Onko teillä ystäviä jotka ei vastaa viesteihin tai puheluihin?

jotkut ovat vain kylmäsydämisiä

Sanoo olevansa kiireinen ja olen vuosikaudet tätä yrittänyt ymmärtää. Mutta käytännössä kauhean vaikea suunnitella esim mitään menoja kun häntä ei saa kiinni kun pitäisi jotain käytännön asiaa kysyä. Turhauttavaa.

Itselläni on puhelin ollut äänettömällä jo pari vuotta. Viesteihin toki vastaan ja läheiset tietävät, että en vastaa puheluihin. Fobia puhelimen käyttöön on ollut jo 20 vuotta.

-Autisti-

Oli.

En katsoisi sellaista päivääkään, joten ei.

Oli, mutta lopetin yhteydenpidon yritykset ja ovat nykyisin entisiä ystäviä!

Tämä on niin omituista kun vakuuttaa haluavansa olla ystäväni ja elämässäni, mutta kaikki tapaamiset on minun suunniteltava ja muutenkin oltava alotteellinen. Ja kun sitten yritän suunnitella, ystävä ghostaa moneksi päiväksi. Varaa siinä nyt sitten esim matkoja tai jotain joka vaatii vähän yhteispeliä.

Oli mutta ei ole enää. Jäi aina tosi tympeä vaikutelma tuosta ja niinhän siinä kävi että kun lakkasin järkkäämästä itse mitään niin toinen ei kysellyt perään edes kuulumisia. Mielestäni on ok jos ei halua olla jonkun kaveri, mutta senkin voisi ilmaista niin että molemmille jää hyvä mieli tai edes neutraali. Nyt meni 25v ystävyys siinä tuollaiseen.

Vastaan viesteihin sitten kun kerkeän, sama koskee puheluita. Jos tämä ei kelpaa, niin oi ja voi.

Miksi oletat, että olen heti käytettävissäsi kun suuressa armossasi päätät soittaa? Aika itsekästä.

Riippuu millä päällä on. Huomaa, että ärsyyntynyt jostain, silloin ei vastaa. Käytös saattaa muuttua kädenkäänteessä vetäytyksi.

Juuri tuolta se vaikuttaa että toinen on suuttunut tai ärsyyntynyt eikä siksi vastaa. Mutta eivät he myönnä olevansa sitä jos kysyy. Ainakaan oman kokemuksen mukaan. Minusta on oikeastaan ihan hyväksyttävää vielä parin päivän vastausviive mutta kyllä vastaus pitäisi joskus tulla. Jos ei tule niin sehän on selvä ovi päin naamaa.

On myös tylyä vastata vain yhdellä sanalla. Ei viesteissä paljon tarvitse kirjoitella mutta edes jotain enemmän.

Ehkä nämä ihmiset ovat huomanneet viestien tyhjyyden ja merkitsemättömyyden. Sama juttu facebook päivitysten kanssa, asiasisältö nolla, miksi siis tuhlata aikaa vastaamiseen pelkän lörpöttelyn takia. Itse ainakin näen puhelimestani onko vastaanottaja lukenut viestin, jos on niin tiedän hänen tietävän asian josta kirjoitin, miksi hänen pitäisi siihen vielä vastata, varsinkin jos en kysy samalla jotain tärkeää.

Tuttua juttua. Ei ollut aikaa vastata puheluun, ei ollut aikaa vastata viestiin, ei edes somessa reagoitu mihinkään. Sain tarpeekseni ja lopetin yhteydenotot. Muutama kuukausi sen jälkeen ylenin töissä ja sama henkilö soitti heti kertoakseen kuinka hän on ajatellut vaihtaa työtä ja esimerkiksi meidän firma kiinnostaa. Olin niin ynseä ettei ole sen jälkeen ottanut yhteyttä, mutta somessa alkanut tykätä jokaisesta päivityksestä, vaikka ennen ei kiinnostanut. Arvatkaa autanko saamaan töitä meiltä...

Todella lihavat tuulella käyviä. Omaolo varmaan huono välillä. Joten yritän ymmärtää, on ehkä siinä voinnissa kestämistä.

On ollut. En kyllä enää pidä yhteyttä. Vaati liikaa minulta tuo ystävyyssuhde. Mun piti olla koko ajan tavoitettavissa ja toinen vastasi ehkä joskus, jos jaksoi. Eihän semmosta pidemmän päälle jaksa! Nykyään ei olla missään tekemisissä, koska en tosiaan itse ota yhteyttä häneen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nämä ihmiset ovat huomanneet viestien tyhjyyden ja merkitsemättömyyden. Sama juttu facebook päivitysten kanssa, asiasisältö nolla, miksi siis tuhlata aikaa vastaamiseen pelkän lörpöttelyn takia. Itse ainakin näen puhelimestani onko vastaanottaja lukenut viestin, jos on niin tiedän hänen tietävän asian josta kirjoitin, miksi hänen pitäisi siihen vielä vastata, varsinkin jos en kysy samalla jotain tärkeää.

Jos asuu vaikka kauempana ja viestit ja puhelut ainut keino pitää yhteyttä pidemmän päälle. Silloinko ei tarvitse vastata, jos toinen asiallisesti kyselee kuulumisia? Jännä ajattelutapa nykyään.

Minulla yksi kaveri joka viestitteli tosi harvoin ja muutamalla sanalla. Asuttiin satojen kilometrien päässä toisistamme ja ystävyys olisi kyllä vaatinut vähän enemmän panostusta. Silti hän halusi tavata sen pari kolme kertaa vuodessa. Epäilen että voidakseen kertoa entisille opiskelukavereille mun kuulumisia.

En halunnut enää maksaa niitä vähiäkään matkoja hänen luo jos koko ajan oli tunne että viestini ovat vain riesa, eivätkä pienet kuulumiset lainkaan kiinnostaneet, vain ne isot elämänmuutokset.

Vierailija kirjoitti:

Todella lihavat tuulella käyviä. Omaolo varmaan huono välillä. Joten yritän ymmärtää, on ehkä siinä voinnissa kestämistä.

Voisiko tuossa olla perää? En juuri lihavuudesta osaa sanoa mutta aiheuttaako masennus tuollaista ettei kiinnosta yhteydenpito?

Jotkut eivät vastaa puheluihinkaan kuin pitkällä viipeellä. Itselläni on yksi koulukaveri, joka muutti 500 kilometrin päähän . Oltiin tosi hyviä ystäviä. Nyt on soiteltu kaksi kertaa vuodessa. Viime puheluuni hän ei ole vastannut ollenkaan. Aina on kiire. Olisiko puolen tunnin puhelu liikaa kaksi kertaa vuodessa. En ole enää hänen ystävänsä. Hapantukoot siellä pöpelikössä omaan liemeensä.