Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsi ja olen eronnut hänen isästään. Lapsi joka toinen vkl isällään, muuten minulla. Olen nyt muutaman vuoden seurustellut, seurustelukumppanillani ei omia lapsia. Vaikka pitää lapsestani ja kohtelee häntä kuin omaansa, on silti pahoillaan siitä miten vähän yhteistä aikaa meillä on. Illalla kun olen ollut ensin koko päivän töissä, sen jälkeen hoitanut lasta ja kotihommia ja lapsi viimein nukahtaa, mies odottaa että huomioin häntä. Itse haluaisin tässä vaiheessa olla vain rauhassa.

Lapsi menee aina edelle, ei kahta sanaa siitä. Kun lapsi on isompi ja saan edes joskus levätä, jaksan ehkä taas huomioida miestäkin.

7

Miksi seurustelet?

K€rro totuu$

No voi perse sun kanssasi. Että osaat olla typerä.

Ohis

Ei yhteistä aikaa, lapsen mentyä nukkumaan "mies odottaa että nainen huomioisi mutta sepä onkin liikaa toivottu"

Aivan validi kysymys

Mitä ihmettä on tämä jatkuva jankkaus miehen huomioimisesta! Että parisuhteen hoitaminen nähdään synonyymina miehen hoitamiselle. Että naisen tehtävä on tasapainoilla sen keskellä että ehtii, jaksaa, kykenee huomiomaan lasta ja miestä tarpeeksi. Kuka huomio naista!? Hänkin on osa parisuhdetta, ei vain mies.

Miksei se mies tosiaan huomioi naista, lapsensa äitiä? Kun äiti on saanut lapsen nukkumaan, alkaa napina miehen huomioisesta. Entäpä jos se mies huomioisi vaimoaan! Hieroisi vaikka imetyksestä jumissa olevia hartioita. Kenties vaikka nukuttaisi sen lapsen, että äiti saa syödä iltapalaa rauhassa.

Kyllä suurimmalla osalla naisista kiinnostus loppuu hyvin lyhyeen huomioida miestä joka vain vaatii muttei itse anna mitään, ja kanna korteaan kekoon yhteisen hyvän eteen.

Väitän, että tällekin, joka valitsee television, koska sille ei tarvii puhua, on kyllä varmasti ehdotettu ja vaikka mitä. Kuinka monta kertaa itse jaksaa kysyä mieheltään, että ollaanko yhdessä, jos hän valitsee kuitenkin vaikka sen television mielummin? Väitän myös, että se on naisten päähänpinttymä, että miehen toive yhteisestä ajasta tarkoittaa aina seksiä. Ja siitä seksistä moni meistä naisistakin nauttii, tiesitkö?

Kokemus opetti minulle, että kun mies auttoi lapsen hoidossa tai kotitöissä, niin sen sai aina maksaa seksillä. Se oli häneltä suoritus, jonka minä maksoin, ei halua olla vastuullinen isä ja kumppani. Nautinto katosi minulta aika pian.

Maksoit seksillä? Miten seksillä voi maksaa, jos oma seksuaalisuus on kunnossa? Miksi seksi on sulle vastenmielistä?

Olet onnekas jos tämä problematiikka on sinulle ihan vierasta. Minun seksuaalisuuteni on kunnossa, mutta se ei ole maksuväline siitä, että puoliso tekee osansa lapsen- ja kodinhoidosta. Nykyisen mieheni kanssa seksi on onneksi kaikkea muuta kuin vastenmielistä, koska sitä harrastetaan vain halusta olla toiselle ihmiselle hyvä.

Ei olekaan, mutta sähän siitä maksuvälineen teit, kun heti ajattelit, että sit pitää antaa, kun jotain on tehnyt.

Vai väitätkö miehesi sanoneen ”Nyt sit annat, kun syötin vauvan”?

Sinulle erilaiset ihmiselämän ja parisuhteen nyanssit tuntuvat olevan aivan vieraita, joten tätä keskustelua lienee turha jatkaa. Olen oman kokemukseni kertonut siinä määrin kuin sitä haluan avata, ne ymmärtävät jotka ymmärtävät ja toiset eivät edes halua. Eikä siinä mitään.

Eivät kuule ole. Sen sijaan sulle taitaa olla vierasta se, että keskustellaan, eikä haeta hyväksyntää tai ymmärrystä. Minun mielestäni sinä teit seksistä jotakin mikä pitää ansaita ja that’s it. Sama se mulle on, saan kuitenkin mielipiteeni sanoa.

Se on jännä kyllä miten moni haluaa sitä osallistumista enemmän ja sit, kun sitä osallistuu enemmän, kääntyy perus parisuhde ja seksikin taas sitä puolisoa vastaan. Harma mies oikeasti tekee asioista saadakseen seksiä, moni nainen taas kääntää sen just niin. ”Tee enemmän!” ”Okei, teen” kolmen päivän päästä vähän silitellään ”Ai nyt sit pitää saada seksiä, kun olet kolme päivää tehnyt enemmän?” ”Eikun teki vaan mieli vähän hipsutella” ”Älä kuule luule, että mä jaksan, mä olen hoitanut tän kaiken puoli vuotta…”. Näin.

Kyse varmasti siitä, että se seksi on ennenkin ollut pakollinen paha ja sitä on nyt helppo käyttää aseena ja riidan aiheuttajana.

Nainenkin on lähtökohtaisesti seksuaalinen olento, joka haluaa läheisyyttä kumppaninsa kanssa. Jos halua siihen ei löydy, kyse ei välttämättä ole siitä että nainen käyttää seksiä aseena, vaan siitä että parisuhde on siinä jamassa, että seksi puolison kanssa ei nappaa yhtään. Siinä on peiliin katsomista tarjolla yleensä molemmille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun lapset ovat pieniä on juuri parisuhde se tärkein voimavara, miksi mies pitäisi jättää lapsiarjen ulkopuolelle?

Miksi juuri silloin kun on väsynyt ja avun tarpeessa haluaa mennä omaan kuplaansa vain lapsen kanssa?

Molemmat osallistuvat kodin tehtääviin ja lapsen hoitoon tietenkin.

Joskus äiti saa nukkua rauhassa univelat pois kun isä hoitaa.

Sitten kun äiti on välillä saanut levätä vietetään parisuhdeaikaa miehen kanssa, sekin on voimavara ja auttaa arjessa jaksamiseen.

Kaikki mahdolliset avut kehiin heti alussa, mummut, vaarit, kummit, ystävät jne. Lapsetkin tottuu olemaan muidenkin kuin vain äidin kanssa.

Nykyään on suosittua ja muotia olla pienen lapsen kanssa tiiviisti, mutta sitten tpisaalta kaivataa, että joku muukin osallistuisi. Sitten väsytään ja uuvutaan siihen.

Ei ole tarkoitus, että äiti yksin ottaa kaikki harteilleen (vaikka se kuinka houkuttaisikin ja olisi uljasta toisaalta).

Marttyyrius ei auta ketään, pieni epäitsekkyys auttaa montaa.

Ladten isä on voimavara ja tuo äidille myös iloa, monessakin mielessä. Hän ei ole tuntematon töissäkäyvä ylimääräinen asukas lapsihuushollissa.

Tai ei pitäisi olla.

En minä ainakaan jättänyt miestä ulkopuolelle. Hän jättäytyi itse. Vaikka pyysin hoitamaan lasta jne niin hän meni mieluummin yksin jonnekin. Tukiverkkoja meillä ei ollut ja rahat tiukassa. Jouduin ottamaan kaiken yksin harteilleni koska mies vetäytyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.

Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.

Kymmenen vuotta, kunnes se kuopuskin on koulussa.

Mutta mitä siittämiseen tulee niin mies vaistoaa kun lapse ei ole hänen jolloin mies alkaa hylkimään sitä.

Syytä biologiaa ja naista joka antoi vieraan miehen siittää se lapsi.

Jos kuopus on koulussa kymmenen vuoden päästä, hän syntyy kolmen vuoden päästä. 

Niin? 

Katso kohta "mies ei ole kaikkien lastesi isä"

No oli se isä kuka vaan, niin kymmenessä vuodessa se lapsi on 10-vuotias, ei 7-vuotias ja kouluun menossa. Vai yritätkö sä sanoa, että sä lasket ne yhteiset lapset vaan ja 10 vuodessa ne on ehtineet kaikki kouluun ja sit tuli toisen siittämä lapsi?

Onhan se lasten onnikin, että nainen kiintyy lapsiinsa sellaisella voimalla kuin kiintyy. Äidithän ne lastensa elämässä ovat yleensä/useammin sittenkin, kun parisuhde kuitenkin hyvin useissa tapauksissa päättyy. Itselleni on aina ollut selvää, että ilman lapsiani en pärjää, ilman miestä pärjään. Se näkyy epäilemättä omien voimavarojen käytössäkin.    

Vierailija kirjoitti:

Onhan se lasten onnikin, että nainen kiintyy lapsiinsa sellaisella voimalla kuin kiintyy. Äidithän ne lastensa elämässä ovat yleensä/useammin sittenkin, kun parisuhde kuitenkin hyvin useissa tapauksissa päättyy. Itselleni on aina ollut selvää, että ilman lapsiani en pärjää, ilman miestä pärjään. Se näkyy epäilemättä omien voimavarojen käytössäkin.    

No huh huh. Se, että on kiintynyt ja rakastaa ei kyllä koskaan saa tarkoittaa sitä ettei pärjää ilman. Ei missään ihmissuhteissa. Ja väitätkö ettei isä kiinny lapsiinsa? Ja lapset eivät kaipaa isäänsä jos erotaan? Tai tapaisi isäänsä usein/eivät olisi yhtä paljon kuin äitinsä kanssa? Ok

Minusta on aika vaarallinen ajatus, että ilman lapsiani en pärjää.

Tietenkin lapset ovat rakkaita ja heidän hyvinvointinsa on tärkeää. Mutta ikinä ei saisi äiti tehdä itseään tai lapsiaan riippuvaisiksi toisistaan. Tai niin, että lapset tuntevat syyllisyyttä jos eivät aina ensimmäiseksi mieti miten se äiti nyt pätrjää, miten se äiti nyt tähän suhtautuu, miten se äiti nyt tämän asian ottaa jos teen niin tai näin...

Onnellinen on se lapsi, joka tietää, että kyllä se äiti pärjää. Saa tehdä ratkaisunsa ilman syyllisyyden taakkaa.

Lapset kasvavat ja lähtevät elämään omaa elämäänsä. Niin pitää äidinkin elää omaa elämäänsä myös lasten hoidon lisäksi.

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet.

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

Olet ihan käsittämättömän lapsellinen ja itsekäs "mies".

Lämpimät onnittelut ex-vaimollesi, että pääsi sinusta eroon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se lasten onnikin, että nainen kiintyy lapsiinsa sellaisella voimalla kuin kiintyy. Äidithän ne lastensa elämässä ovat yleensä/useammin sittenkin, kun parisuhde kuitenkin hyvin useissa tapauksissa päättyy. Itselleni on aina ollut selvää, että ilman lapsiani en pärjää, ilman miestä pärjään. Se näkyy epäilemättä omien voimavarojen käytössäkin.    

No huh huh. Se, että on kiintynyt ja rakastaa ei kyllä koskaan saa tarkoittaa sitä ettei pärjää ilman. Ei missään ihmissuhteissa. Ja väitätkö ettei isä kiinny lapsiinsa? Ja lapset eivät kaipaa isäänsä jos erotaan? Tai tapaisi isäänsä usein/eivät olisi yhtä paljon kuin äitinsä kanssa? Ok

Ovat useammin eron jälkeen yksinhuoltajia ja isät useammin katoavat kokonaan tai pääosin lastensa elämästä. Tästä on ihan tilastotietoa ja eiköhän arkikokemuksin tämän vahvista. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö isätkin kiinny lapsiinsa. Mutta meillä on kulttuuri, jossa lapset ja koti ovat useammin äidin valtakuntaa. En tiedä miksi isät siihen suostuvat ja sitä haluavat, mutta niillä näytetään menevän.

Sinä voit sanoa, että elämän tarkoitus ei voi olla kiinni lapsissa. Minulla hyvin pitkälti on. En liene ainoa. Jälkeläisten suojelu lienee biologinen perusjuttu?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aika vaarallinen ajatus, että ilman lapsiani en pärjää.

Tietenkin lapset ovat rakkaita ja heidän hyvinvointinsa on tärkeää. Mutta ikinä ei saisi äiti tehdä itseään tai lapsiaan riippuvaisiksi toisistaan. Tai niin, että lapset tuntevat syyllisyyttä jos eivät aina ensimmäiseksi mieti miten se äiti nyt pätrjää, miten se äiti nyt tähän suhtautuu, miten se äiti nyt tämän asian ottaa jos teen niin tai näin...

Onnellinen on se lapsi, joka tietää, että kyllä se äiti pärjää. Saa tehdä ratkaisunsa ilman syyllisyyden taakkaa.

Lapset kasvavat ja lähtevät elämään omaa elämäänsä. Niin pitää äidinkin elää omaa elämäänsä myös lasten hoidon lisäksi.

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet.

Tietenkin. Puhumme tässä ketjussa kuitenkin pikkulapsiajasta, jolloin suhteen on tarkoituskin olla kiinteä.

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

Rintamakarkuri!

Josku saattaa siihen lapseen kiintyä liian suurella voimalla.

Itse ei välttämättä sitä huomaa, mutta saattaa vaikeuttaa lasten elämää. Myös tietysti omaansa.

Sopivassa määrin kaikkea, niin lapsia kuin parisuhdettakin, niin on hyvä kaikkien elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se lasten onnikin, että nainen kiintyy lapsiinsa sellaisella voimalla kuin kiintyy. Äidithän ne lastensa elämässä ovat yleensä/useammin sittenkin, kun parisuhde kuitenkin hyvin useissa tapauksissa päättyy. Itselleni on aina ollut selvää, että ilman lapsiani en pärjää, ilman miestä pärjään. Se näkyy epäilemättä omien voimavarojen käytössäkin.    

No huh huh. Se, että on kiintynyt ja rakastaa ei kyllä koskaan saa tarkoittaa sitä ettei pärjää ilman. Ei missään ihmissuhteissa. Ja väitätkö ettei isä kiinny lapsiinsa? Ja lapset eivät kaipaa isäänsä jos erotaan? Tai tapaisi isäänsä usein/eivät olisi yhtä paljon kuin äitinsä kanssa? Ok

Ovat useammin eron jälkeen yksinhuoltajia ja isät useammin katoavat kokonaan tai pääosin lastensa elämästä. Tästä on ihan tilastotietoa ja eiköhän arkikokemuksin tämän vahvista. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö isätkin kiinny lapsiinsa. Mutta meillä on kulttuuri, jossa lapset ja koti ovat useammin äidin valtakuntaa. En tiedä miksi isät siihen suostuvat ja sitä haluavat, mutta niillä näytetään menevän.

Sinä voit sanoa, että elämän tarkoitus ei voi olla kiinni lapsissa. Minulla hyvin pitkälti on. En liene ainoa. Jälkeläisten suojelu lienee biologinen perusjuttu?

Olet nyt sekoittanut "useammin" ja "useimmiten" keskenään. Vaikka miehet toki ovat useammin niitä jotka katoavat kuin naiset, suuri enemmistö miehistä nimenomaan haluaa säilyttää mahdollisimman läheiset välit lapsiinsa myös eron jälkeen. Kokonaan katoavat välinpitämättömät etäisät ovat se poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aika vaarallinen ajatus, että ilman lapsiani en pärjää.

Tietenkin lapset ovat rakkaita ja heidän hyvinvointinsa on tärkeää. Mutta ikinä ei saisi äiti tehdä itseään tai lapsiaan riippuvaisiksi toisistaan. Tai niin, että lapset tuntevat syyllisyyttä jos eivät aina ensimmäiseksi mieti miten se äiti nyt pätrjää, miten se äiti nyt tähän suhtautuu, miten se äiti nyt tämän asian ottaa jos teen niin tai näin...

Onnellinen on se lapsi, joka tietää, että kyllä se äiti pärjää. Saa tehdä ratkaisunsa ilman syyllisyyden taakkaa.

Lapset kasvavat ja lähtevät elämään omaa elämäänsä. Niin pitää äidinkin elää omaa elämäänsä myös lasten hoidon lisäksi.

Lapsille pitää antaa juuret ja siivet.

Tietenkin. Puhumme tässä ketjussa kuitenkin pikkulapsiajasta, jolloin suhteen on tarkoituskin olla kiinteä.

Sen pitää olla kiinteä siinä mielessä että lapsi tuntee olevansa turvassa ja vanhemman aina lähellä. Mutta ei niin että äiti tuntisi ettei pärjäisi ilman lapsiaan. Äiti on itsenäinen aikuinen ihminen jonka liiallinen emotionaalinen riippuvuus muista voi kertoa tunne-elämän ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se lasten onnikin, että nainen kiintyy lapsiinsa sellaisella voimalla kuin kiintyy. Äidithän ne lastensa elämässä ovat yleensä/useammin sittenkin, kun parisuhde kuitenkin hyvin useissa tapauksissa päättyy. Itselleni on aina ollut selvää, että ilman lapsiani en pärjää, ilman miestä pärjään. Se näkyy epäilemättä omien voimavarojen käytössäkin.    

No huh huh. Se, että on kiintynyt ja rakastaa ei kyllä koskaan saa tarkoittaa sitä ettei pärjää ilman. Ei missään ihmissuhteissa. Ja väitätkö ettei isä kiinny lapsiinsa? Ja lapset eivät kaipaa isäänsä jos erotaan? Tai tapaisi isäänsä usein/eivät olisi yhtä paljon kuin äitinsä kanssa? Ok

Ovat useammin eron jälkeen yksinhuoltajia ja isät useammin katoavat kokonaan tai pääosin lastensa elämästä. Tästä on ihan tilastotietoa ja eiköhän arkikokemuksin tämän vahvista. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö isätkin kiinny lapsiinsa. Mutta meillä on kulttuuri, jossa lapset ja koti ovat useammin äidin valtakuntaa. En tiedä miksi isät siihen suostuvat ja sitä haluavat, mutta niillä näytetään menevän.

Sinä voit sanoa, että elämän tarkoitus ei voi olla kiinni lapsissa. Minulla hyvin pitkälti on. En liene ainoa. Jälkeläisten suojelu lienee biologinen perusjuttu?

Olet nyt sekoittanut "useammin" ja "useimmiten" keskenään. Vaikka miehet toki ovat useammin niitä jotka katoavat kuin naiset, suuri enemmistö miehistä nimenomaan haluaa säilyttää mahdollisimman läheiset välit lapsiinsa myös eron jälkeen. Kokonaan katoavat välinpitämättömät etäisät ovat se poikkeus.

Sitä juuri tarkoitin, että useammin suhteessa äiteihin. Anteeksi jos oli epäselvästi ilmaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin 

Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?

Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään? 

Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?

Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut? 

Tiedätkö kun naiset tekee vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki voimat on käytetty. Koska on pakko.

Ja mihin se mies pitää unohtaa? Luuletko sinä todellakin, että se parisuhde voi hyvin, jos sinun koko maailmasi on pelkkää imettämistä ja vaipanvaihtoa? 

Please, älä vain hanki lapsia ennen kuin olet itse aikuinen. Ei vauvaa imetetä ja vaippoja vaihdeta siksi, ettei hänen äitiään mikään muu kiinnosta. Niitä puuhia ei voi myöskään lykätä jonnekin harrastusten tai miehen huomioimisen jälkeen. Imetys- ja vaippaikä on erittäin intensiivinen, mutta rajallinen elämänvaihe. Sen aikaa on nyt vain kestettävä, että muille asioille on niukasti voimavaroja. Ei silti, ei se vapaus nyt mitenkään heti koita, kun vaipoista ollaan päästy eroon. Elämä pyörii lasten ympärillä vielä monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se lasten onnikin, että nainen kiintyy lapsiinsa sellaisella voimalla kuin kiintyy. Äidithän ne lastensa elämässä ovat yleensä/useammin sittenkin, kun parisuhde kuitenkin hyvin useissa tapauksissa päättyy. Itselleni on aina ollut selvää, että ilman lapsiani en pärjää, ilman miestä pärjään. Se näkyy epäilemättä omien voimavarojen käytössäkin.    

No huh huh. Se, että on kiintynyt ja rakastaa ei kyllä koskaan saa tarkoittaa sitä ettei pärjää ilman. Ei missään ihmissuhteissa. Ja väitätkö ettei isä kiinny lapsiinsa? Ja lapset eivät kaipaa isäänsä jos erotaan? Tai tapaisi isäänsä usein/eivät olisi yhtä paljon kuin äitinsä kanssa? Ok

Ovat useammin eron jälkeen yksinhuoltajia ja isät useammin katoavat kokonaan tai pääosin lastensa elämästä. Tästä on ihan tilastotietoa ja eiköhän arkikokemuksin tämän vahvista. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö isätkin kiinny lapsiinsa. Mutta meillä on kulttuuri, jossa lapset ja koti ovat useammin äidin valtakuntaa. En tiedä miksi isät siihen suostuvat ja sitä haluavat, mutta niillä näytetään menevän.

Sinä voit sanoa, että elämän tarkoitus ei voi olla kiinni lapsissa. Minulla hyvin pitkälti on. En liene ainoa. Jälkeläisten suojelu lienee biologinen perusjuttu?

Olet nyt sekoittanut "useammin" ja "useimmiten" keskenään. Vaikka miehet toki ovat useammin niitä jotka katoavat kuin naiset, suuri enemmistö miehistä nimenomaan haluaa säilyttää mahdollisimman läheiset välit lapsiinsa myös eron jälkeen. Kokonaan katoavat välinpitämättömät etäisät ovat se poikkeus.

Sitä juuri tarkoitin, että useammin suhteessa äiteihin. Anteeksi jos oli epäselvästi ilmaistu.

Useammin äiti on lähivanhempi kyllä. Sen sijaan suhteessa vanhempiin ollaan kyllä aika tasan. Vko-vko on nykyään useammin kuin se vanha joka toinen vkonloppu etävanhemman luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin 

Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?

Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään? 

Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?

Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut? 

Tiedätkö kun naiset tekee vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki voimat on käytetty. Koska on pakko.

Tämä.Yksin on tullut hoidettua ja valvottua.Koska on ollut pakko.eipä ole toista paljon kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin 

Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?

Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään? 

Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?

Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut? 

Tiedätkö kun naiset tekee vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki voimat on käytetty. Koska on pakko.

Ja mihin se mies pitää unohtaa? Luuletko sinä todellakin, että se parisuhde voi hyvin, jos sinun koko maailmasi on pelkkää imettämistä ja vaipanvaihtoa? 

Please, älä vain hanki lapsia ennen kuin olet itse aikuinen. Ei vauvaa imetetä ja vaippoja vaihdeta siksi, ettei hänen äitiään mikään muu kiinnosta. Niitä puuhia ei voi myöskään lykätä jonnekin harrastusten tai miehen huomioimisen jälkeen. Imetys- ja vaippaikä on erittäin intensiivinen, mutta rajallinen elämänvaihe. Sen aikaa on nyt vain kestettävä, että muille asioille on niukasti voimavaroja. Ei silti, ei se vapaus nyt mitenkään heti koita, kun vaipoista ollaan päästy eroon. Elämä pyörii lasten ympärillä vielä monta vuotta.

Silti elämä ei voi olla vain sitä lapsen hoitoa ja se on täysin selvää. On eri asia tehdä asiat kunnolla ja oikeaan aikaan, lasten ehdoilla, kuin sulkea muu elämä ulkopuolelle. Parempia vanhempia ne itsensä ja muut muistavat ovat kuin helikopterivanhemmuudella itsensä väsyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.

Olet ihan käsittämättömän lapsellinen ja itsekäs "mies".

Lämpimät onnittelut ex-vaimollesi, että pääsi sinusta eroon!

Miten tää eroaa siitä ”Mies vaan makasi sohvalla eikä hiomioinut minua lainkaan eikä hoitanut lasta.” mitä naiset viljelee? Heille sanotaan, että jätä se, go girl! ja sit miehelle, joka jätetään perheen ulkopuolelle sanotaan, että hyvä kun susta pääsi eroon. Aika kaksinaamaista ja lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin 

Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?

Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään? 

Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?

Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut? 

Tiedätkö kun naiset tekee vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki voimat on käytetty. Koska on pakko.

Tämä.Yksin on tullut hoidettua ja valvottua.Koska on ollut pakko.eipä ole toista paljon kiinnostanut.

Ei ole kiinnostanut vai et ole antanut?