Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?
07.06.2021 |
Ennen lapsia parisuhde on tietenkin se mikä priorisoidaan, on paljon aikaa kaksin, on aikaa ja jaksamista kuunnella ja tukea toista vaikka keskellä aamuyötä, tarvittaessa muut hommat voi keskeyttää ja olla vain puolisoaan varten jne.
Kun vauva syntyy niin se viekin kaiken ajan, vähintään toiselta. Ja joka öiset yöheräämiset vie ainakin toiselta kaiken jaksamisen, ainakin jos ei saa nukkua päiväunia ja niin nukkua loputonta univelkaa pois. Kun vauva itkee on heti annettava tissi suuhun tai mentävä vaihtamaan vaippa, ne ei voi odottaa tai itku vain yltyy. Jossain vaiheessa tissi jää kun lapsi kasvaa mutta silti pienen lapsen tarpeisiin on vastattava melkein heti ja päivärytmistä pidettävä kiinni. Sitten syntyykin toinen vauva ja kiire ja kuormitus sen kuin kasvaa. Ja sitten alkaa päiväkotirumba... Sitten ehkä helpottaa kun nuorinkin alkaa olla kouluiässä.
Pitäisikö teidän mielestä kuitenkin pystyä priorisoimaan parisuhde kun on pieniä lapsia, eikä lasten tarpeet? Jos niin miten se käytännössä tapahtuisi? Etenkin jos tukiverkkoja ei juuri ole? Enkä nyt tarkoita satunnaisten treffi-iltojen järjestämistä vaan ihan päivittäistä arkea.
Kommentit (893)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lasten onnikin, että nainen kiintyy lapsiinsa sellaisella voimalla kuin kiintyy. Äidithän ne lastensa elämässä ovat yleensä/useammin sittenkin, kun parisuhde kuitenkin hyvin useissa tapauksissa päättyy. Itselleni on aina ollut selvää, että ilman lapsiani en pärjää, ilman miestä pärjään. Se näkyy epäilemättä omien voimavarojen käytössäkin.
No huh huh. Se, että on kiintynyt ja rakastaa ei kyllä koskaan saa tarkoittaa sitä ettei pärjää ilman. Ei missään ihmissuhteissa. Ja väitätkö ettei isä kiinny lapsiinsa? Ja lapset eivät kaipaa isäänsä jos erotaan? Tai tapaisi isäänsä usein/eivät olisi yhtä paljon kuin äitinsä kanssa? Ok
Ovat useammin eron jälkeen yksinhuoltajia ja isät useammin katoavat kokonaan tai pääosin lastensa elämästä. Tästä on ihan tilastotietoa ja eiköhän arkikokemuksin tämän vahvista. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö isätkin kiinny lapsiinsa. Mutta meillä on kulttuuri, jossa lapset ja koti ovat useammin äidin valtakuntaa. En tiedä miksi isät siihen suostuvat ja sitä haluavat, mutta niillä näytetään menevän.
Sinä voit sanoa, että elämän tarkoitus ei voi olla kiinni lapsissa. Minulla hyvin pitkälti on. En liene ainoa. Jälkeläisten suojelu lienee biologinen perusjuttu?
Olet nyt sekoittanut "useammin" ja "useimmiten" keskenään. Vaikka miehet toki ovat useammin niitä jotka katoavat kuin naiset, suuri enemmistö miehistä nimenomaan haluaa säilyttää mahdollisimman läheiset välit lapsiinsa myös eron jälkeen. Kokonaan katoavat välinpitämättömät etäisät ovat se poikkeus.
Sitä juuri tarkoitin, että useammin suhteessa äiteihin. Anteeksi jos oli epäselvästi ilmaistu.
Useammin äiti on lähivanhempi kyllä. Sen sijaan suhteessa vanhempiin ollaan kyllä aika tasan. Vko-vko on nykyään useammin kuin se vanha joka toinen vkonloppu etävanhemman luona.
Tämä ei pidä paikkaansa. Vuroasuminen koskee noin viidesosaa tehdyistä asumissopimuksista.
No ensinnäkin on myös paljon lapsia jotka asuvat käytännössä puoliksi tai lähes puoliksi eri vanhempien luona vaikka siitä ei ole virallista sopimusta. Lisäksi nuo luvut koskevat tämän hetkistä tilannetta jossa on mukana paljon hyvinkin monta vuotta sitten tehtyjä sopimuksia. Uusissa avioeroissa puoliksi asuminen on paljon yleisempaa kuin vanhemmissa sopimuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Tuntuu tosi rasittavalta. Miksi pitää toisen leikkiä lapsen kanssa jos toinen tekee jotain? Eikö lapsi osaa olla itsekseen yhtään?
Myös tuo nukutusrituaali on tosi pitkä, miksi on noin mennyt?
Pletteko puhuneet neuvolassa tai yrittäneet jotain keinoa millä rituaali ei olisi noin pitkä?
Kaksivuotias yleensä nukkuu aika helposti jos saa tarpeeksi toimintaa päivällä, varsinkin kun aamulla pitää nousta tarhaan.
Lapsi taitaa vain pitää jonain leikkinä nukutusta ja saa pitää äidin tai isän seuranaan. Ei malta nukkkua.
Ei yhden 2-vuotiaan lapsen hoidon noin sitovaa pidä olla.
Ei pahalla, mutta se on tosiasia.
Kannattaisi ottaa muita ihmisiä välillä hoitamaan tai viedä yökylään. Tottuisi muihinkin kuin vanhempiinsa.
Myös nukutus saattaisi kotonakin muuttua kun joku muu laittaa nukkumaan ilman noin pitkää ohjelmanumeroa.
Lapsi oppisi nukkumaan iltarutiinien jälkeen hiukan helpomminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lasten onnikin, että nainen kiintyy lapsiinsa sellaisella voimalla kuin kiintyy. Äidithän ne lastensa elämässä ovat yleensä/useammin sittenkin, kun parisuhde kuitenkin hyvin useissa tapauksissa päättyy. Itselleni on aina ollut selvää, että ilman lapsiani en pärjää, ilman miestä pärjään. Se näkyy epäilemättä omien voimavarojen käytössäkin.
No huh huh. Se, että on kiintynyt ja rakastaa ei kyllä koskaan saa tarkoittaa sitä ettei pärjää ilman. Ei missään ihmissuhteissa. Ja väitätkö ettei isä kiinny lapsiinsa? Ja lapset eivät kaipaa isäänsä jos erotaan? Tai tapaisi isäänsä usein/eivät olisi yhtä paljon kuin äitinsä kanssa? Ok
Ovat useammin eron jälkeen yksinhuoltajia ja isät useammin katoavat kokonaan tai pääosin lastensa elämästä. Tästä on ihan tilastotietoa ja eiköhän arkikokemuksin tämän vahvista. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö isätkin kiinny lapsiinsa. Mutta meillä on kulttuuri, jossa lapset ja koti ovat useammin äidin valtakuntaa. En tiedä miksi isät siihen suostuvat ja sitä haluavat, mutta niillä näytetään menevän.
Sinä voit sanoa, että elämän tarkoitus ei voi olla kiinni lapsissa. Minulla hyvin pitkälti on. En liene ainoa. Jälkeläisten suojelu lienee biologinen perusjuttu?
Olet nyt sekoittanut "useammin" ja "useimmiten" keskenään. Vaikka miehet toki ovat useammin niitä jotka katoavat kuin naiset, suuri enemmistö miehistä nimenomaan haluaa säilyttää mahdollisimman läheiset välit lapsiinsa myös eron jälkeen. Kokonaan katoavat välinpitämättömät etäisät ovat se poikkeus.
Sitä juuri tarkoitin, että useammin suhteessa äiteihin. Anteeksi jos oli epäselvästi ilmaistu.
Useammin äiti on lähivanhempi kyllä. Sen sijaan suhteessa vanhempiin ollaan kyllä aika tasan. Vko-vko on nykyään useammin kuin se vanha joka toinen vkonloppu etävanhemman luona.
Tämä ei pidä paikkaansa. Vuroasuminen koskee noin viidesosaa tehdyistä asumissopimuksista.
Vuoroasuminen onkin eri asia.
Ei hyvää päivää. Lapsi siis jätetään rattaisiin nukkumaan ja itse mennään kaljalle. Varmasti jonkun miehen mielipide. Kyllä saa sosiaalipäivystykseen heti soittaa. Ei voi olla totta ?
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Lapsi siis jätetään rattaisiin nukkumaan ja itse mennään kaljalle. Varmasti jonkun miehen mielipide. Kyllä saa sosiaalipäivystykseen heti soittaa. Ei voi olla totta ?
Ja sitten äitejä syyllistetään siitä että ovat liikaa kiinni lapsissaan 🙄.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsi ja olen eronnut hänen isästään. Lapsi joka toinen vkl isällään, muuten minulla. Olen nyt muutaman vuoden seurustellut, seurustelukumppanillani ei omia lapsia. Vaikka pitää lapsestani ja kohtelee häntä kuin omaansa, on silti pahoillaan siitä miten vähän yhteistä aikaa meillä on. Illalla kun olen ollut ensin koko päivän töissä, sen jälkeen hoitanut lasta ja kotihommia ja lapsi viimein nukahtaa, mies odottaa että huomioin häntä. Itse haluaisin tässä vaiheessa olla vain rauhassa.
Lapsi menee aina edelle, ei kahta sanaa siitä. Kun lapsi on isompi ja saan edes joskus levätä, jaksan ehkä taas huomioida miestäkin.
7
Miksi seurustelet?K€rro totuu$
No voi perse sun kanssasi. Että osaat olla typerä.
OhisEi yhteistä aikaa, lapsen mentyä nukkumaan "mies odottaa että nainen huomioisi mutta sepä onkin liikaa toivottu"
Aivan validi kysymys
Mitä ihmettä on tämä jatkuva jankkaus miehen huomioimisesta! Että parisuhteen hoitaminen nähdään synonyymina miehen hoitamiselle. Että naisen tehtävä on tasapainoilla sen keskellä että ehtii, jaksaa, kykenee huomiomaan lasta ja miestä tarpeeksi. Kuka huomio naista!? Hänkin on osa parisuhdetta, ei vain mies.
Miksei se mies tosiaan huomioi naista, lapsensa äitiä? Kun äiti on saanut lapsen nukkumaan, alkaa napina miehen huomioisesta. Entäpä jos se mies huomioisi vaimoaan! Hieroisi vaikka imetyksestä jumissa olevia hartioita. Kenties vaikka nukuttaisi sen lapsen, että äiti saa syödä iltapalaa rauhassa.
Kyllä suurimmalla osalla naisista kiinnostus loppuu hyvin lyhyeen huomioida miestä joka vain vaatii muttei itse anna mitään, ja kanna korteaan kekoon yhteisen hyvän eteen.Väitän, että tällekin, joka valitsee television, koska sille ei tarvii puhua, on kyllä varmasti ehdotettu ja vaikka mitä. Kuinka monta kertaa itse jaksaa kysyä mieheltään, että ollaanko yhdessä, jos hän valitsee kuitenkin vaikka sen television mielummin? Väitän myös, että se on naisten päähänpinttymä, että miehen toive yhteisestä ajasta tarkoittaa aina seksiä. Ja siitä seksistä moni meistä naisistakin nauttii, tiesitkö?
Mitäpä jos se mies tekisi kotitöitä ja hoitaisi lapsen illalla parin tunnin ajan, että nainen saa olla sen aikaa tekemättä ja ajattelematta yhtään mitään? Nainenkin voi siinä virkistyä sen verran, että jaksaa syventyä miehen asioihin. Onko ihan hirveän outo ja erikoinen vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
En ole tuo kirjoittaja mutta oma elämäntilanteeni on samanlainen. Meidän taapero ei kertakaikkiaan suostu tulemaan saunaan, ei vaikka miten houkuttelisi joten ei pakottaakaan kannata, huutaisi siellä suoraa huutoa vain. Ja saunavuoro on klo 21 jolloin on jo nukkumassa.
No mutta sehän on loistavaa, että lapsi on nukkumassa saunavuoron aikaan. Nukkuvana rattaissa saunan eteiseen ja kahdestaan saunaan.
Eipä nuku rattaissa koskaan silmäystäkään. Ei liikkuvissa eikä paikallaan olevissa. Nukkuu vain sängyssä. Herää heti jos nostaa tai siirtää jonnekin, herää jopa siihen jos käy vähän siirtämässä peittoa. Jos herää kesken unien niin menee tunti että nukahtaa uudelleen.
Ja lapsen yöuni on priorisoitava oman saunomisen edelle.
Ja ei kannata edes yrittää muuttaa mitään? Okei, älkää sit.
Niin... hän on ollut ihan pienestä saakka todella herkkäuninen ja valikoiva sen suhteen mihin nukahtaa. Voin vakuuttaa että ollaan tehty kaikki muutosyritykset mitä inhimillisesti vain pystyy ja neuvolastakin asiaan haettu apua. Eipä ole lapsen nukkumiset silti muuttuneet. Helppo se on sinun huudella jos et ole vastaavaa kokenut.
Joo, herkkäunisia lapsia on, se ei tarkoita sitä etteikö he oppisi nukkumaan muutoinkin kuin omassa sängyssään.
Jep. Edes neuvolan tuella ei ole onnistunut. Toki hienoa jos silti on keinoja muuttaa lapsi erilaiseksi. Miksiköhän neuvolakaan ei ole sitten sellaisia meille vinkannut? Ammattilaisia kuitenkin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Lapsi siis jätetään rattaisiin nukkumaan ja itse mennään kaljalle. Varmasti jonkun miehen mielipide. Kyllä saa sosiaalipäivystykseen heti soittaa. Ei voi olla totta ?
Mulla ainakin nousee yksi olut jo sen verran päähän että en kyllä uskaltaisi edes sen jälkeen vauvaa hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
En ole tuo kirjoittaja mutta oma elämäntilanteeni on samanlainen. Meidän taapero ei kertakaikkiaan suostu tulemaan saunaan, ei vaikka miten houkuttelisi joten ei pakottaakaan kannata, huutaisi siellä suoraa huutoa vain. Ja saunavuoro on klo 21 jolloin on jo nukkumassa.
No mutta sehän on loistavaa, että lapsi on nukkumassa saunavuoron aikaan. Nukkuvana rattaissa saunan eteiseen ja kahdestaan saunaan.
Eipä nuku rattaissa koskaan silmäystäkään. Ei liikkuvissa eikä paikallaan olevissa. Nukkuu vain sängyssä. Herää heti jos nostaa tai siirtää jonnekin, herää jopa siihen jos käy vähän siirtämässä peittoa. Jos herää kesken unien niin menee tunti että nukahtaa uudelleen.
Ja lapsen yöuni on priorisoitava oman saunomisen edelle.
Ja ei kannata edes yrittää muuttaa mitään? Okei, älkää sit.
Niin... hän on ollut ihan pienestä saakka todella herkkäuninen ja valikoiva sen suhteen mihin nukahtaa. Voin vakuuttaa että ollaan tehty kaikki muutosyritykset mitä inhimillisesti vain pystyy ja neuvolastakin asiaan haettu apua. Eipä ole lapsen nukkumiset silti muuttuneet. Helppo se on sinun huudella jos et ole vastaavaa kokenut.
Joo, herkkäunisia lapsia on, se ei tarkoita sitä etteikö he oppisi nukkumaan muutoinkin kuin omassa sängyssään.
Sitten, kun joku aikuinen sanoo, että ei saa unta muualla kuin omassa sängyssä, niin ihmiset nyökyttelevät että joo, tuollaista se herkkäunisuus voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Lapsi siis jätetään rattaisiin nukkumaan ja itse mennään kaljalle. Varmasti jonkun miehen mielipide. Kyllä saa sosiaalipäivystykseen heti soittaa. Ei voi olla totta ?
Jätetään mihin? Ei sitä lasta mihinkään jätetä tietenkään. Missä maailmassa sä elät, jos lapset eivät saa tulla ravintolaan? Missä sulla on terassi, johon sä et saa rattaita viereesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Lapsi siis jätetään rattaisiin nukkumaan ja itse mennään kaljalle. Varmasti jonkun miehen mielipide. Kyllä saa sosiaalipäivystykseen heti soittaa. Ei voi olla totta ?
Mulla ainakin nousee yksi olut jo sen verran päähän että en kyllä uskaltaisi edes sen jälkeen vauvaa hoitaa.
No sä et varmaan sit käy siellä bissellä vaan otat vischyn. Jos se kuitenkin olisi se mitä arkeensa kaipaisi, yhtä visseä kavereitten kanssa, se on ihan mahdollista lapsenkin kanssa. Moni ei humallu siitä yhdestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään?
Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?
Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut?
Tiedätkö kun naiset tekee vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki voimat on käytetty. Koska on pakko.
Ja mihin se mies pitää unohtaa? Luuletko sinä todellakin, että se parisuhde voi hyvin, jos sinun koko maailmasi on pelkkää imettämistä ja vaipanvaihtoa?
Please, älä vain hanki lapsia ennen kuin olet itse aikuinen. Ei vauvaa imetetä ja vaippoja vaihdeta siksi, ettei hänen äitiään mikään muu kiinnosta. Niitä puuhia ei voi myöskään lykätä jonnekin harrastusten tai miehen huomioimisen jälkeen. Imetys- ja vaippaikä on erittäin intensiivinen, mutta rajallinen elämänvaihe. Sen aikaa on nyt vain kestettävä, että muille asioille on niukasti voimavaroja. Ei silti, ei se vapaus nyt mitenkään heti koita, kun vaipoista ollaan päästy eroon. Elämä pyörii lasten ympärillä vielä monta vuotta.
Silti elämä ei voi olla vain sitä lapsen hoitoa ja se on täysin selvää. On eri asia tehdä asiat kunnolla ja oikeaan aikaan, lasten ehdoilla, kuin sulkea muu elämä ulkopuolelle. Parempia vanhempia ne itsensä ja muut muistavat ovat kuin helikopterivanhemmuudella itsensä väsyttävät.
En oikein ymmärrä mistä saa tilaa sille muulle elämälle kun on vauva / pieni lapsi eikä puoliso suostu hoitamaan lasta tai on tullut ero eikä ex ota lasta luokseen. Eikä tukiverkkoja ole. Itselläni on tällainen tilanne. Kyllähän minä haluaisin sitä muutakin elämää elää mutta en voi jättää kaksivuotiasta lasta yksin kotiin, en voi ottaa häntä mukaan mennäkseni oluelle ystävien kanssa jne. Rahaa hoitajiin on vain sen verran että ne kuluu pakollisiin menoihin kuten hammaslääkärikäynnin ajaksi. Joo voin lähteä lapsen kanssa vaikka lounasravintolaan mutta ei se sitä muuta elämää ja omaa aikaa ole kun koko ajan joutuu siinä vahtimaan lasta.
Onko sulla siis se puoliso vai eikö? Jos todella olet täysin yksin, se oma aika otetaan päikkyjen aikaan/ajoitetaan niiden mukaisesti. Ei ole mitenkään väärin käydä vaikka siellä bissellä lapsen ollessa rattaissa nukkumassa.
Jeesus sentää, että sinä olet tyhmä. Nainen ei ehdi ottaa ensimmäistä hörppäystä oluesta, kun ensimmäinen on soittanut hätäkeskukseen. Varttia myöhemmin poliisit on paikalla.
Höpöhöpö. Lapsi mukana ravintolassa on kuule ihan ok. Nukkuva lapsi jopa terassilla on ihan ok. Kannattaa vähän näyttää nenää kodin ulkopuolella, kun ihmiset ja maailma noin pelottaa.
Minä sain omat lapset jo 90-luvulla ja jo siihen aikaan katsottiin pitkään, jos oli lapsen kanssa terassilla oluella. Jos mukana oli mies, niin olettamus oli, että mies juo sen oluen ja nainen limpparin. Nainen yksin lapsen kanssa tarkoitti sitä, että naisella on alkoholiongelma.
Tässä nyt tarkoitettiin sitä, että terassilla isuessa lapsi on nukkumassa siinä aidan vieressä.
Koko ajan kuulolla ja näkyvillä.
Jos kaljan juonti jää yhteen tai kahteen tuoppiin en nää mitä vahinkoa on lapselle nukkuuko siinä tai jossain muualla sen ajan. Ei tiedä kuitenkaan maailman menosta.
Eri asia tuntien istuminen kaljalla.
Parempi mielestäni äiti, jolla on virikkeitä ja hyvä mieli, oli se sitten vaikka terassi kesällä ja kaverien näkeminen kuin nuutunut ja tylsistynyt äiti. Silloin helposti hermostuu lapseenkin kun on niin turhaantunut.
Ei äitiyden tarvitse tehdä ihmisestä pyhimystä, joskaan ei paholaistakaan.
Ihminen saa olla se sama kuin ennenkin. Saa nauttia samoista asioista kuin ennenkin kunhan lapsen hoito on kunnossa.
Ja ei ihan hulttio ole ennen ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
En ole tuo kirjoittaja mutta oma elämäntilanteeni on samanlainen. Meidän taapero ei kertakaikkiaan suostu tulemaan saunaan, ei vaikka miten houkuttelisi joten ei pakottaakaan kannata, huutaisi siellä suoraa huutoa vain. Ja saunavuoro on klo 21 jolloin on jo nukkumassa.
No mutta sehän on loistavaa, että lapsi on nukkumassa saunavuoron aikaan. Nukkuvana rattaissa saunan eteiseen ja kahdestaan saunaan.
Eipä nuku rattaissa koskaan silmäystäkään. Ei liikkuvissa eikä paikallaan olevissa. Nukkuu vain sängyssä. Herää heti jos nostaa tai siirtää jonnekin, herää jopa siihen jos käy vähän siirtämässä peittoa. Jos herää kesken unien niin menee tunti että nukahtaa uudelleen.
Ja lapsen yöuni on priorisoitava oman saunomisen edelle.
Ja ei kannata edes yrittää muuttaa mitään? Okei, älkää sit.
Niin... hän on ollut ihan pienestä saakka todella herkkäuninen ja valikoiva sen suhteen mihin nukahtaa. Voin vakuuttaa että ollaan tehty kaikki muutosyritykset mitä inhimillisesti vain pystyy ja neuvolastakin asiaan haettu apua. Eipä ole lapsen nukkumiset silti muuttuneet. Helppo se on sinun huudella jos et ole vastaavaa kokenut.
Joo, herkkäunisia lapsia on, se ei tarkoita sitä etteikö he oppisi nukkumaan muutoinkin kuin omassa sängyssään.
Jep. Edes neuvolan tuella ei ole onnistunut. Toki hienoa jos silti on keinoja muuttaa lapsi erilaiseksi. Miksiköhän neuvolakaan ei ole sitten sellaisia meille vinkannut? Ammattilaisia kuitenkin ovat.
Ei lasta kukaan käske muuttaa vaan perheen nukkumista ja tapoja. Aika kurjaa on, jos mihinkään et pääse vain siksi, että lapsi ei opi nukkumaan kuin omassa sängyssään. En usko hetkeäkään että neuvola ei olisi osannut neuvoa. Olisko niin, että ette vaan halua nähdä sitä vaivaa mitä se vaatisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää. Lapsi siis jätetään rattaisiin nukkumaan ja itse mennään kaljalle. Varmasti jonkun miehen mielipide. Kyllä saa sosiaalipäivystykseen heti soittaa. Ei voi olla totta ?
Jätetään mihin? Ei sitä lasta mihinkään jätetä tietenkään. Missä maailmassa sä elät, jos lapset eivät saa tulla ravintolaan? Missä sulla on terassi, johon sä et saa rattaita viereesi?
Nyt en tiedä, mutta ei kovin kauaa aikaan sitten terassilla sai tupakoida. Siinä nukkuvan lapsen vieressä saattoi olla pöydällinen tupakoivia ihmisiä. Tupakka haisee ulkonakin eikä se ole yhtään sen terveellisempää.
Päivänselväähän on, että priorisoitu parisuhde => lapsetkin voivat hyvin.
Miksi meette mammat aina perse edellä puuhun...
Niin, voihan siellä terassilla juoda vaikka limsaakin.
Jos haluaa nähdä ihmisiä ja tuttuja joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään?
Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?
Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut?
Tiedätkö kun naiset tekee vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki voimat on käytetty. Koska on pakko.
Ja mihin se mies pitää unohtaa? Luuletko sinä todellakin, että se parisuhde voi hyvin, jos sinun koko maailmasi on pelkkää imettämistä ja vaipanvaihtoa?
Please, älä vain hanki lapsia ennen kuin olet itse aikuinen. Ei vauvaa imetetä ja vaippoja vaihdeta siksi, ettei hänen äitiään mikään muu kiinnosta. Niitä puuhia ei voi myöskään lykätä jonnekin harrastusten tai miehen huomioimisen jälkeen. Imetys- ja vaippaikä on erittäin intensiivinen, mutta rajallinen elämänvaihe. Sen aikaa on nyt vain kestettävä, että muille asioille on niukasti voimavaroja. Ei silti, ei se vapaus nyt mitenkään heti koita, kun vaipoista ollaan päästy eroon. Elämä pyörii lasten ympärillä vielä monta vuotta.
Silti elämä ei voi olla vain sitä lapsen hoitoa ja se on täysin selvää. On eri asia tehdä asiat kunnolla ja oikeaan aikaan, lasten ehdoilla, kuin sulkea muu elämä ulkopuolelle. Parempia vanhempia ne itsensä ja muut muistavat ovat kuin helikopterivanhemmuudella itsensä väsyttävät.
En oikein ymmärrä mistä saa tilaa sille muulle elämälle kun on vauva / pieni lapsi eikä puoliso suostu hoitamaan lasta tai on tullut ero eikä ex ota lasta luokseen. Eikä tukiverkkoja ole. Itselläni on tällainen tilanne. Kyllähän minä haluaisin sitä muutakin elämää elää mutta en voi jättää kaksivuotiasta lasta yksin kotiin, en voi ottaa häntä mukaan mennäkseni oluelle ystävien kanssa jne. Rahaa hoitajiin on vain sen verran että ne kuluu pakollisiin menoihin kuten hammaslääkärikäynnin ajaksi. Joo voin lähteä lapsen kanssa vaikka lounasravintolaan mutta ei se sitä muuta elämää ja omaa aikaa ole kun koko ajan joutuu siinä vahtimaan lasta.
Onko sulla siis se puoliso vai eikö? Jos todella olet täysin yksin, se oma aika otetaan päikkyjen aikaan/ajoitetaan niiden mukaisesti. Ei ole mitenkään väärin käydä vaikka siellä bissellä lapsen ollessa rattaissa nukkumassa.
Jeesus sentää, että sinä olet tyhmä. Nainen ei ehdi ottaa ensimmäistä hörppäystä oluesta, kun ensimmäinen on soittanut hätäkeskukseen. Varttia myöhemmin poliisit on paikalla.
Höpöhöpö. Lapsi mukana ravintolassa on kuule ihan ok. Nukkuva lapsi jopa terassilla on ihan ok. Kannattaa vähän näyttää nenää kodin ulkopuolella, kun ihmiset ja maailma noin pelottaa.
Minä sain omat lapset jo 90-luvulla ja jo siihen aikaan katsottiin pitkään, jos oli lapsen kanssa terassilla oluella. Jos mukana oli mies, niin olettamus oli, että mies juo sen oluen ja nainen limpparin. Nainen yksin lapsen kanssa tarkoitti sitä, että naisella on alkoholiongelma.
Katsoahan saa vaikka kuinka pitkään, mitä väliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
En ole tuo kirjoittaja mutta oma elämäntilanteeni on samanlainen. Meidän taapero ei kertakaikkiaan suostu tulemaan saunaan, ei vaikka miten houkuttelisi joten ei pakottaakaan kannata, huutaisi siellä suoraa huutoa vain. Ja saunavuoro on klo 21 jolloin on jo nukkumassa.
No mutta sehän on loistavaa, että lapsi on nukkumassa saunavuoron aikaan. Nukkuvana rattaissa saunan eteiseen ja kahdestaan saunaan.
Eipä nuku rattaissa koskaan silmäystäkään. Ei liikkuvissa eikä paikallaan olevissa. Nukkuu vain sängyssä. Herää heti jos nostaa tai siirtää jonnekin, herää jopa siihen jos käy vähän siirtämässä peittoa. Jos herää kesken unien niin menee tunti että nukahtaa uudelleen.
Ja lapsen yöuni on priorisoitava oman saunomisen edelle.
Ja ei kannata edes yrittää muuttaa mitään? Okei, älkää sit.
Niin... hän on ollut ihan pienestä saakka todella herkkäuninen ja valikoiva sen suhteen mihin nukahtaa. Voin vakuuttaa että ollaan tehty kaikki muutosyritykset mitä inhimillisesti vain pystyy ja neuvolastakin asiaan haettu apua. Eipä ole lapsen nukkumiset silti muuttuneet. Helppo se on sinun huudella jos et ole vastaavaa kokenut.
Joo, herkkäunisia lapsia on, se ei tarkoita sitä etteikö he oppisi nukkumaan muutoinkin kuin omassa sängyssään.
Jep. Edes neuvolan tuella ei ole onnistunut. Toki hienoa jos silti on keinoja muuttaa lapsi erilaiseksi. Miksiköhän neuvolakaan ei ole sitten sellaisia meille vinkannut? Ammattilaisia kuitenkin ovat.
Ei lasta kukaan käske muuttaa vaan perheen nukkumista ja tapoja. Aika kurjaa on, jos mihinkään et pääse vain siksi, että lapsi ei opi nukkumaan kuin omassa sängyssään. En usko hetkeäkään että neuvola ei olisi osannut neuvoa. Olisko niin, että ette vaan halua nähdä sitä vaivaa mitä se vaatisi?
Häh? Mitä kummaa oikein selität? Tässä oli kyse saunavuorolla käymisestä ja meille on ihan ok että lapsen unien vuoksi käydään siellä vuorotellen. Mistä keksit että en pääsisi mihinkään lapsen unen takia?
Joo, herkkäunisia lapsia on, se ei tarkoita sitä etteikö he oppisi nukkumaan muutoinkin kuin omassa sängyssään.