Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?
07.06.2021 |
Ennen lapsia parisuhde on tietenkin se mikä priorisoidaan, on paljon aikaa kaksin, on aikaa ja jaksamista kuunnella ja tukea toista vaikka keskellä aamuyötä, tarvittaessa muut hommat voi keskeyttää ja olla vain puolisoaan varten jne.
Kun vauva syntyy niin se viekin kaiken ajan, vähintään toiselta. Ja joka öiset yöheräämiset vie ainakin toiselta kaiken jaksamisen, ainakin jos ei saa nukkua päiväunia ja niin nukkua loputonta univelkaa pois. Kun vauva itkee on heti annettava tissi suuhun tai mentävä vaihtamaan vaippa, ne ei voi odottaa tai itku vain yltyy. Jossain vaiheessa tissi jää kun lapsi kasvaa mutta silti pienen lapsen tarpeisiin on vastattava melkein heti ja päivärytmistä pidettävä kiinni. Sitten syntyykin toinen vauva ja kiire ja kuormitus sen kuin kasvaa. Ja sitten alkaa päiväkotirumba... Sitten ehkä helpottaa kun nuorinkin alkaa olla kouluiässä.
Pitäisikö teidän mielestä kuitenkin pystyä priorisoimaan parisuhde kun on pieniä lapsia, eikä lasten tarpeet? Jos niin miten se käytännössä tapahtuisi? Etenkin jos tukiverkkoja ei juuri ole? Enkä nyt tarkoita satunnaisten treffi-iltojen järjestämistä vaan ihan päivittäistä arkea.
Kommentit (893)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään?
Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?
Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut?
Tiedätkö kun naiset tekee vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki voimat on käytetty. Koska on pakko.
Ja mihin se mies pitää unohtaa? Luuletko sinä todellakin, että se parisuhde voi hyvin, jos sinun koko maailmasi on pelkkää imettämistä ja vaipanvaihtoa?
Please, älä vain hanki lapsia ennen kuin olet itse aikuinen. Ei vauvaa imetetä ja vaippoja vaihdeta siksi, ettei hänen äitiään mikään muu kiinnosta. Niitä puuhia ei voi myöskään lykätä jonnekin harrastusten tai miehen huomioimisen jälkeen. Imetys- ja vaippaikä on erittäin intensiivinen, mutta rajallinen elämänvaihe. Sen aikaa on nyt vain kestettävä, että muille asioille on niukasti voimavaroja. Ei silti, ei se vapaus nyt mitenkään heti koita, kun vaipoista ollaan päästy eroon. Elämä pyörii lasten ympärillä vielä monta vuotta.
Silti elämä ei voi olla vain sitä lapsen hoitoa ja se on täysin selvää. On eri asia tehdä asiat kunnolla ja oikeaan aikaan, lasten ehdoilla, kuin sulkea muu elämä ulkopuolelle. Parempia vanhempia ne itsensä ja muut muistavat ovat kuin helikopterivanhemmuudella itsensä väsyttävät.
En oikein ymmärrä mistä saa tilaa sille muulle elämälle kun on vauva / pieni lapsi eikä puoliso suostu hoitamaan lasta tai on tullut ero eikä ex ota lasta luokseen. Eikä tukiverkkoja ole. Itselläni on tällainen tilanne. Kyllähän minä haluaisin sitä muutakin elämää elää mutta en voi jättää kaksivuotiasta lasta yksin kotiin, en voi ottaa häntä mukaan mennäkseni oluelle ystävien kanssa jne. Rahaa hoitajiin on vain sen verran että ne kuluu pakollisiin menoihin kuten hammaslääkärikäynnin ajaksi. Joo voin lähteä lapsen kanssa vaikka lounasravintolaan mutta ei se sitä muuta elämää ja omaa aikaa ole kun koko ajan joutuu siinä vahtimaan lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lasten onnikin, että nainen kiintyy lapsiinsa sellaisella voimalla kuin kiintyy. Äidithän ne lastensa elämässä ovat yleensä/useammin sittenkin, kun parisuhde kuitenkin hyvin useissa tapauksissa päättyy. Itselleni on aina ollut selvää, että ilman lapsiani en pärjää, ilman miestä pärjään. Se näkyy epäilemättä omien voimavarojen käytössäkin.
No huh huh. Se, että on kiintynyt ja rakastaa ei kyllä koskaan saa tarkoittaa sitä ettei pärjää ilman. Ei missään ihmissuhteissa. Ja väitätkö ettei isä kiinny lapsiinsa? Ja lapset eivät kaipaa isäänsä jos erotaan? Tai tapaisi isäänsä usein/eivät olisi yhtä paljon kuin äitinsä kanssa? Ok
Ovat useammin eron jälkeen yksinhuoltajia ja isät useammin katoavat kokonaan tai pääosin lastensa elämästä. Tästä on ihan tilastotietoa ja eiköhän arkikokemuksin tämän vahvista. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö isätkin kiinny lapsiinsa. Mutta meillä on kulttuuri, jossa lapset ja koti ovat useammin äidin valtakuntaa. En tiedä miksi isät siihen suostuvat ja sitä haluavat, mutta niillä näytetään menevän.
Sinä voit sanoa, että elämän tarkoitus ei voi olla kiinni lapsissa. Minulla hyvin pitkälti on. En liene ainoa. Jälkeläisten suojelu lienee biologinen perusjuttu?
Olet nyt sekoittanut "useammin" ja "useimmiten" keskenään. Vaikka miehet toki ovat useammin niitä jotka katoavat kuin naiset, suuri enemmistö miehistä nimenomaan haluaa säilyttää mahdollisimman läheiset välit lapsiinsa myös eron jälkeen. Kokonaan katoavat välinpitämättömät etäisät ovat se poikkeus.
Sitä juuri tarkoitin, että useammin suhteessa äiteihin. Anteeksi jos oli epäselvästi ilmaistu.
Tämä ei vain oikein liity kiintymyksen määrään lapsiin vaan erilaisiin syvälle juurtuneisiin asenteisiin ja tapoihin jonka takia nainen on haluttu nähdä sinä "parempana vanhempana" ja mies itsestään selvänä lähtijänä. Onneksi tätä on enemmän ja enemmän kyseenalaistettu ja miehetkin ovat useammin lähivanhempana tai tasan jaetun vanhemmuuden osapuolena.
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
En ole tuo kirjoittaja mutta oma elämäntilanteeni on samanlainen. Meidän taapero ei kertakaikkiaan suostu tulemaan saunaan, ei vaikka miten houkuttelisi joten ei pakottaakaan kannata, huutaisi siellä suoraa huutoa vain. Ja saunavuoro on klo 21 jolloin on jo nukkumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
En ole tuo kirjoittaja mutta oma elämäntilanteeni on samanlainen. Meidän taapero ei kertakaikkiaan suostu tulemaan saunaan, ei vaikka miten houkuttelisi joten ei pakottaakaan kannata, huutaisi siellä suoraa huutoa vain. Ja saunavuoro on klo 21 jolloin on jo nukkumassa.
No mutta sehän on loistavaa, että lapsi on nukkumassa saunavuoron aikaan. Nukkuvana rattaissa saunan eteiseen ja kahdestaan saunaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lasten onnikin, että nainen kiintyy lapsiinsa sellaisella voimalla kuin kiintyy. Äidithän ne lastensa elämässä ovat yleensä/useammin sittenkin, kun parisuhde kuitenkin hyvin useissa tapauksissa päättyy. Itselleni on aina ollut selvää, että ilman lapsiani en pärjää, ilman miestä pärjään. Se näkyy epäilemättä omien voimavarojen käytössäkin.
No huh huh. Se, että on kiintynyt ja rakastaa ei kyllä koskaan saa tarkoittaa sitä ettei pärjää ilman. Ei missään ihmissuhteissa. Ja väitätkö ettei isä kiinny lapsiinsa? Ja lapset eivät kaipaa isäänsä jos erotaan? Tai tapaisi isäänsä usein/eivät olisi yhtä paljon kuin äitinsä kanssa? Ok
Ovat useammin eron jälkeen yksinhuoltajia ja isät useammin katoavat kokonaan tai pääosin lastensa elämästä. Tästä on ihan tilastotietoa ja eiköhän arkikokemuksin tämän vahvista. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö isätkin kiinny lapsiinsa. Mutta meillä on kulttuuri, jossa lapset ja koti ovat useammin äidin valtakuntaa. En tiedä miksi isät siihen suostuvat ja sitä haluavat, mutta niillä näytetään menevän.
Sinä voit sanoa, että elämän tarkoitus ei voi olla kiinni lapsissa. Minulla hyvin pitkälti on. En liene ainoa. Jälkeläisten suojelu lienee biologinen perusjuttu?
Olet nyt sekoittanut "useammin" ja "useimmiten" keskenään. Vaikka miehet toki ovat useammin niitä jotka katoavat kuin naiset, suuri enemmistö miehistä nimenomaan haluaa säilyttää mahdollisimman läheiset välit lapsiinsa myös eron jälkeen. Kokonaan katoavat välinpitämättömät etäisät ovat se poikkeus.
Sitä juuri tarkoitin, että useammin suhteessa äiteihin. Anteeksi jos oli epäselvästi ilmaistu.
Useammin äiti on lähivanhempi kyllä. Sen sijaan suhteessa vanhempiin ollaan kyllä aika tasan. Vko-vko on nykyään useammin kuin se vanha joka toinen vkonloppu etävanhemman luona.
Tämä ei pidä paikkaansa. Vuroasuminen koskee noin viidesosaa tehdyistä asumissopimuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
En ole tuo kirjoittaja mutta oma elämäntilanteeni on samanlainen. Meidän taapero ei kertakaikkiaan suostu tulemaan saunaan, ei vaikka miten houkuttelisi joten ei pakottaakaan kannata, huutaisi siellä suoraa huutoa vain. Ja saunavuoro on klo 21 jolloin on jo nukkumassa.
No mutta sehän on loistavaa, että lapsi on nukkumassa saunavuoron aikaan. Nukkuvana rattaissa saunan eteiseen ja kahdestaan saunaan.
Eipä nuku rattaissa koskaan silmäystäkään. Ei liikkuvissa eikä paikallaan olevissa. Nukkuu vain sängyssä. Herää heti jos nostaa tai siirtää jonnekin, herää jopa siihen jos käy vähän siirtämässä peittoa. Jos herää kesken unien niin menee tunti että nukahtaa uudelleen.
Ja lapsen yöuni on priorisoitava oman saunomisen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä koko keskustelu on tavallaan aika absurdi. Miten voidaan verrata naisen suhdetta omaan avuttomaan lapseen ja toiseen itsenäiseen aikuiseen ihmiseen? MIten näiden välillä voidaan nähdä jokin yhteismitallisen huomioinnin tarve tai kilpailu naisen huomiosta? Toinen tarvitsee huomiota elääkseen, toinen ei. Pikkuvauva tarpeineen ei voi odottaa, aikuinen mies voi. Tai voi täyttää ne vauvan tarpeet ihan itse siltä osin kuin se onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
En ole tuo kirjoittaja mutta oma elämäntilanteeni on samanlainen. Meidän taapero ei kertakaikkiaan suostu tulemaan saunaan, ei vaikka miten houkuttelisi joten ei pakottaakaan kannata, huutaisi siellä suoraa huutoa vain. Ja saunavuoro on klo 21 jolloin on jo nukkumassa.
No mutta sehän on loistavaa, että lapsi on nukkumassa saunavuoron aikaan. Nukkuvana rattaissa saunan eteiseen ja kahdestaan saunaan.
Öh... ainakin meidän taloyhtiössä sauna on kellaritiloissa jonne pääsee vain jyrkkiä rappuja pitkin. Eli ei rattailla ollenkaan. Ja sama oli edellisessä asunnossa. Toki ei kaikilla ole näin mutta monesti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään?
Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?
Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut?
Tiedätkö kun naiset tekee vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki voimat on käytetty. Koska on pakko.
Ja mihin se mies pitää unohtaa? Luuletko sinä todellakin, että se parisuhde voi hyvin, jos sinun koko maailmasi on pelkkää imettämistä ja vaipanvaihtoa?
Please, älä vain hanki lapsia ennen kuin olet itse aikuinen. Ei vauvaa imetetä ja vaippoja vaihdeta siksi, ettei hänen äitiään mikään muu kiinnosta. Niitä puuhia ei voi myöskään lykätä jonnekin harrastusten tai miehen huomioimisen jälkeen. Imetys- ja vaippaikä on erittäin intensiivinen, mutta rajallinen elämänvaihe. Sen aikaa on nyt vain kestettävä, että muille asioille on niukasti voimavaroja. Ei silti, ei se vapaus nyt mitenkään heti koita, kun vaipoista ollaan päästy eroon. Elämä pyörii lasten ympärillä vielä monta vuotta.
Silti elämä ei voi olla vain sitä lapsen hoitoa ja se on täysin selvää. On eri asia tehdä asiat kunnolla ja oikeaan aikaan, lasten ehdoilla, kuin sulkea muu elämä ulkopuolelle. Parempia vanhempia ne itsensä ja muut muistavat ovat kuin helikopterivanhemmuudella itsensä väsyttävät.
En oikein ymmärrä mistä saa tilaa sille muulle elämälle kun on vauva / pieni lapsi eikä puoliso suostu hoitamaan lasta tai on tullut ero eikä ex ota lasta luokseen. Eikä tukiverkkoja ole. Itselläni on tällainen tilanne. Kyllähän minä haluaisin sitä muutakin elämää elää mutta en voi jättää kaksivuotiasta lasta yksin kotiin, en voi ottaa häntä mukaan mennäkseni oluelle ystävien kanssa jne. Rahaa hoitajiin on vain sen verran että ne kuluu pakollisiin menoihin kuten hammaslääkärikäynnin ajaksi. Joo voin lähteä lapsen kanssa vaikka lounasravintolaan mutta ei se sitä muuta elämää ja omaa aikaa ole kun koko ajan joutuu siinä vahtimaan lasta.
Onko sulla siis se puoliso vai eikö? Jos todella olet täysin yksin, se oma aika otetaan päikkyjen aikaan/ajoitetaan niiden mukaisesti. Ei ole mitenkään väärin käydä vaikka siellä bissellä lapsen ollessa rattaissa nukkumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
En ole tuo kirjoittaja mutta oma elämäntilanteeni on samanlainen. Meidän taapero ei kertakaikkiaan suostu tulemaan saunaan, ei vaikka miten houkuttelisi joten ei pakottaakaan kannata, huutaisi siellä suoraa huutoa vain. Ja saunavuoro on klo 21 jolloin on jo nukkumassa.
No mutta sehän on loistavaa, että lapsi on nukkumassa saunavuoron aikaan. Nukkuvana rattaissa saunan eteiseen ja kahdestaan saunaan.
Öh... ainakin meidän taloyhtiössä sauna on kellaritiloissa jonne pääsee vain jyrkkiä rappuja pitkin. Eli ei rattailla ollenkaan. Ja sama oli edellisessä asunnossa. Toki ei kaikilla ole näin mutta monesti on.
No sitten kantokopassa tai vaikka rintarepussa tai ihan sylissä. Pikkasen voi käyttää päätäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään?
Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?
Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut?
Tiedätkö kun naiset tekee vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki voimat on käytetty. Koska on pakko.
Ja mihin se mies pitää unohtaa? Luuletko sinä todellakin, että se parisuhde voi hyvin, jos sinun koko maailmasi on pelkkää imettämistä ja vaipanvaihtoa?
Please, älä vain hanki lapsia ennen kuin olet itse aikuinen. Ei vauvaa imetetä ja vaippoja vaihdeta siksi, ettei hänen äitiään mikään muu kiinnosta. Niitä puuhia ei voi myöskään lykätä jonnekin harrastusten tai miehen huomioimisen jälkeen. Imetys- ja vaippaikä on erittäin intensiivinen, mutta rajallinen elämänvaihe. Sen aikaa on nyt vain kestettävä, että muille asioille on niukasti voimavaroja. Ei silti, ei se vapaus nyt mitenkään heti koita, kun vaipoista ollaan päästy eroon. Elämä pyörii lasten ympärillä vielä monta vuotta.
Silti elämä ei voi olla vain sitä lapsen hoitoa ja se on täysin selvää. On eri asia tehdä asiat kunnolla ja oikeaan aikaan, lasten ehdoilla, kuin sulkea muu elämä ulkopuolelle. Parempia vanhempia ne itsensä ja muut muistavat ovat kuin helikopterivanhemmuudella itsensä väsyttävät.
En oikein ymmärrä mistä saa tilaa sille muulle elämälle kun on vauva / pieni lapsi eikä puoliso suostu hoitamaan lasta tai on tullut ero eikä ex ota lasta luokseen. Eikä tukiverkkoja ole. Itselläni on tällainen tilanne. Kyllähän minä haluaisin sitä muutakin elämää elää mutta en voi jättää kaksivuotiasta lasta yksin kotiin, en voi ottaa häntä mukaan mennäkseni oluelle ystävien kanssa jne. Rahaa hoitajiin on vain sen verran että ne kuluu pakollisiin menoihin kuten hammaslääkärikäynnin ajaksi. Joo voin lähteä lapsen kanssa vaikka lounasravintolaan mutta ei se sitä muuta elämää ja omaa aikaa ole kun koko ajan joutuu siinä vahtimaan lasta.
Onko sulla siis se puoliso vai eikö? Jos todella olet täysin yksin, se oma aika otetaan päikkyjen aikaan/ajoitetaan niiden mukaisesti. Ei ole mitenkään väärin käydä vaikka siellä bissellä lapsen ollessa rattaissa nukkumassa.
Ei ole enää puolisoa, hän lähti. Lapsi nukkuu 20 min päiväunet eikä joka päivä niitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
En ole tuo kirjoittaja mutta oma elämäntilanteeni on samanlainen. Meidän taapero ei kertakaikkiaan suostu tulemaan saunaan, ei vaikka miten houkuttelisi joten ei pakottaakaan kannata, huutaisi siellä suoraa huutoa vain. Ja saunavuoro on klo 21 jolloin on jo nukkumassa.
No mutta sehän on loistavaa, että lapsi on nukkumassa saunavuoron aikaan. Nukkuvana rattaissa saunan eteiseen ja kahdestaan saunaan.
Öh... ainakin meidän taloyhtiössä sauna on kellaritiloissa jonne pääsee vain jyrkkiä rappuja pitkin. Eli ei rattailla ollenkaan. Ja sama oli edellisessä asunnossa. Toki ei kaikilla ole näin mutta monesti on.
No sitten kantokopassa tai vaikka rintarepussa tai ihan sylissä. Pikkasen voi käyttää päätäänkin.
Siis yöunia nukkuva taapero rintarepussa saunaan? Meidän taapero muuten painaa 16 kg, vaikea sellainen repussa olisi saunoa eikä koppaankaan ole sitten vauva-ajan mahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään?
Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?
Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut?
Tiedätkö kun naiset tekee vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki voimat on käytetty. Koska on pakko.
Ja mihin se mies pitää unohtaa? Luuletko sinä todellakin, että se parisuhde voi hyvin, jos sinun koko maailmasi on pelkkää imettämistä ja vaipanvaihtoa?
Please, älä vain hanki lapsia ennen kuin olet itse aikuinen. Ei vauvaa imetetä ja vaippoja vaihdeta siksi, ettei hänen äitiään mikään muu kiinnosta. Niitä puuhia ei voi myöskään lykätä jonnekin harrastusten tai miehen huomioimisen jälkeen. Imetys- ja vaippaikä on erittäin intensiivinen, mutta rajallinen elämänvaihe. Sen aikaa on nyt vain kestettävä, että muille asioille on niukasti voimavaroja. Ei silti, ei se vapaus nyt mitenkään heti koita, kun vaipoista ollaan päästy eroon. Elämä pyörii lasten ympärillä vielä monta vuotta.
Silti elämä ei voi olla vain sitä lapsen hoitoa ja se on täysin selvää. On eri asia tehdä asiat kunnolla ja oikeaan aikaan, lasten ehdoilla, kuin sulkea muu elämä ulkopuolelle. Parempia vanhempia ne itsensä ja muut muistavat ovat kuin helikopterivanhemmuudella itsensä väsyttävät.
En oikein ymmärrä mistä saa tilaa sille muulle elämälle kun on vauva / pieni lapsi eikä puoliso suostu hoitamaan lasta tai on tullut ero eikä ex ota lasta luokseen. Eikä tukiverkkoja ole. Itselläni on tällainen tilanne. Kyllähän minä haluaisin sitä muutakin elämää elää mutta en voi jättää kaksivuotiasta lasta yksin kotiin, en voi ottaa häntä mukaan mennäkseni oluelle ystävien kanssa jne. Rahaa hoitajiin on vain sen verran että ne kuluu pakollisiin menoihin kuten hammaslääkärikäynnin ajaksi. Joo voin lähteä lapsen kanssa vaikka lounasravintolaan mutta ei se sitä muuta elämää ja omaa aikaa ole kun koko ajan joutuu siinä vahtimaan lasta.
Onko sulla siis se puoliso vai eikö? Jos todella olet täysin yksin, se oma aika otetaan päikkyjen aikaan/ajoitetaan niiden mukaisesti. Ei ole mitenkään väärin käydä vaikka siellä bissellä lapsen ollessa rattaissa nukkumassa.
Ei ole enää puolisoa, hän lähti. Lapsi nukkuu 20 min päiväunet eikä joka päivä niitäkään.
Eli ihan pieni ei ole enää kyseessä. On paljon paikkoja, joihin lapsen voit ottaa mukaan ilman, että koko ajan joudut katsomaan perään. Ravintoloissa on leikkipaikkoja, saleilla jopa hoitajia. Vaatii mietintää, mutta omaa aikaa saa, kun ottaa. Jaksua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
En ole tuo kirjoittaja mutta oma elämäntilanteeni on samanlainen. Meidän taapero ei kertakaikkiaan suostu tulemaan saunaan, ei vaikka miten houkuttelisi joten ei pakottaakaan kannata, huutaisi siellä suoraa huutoa vain. Ja saunavuoro on klo 21 jolloin on jo nukkumassa.
No mutta sehän on loistavaa, että lapsi on nukkumassa saunavuoron aikaan. Nukkuvana rattaissa saunan eteiseen ja kahdestaan saunaan.
Eipä nuku rattaissa koskaan silmäystäkään. Ei liikkuvissa eikä paikallaan olevissa. Nukkuu vain sängyssä. Herää heti jos nostaa tai siirtää jonnekin, herää jopa siihen jos käy vähän siirtämässä peittoa. Jos herää kesken unien niin menee tunti että nukahtaa uudelleen.
Ja lapsen yöuni on priorisoitava oman saunomisen edelle.
Ja ei kannata edes yrittää muuttaa mitään? Okei, älkää sit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään?
Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?
Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut?
Tiedätkö kun naiset tekee vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki voimat on käytetty. Koska on pakko.
Ja mihin se mies pitää unohtaa? Luuletko sinä todellakin, että se parisuhde voi hyvin, jos sinun koko maailmasi on pelkkää imettämistä ja vaipanvaihtoa?
Please, älä vain hanki lapsia ennen kuin olet itse aikuinen. Ei vauvaa imetetä ja vaippoja vaihdeta siksi, ettei hänen äitiään mikään muu kiinnosta. Niitä puuhia ei voi myöskään lykätä jonnekin harrastusten tai miehen huomioimisen jälkeen. Imetys- ja vaippaikä on erittäin intensiivinen, mutta rajallinen elämänvaihe. Sen aikaa on nyt vain kestettävä, että muille asioille on niukasti voimavaroja. Ei silti, ei se vapaus nyt mitenkään heti koita, kun vaipoista ollaan päästy eroon. Elämä pyörii lasten ympärillä vielä monta vuotta.
Silti elämä ei voi olla vain sitä lapsen hoitoa ja se on täysin selvää. On eri asia tehdä asiat kunnolla ja oikeaan aikaan, lasten ehdoilla, kuin sulkea muu elämä ulkopuolelle. Parempia vanhempia ne itsensä ja muut muistavat ovat kuin helikopterivanhemmuudella itsensä väsyttävät.
En oikein ymmärrä mistä saa tilaa sille muulle elämälle kun on vauva / pieni lapsi eikä puoliso suostu hoitamaan lasta tai on tullut ero eikä ex ota lasta luokseen. Eikä tukiverkkoja ole. Itselläni on tällainen tilanne. Kyllähän minä haluaisin sitä muutakin elämää elää mutta en voi jättää kaksivuotiasta lasta yksin kotiin, en voi ottaa häntä mukaan mennäkseni oluelle ystävien kanssa jne. Rahaa hoitajiin on vain sen verran että ne kuluu pakollisiin menoihin kuten hammaslääkärikäynnin ajaksi. Joo voin lähteä lapsen kanssa vaikka lounasravintolaan mutta ei se sitä muuta elämää ja omaa aikaa ole kun koko ajan joutuu siinä vahtimaan lasta.
Onko sulla siis se puoliso vai eikö? Jos todella olet täysin yksin, se oma aika otetaan päikkyjen aikaan/ajoitetaan niiden mukaisesti. Ei ole mitenkään väärin käydä vaikka siellä bissellä lapsen ollessa rattaissa nukkumassa.
Jeesus sentää, että sinä olet tyhmä. Nainen ei ehdi ottaa ensimmäistä hörppäystä oluesta, kun ensimmäinen on soittanut hätäkeskukseen. Varttia myöhemmin poliisit on paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.
Ohis, mutta miksi se taapero ei pääse saunaan?
En ole tuo kirjoittaja mutta oma elämäntilanteeni on samanlainen. Meidän taapero ei kertakaikkiaan suostu tulemaan saunaan, ei vaikka miten houkuttelisi joten ei pakottaakaan kannata, huutaisi siellä suoraa huutoa vain. Ja saunavuoro on klo 21 jolloin on jo nukkumassa.
No mutta sehän on loistavaa, että lapsi on nukkumassa saunavuoron aikaan. Nukkuvana rattaissa saunan eteiseen ja kahdestaan saunaan.
Eipä nuku rattaissa koskaan silmäystäkään. Ei liikkuvissa eikä paikallaan olevissa. Nukkuu vain sängyssä. Herää heti jos nostaa tai siirtää jonnekin, herää jopa siihen jos käy vähän siirtämässä peittoa. Jos herää kesken unien niin menee tunti että nukahtaa uudelleen.
Ja lapsen yöuni on priorisoitava oman saunomisen edelle.
Ja ei kannata edes yrittää muuttaa mitään? Okei, älkää sit.
Niin... hän on ollut ihan pienestä saakka todella herkkäuninen ja valikoiva sen suhteen mihin nukahtaa. Voin vakuuttaa että ollaan tehty kaikki muutosyritykset mitä inhimillisesti vain pystyy ja neuvolastakin asiaan haettu apua. Eipä ole lapsen nukkumiset silti muuttuneet. Helppo se on sinun huudella jos et ole vastaavaa kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään?
Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?
Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut?
Tiedätkö kun naiset tekee vielä pitkään sen jälkeen kun kaikki voimat on käytetty. Koska on pakko.
Ja mihin se mies pitää unohtaa? Luuletko sinä todellakin, että se parisuhde voi hyvin, jos sinun koko maailmasi on pelkkää imettämistä ja vaipanvaihtoa?
Please, älä vain hanki lapsia ennen kuin olet itse aikuinen. Ei vauvaa imetetä ja vaippoja vaihdeta siksi, ettei hänen äitiään mikään muu kiinnosta. Niitä puuhia ei voi myöskään lykätä jonnekin harrastusten tai miehen huomioimisen jälkeen. Imetys- ja vaippaikä on erittäin intensiivinen, mutta rajallinen elämänvaihe. Sen aikaa on nyt vain kestettävä, että muille asioille on niukasti voimavaroja. Ei silti, ei se vapaus nyt mitenkään heti koita, kun vaipoista ollaan päästy eroon. Elämä pyörii lasten ympärillä vielä monta vuotta.
Silti elämä ei voi olla vain sitä lapsen hoitoa ja se on täysin selvää. On eri asia tehdä asiat kunnolla ja oikeaan aikaan, lasten ehdoilla, kuin sulkea muu elämä ulkopuolelle. Parempia vanhempia ne itsensä ja muut muistavat ovat kuin helikopterivanhemmuudella itsensä väsyttävät.
En oikein ymmärrä mistä saa tilaa sille muulle elämälle kun on vauva / pieni lapsi eikä puoliso suostu hoitamaan lasta tai on tullut ero eikä ex ota lasta luokseen. Eikä tukiverkkoja ole. Itselläni on tällainen tilanne. Kyllähän minä haluaisin sitä muutakin elämää elää mutta en voi jättää kaksivuotiasta lasta yksin kotiin, en voi ottaa häntä mukaan mennäkseni oluelle ystävien kanssa jne. Rahaa hoitajiin on vain sen verran että ne kuluu pakollisiin menoihin kuten hammaslääkärikäynnin ajaksi. Joo voin lähteä lapsen kanssa vaikka lounasravintolaan mutta ei se sitä muuta elämää ja omaa aikaa ole kun koko ajan joutuu siinä vahtimaan lasta.
Onko sulla siis se puoliso vai eikö? Jos todella olet täysin yksin, se oma aika otetaan päikkyjen aikaan/ajoitetaan niiden mukaisesti. Ei ole mitenkään väärin käydä vaikka siellä bissellä lapsen ollessa rattaissa nukkumassa.
Jeesus sentää, että sinä olet tyhmä. Nainen ei ehdi ottaa ensimmäistä hörppäystä oluesta, kun ensimmäinen on soittanut hätäkeskukseen. Varttia myöhemmin poliisit on paikalla.
Höpöhöpö. Lapsi mukana ravintolassa on kuule ihan ok. Nukkuva lapsi jopa terassilla on ihan ok. Kannattaa vähän näyttää nenää kodin ulkopuolella, kun ihmiset ja maailma noin pelottaa.
En ole havainnut ongelmaa lasten aikana, töiden jälkeen vaimo on laittanut ruoan ja syötyäni lähden treenaamaan ja sitten katson hetken teeveetä ja mennään nukkumaan kun vaimo saa lapset asettumaan peteihin ja sittenhän on aikaa vaikka seksiin jos minua huvittaa. Ei pidä olla uusavuton aikaa kyllä on jos tahtoa löytyy
Meillä molemmat töissä ja yksi 2v lapsi. Lapsi hoidetaan 50-50 aika tasan.
Parisuhde-aikaa ei ole. Meillä on yksi yhteinen asia enää, lapsemme.
Aamulla minä puen lapsen ja mies vie päiväkotiin.
Töiden jälkeen mies hakee lapsen ja minä saan 30 min tv aikaa.
Sitten leikimme lapsen kanssa vuorotellen toisen tehden kotitöitä.
Illalla nukutamme lasta vuoroissa, vaihto n. 30 min välein. Prosessi voi viedä 2-3h.
Väsyneempi menee nukkumaan, yleensä minä, ja virkeämpi saa tv:n tunniksi pariksi.
Saunaan emme pääse yhdessä, koska ei taaperoa voi jättää yksin. Välillä minä käyn kavereilla, mies ei koskaan.
Välillä käymme lapsen ikävaiheen mukaisesti uimassa/luonnossa/leikkipuistossa, tms. Siellä olemme lapsenvahteja, emme kuhertelemassa. Haaveilen erosta, jotta saisin ekaa kertaa kahteen vuoteen vain olla yli 2h kerrallaan, mutta en ole niin itsekäs, että tästä lähtisin.