*~* HAAHUT viikko 34 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Enni-Maija[/b] minä -78, mies -65, esikoinen 08/04. ennen esikoista kolme km, 1. loppukesä 2002, toinen ystävänpäivänä 2003, kolmas syksyllä 2003. nyt ollaan toista toivottu 11/04.
[b]Eka-vekara[/b] 28 v, mies 32 v. Naimisiin toukokuussa-06. Etelä-Suomesta. Poika 12/03 (syntyi raskausmyrkytyksen päätteeksi rv 37). Alkuvuodesta-06 2 keskenmenoa (spontaani km rv 7+2. Toinen raskaus päättyi np-ultran jälkeen kaavintaan, sikiö kuollut heti ensimmäisen ultran jälkeen rv 7+0).
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]joonatan05[/b] olen 25 v ja mies 27, meillä suloinen poika 1,5 v. Tuulimuna raskaus todettiin siis 11+1 07/06.
[b]Jumppakärpänen[/b] Ikää on 28v. ja naimisissa olen. Pohjanmaalta. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen keskenmeno oli 10/05.
[b]Juuliar74[/b] Olen 32-vuotias yhden 1.5 kk vanhan tytön äiti. Asun mieheni ja tyttöni kanssa Etelä-Karjalassa.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05, 12/05 ja 7/06?.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]limetti1[/b] olen 23-vuotias 1 1/2vuotiaan pikkutaaperon äiti. Toinen raskaus meni kesken 6+0. Kovasti olisi toiveissa toinen lapsi tähän perheeseen ja sisarus esikoiselle.
[b]Lizie[/b] Lizie 27v, mies 30v, poika -04, keskenmeno 4/06 viikolla 11+6
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]-nelliina-[/b] minä olen 29 ja mies 34 vuotta. Meillä on koululaiset, tyttö ja poika. Eka ja toivottavasti vikakin keskenmeno 7/2006 viikolla 11+0, kohtu tyhjentyi itsestään, ei ollut muuta kuin nestepussi kohdussa. Kohdun koko kuitenkin vastasi viikkoja. Synnytyssairaala olis TAYS.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]Nonna-80[/b] minä -80, mies -78, yritys aloitettu 10/03, keskenmeno 12/04 rv 14. Lapsettomuushoidot aloitettu 1/2006.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]Pirpaliina[/b] Itse olen 28-vuotias, mies 26. Lapsia on kaksi, molemmat tärpänneet ensimmäisestä yrityskierrosta. Nyt spontaani km 08/06, todettu rv 8+6, ja toivottavasti jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi.
[b]porkkana[/b] minä 26 v. ja avomies 28 v., lapset -02 ja -03. Km 6/05 rv10, 10/05 rv9 ja 01/06.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] Minä 24, Mies 26, Ensimmäistä lasta toivotaan, Spontaanit keskenmenot 4/06 ja 8/06 viikoilla 7-8.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]sani-74[/b] Minä 31-v, mies 37-v, lapset 01 ja 03, kohdunulkoinen 08/05.
[b]Shannon-75[/b] meillä on uusperhe, johon kuuluu mun ja mieheni lisäksi 2 poikaa mun edellisestä liitosta 10/96 ja 3/99 sekä tyttö mieheni edellisestä liitosta 2/99. Meillä on myös yksi yhteinen poika 1/04.
[b]titi75[/b] Minä-75, mies-67, vauvin yritys aloitettu 09/04, km 06/05 (rv8), km 09/05 (rv8).
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]vm69[/b] Neljäs raskaus päättyi rv 20+5, jolloin synnytin pienen tyttömme. Tämä tapahtui maaliskuussa.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]Kerttukasperi[/b] plussa 11.12.2005, la 22.8.2006
[b]sartsu[/b] plussa 24.12.2005, la 31.8.2006
[b]kuonokas[/b] plussa 28.12.2005, la 5.9.2006
[b]neronja[/b] plussa 30.12.2005, la 7.9.2006
[b]masunasu[/b] plussa 31.12.2005, la 8.9.2006
[b]peebee[/b] plussa 10.1.2006, la 22.9.2006
[b]femmamma[/b] plussa 11.1.2006, la 12.9.2006
[b]ulriina[/b] plussa 23.1.2006, la 5.10.2006
[b]myttynen75[/b] plussa 27.1.2006, la 6.10.2006
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] nonna80
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 171cm, 82 kg. BMI jotain 26 ja risat
[b]Ongelmakohdat:[/b] sokeri
[b]Keinot:[/b] Sokerin vaihtaminen makeutusaineeseen, vaalean leivän ja pullan syönnin karsiminen, keksit pois!!!
[b]Tavoite:[/b] ainakin se 10 pois
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
[/quote]
Kommentit (89)
Niin repesin mäkin. =D Vaikka huomasin noi virheet, niin kässäsin mitä tarkotit. Siitä taas tuli mieleen, että mitähän siellä mahdettais tuumata kun alkaisit tuota sitten hoilata siinä miitinkissä. =D
Joo, mutta se taas siitä.... välillä käy vähän levottomaksi... (ai vähän)... =)
Vainukolmikon juttuihin: Mies kävi tullessansa lähikaupassa, kun siinä alkoi tänään loppuunmyynti. Osti pari pussia Estrellan sour cream & onion sipsejä, sellasia kevytversioita, joissa on 30 % vähempi rasvaa kuin tavallisissa. Kun pussin avasin, niin ekaks haistoin pahvin, no sitten maistoin ja eka makukommentti oli että pahville maistuu. No, vähän pidempään kun pureskeli, niin alko siinä etäisesti maistua sipulikin, mutta muusta ei puhettakaan.
Eilen siis kävin lääkärissä. Ei löytynyt sikiötä, mut munatorvessa oli jonkinlainen raskauskertymä:istukkakudosta ym. Siinä sitten pähkäiltiin aloitetaankon pistoshoito vai tehdäänkö leikkaus. Toinenkin lääkäri tuli vielä katsomaan. Pistoshoitoon päädyttiin. Sain siis annoksen metotreksaattia eilen. Maanantaina verikokeeseen taas. Keskiviikkona verikokeeseen ja ultraan. Jos ei arvot laskeneet, niin tehdään leikkaus. Mullahan tuo raskaushormooniarvo noussut nyt tasaisesti koko ajan. Toivon todellakin et lähtee laskuun. En millään haluais mihinkään leikkaukseen. Huomenna on sit odotettavissa kovia kipuja ja enemmän vuotoa. Se on kuulemma merkki siitä et pistos tehoaa. Haluaisin niin jo oman olotilani takaisin. Ois kiva myös päästä puuhastelemaan miehen kaa ja sitä kautta purkamaan paineita ja helpottamaan oloa edes vähän. Kyllästyttää tää ainainen vuoto. Eipä tässä auta muu kuin elää päivä kerrallaan ja odotella mitä tuleman pitää.
Sori nyt oikeesti tää omanapaisuus. Lupaan aktivoitua enemmän kommentoimaan muiden juttuja kunhan tämä mun tilanne tästä vähän selviää.
Shannon lievästi sanottuna alakuloisena
Shannon: kerkesinkin jo miettimään, että mitäs sinne. Kovasti täällä toivon ja peukuttelen puolestasi, että tuo pistos nyt vihdoin toisi avun tilanteeseen. Hyvässä hoidossa tunnut olevan. Ja ei nyt kannata surra omanapaisuutta. Hyvä vaan että saat purettua mieltäsi ja alakuloa tänne. Jokainen vuorollaan olkapäänä ja lohdutettavana.
Helga: kuullostaa kyllä ihan siltä, että oisit *piip*na. Vieläkinkö olet malttanut olla testaamatta?
Hienoa, että veit tuon työ asian eteenpäin. Niinhän se on, että jos kaikki antaa vaan asioiden olla, saa pomot olla niin epäreiluja/laiskoja-selvittelemään, kuin huvittaa. Eli teet hyvän työn myös muiden puolesta.
Eip täs muuta.
-Limetti
Olisikin ollut niin kiva jatkaa vapaitaan viikonlopun yli. Mulla on määräyskirja ensi viikon loppuun, joten on se mullakin tänään reissu pomon juttusille. Sen tiedän, että töitä kyllä tasan riittää. Ärsyttää vaan tällainen vitkasteleminen jatkoista! Prkl! Ei voi oikeastaan suunnitella elämää eteenpäin, kun saattaavat vaikka työpaikalla tarvita.
Helga: Mä jännitän oikeasti sun puolesta! Tuo sun tuhruttelu ja paha olo kuulostaa niin kuin Maija P. olisi tuonut " the spoon full of sugar" ... bd Ja jees! Hyvä kun et jättänyt sitä työjuttua odottamaan seuraavaa myrskyn merkkiä! Good for U!
Shannon: Toivon sydämeni pohjasta, että teilläkin elämä normalisoituisi. Kurjaa tuollainen jälkipyykki.
Reissuun lähtijät: Hyvää matkaa kaikille! Olisipa itselläkin Tallinnan reissu tiedossa tässä vielä syksyllä, ei vain ole vielä tietoa milloin... Mies harrastaa tietokoneiden huoltamista, ja oli sitten saanut " duunin" jostain matkatoimistosta. Korvaukseksi lupasivat Tallinan matkan! Yhdellä tällaisella matkalla käytiin heidän kustannuksella heinäkuussa, mutta nyt kuulema reissu olisi arvioltaan á 100¿, eli hieman laadukkaampi.
Hannele-81: Kiva kun kävit sinäkin! Turvallista raskausaikaa sinulle (niin kuin km kokenut toivoo kyllä varmaan tästä lähtien kaikille)!
ON: Niin kuin joku tässä viime viikolla totesi, tässä porukassa kyllä saa parasta vertaistukea km:n jälkeiseen masennukseensa. Mietin tässä itse, onko mulla koskaan sellaista ollutkaan, kun nyt täällä jo pystyn niin vapaasti ja aidosti iloitsemaan muiden iloista ja toivottelemaan plussia. Samalla tulee morkkis, että en osaa surra pientä menetettyä enkeliä. Ehkä surut on surtu, surutyö tehty ja on aika kääntää katse tulevaisuuteen. Ehkäpä meilläkin ensi kesänä vietetään iloista perhetapahtumaa... Kuka tietää... Olen yrittänyt keskittää ajatukset muualle, nimittäin laihduttamiseen, jos saisi nuo pari grilliherkkukiloa kesän jäljiltä pois. Illalla kyllä enisi herkkuja, mutta päivällä olen yrittänyt korvata lounaan kunnon salaattiannoksella. Eikä se salaatti nyt niin pahalta maistu, päinvastoin! Nyt on pakko sitä liikuntaakin lisätä, kun ei ole autoa, että eiköhän tässä jotain tulosta saa.
Jaahas... Pitäs mennä laittamaan lapset valmiiksi, ja viedä ne kohta hoitoon. Aurinkoa ja plussia kaikille!
Meni sit se eilinen muutama siideri ihan pikkasen pitkäks....
Voi elämä.. Nyt on kauhee roskaruuan himo, tarttis hypätä auton rattiin puolen tunnin kuluttua ja mennä jalkahoitoon..
Mitähän vyöhyketerapeutti sanoo?
Mun käsittääkseni kun ei tarttis edellisenä päivänä viinan kaa läträtä, jos meinaa jotain vyöhykejuttuja seuraavana päivänä...
Tietääks joku?
Ja mieskin tais suutahtaa, kun tosiaan kotiuduin reissusta aamuyön tunteina, tosin en missään " naamat" kunnossa, mut vähä enemmän kun simaa juoneena. Ja soitinhan mä sille 01.11... Ja sillä herätys 05.00, että hyvin meni!
Tarttee varmaan lepytellä sitä tänään jotenkin.
Ja joku oli ihmetelly mun mielenlujuutta, mut niin ihmettelen minäkin! Mä oon päättäny, et kun koko kesä tavallaan meni jo raskaana ollessa, niin mähän nautin loppukesästä tasan niin kauan, kuin mahdollista, eli en mee siihen lankaan, et rupeen arpomaan voinko mä tehä tota ja tätä tyyliin entäs jos olenkin raskaana.... Eli mä en ole raskaana, ennen kuin jotain järisyttävää tapahtuu.
Ja oksennus refleksi ei ole kaukana tänään, mut ehkä se menee eilisen piikkiin?
* Lähtee ny kuivaan tukkaa ja pistää itteesä ajokuntoon*
Shannon: Voimia sinulle edelleen! Mä sain just ton metotrexan (en nyt tähän muista miten kirjoitetaan) piikin ja mä en ekan piikin jälkeen tullut yhtään kipeäks, vaikka hcg-arvo lähti kyllä laskusuuntaan. Tosin ei lääkärin mielestä tarpeeks, kun halusivat pistää mulle toisenkin piikin ja sen jälkeen tuli kyllä kovia kipuja. Vähän harmitti, kun en silloin ekan piikin jälkeen pyytänyt, että seurattas pitempään ennen kun laitetaan toista piikkiä, mutta ehkä se sit nopeutti.. Toivottavasti sulla tämä yks piikki auttaa ja hcg poistuu elimistöstä mahdollisimman nopeasti! Tsemppiä!
Limetti(kös) meinas tänän testailla? Tuu heti kun ehit kertomaan meille tulos!! ++++++++++++++++++++++++++++++++++-säteitä!!! bd bd bd bd bd bd bd bd Mukavaa reissua! :)
Pirpaliina: Hieno homma, että surut alkaa olemaan surettu ja mieli on positiivinen. Välillä voi vielä tulla aikoja, että suru valtaa mielen, mutta ne on ohimeneviä. Toivottavasti pääset mahdollisimman nopeasti tuonne odotuspuolelle! bd bd :)
Katri: jokos menkat on alkanut? Ja niin ollen virallisesti vauvanyrityspuuhiin pitkästä aikaa! bd bd bd bd Peukutuksia, että heti saisitta sitten pikkuisen aluilleen ja että pysyis kans tällä kertaa matkassa mukana ne tarvittavat kuukaudet! Sen verran kauan ootta kans omaa pikkuista oottaneet, että olis jo aika teidän nyytti saada!! (Tietysti kaikille muillekin toivon samaa!)
Helga: testaisit jo! (Meidän mielenrauhan takia jos et omas ;) )
On: Eilen alkoi kunnon vuoto, joten tänään kp 2.. Kierto oli taas lyhyt 23 ja oviksesta meni 11 päivää, että kunnon vuoto alkoi. Tuhrutteluahan oli usean päivän. Tiiä sit riittääkö tuo aika kiinnittymiseen, jos niin onnellisesti kävis et munis hedelmöitys..?? Mut nyt jää varmaan vauvakuumeilu vähän taka-alalle, on nimittäin muuta mielessä tällä hetkellä, kun läheinen ihminen sairastaa vakavasti ja on tällä hetkellä aika huonossa kunnossa. Varmasti kuitenkin käyn täälä teijän kuulumisia lukemassa ja voi olla etten itekään kuitenkaan malta täältä pois olla (saa nyt nähä sitten). Ainakin ilman ehkäisyä joka tapauksessa mennään..
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++-säteitä lähetän kovasti jokaiselle!!!!!
Sani: Ei ole menkat vielä alkaneet, mutta kovin tässä niitä odottelen. Merkkejä olisi kyllä havaittavissa.... Kiitti peukutuksista, niitä todella tarvitaan. Sitä toivon minäkin kovin ettei tarvitsisi sitä pysyvää plussaa kovin kauaa odotella.
Pahoitteluni läheisesi sairastumisen johdosta! Se kyllä vetää mielen matalaksi, varsinkin jos on läheinen kyseessä. Toivottavasti on kuitenkin parannettavissa oleva.
Pirpaliina: Hieno homma, että sureminen alkaa olla takana päin ja pystyt katsomaan tulevaan. Toivottavasti saisit pian sen pysyvän plussan. bdbdbdbd
Shannon: Pahoitteluni! Kaikkea säkin joudut kokemaan. Toivottavasti tuosta pistoksesta olisi nyt apua ja arvot lähtisivät laskemaan mahdollisimman pian. Voimia!
ON: Kuten tuossa jo Sanille kerroin, niin ei ole menkat alkaneet. Tänään siis kp 31. Pömppöä edelleen ja joskus pientä nipistelyä alavatsalla, lisäksi kipeät rinnat ja näppyjä puhkeaa kasvoille, kas siinä mun menkkaoireet.
Eipä tässä oikein muuta erikoista ole. Oikein hauskaa viikonloppua kaikille!!
Aamulla testasin ja siltä tuo näyttää, että raskaana ollaan. Samantien alkoi myös hirvitys uudesta keskenmenosta. No päällimäisenä tunteena kuitenkin onnellisuus. Hyvä hetki lähteä reissuun niin saa näitä päiviä kulumaan. 2 1/2 viikoa plussauksesta tuli viimeksi km, että se on minun suurin jännitys raja.
Meidän reissuun lähtö vähän viivästyi, ainakin huomiseen, kun tuli tuo perheen pienin kipeäksi. No tänä aamuna näyttää jo terveemmältä.
Pirpaliinan kanssa olen samaa mieltä, että tämä palsta on aivan mahtava! Voi vapaasti kirjoittaa " hölmöistäkin" peloista ja tuntemuksista, joista olisi vaikeaa ystävienkään kanssa jutella. Ja vatvoa vaikka samaa asiaa, kunnes sen on saanut käsiteltyä. Pirpaliinalle myös onnea ja sitkeyttä laihdutukseen. Itse en tuota lajia hallitse. Koko viime talven yritin saada noin viittä ylimääräistä kiloa pois, ja kun keväällä luovutin, että täytyy kai vain uusia vaatekaappia ja tyytyä, että tämän kokoinen olen, niin kesän aikana on 7kg pudonnut, yrittämättä.
Helga: hyvä, että pääsit tuulettumaan! Täällä on joskus ollut puhetta, että noin 6vk olis raja, milloin sikiön ja äidin verenkierto yhdistyy, että ennen sitä ei olisi väliä syömisillä ja juomisilla. Ja tosiaan, täällä kaikki muut siun puolesta jännäilee...
Katrille menkkoja!
Niin ja kiitos kaikille plussa toivotuksista, niitä minäkin toivottelen ja vauvantekointoa!
-Limetti
Mahtavaa, paljon ONNEA!! =) Todella hienoja uutisia sulla olikin. Toivottavasti tämä plussa olisi nyt se pysyvä plussa.
Tänään tulin kurkkimaan tänne haahujen puolelle ensimmäistä kertaa. Toivoin ettei koskaan olisi tarvetta, mutta nyt tuntuu että täytyy saada vähän purkaa ja kysellä... ettei tämä toivottomuus valtaa kokonaan.
Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani. Mutta kuitenkin olen pirstaleina.
Tietysti toivomme uutta raskautta mahdollisimman pian, ja oikeastaan ajattelimme, että jos uusi saisi alkunsa jo ennen seuraavia kuukautisia, ei olla sille esteenä. Eli ehkäisyä emme käytä. Minkälaisia ohjeita teille muille on annettu? Kysyin kolmelta eri lääkäriltä, ja kaikki suositteliva niitä yksiä kk:ia kierron tasaantumisen vuoksi, eli siksi että voi taas helpommin laskea kierron pituuden ja raskauden keston.
Pelko on valtava! Pelkään pirun paljon seuraavaa mahdollista raskautta, vaikka myös samalla toivon sitä enemmän kuin mitään muuta, ainakin melkein. Itku tulee aina vain, ja viha kaikkea mahdollista kohtaan. En haluaisi kohdata ketään läheisiäni, jotka tiesivät raskaudesta ja nyt km:sta. En kestä sitä sääliä niiden kasvoilla. Haluisin olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. En halua kertoa mitä ja miksi ja millä tavalla...
Ainakin tiedän että seuraavalla kerralla en kerro KENELLEKÄÄN ennekuin se 3kk on mennyt, ja kaikki on mennyt siihen asti hyvin.
Anteeksi tämä vuodatus! Tuntuu vain NIIN pahalta!
moila
Limetille hurjan paljon onnitteluja!! Ja turvallista matkaa!
Ja plussatkaahan muutkin, ex-haahujen jengi alkaa kohta näyttää hyvin vähäiseltä, kun suurin osa saa vauvansa kuukauden sisällä. Kaikille tsemppiä kovasti!
Uusille tulijoille pahoittelut keskenmenoista! Se on ikävin, mutta ainoa mahdollinen tie tähän loistavaan porukkaan, jossa saa purkaa tunteita ja huolia, iloja ja suruja. Jaksuja ja voimia, rankkaa on varmasti!
ON: Täällä on tänään sama päivä (11+0), jolloin viimeksi alkoi keskenmenovuoto. Nyt todella toivon, ettei mitään sellaista tule ja vähitellen alan ehkä varovasti uskomaankin, että kaikki saattaa mennä hyvin. Mutta jännää viikkoa elellään siis... Ja muutenkin elämässä on nyt jännää, kun aloitan ens viikolla taas työt ja opiskelut ja esikko menee hoitoon. Ultraa kovasti odotan, siihe vielä 12 yötä.
Kaikille plussasäteitä ja voimia, olette ihania siskot! Lizie rv11+0
Moila: Tervetuloa joukkoomme, kyllä tänne aina mahtuu mukaan, vaikkakin on toisaalta ikävä nähdä km:n saaneiden lukumäärän kasvavan. Pahoitteluni keskenmenosta ja voimia tulevaan!!
Lizie: Kiva kun kävit moikkaamassa meitäkin! =) Kyllähän täällä kovin yritetään, että sinnekin puolelle päästäisiin. Turvallista loppuodotusta sinulle!!
Jaahas, jaahas¿. Mulla alkaa olla täällä jännitysmomenttia ilmassa! Kaverilla meni viimeviikonloppuna LA ja tänään ei hänellä, eikä hänen miehellään ole puhelimet päällä laisinkaan. Mitä voimme päätellä? Ne on satavarmasti synnärillä!! Ihanaa, pieni vauva¿ Josta mä veikkaan tyttöö, ja kaikki muut poikaa. ( Täytyyhän jonkun pitää tyttölasten puolia¿)
Olo, oli vähintäänkin mielenkiintoinen olla siinä jalkahoitajan tuolissa rääkättävänä¿ Kyllä luitte oikein _rääkättävänä_...
Okei, olen elämäni aikana käyny vain kaksi kertaa jalkoja hoidattamassa ja se toinen kerta tuli tästä päivästä. Mut erot oli kun yöllä ja päivällä!
Ekan kerran kun olin toukokuussa hoidossa, meinasin kuolla nauruun. Ai kuinka niin mun jalat kutiaa paljon¿ Nää molemmat hoitajat samaa ikäkuntaa, mut tekniikat aivan erilaiset.
Tän päivänen hoitaja sai mut melkein huutamaan kivusta! Valehtelematta jouduin puristamaan käsiä nyrkkiin muutamaan otteeseen, etten ois ääneen älähtäny.
Mut selvis syykin, sen edellisen hoitajan olis kuulemma tarvinnu ¿irrottaa¿ mun pottuvarpaiden kynnenreunat. Nyt kun ne oli tavallaan kasvanu jo sisäänpäin niin se kipu oli J.Ä.R.K.Y.T.T.Ä.V.Ä. Metallisella L kirjaimen mallisella minilastalla niitä kaivettiin ja käännettiin ja mä istun rautakankena tuolissa ja yritän karjaisua pidätellä..
Tuli sit siinä vaiheessa sekin mieleen, et nii-i, näin se ukko ylijumala tuolta piru vieköön rankaisee hulttio tyttölasta eilisestä rilluttelu reissusta¿
Ja just tuli kaverilta viesti, se on TYTTÖ!!!!!! Mää tiesin, määä tiesin nän nän näää.. * Lällätystä*
Oih, nyt meni ajatukset ihan sekaisin!
No mutta tän mä muistan:
Limetille onnee maksimäärin plussasta! Tosin mä olin satavarma et sä plussaat, sun oireet oli aika vahvat kuitenkin loppupeleissä. =)
Ja elekee hyvät immeiset nyt oikeesti yllyttäkö tämmöstä heikkohermosta naisimmeistä nyt yhtää mihinkää testpuikkoloihi kuseskelemmaan.
Ja vyöhyketerapian jälkeen mahakivut tai ne ihme nippailut munasarjoissa loppus. Tajusin just äsken, et hetkinen, hetkinen, ei muuten väännä enää muniksia. Onko sit hyvä merkki vaiko huono? Tjaa-a¿.
Nyt toi vauva juttu sai mut kyllä ihan sekaisin joten palailen myöhemmin uudestaan kehiin kunhan rauhoitun tästä tunnekuohustani!
Paljon onnea limetille!
Moilalle pahoittelut... Vaikka kuinka olisi muka valmistautunut ja varautunut keskenmenoon niin aina se vaan pahalta tuntuu. Tää on ihan oikea paikka purkaa tunteitaan, pahaa mieltä. Ymmärtäjiä on monia. Älä yhtään pyytele anteeks vuodatustas/suruas. Jaksamista!
Alkais varmaan tää oma niagara vihdoinkin kuivua kokoon. Eka kierto km:n jälkeen ja kuten arvasin niin oli vähän erilainen, pitempi, oudompi yms. Nyt pitäis päättää viikon sisään olisko nyt hyvä alottaa uusi yritys. Luin illalla seiskaa niin tuli tunne et puolet siinä lehden naisihmisistä oli raskaana ja mä halusin niin kans. Eli kyllä mä luulen et yritys vois sen puolesta alkaa. Työt jos menee hyvin mun suunnitelmien kans niin sit alkaa tositouhut.
Hauskaa viikonloppua kaikille...
-nelliina- kp 8/35
Limetti1: Oikein hienoja uutisia! Onnittelut plussasta ja turvallista raskausaikaa! Toivottavasti täältä tullaan pian perästä plussanneiden joukkoon...
Pirpaliina: Näinhän se menee, että mieli alkaa olla parempi mitä pidempi aika km on kulunut. Mä en olisi ikinä silloin ensimmäisinä päivinä uskonut, että voisin heti seuraavasta mahdollisesta kierrosta yrittää toista lasta tai että pystyisin kohtaamana raskaana olevia tuttavia hymyssäsuin. No, niin se vain menee, että vaikka surua ei koskaan unohda ja se kulkee mukana niin suru ei onneksi ole enää joka päivä se päällimmäisin ajatus.
Moila: Pahoitteluni keskenmenosta! Tervetuloa kuitenkin palstalle! Tämä on ainakin minulle ollut todella hyvä ryhmä valittaa olotilaa ja pohtia omia juttujani toisten kirjoitusten kautta. Mulla oli sama juttu kuin sinulla eli en halunnut kohdata km tietäviä ihmisiä enkä oikein halunnut puhuakaan siitä. En ollut kertonut raskaana olosta kenellekään, koska jotenkin oli koko ajan sellainen tunne, että kaikki ei ole ok. Neuvola-aikaakaan en ollut varannut. Sitten kun verenvuoto kotona alkoi ja sairaalaan mennessä olin ihan varma lopputuloksesta niin eihän sitä siihen kaikkeen voi varautua. Kun kuulin lääkärin vahvistuksen omille aavistuksille niin kaikki romahti. Jotenkin siitä suosta olen kuitenkin noussut, suuret kiitokset palstalaisille!
ON: Enää kolme päivää jälkitarkastukseen. Ihan sellainen olo, että menkat voisivat alkaa, mutta odotus jatkuu.
Mä olen niin vihainen!!! Pikkuhiljaa alkoi olla mieli parempi ja olin ajoittain jopa hyvän tuulinen. Mutta en enää. Vein pojan miehen äidille täksi päiväksi hoitoon. He eivät aluksi tienneet raskaudesta mutta kerroimme km:sta koska tarvitsimme heidän apua pojan kanssa. Sitä ei voinut ottaa mukaan sairaalaan, ja muutenkin... olin niin hajalla, varsinkin saatuamme tietää pikkuisen kuolleen. Täytyi saada hetki itkeä kunnolla miehen sylissä. Poika oli sen aikaa mummilassa leikkimässä. Eli ajattelimme että varmaan parempi kertoa, miksi tarvitsimme yllättäen hoitoapua. Taisi olla kuitenkin virhe.
Äsken tosiaan vein pojan. Anoppi sitten selitti kuinka appiukko on sielä illat itkenyt vuolaasti meidän kohtaloa. (nyt ei ollut kotona). Ehdotti jopa että pitäisikö meidän tulla tässä näytille että appiukon olo helpottuisi. Mua ei kiinnosta hevonpaskaa, miten appiukko tästä pääsee yli!!!!!! Ensinnäkin mä EN HALUA puhua tästä kenenkään kanssa! Enkä varsinkaan halua pitää appiukkoa pystyssä ja tukea sitä surussa. Tämä on mun ja miehen suru!!!!! Aikuisella ihmisellä luulisi olevan jonkilainen taju kohtuudesta ja kyky hallita itseään asian kanssa, joka ei edes ole omakohtainen. Joo, eikä siinä vielä kaikki. Pystyin vielä hillitsemään tunteenpurkauksen. yritin vain sanoa että " tämähän on tosi yleistä..." . (ihan kuin se olisikin ollut mun tehtävä jotenkin vakuutella ja lohduttaa...) Siihen sitten anoppi paasasi, että " Hittolainen, oon miettiny, että oliko ne nää saasteet..." Voi hel******ti!!!!!! Lähdin sanomatta mitään (poika oli onneksi nukkumassa), ja hississä alkoi itku. Tässä sitä taas ollaan... pohjalla...
Kaavinnasta on kaksi päivää. Vielä tiistaiaamuna olin onnellisesti raskaana, ja toivoin parasta.
Ihmiset osaa olla niiiin ajattelmattomia. Tajuisipa anoppi miten syvältä se kaivaa vielä vuotavaa haavaa...
Miksi testasin????
Lukekaapas tuo aloitukseni tuota ekalta sivulta...
Negaa ei usko negaksi, eikä plussaa plussaksi, eikä haahua tiedä haamuksi..eli ihan turha testailla aikaisemmin.
Jumppis
Mekin kerroimme raskaudesta ja km:sta muutamille ihmisille vasta km:n jälkeen. Ja äitini reaktio oli vähän samantapainen kuin appivanhempiesi. Ja sitten isäpuoleni minulle " valitti" (?) kun äitini oli ollut niin murheissaan ja hänellä oli ollut niin paha olla eräänä iltana. Silloin mulla meni kyllä vähän pasmat sekaisin, luuliko he että kerroin heille vaan sen takia että heillekin tuli paha mieli kun mullakin oli, eivätkö he ymmärtäneet että mulla oli SATAVARMASTI miljoonakertaa pahempi mieli, minä olin ehtinyt totutella ajatukseen vauvasta ja odottaa ja rakastaa häntä jo lähes kolme kuukautta ja he olivat vasta saaneet tietää että sellainen oli ollut tulossa, mutta ei sitten tullutkaan! Mutta oikeasti nuo isäpuoleni kommentit kyllä vain pahensivat oloani, silloin tuli kyllä mieleen ettei olisi ehkä pitänyt sanoa mitään...
Mutta oikeasti km:han on todella vaikea asia ja jos sitä ei ole itse kokenut, sen kokeneen ihmisen edessä sitä voi mennä sanattomaksi eikä tiedä oikein että miten reagoida. Mutta toivottavasti appivanhempasi ymmärtävät olla päästelemättä enempää sammakoita. Voimia sinulle!
maria80 ex-haahuista rv 19+1
Moila:
Mä olen niin vihainen!!! Pikkuhiljaa alkoi olla mieli parempi ja olin ajoittain jopa hyvän tuulinen. Mutta en enää. Vein pojan miehen äidille täksi päiväksi hoitoon. He eivät aluksi tienneet raskaudesta mutta kerroimme km:sta koska tarvitsimme heidän apua pojan kanssa. Sitä ei voinut ottaa mukaan sairaalaan, ja muutenkin... olin niin hajalla, varsinkin saatuamme tietää pikkuisen kuolleen. Täytyi saada hetki itkeä kunnolla miehen sylissä. Poika oli sen aikaa mummilassa leikkimässä. Eli ajattelimme että varmaan parempi kertoa, miksi tarvitsimme yllättäen hoitoapua. Taisi olla kuitenkin virhe.Äsken tosiaan vein pojan. Anoppi sitten selitti kuinka appiukko on sielä illat itkenyt vuolaasti meidän kohtaloa. (nyt ei ollut kotona). Ehdotti jopa että pitäisikö meidän tulla tässä näytille että appiukon olo helpottuisi. Mua ei kiinnosta hevonpaskaa, miten appiukko tästä pääsee yli!!!!!! Ensinnäkin mä EN HALUA puhua tästä kenenkään kanssa! Enkä varsinkaan halua pitää appiukkoa pystyssä ja tukea sitä surussa. Tämä on mun ja miehen suru!!!!! Aikuisella ihmisellä luulisi olevan jonkilainen taju kohtuudesta ja kyky hallita itseään asian kanssa, joka ei edes ole omakohtainen. Joo, eikä siinä vielä kaikki. Pystyin vielä hillitsemään tunteenpurkauksen. yritin vain sanoa että " tämähän on tosi yleistä..." . (ihan kuin se olisikin ollut mun tehtävä jotenkin vakuutella ja lohduttaa...) Siihen sitten anoppi paasasi, että " Hittolainen, oon miettiny, että oliko ne nää saasteet..." Voi hel******ti!!!!!! Lähdin sanomatta mitään (poika oli onneksi nukkumassa), ja hississä alkoi itku. Tässä sitä taas ollaan... pohjalla...
Kaavinnasta on kaksi päivää. Vielä tiistaiaamuna olin onnellisesti raskaana, ja toivoin parasta.Ihmiset osaa olla niiiin ajattelmattomia. Tajuisipa anoppi miten syvältä se kaivaa vielä vuotavaa haavaa...
Onnittelut limetille plussasta ja tervetuloa tuonne toiselle puolen, sinne todellakin kaivataan lisää porukkaa, kun suurin osa on jo kohta jakautumassa ;)!
Mä repesin! Mulla rupes heti ton sun lauseen luettuani mieleen se joku vanha biisi " onko järkee vai eiiiiiii, onko järkee vai eiiii"
Ja voiko ylläoleva lause olla enempää sekava?
Välistä puuttuu huomattavastikkin sanoja.. Esim. soimaan,päässä, ja, tuli... Noin ihan mm..
Eli:
Mulla rupes _soimaan_ heti _päässä_ ton sun lauseen luettuani _ja_ mieleen _tuli_ se joku vanha biisi jne....
* Lähtee samal jollekkin aivojen uudelleen käynnistys kurssille, et muistaa kaik sanatkin kirjoittaa mitä piti..*