millään pahalla mutta en mäkään seurustelisi sun kanssa.
Enkä itseni.
En tiedä seurustelisinko kun en halua seurustella kenenkään kanssa mutta varmasti olisimme mielenkiintoinen pari ystävinä!
Pidän kovasti itsestäni enkä haluaisi muuttaa mitään. En ole ihan A4-ihminen, tylsää ei ainakaan tulisi.