Oletko mokannut lomareissulla?

Saavuin naiskaverin kanssa junalla myöhään illalla Tukholman eteläpuolella olevaan kaupunkiin. Löysimme retkeilymajan, jossa yövyimme. Kaveri kävi suihkussa, jonka jälkeen ei enää löytänyt toista piilolinssiään. Hän väitti, että linssi tuntuu silmämunan takana. Vastaanotossa oli työssä kaksi nuorta naista, joille selvitimme tilannetta hieman huonolla ruotsin kielellä. He hakivat taskulampunkin, jolla valaisivat kaverin silmää, josko näkyisi vilahdus silmän taa joutuneesta piilolinssistä. Ambulanssin tilaamistakin he jo suunnittelivat. Minä päätin sitten vielä käydä tutkimassa suihkutilan ja siellähän se piilolinssi oli hieman ruttuisena suihkutilan lattialla. Varmaan jäi ruotsalaistytöille hauska muisto meistä.

Oltiin reilaamassa Italiassa 80–luvulla. Olimme olleet Roomassa ja tarkoitus oli lähteä yöjunalla eteenpäin. Päätimme viedä aamulla rinkat valmiiksi rautatieasemalle säilöön jotta voisimme olla vielä päivän kaupungilla rauhassa ilman niitä. Säilytyspaikka oli tuolloin vielä ihan ihmisen hoitama matkalaukkuhuone.

Voimme rinkat, saimme kuitin säilytyksestä ja lähdimme kaupungille mukanamme minimimäärä tavaraa. Illalla palasimme rautatieasemalle hyvissä ajoin ennen junan lähtöä hakemaan rinkkoja. Yllätys olikin melkoinen kun huomasimme, että matkatavarasäilytys oli mennyt kiinni kaksi tuntia aiemmin kuin luulimme. Saamamme kuitti oli pelkästään italiaksi ja olimme ymmärtäneet viikonpäivät väärin.

Vietimme sitten yön Rooman päärautatieaseman penkeillä. Minulla oli vielä kuukautiset enkä ollen varannut tarvikkeita yöksi asti. Päiväkassa oli kulutettu päivän aikana, loput rahat olivat rinkassa. Oli nälkä ja kylmä ja veri valui pitkin reisiä.

Mutta tarinaa on ollut hauska kertoa jälkeenpäin :D

Olin Italiassa leirintäalueelle menossa suihkuun. Italian taito oli suht nolla. Näin suihkun ovessa kyltin CALDA ja ajattelin Ok, cold, kalt, jne, tuo on siis kylmä suihku. Eli ei tuonne, valitsin viereisen suihkun jossa kylttiä ei ollut.

Suihkussa piti laittaa rahaa koneeseen ja kolikot olivat vähissä joten en saanut pitkää suihkuaikaa. Vesi tuntui kylmältä mutta ajattelin että sen lämpiäminen kestää vähän aikaa. Katsoin hiuksia varovasti ja laitoin shampoon päähän, pesin ja aloin huuhtoa. Vesi oli jääkylmää. Huuhtominen jäi siihen, minä en todellakaan kestä kylmää vettä.

Hetken päästä löysin itseni ulkoa pyyhe ympärillä, hiukset shampoossa kurkistelemassa CALDA suihkuihin joskos jollakulla olisi jäänyt vesi päälle.

Olin pienen lapsen äitinä aikaisella aamulennolla matkalla duunipaikan jalkapalloturnaukseen, ihan hirveesti en yöllä ollut ehtinyt nukkua enkä myöskään reissannut ulkomaille pitkään aikaan. Mulla oli pelkät käsimatkatavarat ja turvatarkastuksessa kysyttiin, onko nesteitä. Kirkkain silmin vastasin, että ei oo. Virkailija tais kysyä sitä vielä uudemmankin kerran ja minä edelleen vakuuttelin, että ehei. No sitten kaivettiin matkalaukusta mun nesessääri ja siellähän oli hajuvettä, dödöä, shampoota, hoitoainetta ja vaikka mitä. Virkailija vähän katto että mites nää ja meikäläinen naama punasena, että sori en oo ihan hereillä. Sain kuitenkin ne kaikki pitää siellä nesessäärissä ja paluumatkalla laitoin laukun ruumaan.

Samalla reissulla menin Wienistä Bratislavaan ja sieltä tilausbussilla turnauspaikkakunnalle. Sillon ei vielä ollu älypuhelimia ja olin kotona piirtänyt vaan reitit kahdelle post it -lapulle. Vieläkään en tajua, miten niitten raapustusten avulla onnistuin taivaltamaan kahden kaupungin halki ja olemaan oikeeseen aikaan bussilla.

Olin Budapestissä menossa työharjoitteluhaastatteluun. En millään löytänyt oikeaa osoitetta vaikka tiesin olevani oikealla suunnalla. Lopulta oli pakko ottaa juoksutaksi etten myöhästy haastattelusta. Auto ajoi arviolta 100m ja sanoi että perillä. Otti hinnan. Ketutti, mutta maksoin.en myöhästynyt.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin kaverin kanssa Las Palmasissa kernevaaleissa. Mulla oli asusteena klovnin puku. Vedettiin järkyt koomakännit, mulla kaamee pissahätä ja menin palmun alle kyykkiin. Puvusta sai housut alas, mutta kännin takia tietysti kaaduin sinne enkä päässyt enää ylös. Sammuin siis keskelle karnevaaleja persus paljaana. En tiedä kauanko nukuin kun poliisit tulivat. Sökelsin heille kreikkaa kun luulin olevani Kreikassa... Kaveri tuli onneksi juuri silloin siihen. 

Muutama vuosi sitten olin hotellissa suihkussa, bussin piti tulla hakemaan hotellilta lentokentälle parin tunnin päästä. Puhelin soi, matkaopas soittaa että sua täällä odotetaan vielä. Olin siis kattonut sen ajan väärin. Loikkasin ammeesta pois, kaaduin kaakeleille ja hammas murtui. Ei muuta ku vaatteet päälle, laukku mukaan ja verta sylkeksien bussiin.

Sun kanssa olisi varmaan elämysrikasta olla reissussa. :D Hasardia, mutta elämyksellistä.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin otettu boarding passit puhelimiin sähköisinä. Siinä sitten naama punaisena yritin päästä turvatarkastuksesta läpi kun kone ei lukenut puhelimeni näytöltä lippua. Mies oli mennyt jo läpi ja minä juoksen finskin tiskille paniikissa pyytämään paperilippua. Luukku oli juuri sulkeutumassa muuta sain lipun. Pikkasen vitu**i hikisenä ja paniikissa mennä koneeseen. Ilmeisesti puhelimessani päällä ollut näytön himmennystoiminto oli estänyt lukulaitteen toimintaa.

Mm. tämmöisistä syistä otan aina ensisijaisesti printit kaikesta, sähköiset laitteet sitten varalla. Kylmäsi lukeakin tätä. :) 

Ei lomamatkalla vaan au pairina. Tilasin kahvilassa kouluranskallani hoitolapselle perunamehua kun piti tilata omenamehua. Tarjoilija oli ihmeissään ja kyseli tarkoitanko todellakin perunamehua, kunnes hoksasin mokani ja korjasin. Sitten tarjoilija nauroi maha vääränä pitkän aikaa niin että kaikki varmasti näkivät ja kuulivat.

Näin jälkeenpäin ajatellen se oli todella tahditonta asiakaspalvelua. Olisi pitänyt kysyä tarjoilijalta mitä vieraita kieliä hän itse puhuu sujuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ysärillä ex-poikaystävän kanssa lähdimme Turkkiin lomalle. Rahaa ei juurikaan ollut, mutta päätimme nostaa perillä Visalla käyttörahaa. Turkin liira oli siis arvoltaan tuolloin hyvin pieni verrattuna Suomen markkaan. Menimme sitten automaatille ja näppäilimme summan koneeseen. En enää muista tarkkaan, mutta muutamia satasia Suomen rahassa. Se kone alkoi sitten suoltaa sitä rahaa hirveään tahtiin, meillä ei enää kädet riittäneet ja yritimme tunkea laukkuihin ja taskuihin, mutta niitä lenteli maahan kadullekin. Ympärille alkoi kerääntyä ihmisiä, jotka naureskeli hilpeästi meille. Mutta kukaan ei yrittänyt varastaa niitä, toisaalta ei varmaan olisi huomattu edes. Se kone sylki sitä rahaa useamman minuutin. 

Nuorena huithapelina ei yhtään tajuttu, että siitä tulee noin hirveä määrä seteleitä. 

(Joo, tyhmä idea lähtee rahattomana ulkomaille, mutta parikymppisenä saa usein tyhmiä ideoita päähänsä. Lasku kyllä maksettiin ihan ajallaan.)

Minäkin kävin ysärillä monet kerrat turkissa,mutten muista että tuollaista vois käydä.

On sielläki nostorajat,  jo 90-luvulla.

Tais olla matkalisää vähän  ja humalalisää.

No meille kävi, eikä näköjään nostoraja tullut meitä vastaan.

Selvinpäin on tapana matkoilla toimia rahan kanssa.

Tarina on tosi, mutta ei tietenkään ole pakko uskoa.

Kanarialla perheen kanssa teininä. Minä ja isoveljeni saatiin kulkea vapaasti, koska oltiin jo teini-ikäisiä. Ostoskadulla luulin näkeväni veljeni ja juoksin hänet kiinni huutaen "hahah etkö tätä pidemmäs uskaltanu mennä..." tms. huomatakseni vain, että hän ei ollut veljeni, mutta oli suomalainen kuitenkin! 

Italiassa juoksulounas häämatkalla... Odottelimme kyllä laskua tunnin ajan ja vinkkailtiin tarjoilijoille. Mutta sitten oli vaan pakko lähteä hakemaan matkatavarat ja suunnata kentälle. Eli vähin äänin häivyimme paikalta maksamatta. Tämä on harmittanut, koska luulen, että tollaisissa maissa maksamattomat ruoat menee tarjoilijan omasta pussista/tipeistä :( Ja ehkä vähän moka siinäkin, että vielä mentiin niin tiukalla aikataululla syömään. Ajateltiin, että ehditään, koska me suomalaisethan ollaan totuttu syömään kiireessä, mutta maassa maan tavalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ysärillä ex-poikaystävän kanssa lähdimme Turkkiin lomalle. Rahaa ei juurikaan ollut, mutta päätimme nostaa perillä Visalla käyttörahaa. Turkin liira oli siis arvoltaan tuolloin hyvin pieni verrattuna Suomen markkaan. Menimme sitten automaatille ja näppäilimme summan koneeseen. En enää muista tarkkaan, mutta muutamia satasia Suomen rahassa. Se kone alkoi sitten suoltaa sitä rahaa hirveään tahtiin, meillä ei enää kädet riittäneet ja yritimme tunkea laukkuihin ja taskuihin, mutta niitä lenteli maahan kadullekin. Ympärille alkoi kerääntyä ihmisiä, jotka naureskeli hilpeästi meille. Mutta kukaan ei yrittänyt varastaa niitä, toisaalta ei varmaan olisi huomattu edes. Se kone sylki sitä rahaa useamman minuutin. 

Nuorena huithapelina ei yhtään tajuttu, että siitä tulee noin hirveä määrä seteleitä. 

(Joo, tyhmä idea lähtee rahattomana ulkomaille, mutta parikymppisenä saa usein tyhmiä ideoita päähänsä. Lasku kyllä maksettiin ihan ajallaan.)

Minäkin kävin ysärillä monet kerrat turkissa,mutten muista että tuollaista vois käydä.

On sielläki nostorajat,  jo 90-luvulla.

Tais olla matkalisää vähän  ja humalalisää.

Jännästi tähän on saatu aika paljon alapeukkuja, mutta todellakin haisee vahvasti matka- ja humalalisältä. 90-luvulla inflaatio juoksi Turkissa ja siinä 90-luvun alkupuoliskolla oltiin vaihtokurssissa n. 1000 Liraa = 60 penniä- tasolla. Mutta tarinan seteleitä syöksevä kone on aika huuhaata, koska yleisessä käytössä oli 100000, 250000, 500000 ja 90-luvun puolenvälin jälkeen jopa 1000000 liiran seteleitä.

Jos kone on minuuttitolkulla tunkenut seteleitä pihalle, niin noston on pitänyt olla enemmänkin sadoissa tuhansissa markoissa, kuin sadoissa markoissa. Ja automaateista ei tainnut todellakaan olla 1000 liiran (eli 60 pennin) seteleitä tarjolla, koska niiden kierto oli valtavan nopeaa ja nämä setelit kuluivat pehmeiksi ja likaisiksi alta aikayksikön.

Minä ja seuralaiseni tilasimme Brasiliassa lentokentällä pitseriassa samat pizzat mutta eti limsat otimme. Ajattelin olevani fiksu ja rohkea ja tein itseopiskelleena portugaliksi tilaukseni. Ihmettelin kun myyjä kysyi useamman kerran otanko juoman tiettyyn lasiin. Ajattelin hänen tarkoittavan juoman kokoa ja nyökyttelin tyytyväisenä, kun hän havainnollistaaseen näytti lasia minulle.

Pöytään päästyämme ihmettelin kun minun annokseni oli kalliimpi kuin seuralaiseni. Katsoin ympärilleni ja vain minulla oli lasinen tuoppi, jossa oli Pizza Hutin logo. Muilla oli muovinen. Olin ostanut sen yliruman "kaljatuopin" itselleni! Oli näköjään lisämyynti kohdallani onnistunut! Nauratti kun matkalaukku oli muutenkin ylitäynnä ja sitten vielä hankin vahingossa ruman lasin... jätin lasin vähin ääniin pöytään kun lähdimme.

Lennettiin Saksaan pariksi viikoksi muutamia vuosia sitten, ja jossain vaiheessa, ehkä joitakin päiviä ennen paluuta aloin ihmetellä että missä passini on. Ei löytynyt mistään tavaroista, ja tulin siihen tulokseen että sen on täytynyt pudota johonkin tai joku on sen varastanut, vaikka en mielestäni ollut edes kuljettanut sitä mukanani kaupungilla tai missään. Soittoa suurlähetystöön, joka kertoi että Suomen kansalainen lennätetään aina kotiin, ja koska minulla oli myös ajokortti "henkkarina" niin homman pitäisi onnistua. Neuvoivat kuitenkin, että pitäisi tehdä paikalliselle poliisille ilmoitus kadonneesta/varastetusta passista, ja että saisin ilmoituksesta jonkin tositteen, jonka voin kentällä ajokortin kanssa esittää. Uuden passin hankkiminen suurlähetystön kautta olisi vienyt ilmeisesti aikaa tms. 

Kävin saksankielentaitosen tätini kanssa poliisiasemalla, hirveä kuulustelu siitä missä olen viimeksi nähnyt passini jne. Tätini joutui tietenkin tulkkaamaan kaiken. Jonkinlaisen paperin asiasta sain, muistaakseni poliisi kirjoitti jotain että passi on varastettu jo tullessani maahan lentokentällä tms. Pääsin Suomeen, muistaakseni kentällä ei oltu edes kiinnostuneita moisesta todistuksesta. 

Muutaman viikon päästä Suomeen palattuani, sain Helsingistä löytötavaratoimistosta kirjeen, että passini on siellä. Oli pudonnut sitten käsilaukusta koneen hattuhyllylle jo menomatkalla ja löytynyt sieltä. Passin lunastus tuosta löytötavaratoimistosta olisi maksanut enemmän kun uusi passi, ja koska se oli menossa jo vanhaksi, niin en reagoinut kirjeeseen mitenkään. Muutama viikko tästä, soitettiin kotikuntani poliisin löytötavaratoimistolta että passi on nyt siellä, ja sain noutaa sen ilmaiseksi :D

Vierailija kirjoitti:

Kanarialla perheen kanssa teininä. Minä ja isoveljeni saatiin kulkea vapaasti, koska oltiin jo teini-ikäisiä. Ostoskadulla luulin näkeväni veljeni ja juoksin hänet kiinni huutaen "hahah etkö tätä pidemmäs uskaltanu mennä..." tms. huomatakseni vain, että hän ei ollut veljeni, mutta oli suomalainen kuitenkin! 

Italiassa juoksulounas häämatkalla... Odottelimme kyllä laskua tunnin ajan ja vinkkailtiin tarjoilijoille. Mutta sitten oli vaan pakko lähteä hakemaan matkatavarat ja suunnata kentälle. Eli vähin äänin häivyimme paikalta maksamatta. Tämä on harmittanut, koska luulen, että tollaisissa maissa maksamattomat ruoat menee tarjoilijan omasta pussista/tipeistä :( Ja ehkä vähän moka siinäkin, että vielä mentiin niin tiukalla aikataululla syömään. Ajateltiin, että ehditään, koska me suomalaisethan ollaan totuttu syömään kiireessä, mutta maassa maan tavalla...

Ihan oikein, miksei tuonut laskua. Yritti saada teidät tilaamaan lisää. Meillä kävi Romaniassa vähän samalla lailla. Olimme lähes ainoat asiakkkaat eikä tarjoilija meinannut tuoda laskua vaan vetkutteli ja vetkutteli, vaikka näki, että haluamme maksaa. Huitomisen jälkeenkin odotutti. Emme sitten antaneet tippiä ollenkaan, kun lasku lopulta tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kanarialla perheen kanssa teininä. Minä ja isoveljeni saatiin kulkea vapaasti, koska oltiin jo teini-ikäisiä. Ostoskadulla luulin näkeväni veljeni ja juoksin hänet kiinni huutaen "hahah etkö tätä pidemmäs uskaltanu mennä..." tms. huomatakseni vain, että hän ei ollut veljeni, mutta oli suomalainen kuitenkin! 

Italiassa juoksulounas häämatkalla... Odottelimme kyllä laskua tunnin ajan ja vinkkailtiin tarjoilijoille. Mutta sitten oli vaan pakko lähteä hakemaan matkatavarat ja suunnata kentälle. Eli vähin äänin häivyimme paikalta maksamatta. Tämä on harmittanut, koska luulen, että tollaisissa maissa maksamattomat ruoat menee tarjoilijan omasta pussista/tipeistä :( Ja ehkä vähän moka siinäkin, että vielä mentiin niin tiukalla aikataululla syömään. Ajateltiin, että ehditään, koska me suomalaisethan ollaan totuttu syömään kiireessä, mutta maassa maan tavalla...

Ihan oikein, miksei tuonut laskua. Yritti saada teidät tilaamaan lisää. Meillä kävi Romaniassa vähän samalla lailla. Olimme lähes ainoat asiakkkaat eikä tarjoilija meinannut tuoda laskua vaan vetkutteli ja vetkutteli, vaikka näki, että haluamme maksaa. Huitomisen jälkeenkin odotutti. Emme sitten antaneet tippiä ollenkaan, kun lasku lopulta tuli.

Jatkoa...

Samaisella Romanian reissulla ja myöhemmin Turkissa ruokailu kuului kiertoajelun hintaan, mutten ruokailun jälkeen tarjottiin kahvia, se maksoikin erikseen. Hinta oli Suomen luokkaa, mutta harmitti silti.

Balilla, opin tinkimään vasta matkan loppuvaiheessa. Rupioissa oli niin paljon nollia, että meni vähän sekaisin. Hintatasoa samassa tuotteessa oli ainakin kolme: australialaisille, eurooppalaisille ja paikallisille. Maksoin moninkertaista hintaa, kun tarjosin puolet, olisi pitänyt aloittaa tinkiminen 10%:sta. No se puoletkin oli murto-osa Suomen hintatasosta.

Vierailija kirjoitti:

Tulimme Helsinkiin ja hyppäsimme taksiin, päämääränä ruotsinlaiva. Sanoimme että satamaan, siinä vaiheessa kuski kysyi että länsi -, vai etelä-, ? Eihän meillä ollut tietoa kumpi, yleensä kun lähdimme Tukholmaan Turusta.

Tietämätömyyttään ei halua näyttää joten sen sijaan että olisimme kysyneet, päätimme että pakkohan sen on olla Länsisatama kun kerran Tukholmaan...siis sinne. Olimme jo matkalla kun kuski taisi huomata pähkäilymme ja kysyi vielä että niin, minnekäs sieltä aiotte? No Ruotsiin. Sitten valittiinkin uusi päämäärä eli Eteläsatama. Kuskia huvitti jonkun verran. No laivaan ehdittiin ja kiva matka tehtiin.

Toi olis kyllä yks logiikka, että eteläsatamasta mennään etelään ja länsisatamasta länteen. Ei huono.

Vierailija kirjoitti:

Jätin matkalaukkuni Malagan lentokentällä siksi aikaa seinän viereen, että lähdin käymään vessassa. Kun tulin takaisin, matkalaukku oli poissa. Kävin tietysti kyselemässä virkailijoilta ja kaikki aloittivat heti kauhean saarnan, että matkalaukkua ei saa koskaan jättää vartioimatta. En sitten tiedä, miten olisi pitänyt toimia, että pääsen vessaan, koska hätä oli kova, eikä niihin Malagan pieniin vessakoppeihin mahdu matkalaukku mukaan. Onneksi siellä oli vain vaatetta ja kenkiä, eikä mitään arvokasta.

Matkalaukkua ei KOSKAAN saa jättää vartioimatta lentokentällä. Olen nähnyt useamman kerran, kun koko terminaali on tyhjennetty yksinäisen matkalaukun takia. Minulta on myös useamman kerran joku tuntematon kysynyt, voinko vahtia hänen laukkuaan vessareissun ajan (varmaan ihan vilipittömin aikein). On ollut pakko kieltäytyä. Kerran eräs nainen jätti matkalaukkunsa minun viereeni istuessani penkillä ja lähti kahvijonoon. Vein hänelle laukkunsa ja pyysin itse pitämään siitä huolta. Jos vartijat olisivat bonganneet tuon yksinäisen laukun, mahdollisesti koko paikka olisi tyhjennetty. Minä halusin lennolleni ja kotiin.

Loppuhuipennukseksi yllä olevaan: olen itse unohtanut käsilaukkuni Helsinki-Vantaan naisten vessaan. Huomasin asian portilla, ilmoitin asiasta tiskillä ja lähdin juoksemaan hakemaan sitä. Se oli vielä siellä, kukaan ei tietenkään uskalla koskea yksinäiseen laukkuun kentällä. Sen vieressä seisoi virkailija, joka sanoi että turvaryhmä oli juuri tulossa poistamaan sitä, ehdin juuri vielä saada sen takaisin.

Tämä on muuten fiksusti ajateltu, että ei ota vahdittavakseenkaan toisten laukkuja. Tuohan olisi se tapa, jolla joku jättäisi oikeankin pommin. Tosi epätodennäköistä tietysti, mutta omasta laukusta täytyy vaan itse/seurueen pitää huolta. Isot heti bag droppiin ja pienet vessaan ym. mukaan.

Tämä on tavallaan moka tai ainakin oli noloa vaikka lopulta menikin hyvin. Olin San Franciscossa kaverini luona kylässä ja kun oli kotiinlähdön aika, lähdin normaalisti lentokentälle jo hyvissä ajoin, sillä tykkään siitä, että minulla on aikaa vaikka tulisi jotain yllättävää matkalla. Olen aika kokenut matkustaja ja minulla on kokemusta suuristakin lentokentistä sekä hyvä englannin kielitaito, eli sen piikkiin ei voi laittaa. Jostain syystä kuitenkin Oaklandin kansainvälinen lentokenttä osoittautui niin suureksi ja sekavaksi, että vaikka kuinka tihrustin kylttejä ja opasteita, en meinannut millään löytää oikeaa check in -tiskiä. Olen aika arka puhumaan vieraille, joten ajattelin että kyllähän minä sen itse löydän. Suuntavaistoni on täysin olematon.

Lopulta kun paniikki iski jo huolella päälle, jostain ihme syystä löysinkin oikean paikan ja suuntasin tiskille tyytyväisenä vain kuullakseni, että check in on sulkeutunut viisi minuuttia sitten. Olin väsynyt, nuori, köyhä opiskelija ja minun piti päästä seuraavaksi aamuksi töihin joten purskahdin spontaaniin huutoitkuun keskellä käytävää. Tämä ei siis todellakaan ollut tarkoituksena. Siinä sitten paikalle saapui tämän naisvirkailijan mieskollega, joka soitti yhden puhelun ja sanoi, että on saanut luvan avata check innin vielä hetkeksi ja voivat siis vielä ottaa laukkuni vastaan. Minun täytyisi kuitenkin juosta, jotta ehdin turvatarkastukseen joka oli tietenkin aivan toisessa päässä kenttää. Nyyhkytin edelleen hysteerisenä kiitokseni tälle enkelille ja lähdin juoksemaan korkokengissä miehen osoittamaan suuntaan. Erittäin huono kenkävalinta, tiedän, mutta ainakin ihmiset kuulivat minut kaukaa ja antoivat tilaa.

Ehdin kuin ehdinkin lentokoneeseen ja loppumatka sujui hyvin, mutta kyllä minua nolotti, sillä normaalisti vältän viimeiseen asti muille vaivaksi olemista enkä odota minkäänlaista erityiskohtelua.

Oli muuten saman reissun menomatkallakin hieno hetki, kun välilaskun aikana Heathrown lentokentällä eräs virkailija alkoi jututtaa minua ja katseli lippuani. Hän sitten kysyi jotain mikä hälinässä kuulosti olevan "Are you returning a virgin?" (tähän selvennyksenä, että lentoyhtiö oli Virgin Airlines) ja ajattelin hänen heittävän vitsiä lentoyhtiön nimestä. Minähän varstasin naureskelle, että "well I hope so, öhöhhö" Mies tuijotti kummallisesti ja tajusin hänen kysyneen että palaanko myös samalla lentoyhtiöllä. Siinä sitten sopertelin nolona että "yes yes" ja näytin paluulippuani.

Moka kävi pari kesää sitten all-inclusive hotellilla. Tiesin ettei pidä alkaa pämpätä, mutta kun ”ilmaista” se oli. Sitten ekana iltana naamat, aamulla tasoittavat ja samaa rataa hotellin rannalla koko viikko. Kaikki kohteet jäi käymättä. Tärisevänä takas Suomeen.