Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnistatteko työpaikalla ilmiön, että asia saa painoarvon sen mukaan KUKA sen sanoo, eikä esimerkiksi asian itsensä mukaan?
05.06.2021 |
Eli riippuen henkilöstä, kuka asian esittää.
Olen naisvaltaisella alalla, jossa hierarkia kukoistaa. Ei tietenkään mikään toimenkuvaan tai koulutukseen perustuva, asiantuntemuksesta johtuva hierarkia, vaan nimenomaisesti oman kaveriporukan ja vanhimman ja kouluttamattomimman väen joukkomielipiteen sanelema ylivalta.
Miten jaksaa tällaisessa työyhteisössä?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että mielipiteet pitää ottaa mukaan töihin. Teen työni, se riittää. Ei kiinnosta, kuka ehdotti virkistyspäiväksi puistojumppaa ja saiko ehdotus kannatusta, koska se ei vaikuta työhöni. Elämä on paljon helpompaa, kun antaa töissä asioiden tapahtua tai olla tapahtumatta! Saman palkan sieltä saa.
Varhaiskasvatuksessa kaikki on mielipidekysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuka?
Mirkku.
Vierailija kirjoitti:
Naulan kantaan!
Minua ei ole uskottu oikein missään, edes silloin kun olen ollut asemani puolesta se jota muiden oletetaan kuuntelevan. Esitän asiat vaatimatta huomiota persoonalleni, kuitenkin selvästi ja tarpeeksi kuuluvalla äänellä ja saan ihmiset hyvälle tuulelle. Olen myös todella tarkka enkä juuri puhu turhia tai dramatisoi.
Sanomiseni useinkin ensin sivuutetaan, mutta silloin kun jokin asia on päätetty selvittää perin pohjin on yleensäkin päädytty siihen että juuri minä olin oikeassa. Olen asiakeskeinen ja tarkka ja muistini on parempi kuin muilla, mutta muiden on vaikea tajuta sitä että pienempääkin meteliä pitävä voi olla varma itsestään ja asiastaan ja kaiken lisäksi oikeassa.
Jatkan: olen alalla jossa nimenomaan on tärkeää se, että asiat menevät juuri oikein, virheitä ei saa tehdä. Olen ollut myös erilaisissa työkuvioissa, joissa päästin esiin räiskyvämmän puoleni ja silloin tulin kuulluksi. Nyt olen keskittynyt hyvin monimutkaisiin asioihin, nykyisen työni tekeminen hyvin vaatii tiettyä erakkomaisuutta.
Ehkä pitäisikin siirtää painopiste työpaikan sosiaalisiin suhteisiin. Pystyn tekemään sen jos niin päätän, mutta tuskin pystyn sitten enää antamaan parastani siinä varsinaisessa tehtävässäni. Sosiaalisuus on yliarvostettua.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että mielipiteet pitää ottaa mukaan töihin. Teen työni, se riittää. Ei kiinnosta, kuka ehdotti virkistyspäiväksi puistojumppaa ja saiko ehdotus kannatusta, koska se ei vaikuta työhöni. Elämä on paljon helpompaa, kun antaa töissä asioiden tapahtua tai olla tapahtumatta! Saman palkan sieltä saa.
Kuulostaa siltä, että olet itse osa ongelmaa. Eräässä työpaikassa jouduin taistelemaan siitä toistuvasti, kun faktat (joille oli siis tukena vaikkapa laki tai tutkimukset) käsitettiin toistuvasti vain mielipiteiksi. Ei siinä ollut kyse mistään mielipiteistäni, vaan ennemminkin siitä, ettei tule esimerksi viranomaisilta noottia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naulan kantaan!
Minua ei ole uskottu oikein missään, edes silloin kun olen ollut asemani puolesta se jota muiden oletetaan kuuntelevan. Esitän asiat vaatimatta huomiota persoonalleni, kuitenkin selvästi ja tarpeeksi kuuluvalla äänellä ja saan ihmiset hyvälle tuulelle. Olen myös todella tarkka enkä juuri puhu turhia tai dramatisoi.
Sanomiseni useinkin ensin sivuutetaan, mutta silloin kun jokin asia on päätetty selvittää perin pohjin on yleensäkin päädytty siihen että juuri minä olin oikeassa. Olen asiakeskeinen ja tarkka ja muistini on parempi kuin muilla, mutta muiden on vaikea tajuta sitä että pienempääkin meteliä pitävä voi olla varma itsestään ja asiastaan ja kaiken lisäksi oikeassa.
Jatkan: olen alalla jossa nimenomaan on tärkeää se, että asiat menevät juuri oikein, virheitä ei saa tehdä. Olen ollut myös erilaisissa työkuvioissa, joissa päästin esiin räiskyvämmän puoleni ja silloin tulin kuulluksi. Nyt olen keskittynyt hyvin monimutkaisiin asioihin, nykyisen työni tekeminen hyvin vaatii tiettyä erakkomaisuutta.
Ehkä pitäisikin siirtää painopiste työpaikan sosiaalisiin suhteisiin. Pystyn tekemään sen jos niin päätän, mutta tuskin pystyn sitten enää antamaan parastani siinä varsinaisessa tehtävässäni. Sosiaalisuus on yliarvostettua.
Tämä. Tärkeämpää se, kuka jaksaa aina mielistellä ja olla joo jee mahtavaa kaikki käy, kuin ammattitaito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön. Tärkeintä on, todellakin kuka sanoo.
Kerran johtaksi nimitetty naishenkilö ilmoitti kokouksessa miten jokin asia olisi hyvä hoitaa. Sen sijaan että olisin suoraan henkilöä ylistäen ilmaissut ihastukseni tästä suuresta oivalluksesta, kerroin hieman toisin samoin johtajan esittämän asian. Että näin siis asia hoituu.
Johtaja vastusti esittämääni asiaa, vaikka se oli sama kuin hänen ideansa. Hän ei huomannut mitä sanoi, hän huomasi ainoastaan kuka sanoi. Joku toinen, kuka tahansa toinen, on aina väärässä.
Organisaatioissa toisinaan nimitetään henkilöitä tehtäviinsä heidän naiseutensa takia. Valitettavasti sukupuoli ei ole aito meriitti.
Mitä ihmettä? Nyysit toisen idean ja esitit sen omanasi? Ehkä johtajan vastustus johtui siitä vitutuksesta, että taas kerran joku vei hänen ideansa ja esitti sen röyhkeästi omanaan. Eihän tuolla tavalla voi demonstroida mitään tällaisia pointteja
Vierailija kirjoitti:
Naulan kantaan!
Minua ei ole uskottu oikein missään, edes silloin kun olen ollut asemani puolesta se jota muiden oletetaan kuuntelevan. Esitän asiat vaatimatta huomiota persoonalleni, kuitenkin selvästi ja tarpeeksi kuuluvalla äänellä ja saan ihmiset hyvälle tuulelle. Olen myös todella tarkka enkä juuri puhu turhia tai dramatisoi.
Sanomiseni useinkin ensin sivuutetaan, mutta silloin kun jokin asia on päätetty selvittää perin pohjin on yleensäkin päädytty siihen että juuri minä olin oikeassa. Olen asiakeskeinen ja tarkka ja muistini on parempi kuin muilla, mutta muiden on vaikea tajuta sitä että pienempääkin meteliä pitävä voi olla varma itsestään ja asiastaan ja kaiken lisäksi oikeassa.
Tämän olisin voinut jopa itse kirjoittaa. Sama tilanne. Olenkin juuri vaihtamassa terveempään työyhteisöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on. Esimiesten ja konkareiden sanomisilla on isompi painoarvo. On ansaittuakin toki, mutta muitakin pitäisi kuunnella ja ottaa vakavasti.
T: konkari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että mielipiteet pitää ottaa mukaan töihin. Teen työni, se riittää. Ei kiinnosta, kuka ehdotti virkistyspäiväksi puistojumppaa ja saiko ehdotus kannatusta, koska se ei vaikuta työhöni. Elämä on paljon helpompaa, kun antaa töissä asioiden tapahtua tai olla tapahtumatta! Saman palkan sieltä saa.
Varhaiskasvatuksessa kaikki on mielipidekysymystä.
Toistaiseksi olen 20 vuotta pärjännyt faktoilla varhaiskasvatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vain naisvaltaisilla aloilla.
Onko paljonkin kokemusta sekä mies-että naisvaltaisilta aloilta ja kokemuksesta pystyt vertailemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain naisvaltaisilla aloilla.
Ei tod. Mulla oli esiMIES, tai oikeastaan itse yrittäjä (yritys toimii miehisellä kuljetusalalla) joka tuli pariinkin otteeseen esittämään innoissaan hienoa ideaansa...
Ideaa, jonka olin joka kerta syöttänyt hänelle paria päivää aiemmin. Ei se haitannut, niin pieni firma että kaikki tuli yhteisen hyvän puolesta. Huvitti välillä.
Jep. Työporukassa on tasan yksi mies ja hänen mielipide on aina se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan. Minulla on ollut vaikeuksia viedä ideoitani läpi töissä, kun niitä ei ole kuunneltu. Pahimmillaan minut on jopa keskeytetty kesken idean esittelyn. Usein joku työkaveri on kuitenkin varastanut ideoitani ja esitellyt ominaan.
Pitäisi varmaan opetella niitä viestintätaitoja sitten...
Vierailija kirjoitti:
Tyhjät kattilat kolisee eniten vai miten se meni. Meidänkin työpaikalla eniten suuna päänä ja aina asian vierestä on se jolla ei mitään sanottavaa ole. Aina selittää ihan jonninjoutavia kun palavereissa yritetään keskustella oikeaa asiaa.
Tyhjät tynnyrit, toisaalta pata soimaa kattilaa.
En tunnista työpaikalta, mutta yhteiskunnallisessa keskustelussa kyllä. Samoin yleisönosasto kirjoituksissa, jos saman asian kertoo matti meikäläinen tai joku tunnettu henkilö, olkoon poliitikko, julkkis tai oman kaupungin kauppias niin vastaanotto on erilainen.
Alue: Aihe vapaa
Tunnistan ilmiön. Tärkeintä on, todellakin kuka sanoo.
Kerran johtaksi nimitetty naishenkilö ilmoitti kokouksessa miten jokin asia olisi hyvä hoitaa. Sen sijaan että olisin suoraan henkilöä ylistäen ilmaissut ihastukseni tästä suuresta oivalluksesta, kerroin hieman toisin samoin johtajan esittämän asian. Että näin siis asia hoituu.
Johtaja vastusti esittämääni asiaa, vaikka se oli sama kuin hänen ideansa. Hän ei huomannut mitä sanoi, hän huomasi ainoastaan kuka sanoi. Joku toinen, kuka tahansa toinen, on aina väärässä.
Organisaatioissa toisinaan nimitetään henkilöitä tehtäviinsä heidän naiseutensa takia. Valitettavasti sukupuoli ei ole aito meriitti.