Miten se työpaikalta ulos "savustaminen" oikein käytännössä tapahtuu?

Sanoisin, että savustamisessa käytettävät keinot vaihtelevat erittäin paljon. Muistetaan nyt ihan ekana sekin, että sanaton viestintä on yleisempää kuin sanallinen. Ja kuinka paljon kuitenkin sitä pulinaakin työpaikoilla piisaa...

"Että kyllä ne aikuisetkin osaa."

Toki. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä... Osuva sanonta!

Ap: Keinoja riittää tosiaan vaikka "huru mycket". Ihmisen ilkeys venyy kyllä vaikka minkälaisiin sfääreihin tuollaisissa keisseissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankaloitetaan ihmisen työpaikalla olemista ja työn tekemistä niin paljon, että toinen lähtee.

Miten lapset tai nuoret kiusaa toisiaan? Siirrä sama aikuisten maailmaan.

Koululaiset kiusaavat esimerkiksi heittelemällä jonkun lakkia toinen toiselleen tai piilottamalla tämän repun taikka koulukirjan. Tapahtuuko tällaista työelämässäkin?

Tapahtuu.

Tiedän tapauksen, jossa avustaja "otti talteen" väärään paikkaan unohtuneen epäsuosioon joutuneen open päiväkirjan ja vei sen rehtorille. Sen sijaan, että päiväkirja olisi palautettu omistajalle, jonka nimi luki kannessa ja joka oli sen omilla rahoillaan ostanut, rehtori piti sitä arvioinnin deadlinen yli. Sen jälkeen hän syytti opettajaa siitä, että hän on päiväkirjan puuttuessa ilmeisesti vetänyt arvosanat hatusta ja näin syyllistynyt virkavirheeseen. Oli niin yksinkertainen, ettei tajunnut koearvosanojen olevan myös Wilmassa ja kokeiden opella tallessa.

Tässähän oli kyse ihan varkaudesta.

Pomo kutsuu kaikki muut epäviralliseen illanviettoon, paitsi sinut. Ei anneta työtehtäviä. Pomo ja esimies (keskenään parhaat kaverit) välttelevät kaikkea kontaktia. Ei vastata puhelimeen, eikä maileihin. Annetut vähäiset työt ovat asemaan ja koulutukseen nähden naurettavia. Lähinnä kesätyöntekijän hommia. Kaikilla pienillä vihjeillä ja kommenteilla ja sivulauseissa ilmenee, että voisit olla piiiiiiiiitkään poissa töistä. Että kyllä täällä pärjätään mainioisti ilman sinua.

Nämä siis omia kokemuksia vuosien takaa. Kaiken kaikkiaan pahinta oli se, että ei annettu mitään töitä. Sen kuin vain istuin ja kulutin aikaa. Eräänlaista nöyryyttämistä. Tämä voi kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta se savustaminen on erittäin kuluttavaa ja raskasta. Lopulta sain potkut "tuotannollisista syistä". Ja samana päivänä naapuriosaston pomo otti minut takaisin töihin (siis samaan firmaan). Siellä olikin sitten hyvä ja normaali ilmapiiri. Muistan erityisellä kiitollisuudella tätä naapuriosaston pomoa, joka uskoi minuun, vaikka edellinen pomo ei uskonut. Tein tälle naapuriosastolle hyvää tulosta useiden vuosien ajan.

Minut savustanut pomo oli kuin ilmetty Trump olemukseltaan, eleiltään ja tavoiltaan. Organisaatioon hän otti vain kavereitaan. Minun suuri virheeni oli, että en ryhtynyt hänen ryyppykaverikseen.

-inssi

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että jätetään kaikessa ulkopuolelle ja kaikella toiminnalla osoitetaan, että olet persona non grata.

Juuri näin. Hyvin kiteytetty.

Jos työnantaja haluaa savustaa työntekijän pois niin hän nakittaa tälle kaikki paskahommat. Jos taas muut tyontekijät savustaa niin porukalla suolaavat jokaisesta pikku naksauksesta.

Pari vuotta sitten jouduin onnettomuuteen ja vasen käteni jäi liikerajoitteiseksi. Pomo aloitti savustuksen kertomalla, etten selviä töistäni, jotka ovat normi toimistotöitä. Noin vuosi tapahtuman jälkeen minut siirrettiin kokemukseeni nähden mitättömään työhön, toiveena liene oli että älyän lähteä. Onneksi eläke on lähellä ja saan työtehtävät tehtyä helposti ennen lounasta, joten voin keskittyä "team spiritin" ylläpitoon! Pomo on ollut jotenkin pettyneen oloinen...

Se on tämmöistä meininkiä kuin viime vuodet ovat olleet palstalla. Tietyt ihmiset selittävät silmät kirkkaina omaa agendaansa. Valehtelee toisten tekemisistä, valehtelee omista tekemisistään ja valheet ovat yksinkertaisesti niin härskejä, että niihin ei voi puuttua. Meillä esim. yksi selitti jatkuvasti pomolle, että kukaan ei tee etänä mitään. Ei pomo siihen pystynyt sanomaan, että tekeepäs, eikä me muutkaan, väite oli yksinkertaisesti niin absurdi. Tehdyn työn määrän pystyi katsomaan suoraan tilastosta.

Hienovaraista vihjailua ja oman sädekehän kiillottamista aina, kun siihen on tilaisuus. Oman työn välttely, ihan pokkana selitti, että käsi on nyt niin kipeä, ettei voi tänään käyttää tietokonetta. Näin ikävät hommat siirrettiin savustettavalle tyypille tehtäväksi.

Lähdin pois, mutta sitä ennen tein selväksi, ettei pomollakaan ole homma hanskassa. Hänkään ei ole siellä enää töissä. Tää toimii molempiin suuntiin!

Kiusaaja otti uuden uhrin. Uhri jäi jonkun ajan päästä äitiyslomalle. Olen erittäin varma siitä, että kun ovat kotona puhuneet hankittaisiinko lisää lapsia, on ikävä työtilanne ollut yhtenä puoltavana tekijänä.

Työnantajaa sitoo valvonta- ja johtamisvastuu. Työnantajallakin on pomo tai taho joka pakottaa noudattamaan lakia.

Epäasiallisesta käytöksestä saa irtisanoa työntekijän, Suomessa sitä oikeutta aika vähän vielä käytetään mutta käytetään kuitenkin.

Savustajat ulos vaan työilmapiiriä pilaamasta.

Mä menin erääseen työpaikkaan, jossa ilmapiiri oli mitä kummallisin, kukaan ei puhunut toisilleen. Itse olen todella sosiaalinen, joten aloin muokkaamaan ilmapiiriä. Aloin vaan höpöttelemään kaikille ja kohta ilmapiiri oli toisenlainen, naurettiin ja höpöteltiin esim tauoilla, työntekokin alkoi maistumaan ja ihmiset sanoivat, että olivat vihanneet olla siellä töissä, mutta että nykyään viihtyivät. Kunnes koeajan puolessa välissä mut haettiin keskustelemaan. Sanottiin, että työni jälki ei ole laadukasta ja motivaationi ei ole kohdallaan. Kukaan ei missään kohtaa ollut antanut mulle negatiivista palautetta, en todellakaan tiennyt olevani minkäänlainen ongelma työpaikalla. Itku kurkussa kuuntelin, miten olen niin huono työssäni, kunnes lausuttiin maagiset sanat: ja voisit nauraa vähemmän. Silloin tajusin, ettei kyse ollut osaamisestani tai motivaatiostani, vaan työpaikka haluttiin pitää sellaisena, ettei kukaan keskustele keskenään eikä töissä ainakaan saa nauraa. Ymmärsin sen ilmapiirin.

Mulle tarjottiin mahdollisuutta jatkoon, mutta sanoin että eiköhän tämä ole tässä. He olivat samaa mieltä. Kamala työkokemus, työstin tätä traumaa ainakin vuoden ja vieläkin olen toisinaan epävarma omasta ammatillisesta osaamisestani, vaikka olen saanut tuon yhden huonon kokemuksen lisäksi pelkästään positiivista palautetta aina.

Eihän aina savustaminen ole yksipuolista kiusaamista.

Joku työntekijä ei noudata yhteisiä pelisääntöjä tai esim. johtoportaan jäsen alkaa viemään firmaa suuntaan, joka ei ole muiden mieleen.

Näissä tapauksissa yhteisöön sopimatonta aletaan savustaa, jos suora toiminta ei käy päinsä tai se ei ole tuottanut tulosta.

Tragikoomisinta on kun pomo savustaa sinut ulos kuntouttavasta työtoiminnasta.

Se ei ole edes minkäänlainen työpaikka.

Savustaminen on esimerkiksi sitä, että hankaloitetaan/estetään tekemästä töitä.

Tapoja on kyllä yllättävän monia esim. Työkalut häviävät kummasti työpisteeltä, kulkureitit työpisteeltäsi tukitaan, valheiden levittämistä, laitetaan tavarat niin korkealle, ettet niihin varmasti ylety, ym.

Koettu on ..... vielä en ole lähtenyt kyseisestä firmasta, mutta harkinnut olen asiaa jo pitkään.

Perehdytyksestä vastaavalla ei ollut koskaan aikaa perehdyttää. Minulle sysättiin eri suunnista töitä, joihin meinasin jo hukkua ja tämä ei kerro, miten heillä on tapana tehdä, naureskelee vaan ivallisesti... todella turhauttavaa. Irtisanouduin koeajalla ja menin mukavampaan paikkaan. 

Tuolla AP:n aloituksessa kuvailemalla asenteella. Vähätellään ja mitätöidään eikä uskota siihen, että niillä omilla sanoilla tai teoilla olisi merkitystä, nehän ovat vain hyvää läppää ja huumoria. Joissain tapauksissa, varsinkin jos kaiken takana on esimies, niin savustaminen voidaan naamioida "välittämiseksi" tai "väliintuloksi" vaikka taustalla olisivatkin huomattavasti alhaisemmat motiivit.

Ei pyydetä mukaan kokouksiin/tapaamaan yhteistyökumppaneita/kentälle, vaikka asiat liittyvät suoraan omaan työhösi. Kaikesta kuulee jälkikäteen, jos silloinkaan. Paikkoja pedataan omille ja kavereiden sukulaisille ja nämä otetaan kyllä mukaan joka paikkaan. Ylennykset toki menevät myös näille.

Ei ne tulkinnat korvien välissä synny, jos esimieheltä tai työkaverilta tulee selväsanainen viesti. Laitanpa pari esimerkkiä, vaikka joku tunnistaisi (terveisiä tutuille).

Aamulla on työpaikan ovi auki ja siitä metakkaa, kuka tämän jätti auki. Maija: "en minä, lähdin jo kahdelta." Tiina: "kyllä se olit sinä, minä olin lähtenyt jo kahdelta." Näistä Tiina oli hän, joka istui suljetun oven takana ilmoittamatta menoistaan. Maija oli tavanomaiseen tapaan lähtiessään huikannut "heippa, minä lähden nyt" saamatta vastausta. Oli ohje laittaa aina lappu oveen poislähtiessä mahdollisia asiakkaita varten. Niitä tämä Tiina ei laittanut ja tästä seurasi toinen kiusallinen tilanne. Tuli vieras kysymään, missä Tiina. En minä vaan tiedä - ja sitten selvisi, että tämä vieras oli hänen äitinsä ja yhteinen työvapaalla oleva esimiehemme. Oveen liittyi myös hänen myöhemmin lähettämä viesti: " ovi pidetään aina auki klo 9-15, kun joku on paikalla." Niinpä, mutta kun ei sitä tiedetty, onko siellä omassa huoneessaan joku vai ei, kun ei ilmoitellut itsestään.

Noloja tilanteita tuli aika usein. Olin työkaverin kanssa menossa erääseen tilaisuuteen, johon työnantaja oli meidät ilmoittanut ja menosta oli asianmukaisesti sovittu. Mutta ei siellä meidän nimiä ollutkaan. Seuraavana päivänä siellä piti olla esimies ja toinen työkaveri, kun käsiteltiin nimenomaan meidän työpaikkaan liittyvää asiaa. Kun sitten kysyin, mitä siitä sanottiin, selvisi että eivät he siellä olleetkaan vaan aivan jossakin muualla.

Muita esimerkkejä on se, että ei tervehditä,  ei vastata kysymyksiin eikä kerrota muutoksista, esimerkiksi postin käsittelyn muutoksesta. Työtehtävistä kysytään vasta jälkeen päin, miksi ei ole tehty tai tehty väärin, mutta ei ole aiemmin ollut tietoa, että se työ olisi pitänyt tehdä.

Toimistolla v*ttumaisinta porukkaa. Miten voi olla, että opiskeluaikojen pikaruokalassa kaikki olivat ystävällisiä ja auttavaisia, vaikka kiirettä piti, mutta sitten kun on koulut käyty ja istutaan siinä luultavasti loppuelämän työssä laskeudutaan takaisin sinne lapsen tasolle ja kiukkuillaan.

No mutta. Olen itse saanut osakseni onneksi vain piilov**tuilua ja passiiviagressiivista käytöstä. Olen myös 95% varma, että minusta on levitetty juoruja, mutta en edes halua tietää, että mitä. En tiedä, minne menisin, jos tämä paikka luiskahtaa alta, joten sinnittelen kyllä viimeiseen asti. Ehtinyt jo todistaa, kuinka kaksi uutta työntekijää (ei siis samaan aikaan) ahdisteltiin nurkkaan, mikä johti näiden irtisanoutumiseen lyhyellä aikavälillä. 

Jotenkin nämä henkilöt kuitenkin onnistuvat löytämään tiensä pomon suosikkeihin. Aivan kamalia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä menin erääseen työpaikkaan, jossa ilmapiiri oli mitä kummallisin, kukaan ei puhunut toisilleen. Itse olen todella sosiaalinen, joten aloin muokkaamaan ilmapiiriä. Aloin vaan höpöttelemään kaikille ja kohta ilmapiiri oli toisenlainen, naurettiin ja höpöteltiin esim tauoilla, työntekokin alkoi maistumaan ja ihmiset sanoivat, että olivat vihanneet olla siellä töissä, mutta että nykyään viihtyivät. Kunnes koeajan puolessa välissä mut haettiin keskustelemaan. Sanottiin, että työni jälki ei ole laadukasta ja motivaationi ei ole kohdallaan. Kukaan ei missään kohtaa ollut antanut mulle negatiivista palautetta, en todellakaan tiennyt olevani minkäänlainen ongelma työpaikalla. Itku kurkussa kuuntelin, miten olen niin huono työssäni, kunnes lausuttiin maagiset sanat: ja voisit nauraa vähemmän. Silloin tajusin, ettei kyse ollut osaamisestani tai motivaatiostani, vaan työpaikka haluttiin pitää sellaisena, ettei kukaan keskustele keskenään eikä töissä ainakaan saa nauraa. Ymmärsin sen ilmapiirin.

Mulle tarjottiin mahdollisuutta jatkoon, mutta sanoin että eiköhän tämä ole tässä. He olivat samaa mieltä. Kamala työkokemus, työstin tätä traumaa ainakin vuoden ja vieläkin olen toisinaan epävarma omasta ammatillisesta osaamisestani, vaikka olen saanut tuon yhden huonon kokemuksen lisäksi pelkästään positiivista palautetta aina.

Kannattaa alkaa muokkaamaan ilmapiiriä vasta koeajan jälkeen. Työnantajalla on paljon vähemmän aseita puuttua asiaan, tai ainakin tulee kalliiksi.