Lue keskustelun säännöt.
Työporukan yhteislahja ja rahojen nyhtäminen, kaikkialla tällaista?
07.06.2021 |
Yhdessä päätetään että ostetaan lahja jollekin, jolla on joku syy juhlia. Joku ehdottaa että käytkö sinä Milla hakemassa lahjan ja kortin niin me maksetaan sitten sulle. Ja Milla menee, pahaa aavistamattomana. Ostaa lahjan omillaan ja ikinä ei omiaan saa pois.
Kortissa kyllä lukee kaikkien nimet, mutta Milla maksoi lahjasta 50€ ja Annukka 4€. Loput 12 työkaveria 0€.
Kommentit (72)
Kaikki "millat" voivat laittaa yhteisjakelulla viestin kaikille niille, jotka ovat hänelle velkaa.
"Hei Pyydän maksamaan tililleni FI........ xx euroa NN:n lahjasta viimeistään 11.6.2021. Kiitos!"
Vain ne jättävät maksamatta sinulle, joilla on suurin palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesätyö paikassa vakituiset siivoojat nillittivät, että työajalla keräämistäni pulloista saamani panttirahat pitää laittaa yhteiseen kahvikassaan.
En laittanut. Olin harvoja, jotka edes keräsi pulloja, muut siivoojat heittivät pullot samaan roskakoriin, mihin muutkin jätteet. Lisäksi palautin pullot omalla ajallani, se ei ollut työaikaa. Ja jättimäisen pullosäkin kantaminen kauppaan 1-2 kertaa viikossa oli sen verran tylsä homma, että ihan pidin oikeutenani, että sain pitää sen noin 5e mitä pullosäkistä sain. Ja kahvikassan kerryttäminen ei olisi hyödyttänyt minua mitenkään, koska en juonut kahvia työajalla.
Kuka on päättänyt että ostetasn kimppalahja? Onko kaikilta edes kysytty että haluaako osallistua, vai ilmoitetaanko vaan että kaikki maksaa nyt mulle 12€ kun ostin pirkolle lahjan. Kukaan ole ikinä edes nähnyt lahjaa, saati kuitteja.
Aina on maksettu vapaaehtoisuuden pohjalta lahjakassaan ja mitä kertyy, niin on ostettu esim. lahjakortti ja kukkia. Ensin siis aina rahat ja sitten vasta lahja!
Tähän toisenlainen näkökulma.
Olin kymmenisen vuotta sitten esimiehenä työpaikassa, jossa ei henkilökunnalle järjestetty koskaan mitään.
Eräs yhteistyökumppani kutsui sitten meidän porukan tilaisuuteen, jossa kuohuviinin äärellä kerrotaan heidän uusista tuotteista ja palveluista. Sen jälkeen on buffetista illallinen.
Kysyin, olisiko meidän porukasta innokkaita lähtijöitä. 7 ilmoittautui. Kysyin kaikilta, mennäänkö kimppakyydillä, se ei paljoa maksa. Kaikille sopi.
Ajattelin mielessäni, että tehdään nyt kerrankin jotain kivaa yhdessä. Siispä tilasin tilataksin (just kahdeksan mahtuu kyytiin) ja otin kotoa mukaan omista polttareista tai jostain jääneitä piccolo-shampanjoita. Ja vielä siihen sopivat lasitkin.
Taksi tuli ajallaan, ja sain kehuja, että olipa kiva keksintö, ei tartte mennä bussilla. Ja vielä kuohuvaakin! Maksoin taksin perillä. Käytiin kuuntelemassa uudet asiat, juotiin skumppaa ja syötiin buffassa. Kiva ilta.
Seuraavana päivänä laitoin pienet laput jokaiselle, että taksi maksoi tyyliin 40 euroa eli kahdeksalle jaettuna 5 euroa / henkilö (huomatkaa, että tästä on siis aikaa, joten hinnat olivat vähän eri luokkaa, kyseessä kuitenkin puolen tunnin taksimatka).
Porukan hankalan maineessa oleva daami ilmoitti, että hän ei maksa taksista mitään. Ei sen kummempia perusteluita.
En voinut sitten pyytää rahaa muiltakaan. Sanoin vaan, että annetaan olla, tarjoan myös sen taksimatkan.
Kyseessä ei ole iso raha, mutta ei esimiehen kuitenkaan tarvitse tarjota alaisilleen mitään. Olin sentään tuonut taksimatkaa varten kuohuvat juomat, jotka totta kai olivat omia ylijäämiä, mutta juomat ne oli silti.
Ja mitä tilanteessa voi tehdä. Ei niin mitään. En voi alkaa tästä tekemään mitään numeroa alaisen suuntaan. Turha ottaa näin pieniä summia puheeksi oman esimiehen kanssa. Ärsytys kuitenkin jäi.
Jatkossa en järjestänyt mitään alaisilleni, kun ei kerta firmakaan järjestänyt. Eli jos joku jossain ihmettelee, eikö esimiehet voisi sentään järkätä jotain, selitys voi olla tällainen.
Seuraavilla kerroilla myös yhteistyökumppanin kutsu tulla kuulemaan uutuuksista lensi roskikseen. Sen verran pieni ihminen olin silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän toisenlainen näkökulma.
Olin kymmenisen vuotta sitten esimiehenä työpaikassa, jossa ei henkilökunnalle järjestetty koskaan mitään.
Eräs yhteistyökumppani kutsui sitten meidän porukan tilaisuuteen, jossa kuohuviinin äärellä kerrotaan heidän uusista tuotteista ja palveluista. Sen jälkeen on buffetista illallinen.
Kysyin, olisiko meidän porukasta innokkaita lähtijöitä. 7 ilmoittautui. Kysyin kaikilta, mennäänkö kimppakyydillä, se ei paljoa maksa. Kaikille sopi.
Ajattelin mielessäni, että tehdään nyt kerrankin jotain kivaa yhdessä. Siispä tilasin tilataksin (just kahdeksan mahtuu kyytiin) ja otin kotoa mukaan omista polttareista tai jostain jääneitä piccolo-shampanjoita. Ja vielä siihen sopivat lasitkin.
Taksi tuli ajallaan, ja sain kehuja, että olipa kiva keksintö, ei tartte mennä bussilla. Ja vielä kuohuvaakin! Maksoin taksin perillä. Käytiin kuuntelemassa uudet asiat, juotiin skumppaa ja syötiin buffassa. Kiva ilta.
Seuraavana päivänä laitoin pienet laput jokaiselle, että taksi maksoi tyyliin 40 euroa eli kahdeksalle jaettuna 5 euroa / henkilö (huomatkaa, että tästä on siis aikaa, joten hinnat olivat vähän eri luokkaa, kyseessä kuitenkin puolen tunnin taksimatka).
Porukan hankalan maineessa oleva daami ilmoitti, että hän ei maksa taksista mitään. Ei sen kummempia perusteluita.
En voinut sitten pyytää rahaa muiltakaan. Sanoin vaan, että annetaan olla, tarjoan myös sen taksimatkan.
Kyseessä ei ole iso raha, mutta ei esimiehen kuitenkaan tarvitse tarjota alaisilleen mitään. Olin sentään tuonut taksimatkaa varten kuohuvat juomat, jotka totta kai olivat omia ylijäämiä, mutta juomat ne oli silti.
Ja mitä tilanteessa voi tehdä. Ei niin mitään. En voi alkaa tästä tekemään mitään numeroa alaisen suuntaan. Turha ottaa näin pieniä summia puheeksi oman esimiehen kanssa. Ärsytys kuitenkin jäi.
Jatkossa en järjestänyt mitään alaisilleni, kun ei kerta firmakaan järjestänyt. Eli jos joku jossain ihmettelee, eikö esimiehet voisi sentään järkätä jotain, selitys voi olla tällainen.
Seuraavilla kerroilla myös yhteistyökumppanin kutsu tulla kuulemaan uutuuksista lensi roskikseen. Sen verran pieni ihminen olin silloin.
Miksi ihmeessä sitä ei otettu firman kassasta edustuskuluina? Olihan se yhteistyökumppaninne ja pr -reissu.
Työntekijänne oli aivan oikeassa jättäessään maksamatta.
Vierailija kirjoitti:
Tähän toisenlainen näkökulma.
Olin kymmenisen vuotta sitten esimiehenä työpaikassa, jossa ei henkilökunnalle järjestetty koskaan mitään.
Eräs yhteistyökumppani kutsui sitten meidän porukan tilaisuuteen, jossa kuohuviinin äärellä kerrotaan heidän uusista tuotteista ja palveluista. Sen jälkeen on buffetista illallinen.
Kysyin, olisiko meidän porukasta innokkaita lähtijöitä. 7 ilmoittautui. Kysyin kaikilta, mennäänkö kimppakyydillä, se ei paljoa maksa. Kaikille sopi.
Ajattelin mielessäni, että tehdään nyt kerrankin jotain kivaa yhdessä. Siispä tilasin tilataksin (just kahdeksan mahtuu kyytiin) ja otin kotoa mukaan omista polttareista tai jostain jääneitä piccolo-shampanjoita. Ja vielä siihen sopivat lasitkin.
Taksi tuli ajallaan, ja sain kehuja, että olipa kiva keksintö, ei tartte mennä bussilla. Ja vielä kuohuvaakin! Maksoin taksin perillä. Käytiin kuuntelemassa uudet asiat, juotiin skumppaa ja syötiin buffassa. Kiva ilta.
Seuraavana päivänä laitoin pienet laput jokaiselle, että taksi maksoi tyyliin 40 euroa eli kahdeksalle jaettuna 5 euroa / henkilö (huomatkaa, että tästä on siis aikaa, joten hinnat olivat vähän eri luokkaa, kyseessä kuitenkin puolen tunnin taksimatka).
Porukan hankalan maineessa oleva daami ilmoitti, että hän ei maksa taksista mitään. Ei sen kummempia perusteluita.
En voinut sitten pyytää rahaa muiltakaan. Sanoin vaan, että annetaan olla, tarjoan myös sen taksimatkan.
Kyseessä ei ole iso raha, mutta ei esimiehen kuitenkaan tarvitse tarjota alaisilleen mitään. Olin sentään tuonut taksimatkaa varten kuohuvat juomat, jotka totta kai olivat omia ylijäämiä, mutta juomat ne oli silti.
Ja mitä tilanteessa voi tehdä. Ei niin mitään. En voi alkaa tästä tekemään mitään numeroa alaisen suuntaan. Turha ottaa näin pieniä summia puheeksi oman esimiehen kanssa. Ärsytys kuitenkin jäi.
Jatkossa en järjestänyt mitään alaisilleni, kun ei kerta firmakaan järjestänyt. Eli jos joku jossain ihmettelee, eikö esimiehet voisi sentään järkätä jotain, selitys voi olla tällainen.
Seuraavilla kerroilla myös yhteistyökumppanin kutsu tulla kuulemaan uutuuksista lensi roskikseen. Sen verran pieni ihminen olin silloin.
Päätit itse tehdä noin kysymättä muilta.
Ja heti se on ”hankala daami”, joka sanoo asian juuri niin kuin se on. Heidät on otettu mukaan etukäteen kertomatta, että tästä tulee teille sitten kustannuksia. Hän taisi olla ainoa, jolla oli rohkeutta sanoa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä työpaikalla systeemi, että kaikllta kerätään vuodessa 20e lahjoihin. Noin 70 työntekijää. Sillä katetaan kaikki vuoden lahjat. Synttäreistä ei huomioida kuin pyöreät.
Olen tyytyväinen tähän.
Mä en oikein pidä siitä, että työpaikalla kerätään rahaa yhtään mihinkään. Mun mielestä olisi kohtuullista, että kun on jotain, mistä halutaan lahja antaa, niin se lahja tulisi firmalta. Jos yrityksen talous on huonossa jamassa, niin sitten toki täytyy kiristää kukkaron nyörejä, mutta usein ei ole siitä kyse. On kyse van periaatteesta. Esimerkiksi meillä ei anneta mitään henkilölle, joka lähtee yrityksestä (ellei eläköidy). Yleensä kuitenkin ihmiset kokee, että lähtijä jotain ansaitsisi, ja kun meilläkään ei firma sitä kustanna, niin se menee sitten työntekijöiden pusseista. Suoraan sanottuna meillä on töissä ehkä yksi tai kaksi sellaista henkilöä, joiden lahjakeräykseen suostuisin jotain laittamaan. En niihinkään laittaisi paljoa. En ole mitenkään läheinen työkavereitteni kanssa, mielestäni töissä tehdään työt ja ollaan väleissä, mutta sydänystäviä en ole töistä koskaan saanut, enkä usko saavani. On kuitenkin kiusallista myös olla reagoimatta rahapyyntöihin. Kyllä siinä aina tulee se olo, että pitääkö tuo nyt kirjaa kuka on maksanut ja kuka ei ja katsoo nenänvarttaan että tuo ei koskaan osallistu. Korttiin olen laittanut nimen jos on pyydetty, koska mun mielestä on töistä läksiäisenä kiva saada kortti, jossa on _kaikkien_ nimet. Ei mua kiinnosta, saanko jotain läksiäislahjaa tai kuka on antanut siihen 3 euroa ja kuka 30. Haluan sen kortin kaikkien nimillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän toisenlainen näkökulma.
Olin kymmenisen vuotta sitten esimiehenä työpaikassa, jossa ei henkilökunnalle järjestetty koskaan mitään.
Eräs yhteistyökumppani kutsui sitten meidän porukan tilaisuuteen, jossa kuohuviinin äärellä kerrotaan heidän uusista tuotteista ja palveluista. Sen jälkeen on buffetista illallinen.
Kysyin, olisiko meidän porukasta innokkaita lähtijöitä. 7 ilmoittautui. Kysyin kaikilta, mennäänkö kimppakyydillä, se ei paljoa maksa. Kaikille sopi.
Ajattelin mielessäni, että tehdään nyt kerrankin jotain kivaa yhdessä. Siispä tilasin tilataksin (just kahdeksan mahtuu kyytiin) ja otin kotoa mukaan omista polttareista tai jostain jääneitä piccolo-shampanjoita. Ja vielä siihen sopivat lasitkin.
Taksi tuli ajallaan, ja sain kehuja, että olipa kiva keksintö, ei tartte mennä bussilla. Ja vielä kuohuvaakin! Maksoin taksin perillä. Käytiin kuuntelemassa uudet asiat, juotiin skumppaa ja syötiin buffassa. Kiva ilta.
Seuraavana päivänä laitoin pienet laput jokaiselle, että taksi maksoi tyyliin 40 euroa eli kahdeksalle jaettuna 5 euroa / henkilö (huomatkaa, että tästä on siis aikaa, joten hinnat olivat vähän eri luokkaa, kyseessä kuitenkin puolen tunnin taksimatka).
Porukan hankalan maineessa oleva daami ilmoitti, että hän ei maksa taksista mitään. Ei sen kummempia perusteluita.
En voinut sitten pyytää rahaa muiltakaan. Sanoin vaan, että annetaan olla, tarjoan myös sen taksimatkan.
Kyseessä ei ole iso raha, mutta ei esimiehen kuitenkaan tarvitse tarjota alaisilleen mitään. Olin sentään tuonut taksimatkaa varten kuohuvat juomat, jotka totta kai olivat omia ylijäämiä, mutta juomat ne oli silti.
Ja mitä tilanteessa voi tehdä. Ei niin mitään. En voi alkaa tästä tekemään mitään numeroa alaisen suuntaan. Turha ottaa näin pieniä summia puheeksi oman esimiehen kanssa. Ärsytys kuitenkin jäi.
Jatkossa en järjestänyt mitään alaisilleni, kun ei kerta firmakaan järjestänyt. Eli jos joku jossain ihmettelee, eikö esimiehet voisi sentään järkätä jotain, selitys voi olla tällainen.
Seuraavilla kerroilla myös yhteistyökumppanin kutsu tulla kuulemaan uutuuksista lensi roskikseen. Sen verran pieni ihminen olin silloin.
Olihan tuo ikävä käänne, mutta tässä olisi varmaan pitänyt sanoa selkeämmin etukäteen, että jos mennään taksilla, niin hinta on omasta pussista noin 5 euroa, tarkentuu sitten myöhemmin. Onko ok kaikille? Nyt tässä ehkä jäänyt ainakin tällä yhdellä epäselväksi, että se ei menekään firman rahoista.
Meillä oli edellisessä työpaikassa lahjakeräysmarttyyri, joka kysymättä mitään keneltäkään ostin x hintaisen lahjan. Useimmiten kukaan ei edes tiennyt mitä on ostettu ja mitä se on maksanut.
Lahjan antamisen jälkeen (kun iso osa työporukasta ei ole ollut edes paikalla), marttyyri aloitti rahojen keruun lahjaa varten , esim 10€ tai 5€ /hlö. Ihmetteli ja päivitteli aina kovaan ääneen miksi jotkut eivät maksa hänelle. No eivät varmaan kun tämä henkilö on kysymättä keneltäkään ostanut ”jotain” eikä kukaan tiedä todellista hintaa tai yhtään mitään asiasta. Sopivissa väleissä tämä henkilö aina muistutteli että kun sinäkään et taaskaan maksanut mitään, tai on tuo ”Katri” sitten ikävä tyyppi kun ei osallistunut edes lahjaan. Kammottava ihmine, onneksi ei tarvitse olla samassa työpaikassa enää. (Tämä oli siis vain käytöksen jäävuoren huippu)
Hän siis usein sivuutti muut, jos joku toinen, esimerkiksi työntekijälle läheisempi kollega olisi halunnut hankkia lahjan. Tämä henkilö halusi aina olla se tyyppi joka lahjoo.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän toisenlainen näkökulma.
Olin kymmenisen vuotta sitten esimiehenä työpaikassa, jossa ei henkilökunnalle järjestetty koskaan mitään.
Eräs yhteistyökumppani kutsui sitten meidän porukan tilaisuuteen, jossa kuohuviinin äärellä kerrotaan heidän uusista tuotteista ja palveluista. Sen jälkeen on buffetista illallinen.
Kysyin, olisiko meidän porukasta innokkaita lähtijöitä. 7 ilmoittautui. Kysyin kaikilta, mennäänkö kimppakyydillä, se ei paljoa maksa. Kaikille sopi.
Ajattelin mielessäni, että tehdään nyt kerrankin jotain kivaa yhdessä. Siispä tilasin tilataksin (just kahdeksan mahtuu kyytiin) ja otin kotoa mukaan omista polttareista tai jostain jääneitä piccolo-shampanjoita. Ja vielä siihen sopivat lasitkin.
Taksi tuli ajallaan, ja sain kehuja, että olipa kiva keksintö, ei tartte mennä bussilla. Ja vielä kuohuvaakin! Maksoin taksin perillä. Käytiin kuuntelemassa uudet asiat, juotiin skumppaa ja syötiin buffassa. Kiva ilta.
Seuraavana päivänä laitoin pienet laput jokaiselle, että taksi maksoi tyyliin 40 euroa eli kahdeksalle jaettuna 5 euroa / henkilö (huomatkaa, että tästä on siis aikaa, joten hinnat olivat vähän eri luokkaa, kyseessä kuitenkin puolen tunnin taksimatka).
Porukan hankalan maineessa oleva daami ilmoitti, että hän ei maksa taksista mitään. Ei sen kummempia perusteluita.
En voinut sitten pyytää rahaa muiltakaan. Sanoin vaan, että annetaan olla, tarjoan myös sen taksimatkan.
Kyseessä ei ole iso raha, mutta ei esimiehen kuitenkaan tarvitse tarjota alaisilleen mitään. Olin sentään tuonut taksimatkaa varten kuohuvat juomat, jotka totta kai olivat omia ylijäämiä, mutta juomat ne oli silti.
Ja mitä tilanteessa voi tehdä. Ei niin mitään. En voi alkaa tästä tekemään mitään numeroa alaisen suuntaan. Turha ottaa näin pieniä summia puheeksi oman esimiehen kanssa. Ärsytys kuitenkin jäi.
Jatkossa en järjestänyt mitään alaisilleni, kun ei kerta firmakaan järjestänyt. Eli jos joku jossain ihmettelee, eikö esimiehet voisi sentään järkätä jotain, selitys voi olla tällainen.
Seuraavilla kerroilla myös yhteistyökumppanin kutsu tulla kuulemaan uutuuksista lensi roskikseen. Sen verran pieni ihminen olin silloin.
Ei mitään taksimatkoja jälkikäteen enää karhuta, voi jessus mikä pälli pomo. Noin pitkä tarina voiko olla tarinointiakaan
Vierailija kirjoitti:
Meillä työpaikalla systeemi, että kaikllta kerätään vuodessa 20e lahjoihin. Noin 70 työntekijää. Sillä katetaan kaikki vuoden lahjat. Synttäreistä ei huomioida kuin pyöreät.
Olen tyytyväinen tähän.
Niinku miksi? Minä en jakele rahojani tämmösiin eikä mulle tarvi mitään lahjuksia kerätä. Palkka ja bonarit kun tulee ajallaan olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän toisenlainen näkökulma.
Olin kymmenisen vuotta sitten esimiehenä työpaikassa, jossa ei henkilökunnalle järjestetty koskaan mitään.
Eräs yhteistyökumppani kutsui sitten meidän porukan tilaisuuteen, jossa kuohuviinin äärellä kerrotaan heidän uusista tuotteista ja palveluista. Sen jälkeen on buffetista illallinen.
Kysyin, olisiko meidän porukasta innokkaita lähtijöitä. 7 ilmoittautui. Kysyin kaikilta, mennäänkö kimppakyydillä, se ei paljoa maksa. Kaikille sopi.
Ajattelin mielessäni, että tehdään nyt kerrankin jotain kivaa yhdessä. Siispä tilasin tilataksin (just kahdeksan mahtuu kyytiin) ja otin kotoa mukaan omista polttareista tai jostain jääneitä piccolo-shampanjoita. Ja vielä siihen sopivat lasitkin.
Taksi tuli ajallaan, ja sain kehuja, että olipa kiva keksintö, ei tartte mennä bussilla. Ja vielä kuohuvaakin! Maksoin taksin perillä. Käytiin kuuntelemassa uudet asiat, juotiin skumppaa ja syötiin buffassa. Kiva ilta.
Seuraavana päivänä laitoin pienet laput jokaiselle, että taksi maksoi tyyliin 40 euroa eli kahdeksalle jaettuna 5 euroa / henkilö (huomatkaa, että tästä on siis aikaa, joten hinnat olivat vähän eri luokkaa, kyseessä kuitenkin puolen tunnin taksimatka).
Porukan hankalan maineessa oleva daami ilmoitti, että hän ei maksa taksista mitään. Ei sen kummempia perusteluita.
En voinut sitten pyytää rahaa muiltakaan. Sanoin vaan, että annetaan olla, tarjoan myös sen taksimatkan.
Kyseessä ei ole iso raha, mutta ei esimiehen kuitenkaan tarvitse tarjota alaisilleen mitään. Olin sentään tuonut taksimatkaa varten kuohuvat juomat, jotka totta kai olivat omia ylijäämiä, mutta juomat ne oli silti.
Ja mitä tilanteessa voi tehdä. Ei niin mitään. En voi alkaa tästä tekemään mitään numeroa alaisen suuntaan. Turha ottaa näin pieniä summia puheeksi oman esimiehen kanssa. Ärsytys kuitenkin jäi.
Jatkossa en järjestänyt mitään alaisilleni, kun ei kerta firmakaan järjestänyt. Eli jos joku jossain ihmettelee, eikö esimiehet voisi sentään järkätä jotain, selitys voi olla tällainen.
Seuraavilla kerroilla myös yhteistyökumppanin kutsu tulla kuulemaan uutuuksista lensi roskikseen. Sen verran pieni ihminen olin silloin.
Oot harvinaisen pälli tapaus ja huono pomo. Useimmat pomot olisi tilanneet tiiminsä ilahduttamiseksi taksin ja maksaneet sen omasta pussistaan numeroa tekemättä. Ilmaisen pitopöydän ääreen sinäkin olit menossa. Kiva kun jjuotit vanhaksi menevät kuoharit tiimille, toivottavasti ei tullut hiivasta massut kipeeksi XD Aika pienellä olisit kasvattanut tiimihenkeä jne. mutta päätit sitten lisätä tyytymättömyyttä. Hienoa ihminen, hieno pomo.
Siinä sulle toisen pomon näkökulmaa.
43 vuotta työelämää takana, lahjojen määrää (keräyksiä) en ole laskenut, koskaan ei ole hankittu ennen keräyksen päättymistä, jos joku on niin tollo, että omillaan hankkii niin kärsikööt nahoissaan. Osallistuin erittäin harvoin ja jos, niin euron luokkaa oli panos, markka-aikaan markka tai kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tähän toisenlainen näkökulma.
Olin kymmenisen vuotta sitten esimiehenä työpaikassa, jossa ei henkilökunnalle järjestetty koskaan mitään.
Eräs yhteistyökumppani kutsui sitten meidän porukan tilaisuuteen, jossa kuohuviinin äärellä kerrotaan heidän uusista tuotteista ja palveluista. Sen jälkeen on buffetista illallinen.
Kysyin, olisiko meidän porukasta innokkaita lähtijöitä. 7 ilmoittautui. Kysyin kaikilta, mennäänkö kimppakyydillä, se ei paljoa maksa. Kaikille sopi.
Ajattelin mielessäni, että tehdään nyt kerrankin jotain kivaa yhdessä. Siispä tilasin tilataksin (just kahdeksan mahtuu kyytiin) ja otin kotoa mukaan omista polttareista tai jostain jääneitä piccolo-shampanjoita. Ja vielä siihen sopivat lasitkin.
Taksi tuli ajallaan, ja sain kehuja, että olipa kiva keksintö, ei tartte mennä bussilla. Ja vielä kuohuvaakin! Maksoin taksin perillä. Käytiin kuuntelemassa uudet asiat, juotiin skumppaa ja syötiin buffassa. Kiva ilta.
Seuraavana päivänä laitoin pienet laput jokaiselle, että taksi maksoi tyyliin 40 euroa eli kahdeksalle jaettuna 5 euroa / henkilö (huomatkaa, että tästä on siis aikaa, joten hinnat olivat vähän eri luokkaa, kyseessä kuitenkin puolen tunnin taksimatka).
Porukan hankalan maineessa oleva daami ilmoitti, että hän ei maksa taksista mitään. Ei sen kummempia perusteluita.
En voinut sitten pyytää rahaa muiltakaan. Sanoin vaan, että annetaan olla, tarjoan myös sen taksimatkan.
Kyseessä ei ole iso raha, mutta ei esimiehen kuitenkaan tarvitse tarjota alaisilleen mitään. Olin sentään tuonut taksimatkaa varten kuohuvat juomat, jotka totta kai olivat omia ylijäämiä, mutta juomat ne oli silti.
Ja mitä tilanteessa voi tehdä. Ei niin mitään. En voi alkaa tästä tekemään mitään numeroa alaisen suuntaan. Turha ottaa näin pieniä summia puheeksi oman esimiehen kanssa. Ärsytys kuitenkin jäi.
Jatkossa en järjestänyt mitään alaisilleni, kun ei kerta firmakaan järjestänyt. Eli jos joku jossain ihmettelee, eikö esimiehet voisi sentään järkätä jotain, selitys voi olla tällainen.
Seuraavilla kerroilla myös yhteistyökumppanin kutsu tulla kuulemaan uutuuksista lensi roskikseen. Sen verran pieni ihminen olin silloin.
Voi se käydä niinkin, että esimiehelle ostetaan lahja, niin mitään reaktiota ei kuulu. Ei osaa kiittää. Noloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä annoin rahaa viimeisen kerran keräykseen parikymmentä vuotta sitten. Olin muutaman kerran ollut kerääjänä, en koskaan keräämisen kohteena.
Koska pyöreitä täyttävä synttärisankari oli vuosikausia toivonut pääsevänsä tuolloin tosi suosittuun värianalyysiin, kymmenen hengen firman porukalla päätettiin, että hän sinne pääsee. Jokainen tiesi, paljonko kuoreen piti panna. Kerääjäksi jouduin minä, mutta koska olin lähes koko työaikana muualla kuin toimistolla, jätin kuoren pöytälaatikkooni muiden saataville. Kuoreen ilmestyi muutama pikkuseteli ja kolikoita. Kaikki sanoivat panneensa kuoreen sovitun määrän. Lopulta minun oli käytävä ostamassa lahjakortti ja pantava siihen parisataa markkaa omia rahojani.
Kauan myöhemmin kysyin lahjansaajalta, mitä värianalyysissa oli sanottu. Hän ei ollut viitsinyt mennä, ja sitten lahjakortti oli vanhentunut.
Samalla porukalla kerättiin aiemmin toiselle firman ydinryhmän jäsenelle nelikymppislahjaa. Lahja oli kiva illallinen, johon osallistuivat ydinryhmän kaksi muuta jäsentä, myös värianalyysin tuleva saaja. Kerätyillä rahoilla. Loput rahat annettiin synttärisankarin matkakassaan lämpimille maille. Ei muuten mikään ihme, että värianalyysikuoreen ei hellinnyt mitään. Olisipa vain joku kertonut minullekin.
Oikeastiko ihmiset on tuollaisia höyniä, joita toiset pomputtelevat? Miksi ihmeessä kävit ostaan tuon jutun ja omalla rahalla?
Olin ensimmäisessä vakituisessa työpaikassa ja tässä keräysasiassa kiistatta hölmö. Olin myös vielä niin tyhmän luottavainen, että uskoin sovitun pitävän. Ja itse olin luvannut hoitaa keräyksen ja hoidinkin. Otin sitten myös henkilökohtaisena loukkauksena sen, että ostamani kauan toivottu lahja ei saajalleen kelvannut.
Firmassa mellastettiin aika vapaasti, koska esimerkiksi toimitusjohtaja kävi fyysisesti paikalla korkeintaan kerran kuukaudessa. Eipä ole tuota firmaa ollut olemassa enää pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole. Muualla tehdään niin, että ensin kerätään rahat ja sitten vasta ostetaan lahja.
Hah. Tuskinpa vain. Aina tulee kiire hoitaa lahja alta pois ja asialle laitetaan se uusi ja pahaa aavistamaton työntekijä.
Mutta minä olen jo oppinut. Tuli mikä tahansa varankeruu, sanon että olet pystyssä mulle kympin edellisestä lahjasta joten sä voitkin maksaa mun osuuden. Mulla on velkakirja kaapissa.Eikö asia etenisi parhaiten ottamalla yhteyttä ko. henkilön esimieheen joka ei ole maksanut? Luulisi että jo pelkkä uhka asiasta tai pomon puhuttelun jälkeen aika moni maksaisi.
Useimmat esimiehet eivät halua puuttua näihin ja nuhdella alaistaan siitä, kun Pera se ei taas , 'muistanut' maksaa osuuttaan.
No ei tietenkään halua puuttua eikä pidäkään puuttua; ei ole mitenkään esimiehelle kuuluva asia.
mun työpaikassa on pitkästi yli 70 henkeä, jo useampi vuosi sitten sovittiin, että EI syntttäri-, nimipäivä-, hää-, vauva- tai mitään muitakaan keräyksiä!! eläkkeelle jääville vielä kerätään rahaa ja ostetaan jotain, ei muille! hyvä päätös, koska muuten on koko ajan joku kolehti menossa!!
Oikeastiko ihmiset on tuollaisia höyniä, joita toiset pomputtelevat? Miksi ihmeessä kävit ostaan tuon jutun ja omalla rahalla?