Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia, joita v*tuttaa oletus, että olet joku ehtoinen leipuriemäntä?
05.06.2021 |
Leipominen ja emännöinti ei ole mun juttu. Ei kiinnosta. Käytän sen ajan mieluummin muuten.
Vituttaa, jos kutsun kavereita oluelle niin eivät oikein innostu, vaan mieluummin pitäisi kotisohvalla kahvitella pullaa mussutellen. Muttakun minua ei kiinnosta leipoa sitä pullaa... argh.
Kommentit (488)
Todellakin vituttaa. Minulla on jonkin sortin kotihäpeä. Asun vuokralla pikkuasunnossa ja kaikki huonekalut on halpaa eriparia, en osaa sisustaa eikä mulla ole esim. Olohuonetta telkkaria ja sohvaa. Menen lukkoon jos tänne tulee joku. Lapsuudessani oli vaikeat kotiolot joten jollain tavalla tämä kotihäpeä juontaa syvempiin vesiin. Tapaan ihmisiä siis mieluummin muualla kuin kenenkään kotona. Sinänsä ei ole mitään ongelmaa mennä jonkun luo kahville jos pyytää, mutta vastavuoroisuusoletus kaataa sen mahdollisuuden. Tätä kun ei ratkaista silläkään että olen vienyt aina kylään jotain syötävää kaupasta. Silti kysellään milloin vastavierailu.
Toinen mikä ärsyttää on pari lapsuudenystävää joita en ole nähnyt vuosikausiin ilman miehiään. Ottavat miehensä mukaan aina kun nähdään. Itsellä on tässäkin joku vamma. Silloin kun oli mies en halunnut häntä mukaan jos tapasin omia kavereitani.
Noh. Nykyään vietän lähes kaiken vapaa-aikani yksin. Harvakseltaan käyn lenkillä tai ulkona kahvilla jonkun kanssa. Syvemmät ystävyyssuhteet eivät tunnu olevan mahdollisia ilman toisen kotona arvostelukierroksen tekemistä ja minä en vaan pysty kutsumaan ketään ilman monen päivän ahdistusta ja paniikkia. Ehkä olen alunperinkin ollut heikommasta puusta ja nyt luovuttanut sinnittelemisen. En jaksa enää mennä pois mukavuusalueelta ja kehittää itseäni, olkoon se miten muodikasta hyvänsä. Varmaan joku terapeutti olisi osannut auttaa mutta jätän menemättä koska jonossa on nuorempia ja tärkeämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nelikymppinen nainen ja paljon naispuolisia kavereita... ihan muutaman vain tiedän leipovan pullaa ja hekin lähinnä omaksi iloksi itselleen, eivät kavereita passatakseen. En koe, että kukaan olisi ikinä olettanut mua miksikään leipuriemännäksi sukupuoleni tai minkään muunkaan takia.
Ai miten hyvin kirjoitettu no: 382. Tämä olisi voinut olla suoraan omasta elämästäni. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä mitään pullia leivo vaikka senkin taidon olen joskus oppinut. Muutenkin yritän välttää kaikkia vehnäherkkuja. Viimeksi tarjosin kaverille banaaniletun marjarahkalla. Hyvää oli ja tosi nopea ja helppo valmistaa.
Joo terveysnatsit on yks poppoo, jonka joutuu huomioimaan, kun kutsuu vieraita. Ei vehnää, ei hiilareita, ei sokeria, ei sitä tätä tuota... Ottaa kupoliin nuo vieraat
No mistä päättelit etten syö vieraissa pullaa? Sanoin vain että välttelen vehnäherkkuja ja kotona tarjoan sitten minunlaisia tarjottavia. Harvoin kuitenkin tulee käytyä kylässä ylipäätänsä, joten syön aina mitä tarjotaan.
Hyvä. Ethän myöskään kylässä selosta miten "yleensä vältän vehnää, mutta näin harvoin kun käyn kylässä, niin voin pullan ottaa".
Mä en menisi, jos kutsuttaisiin illanviettoon oluen merkeissä. En tykkää viettää aikaa porukassa, jossa humallutaan ja alkoholi on aina jollekin se pääasia. Siksi pullakahvittelu kuulostaa paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ilmeisesti täysin erilaiset sosiaaliset ympyrät, kun kukaan ystäväni ei leivo. Ruoka tekee kaikki, mutta ei ole ollut ongelma ostaa valmista. Ylensä sushia ja olutta/viiniä tarjoan. Päivällä kahvia, kivennäisvettä tai teetä. Jos olen tehnyt sen päivän ruuan niin tarjoan sitä.
Kylään mennessä minua ei voisi vähempää kiinnostaa onko pulla kaupasta vai itse leivottua. Jotkut ehkä arvostavat itse leivottua, mutta minulle se on vain pulla, ihan sama mistä se on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en mielelläni syö toisten laittamaa ruokaa tai leipomuksia, olen liian epäileväinen hygienian suhteen. En siis todellakaan odota, että emäntä on itse pyöräyttänyt kaiken alusta asti ja polkenut kotiviiniinkin marjat paljain jaloin.
Osaan leipoa ja tehdä hyvää ruokaa, mutta en todellakaan aina jaksa. Ostan usein jotain valmis pulla kaupasta tai tilataan ruokaa. Otetaan rennosti ja nautitaan yhdessä olosta. Tai sitten tarjoan sellaista ruokaa jossa jokainen on vastuussa siitä. Esim. Tortilla. Laitan porukat pilkkomaan ja osallistumaan. Ei se ole hyvä emännöintiä jos emäntä on vain siellä keittiössä yksinään touhumassa. Älä ottaa stressiä. Jos porukoille tulee nälkä kaljan jälkeen niin extemporena vaan ehdotat pizzan tilaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ilmeisesti täysin erilaiset sosiaaliset ympyrät, kun kukaan ystäväni ei leivo. Ruoka tekee kaikki, mutta ei ole ollut ongelma ostaa valmista. Ylensä sushia ja olutta/viiniä tarjoan. Päivällä kahvia, kivennäisvettä tai teetä. Jos olen tehnyt sen päivän ruuan niin tarjoan sitä.
Mulla myös. Mutta vähän aikaa sitten aloitin yhdessä työpaikassa (naisvaltainen pieni työyhteisö), jossa oon ihan ymmälläni. Oon kuunnellut juttuja näiden naisten vapaa-ajasta ja oikeasti ne miettii, mitkä astiat, mitkä servietit, mitä leipovat, mitä pukevat päällensä - siis ihan silloinkin, kun pienet kaveripiirin illanistujaiset kyseessä.
Oon kuunnellut että wtf niitä juttuja. Ja todennut itsekseni, että vapaa-ajalla ei kyllä nähdä (aiemmin oon löytänyt ihan uusia kavereitakin työn kautta).
Maailmoja on monia.
Vierailija kirjoitti:
Minä en mielelläni syö toisten laittamaa ruokaa tai leipomuksia, olen liian epäileväinen hygienian suhteen. En siis todellakaan odota, että emäntä on itse pyöräyttänyt kaiken alusta asti ja polkenut kotiviiniinkin marjat paljain jaloin.
Tuota voi sanoa jo neuroottiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on piha ja mun pitäisi olla "ehtoinen puutarhuri". Olen ehtoinen leipoja kyllä, mutta näitä ehtoisuuden osa-alueita on monia. Aina tulee hinovaraisia vinkkejä siitä, mitä milloinkin mihinkin nurkkaan kannattaisi istuttaa. Pliis. Mä opiskelen kesäisin aoimen yliopiston kursseja, luen kirjoja, lenkkeilen.. Nämä on mun arvomaailmassani korkeammalla sijalla. Olen päättänyt seuraavalla kerralla sanoa tiukasti, että sori, en toteuta tässä asiassa perinteistä partiarkaatin toivomaa mallia (jota nämä kommentoivat rouvat itse toteuttavat sen sisäistäneinä).
Vierailija kirjoitti:
Mä en leivo enkä aio sitä tehdä tulevaisuudessakaan. Kaupasta saa, kun joskus harvoin jotain leivonnaisia tai keksejä tarvitsee.
En myöskään suostu tekemään jouluruokia. Nekin saa kaupasta valmiina.
Arki on jo tarpeeksi suorittamista. Välillä on mukavaa päästä helpolla ilman paineita. Aina löytyy näitä oman elämänsä marttoja, jotka nostavat itsensä muiden yläpuolelle. Ei kannata välittää, vaan tehdä niinkuin itselle parhaiten sopii.
Millä tapaa se itse leipominen tai ruoanlaitto on itsensä muiden yläpuolelle nostamista? Nämä ketjun ajatukset on itselleni täysin käsittämättömiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on piha ja mun pitäisi olla "ehtoinen puutarhuri". Olen ehtoinen leipoja kyllä, mutta näitä ehtoisuuden osa-alueita on monia. Aina tulee hinovaraisia vinkkejä siitä, mitä milloinkin mihinkin nurkkaan kannattaisi istuttaa. Pliis. Mä opiskelen kesäisin aoimen yliopiston kursseja, luen kirjoja, lenkkeilen.. Nämä on mun arvomaailmassani korkeammalla sijalla. Olen päättänyt seuraavalla kerralla sanoa tiukasti, että sori, en toteuta tässä asiassa perinteistä partiarkaatin toivomaa mallia (jota nämä kommentoivat rouvat itse toteuttavat sen sisäistäneinä).
Että oikein patriarkaatti pakottaa naiset istuttamaan kasvejakin? Nyt olen melkein kaiken kuullut, seuraavaan feministin töräykseen asti.
Minäkin olen "päässyt" naimisiin jopa kahteen kertaan. Ensimmäinen mies oli peräti insinööri ja toinen arkkitehti. Mitkään leipomukset eivät kiinnostaneet kumpaakaan. Ihan muut asiat olivat tärkeämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en leivo enkä aio sitä tehdä tulevaisuudessakaan. Kaupasta saa, kun joskus harvoin jotain leivonnaisia tai keksejä tarvitsee.
En myöskään suostu tekemään jouluruokia. Nekin saa kaupasta valmiina.
Arki on jo tarpeeksi suorittamista. Välillä on mukavaa päästä helpolla ilman paineita. Aina löytyy näitä oman elämänsä marttoja, jotka nostavat itsensä muiden yläpuolelle. Ei kannata välittää, vaan tehdä niinkuin itselle parhaiten sopii.Millä tapaa se itse leipominen tai ruoanlaitto on itsensä muiden yläpuolelle nostamista? Nämä ketjun ajatukset on itselleni täysin käsittämättömiä
Mä luen tuon niin, ettei leipominen ja ruuanlaitto itsessään ole, mutta usein se tapa, jolla niitä tuodaan esille, on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittavaa, miten jotkut pimahtaa siitä ajatuksesta, että on olemassa ilmiö nimeltä sosiaalinen paine.
Voiko olla epä-älyllisempää mantraa kuin se, että kaikki on aina vaan pään sisällä ja omasta asenteesta kiinni.
Onko älyllistä ottaa paineita leipomisesta ja ompelusta?
Kaikki eivät myöskään osaa/viitsi nykyään rakentaa, remontoida, vaihtaa renkaita... kaikki on ulkoistettu ammattiosaajille.Se ei poista ilmiötä nimeltä sosiaalinen paine.Joissain ympäristöissä ei ole painetta leipoa, toisissa on. Toki paineeseen kuuluu sekin, että sisäistyy. Ja oman ympäristön muututtua ulkoinen paine voi olla poissa, mutta sisäinen jäljellä.
Sosiaalisesta paineesta puhuttiin jopa teinin koulun terveystarkastuksessa, liittyen esim. juomiseen, tupakointiin tai huumeisiin. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen on immuuni paineelle.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen "päässyt" naimisiin jopa kahteen kertaan. Ensimmäinen mies oli peräti insinööri ja toinen arkkitehti. Mitkään leipomukset eivät kiinnostaneet kumpaakaan. Ihan muut asiat olivat tärkeämpiä.
Oli?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen "päässyt" naimisiin jopa kahteen kertaan. Ensimmäinen mies oli peräti insinööri ja toinen arkkitehti. Mitkään leipomukset eivät kiinnostaneet kumpaakaan. Ihan muut asiat olivat tärkeämpiä.
Leipominen onkin enempi duunariluokan juttu. Tai nykyään tietysti on myös se koulutettujen ruokahifistelytrendikkyys
No mistä päättelit etten syö vieraissa pullaa? Sanoin vain että välttelen vehnäherkkuja ja kotona tarjoan sitten minunlaisia tarjottavia. Harvoin kuitenkin tulee käytyä kylässä ylipäätänsä, joten syön aina mitä tarjotaan.