Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
Suora vastaus: En todellakaan!
M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, enkä myöskään seurustele kenenkään kanssa. Seksi ei kiinnosta, eikä toisen kanssa koko aikainen hengailu. Nykyään mulla on miehiä ja naisia kavereina. Saa nähdä kiinnostaako enää koskaan ns. seurustelu, tai edes seksi. Olen ollut ilman nyt 7 vuotta ja parempi ollut ainakin minulle. En jaksa mitään "suhteita".
Voisin. Miksi en. Olen ymmärtäväinen ja empaattinen.
Miksipä en. Harrastanhan seksiäkin itseni kanssa aika usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustelisi. Olen vaikea luonne. Laiska, kontrolloiva, pomottaja, mukavuudenhaluinen, lyhytpinnainen, pessimistinen jarruttaja. Hyvinä puolina kuitenkin vastuuntuntoinen, uskollinen, luotettava, hyvä kuuntelija. Mieheni on vastakohtani. Olen varmaan aika raskas puolisona.
Mä olen aina halunnut tavata itseäni viisaammat naisen, mutta en ole koskaan tavannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo.
Olen luonteeton. Tai siis ainoa "luonteeni" on sellainen että saatan istuksia ties kuinka pitkään hiljaa paikallani puistonpenkillä. Olisihan se mukavaa jos joku istuisi vieressä.
Muun luonteisten ihmisten kanssa minun on vaikea olla lähemmin tekemisissä. He ovat liian aktiivisia. Minä väsyn heidän seurassaan. He pitkästyvät minun seurassani.
t. Mies
Kai tuo olisi ihan ok, vaikka olisi saamarin jääräpää. Kuitenkin olisi hyvää tarkoittava, yhteistyöhaluinen ymv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kyllä seurustelisin itseni kaltaisen kanssa.
En ikinä! Olen ihan mukava tyyppi kyllä mutta koen että tarvitsen myös vähän vastakohtaisuutta elämääni jotta se pysyy kiinnostavana. Mieheni on tosi erilainen kuin minä ja se tekee elämästämme sopivan vaihtelevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvot olisivat samat… mutta en tiedä jaksaisinko toista pilkunviilaajaa ja pessimistiä…
Mitenköhän mä sitten voisin olla aina oikeassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin. En kaipaa pahantahtoisia tappelijoita elämääni, joten yhtä diplomaattinen ihminen sopisi kyllä. Valitettavasti ensimmmäisiä pyrkii elämääni. En osaa ratkaista ongelmianne.
Sitä tässä odottelen, olisi ihanaa että olisi joku joka ymmärtäisi ajatusmaailmani, syyt tekemisiini ja jolla olisi täysin samat arvot, olen niin vaikea ja haastava ihminen suhteessa että kukaan muu ei ole ikinä päässyt jyvälle siitä kuka olen.
Ei. Olen niin vaikea luonteeltani. Pitää aina kostaa ja saada sanottua se viimeinen lause. Linnaan varmaan joutuisin itseni kanssa.
En todellakaan. Inhoan itseäni niin älyttömästi, niin miksi sitten haluaisin seurustella itseni kanssa? Ja aina jos joku mies kiinnostuu minusta, annan rukkaset. Olen jo pilannut yhden miehen elämän, joten muiden sallin väistää luodin.
Vierailija kirjoitti:
Miksipä en. Harrastanhan seksiäkin itseni kanssa aika usein.
Mä taas pihtaan jopa itseltänikin! Olen niin kamala ämmä.
Olen naimisissa. Silla erolla, etta on tyoasioissa erittain aikaansaava. Mun itsetunto on vahva, mutta tyoelamassa meni monkaan.
Muuten kasvonpiirteita myoten samankaltaisia ja hyvin pyyhkii.