Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
En seurustelisi, enkä avioituisi itseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan!
Ihan helkkarin laiska ja itsekeskeinen hyypiö. Odottaisi minun tekevän kaikki kotityöt ja käyvän töissä, kun itse vain loisii päivät pitkät tekemättä mitään. Lisäksi vielä huutaisi ja haukkuisi päälle ja määräilisi kaikesta. Sotkuinenkin olisi, eilinen siivous olisi hukkaan heitettyä, kun tänään töistä tullessani olisi vastassa totaalinen kaaos. Puoliso olisi nääs ruvennut "siivoamaan" ja kipannut kaikkien kaappien sisällön lattioille ja pöydille. Harmi kun into sitten loppui kesken ja roinat jäi siihen. Kokemuksesta tietäisin, että ne roinat on vielä parin-kolmen kuukaudenkin päästä levällään.
Harvinaisen rasittava tyyppi siis, lihava ja laiska. Onneksi minun ei tarvitsekaan seurustella mokoman kanssa.
p.s.
Ihme, että oma mieheni jaksaa minua.
Ilman muuta! Olisi kivaa. Kumppani olisi kiltti ja ahkera ja hyväntuulinen.
En todellakaan. Olen suorastaan ihan hirveä epävakauden vuoksi, ihmishirviö. Silti mies on jaksanut vierellä 17v mitä ihmettelen kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin. Vaikea on pariutua, kun odottaa toiselta samaa kuin itseltä, ja näin hyviä ei miehissä ole. Tai jos on, eipä ole tullut vastaan.
Enkä edes vitsaile.
En nykyisen itseni, mutta sen kanssa kyllä joka olin alle 25-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelisinko itseni kanssa, siis oman kloonini kanssa.
No en. Haluan kumppanin jolla on selkeät omat mielipiteet ja joka pystyy pitämään yllä keskustelua asioista laidasta laitaan. Myös siitä näkökulmasta josta itse en asioita näe ja katso, ja päinvastoin, pystyisi hyväksymään minun mielipteeni ja kesksutelemaan niistä asiallisesti ja rakentavasti.
Jos siis kumppanini olisi toinen minä, kävisi se todella tylsäksi. Tietäisin aina etukäteen mitä mieltä hän tulee olemaan, mitä asioista ajattelee jne.
Pidän kyllä itsestäni enkä haluaisi missään nimessä olla mikään tai kukaan muu. Kumppaniltani edellytän omia vahvoja mielipiteitä, kykyä analysoida niitä ja avarakatseisuutta hyväksyä se että toinen on toista mieltä. Eihän sitä saisi minkäänlaista keskustelua aikaan ihmisen kanssa joka olisi vain että juuri niin. Näinhän se on. Olet oikeassa. Kun kaksi kloonia yritttäisi pitää keskustelua yllä.
Keskustelu ei muuten ole sama kuin riita vaikka niin iso osa ihmisiä niin kuvitteleekin. Siksi hyvän kesksutelukumppanin kanssa pystyy nauttimaan, oppimaan ja tarkistamaan omia kantojaan.
Kyllä vain, olisi hyvin paljon juteltavaa ja korkea libido sekä ennakkoluuloton mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vehkeitten pitäisi olla erilaiset, muuten kyllä, ehdottomasti. Olen seurustellutkin, mutta hän oli naimisissa ja toisin kuin minä, joi liikaa. Joten sanoin vuosi sitten heippa. En ole katunut, osaan olla yksinkin. Saan jopa järisyttävämpiä orgasmeja kuin koskaan. Ei siihen tarvita toisen naisen miestä, jonka penis on juomisen takia niin veltto, ettei tunnu ollenkaan.
Kyllä seurustelisin, ei tulisi aika pitkäksi, tehtäisiin kaikkea mahdollista mukavaa ja harrastettaisiin liikuntaakin monipuolisesti, petipuuhissa taivas olisi kattona ja keittiössä leivottaisiin ja kokattaisiin kilpaa...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä toivoisin, että kumppanini olisi vähän romanttisempi ja pehmeämpi kuin itse olen. Toisaalta olisi aivan mahtavaa, että olisi vihdoin ihminen, jonka kanssa arvomaailmat kohtaavat.
Kuulostaisi itse asiassa aika hiton hyvältä, jos kerran ko. ihminen olisi minun silmääni miellyttävä. Nainen, joka ymmärtäisi tarpeeni runsaaseen omaan aikaan ja tilaan (koska olisi samanlainen), ymmärtäisi korkealentoisiakin juttuja ja kierää huumoria, olisi taiteellinen jne. Olisi kyllä aika unelma. Oikeastaan ainoa huono puoli tuossa olisi se, että kämppä voisi olla aika sotkuinen kun kaksi laiskaa siivoojaa olisi yhdessä. Ja tietty se, että silloin harvoin kun riideltäisiin, niin kumpikin olisi aivan mielettömän hiilenä. Menisi loputtomaksi väittelyksi, jos vastapuoli olisi yhtä jääräpää kuin minä. Mutta kumminkin. Ai saamari, kunpa tuollaisen löytäisi!
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska olen niin vastenmielinen ja kuvottava.
en todellakaan kierräsin kaukaa mun laisen mielisairaan narsistin 🤣
Tietenkin. Katselen peilistä itseäni aina jos yksin olen ja kiihotun omasta vartalostani.
Aiemmin kyllä, nyttemmin en todellakaan.
En! Tarvitsen hyväntuulisen ja iloisen optimistin, joka jaksaa tsempata mua ja luoda uskoa tulevaan.
Terkuin,
Melankoliaan taipuvainen pessimisti
No en! Eihän siitä mitään tulis jos molemmat vaan makais sohvalla ja yrittäisi passuuttaa toista.
Se olisi tavallaan käytännöllistä, kun esim. sisustus- ja lomanviettomieltymykset olisivat samat, eikä kumpikaan huudattaisi telkkaria pitkin iltaa. Seksistäkin oltaisiin tasan yhtä kiinnostumattomia.
Mutta olisihan se vähän tylsää myös. Ei koskaan saisi mitään uutta näkökulmaa asioihin.