Oletko mokannut lomareissulla?

Ei mikään paha moka, mutta ruuan perässä sai hiukan vaeltaa pidempään.

Ensimmäistä kertaa Brysselissä työmatkalla käydessä hotellin valinta olisi ehkä voinut mennä paremmin.

Ajattelin ottaa hotellin läheltä kokouspaikkaa, joka sijaitsi Brysselin "diplomaattialueella" (paljon EU-pytinkejä, lähetystöjä yms). Nopea vilkaisu karttaan näytti, että alueella olisi mukava määrä ravintoloita. Tämä olisi kiva, kun lentoni saapui alkuillasta. Voisin nauttia rentouttavan päivällisen ja valmistautua aamun palaveriin. 

Kirjauduin hotelliin, heitin rojut huoneeseen ja lähdin etsimään ruokapaikkaa. No, kaikki ravintolat olivatkin lounaspaikkoja ja jo suljettu. Niinpä jouduin suunnistamaan kaupungin keskustaan.

Brasiliassa siistijä oli siivonnut huoneemme, mutta ei ollut tyhjentänyt huoneemme roskista. Koska roskiksessa oli hedelmien kuoria ja muuta pilaantuvaa, pyysin respasta sen tyhjentämistä. Kohta huoneemme ovelle tuli siistijä, pyyteli vuolaasti anteeksi (sori, sori, sori) ja otti roskiksen.

Kun hän palasi roskiksentyhjennyskeikalta, halusin kertoa, että sattuuhan sitä ja kaikki on ok. Yhteisen kielen puuttuessa päätin ilmaista tämän käsimerkein ja näytin ok samalla hymyillen ystävällisesti. Tiedättehän sen merkin, jossa laitetaan peukalo ja etusormi yhteen ja tätä näytetään vastapuolelle? 

Siistijä antoi minulle pahan mulkauksen, poistui huoneesta, eikä huoneemme roskista tyhjennetty enää koko loppuaikana. Itse asiassa koko huonetta ei siivottu sen jälkeen. 

Jossain vaiheessa roskien keskellä mieleen hiipi ajatus, että minä olen saanut tämän aikaan ja googlailin käsimerkkejä. Olin haukkunut siistijäparkamme huoraksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole mokannut.  Miksi olisin?

Vahingossa? Moka tarkoittaa virhettä, joka sattuu vahingossa. Ei tarkoituksellista toimintaa.

Moka on oman tietoisen toiminnan tekijälleen haitallinen lopputulos, jota yritetään valkopestä väittämällä sitä vahingoksi.

Esimerkiksi vankilaan joutuminen Espanjassa katolisen kirkon alttarilla naimisesta on moka.

Passin unohtuminen kotiin taas ei ole moka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Agadirissä olin äitini kanssa uimassa meressä ja molemmille tuli pissihätä. Lähimpään vessaan oli ehkä kilometri, eipä auttanut muu kuin pissiä Atlanttiin.

Joskus on vahingossa hotellissa tullut mentyä väärälle ovelle ja yritetty avata sitä (aivan selvin päin todellakin, oli vain väärä kerros).

Mieheni joutui pissimään pulloon Italian rivieralla bussissa Genovaan mennessä, ei ollut vessaa bussissa eikä pysähdystaukoa. Vesipullo piti

ensin tyhjentää vedestä lorottamalla vesi bussin penkkiin ... tyhjä aqua minerale naturale -pullo täyttyi sitten pissistä ja kannettiin se pokkana ulos autosta - onneksi pullo oli tummanvihreää muovia ja bussi melkein tyhjä. 

Ihme sukua olette, kun kuseskelette mihin sattuu. Varmaan hirveä haju oli siinä bussissa, kun miehesi kaivoi pilinsä esiin ja kusi.

Meinaatko, että haju olisi parantunut jos ukko olisi kussut housuun ja bussin penkille?

Kroatian matkalla ohjeissa oli, että pitää hommata uimakengät. Ajattelin, että kerrankos kastaudun. Varvas aukesi heti ensimmäisessä kivikossa ja loppuloman piti tunkea uimakenkiin kaikenlaisia tuppoja haavan peitteeksi. Että kannattaa noudattaa paikallisten ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

ruokamyrkytys voi alkaa vaikka kahden päivän päästä. Harvinaista jos parissa tunnissa.

Näin ainakin minulla, ruokamyrkytys Pariisissa häämatkalla. Seuraavana päivänä höipertelin tuskanhiki otsalla järkyttävissä vatsakrampeissa Louvressa ja lopulta oksensin sinne keskelle käytävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Eksyin Helsingissä Redissä ja myöhästyin junasta. Lisähuomiona, että olin aiemmin käynyt Helsingissä 2 kertaa elämäni aikana; 6. Lk luokkaretkellä ja yo-kirjoitusten jälkeen pääsykokeissa. En vieläkään käsitä, miten ihminen voi joutua ostoskeskuksessa niin hukkaan.

Jos kaikista maailman paikoista tuo tapahtuu, kyllä se Redi on.

Kiitos lohdutuksesta! Tunsin itseni melko typeräksi, kun en löydä pois.

Toivottavasti palotarkastajat on ajan tasalla, jos tulipalo tulee eikä ihmiset löydä pois edes normitilanteessa niin huonosti käy.

Nelihenkiselle lapsuudenperheemme oli lähdössä kotiin Etelä-Euroopan kaupunkilomalta. Paluumatka sujui alusta asti huonosti. Pienet viivästykset (huoneen luovutus ja bussipysäkin etsintä) alkoivat kumuloitua kuten sellaisissa painajaisissa, kun on myöhässä jostain ja myöhästyy kokoajan lisää. Metroasemalla tapahtui viimeinen virhe, kun epäkuntoinen lippuautomaatti söi sopivat kolikot ja rahaa piti vielä lähteä vaihtamaan. Tässä kohtaa lennon lähtöön oli hieman alle kaksi tuntia ja pitkähkö metromatka vaihdolla edessä. Lentokentällä bag dropin henkilökunta sanoi, ettemme missään tapauksessa ehdi eikä laukkuja voida ottaa kyytiin. Laitoimme äitini kanssa kaiken häpeän nurkkaan, ja oikein anelemalla anelimme, että ottavat lauku. Siis suunnilleen vedottiin paikallisten kuuluisaan ystävällisyyteen kyyneleet silmissä - tyylikästä.

Juoksimme koko perhe lentokentän läpi, siis oikeasti juostiin. Turvatarkastuksen jono ohitettiin ja pyydettiin kaikilla osaamillamme kielillä anteeksi (ihan helevetin noloa). Pitkän käytävän päästä näin, että porttia oltiin juuri sulkemassa ja otimme teini-ikäisen veljen kanssa spurtin ovelle. Hitaammat vanhemmat sai jäädä, kun melkein heittäytymällä saatiin vielä boarding passit luukulle. Koneessa sitten oltiin vaatteet hiestä märkinä ja lievästi järkyttyneinä koko loppumatka. Jatkossa ajoissa kentälle..

Tämä ei ole oma moka, mutta aika jättimoka kuitenkin.

En olisi uskonut, mutta Kreikan lomamatka meinasi jäädä väliin, kun Helsingistä hyvissä ajoin lähtiessä Hki-Vantaan lentokentälle meno tyssäsi siihen, että bussikuski ajoi väärää reittiä ja eksyi jonnekin pientaloalueelle. Bussissa tietty myös paikallisia, joita ei kiinnostanut pätkääkään missä seikkailtiin vaikka itse huusin "tyhmänä maalaisena", että osaisiko joku auttaa kuskia löytämään oikean reitin. Jopa yksi finnairin lentoemäntä vain katseli ikkunasta ulos, ilman mitään reagoimista — ei vissiin ollut kiire töihin. Kentälle menijät koittivat katsoa gps kautta missä ollaan, ja bussi pakitti siellä omakotitalojen pihassa u-käännöksiä. Meillä piti olla pari tuntia luppoaikaa ennen boardingin alkua, mutta ehdittiin viimeisillä minuuteilla sisään. Toisin kävi yhdelle vanhalle mummolle ja nuorelle kanadalaismiehelle, jotka eivät ehtineet Kanadan lennolleen. Kanadalaisen kanssa puheltiin, miten on mahdollista tämmöinen.

Oltiin otettu boarding passit puhelimiin sähköisinä. Siinä sitten naama punaisena yritin päästä turvatarkastuksesta läpi kun kone ei lukenut puhelimeni näytöltä lippua. Mies oli mennyt jo läpi ja minä juoksen finskin tiskille paniikissa pyytämään paperilippua. Luukku oli juuri sulkeutumassa muuta sain lipun. Pikkasen vitu**i hikisenä ja paniikissa mennä koneeseen. Ilmeisesti puhelimessani päällä ollut näytön himmennystoiminto oli estänyt lukulaitteen toimintaa.

Paskoin uimashortseihin hotellin hississä etelässä, olin ollut kävelemässä ja tuli vähän ennen hotellia järkyttävä paskahätä, luulin kerkeäväni hotellihuoneeseen, mutta hississä räjähti. Onneksi ei tullut ketään vastaan kun tulin hissistä pois ja juoksin huoneeseeni, paskaa tais vähän valua matkan varrella. Siivojalle töitä.

Matkustin vanhalla passilla Barcelonaan Helsingin kautta onnistuneesti. Pois pääsy oli vain vähän vaikeampaa, itku meinas tulla, kun jäin virkailijalle kiinni kaksi vuotta vanhasta passista ja tajusin että se oikea passi oli kotona. (Ärrältä haettu uusi passi, edellis vkl ei niin virallinen kotimaan reissu mihin nakkaisin varalta passin henkilöllisyystodistukseksi kassiin ja sitten ulkomaille lähtiessä vain nopeasti vilkaisin, että olihan oma passi. Normaalisti olen aivan supertarkka näissä asioissa.) Lopulta minut pelasti se, että lento oli suoraan Suomeen eikä minkään ulkomaan kautta. Jumalauta, miten tollo saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhemmat uusi vihkivalansa Floridassa v. 2010. Kaikki meni muuten kivasti, mutta minulle ja veljelleni oli hotelli varannut morsiussviitin. Joku oli varmaankin katsonut, että ahaa mies ja nainen ja yhteinen sukunimi. Meillä oli hulppeampi huoneisto kuin vanhemmilla, mutta otti se vähän koville, kun jouduin jakamaan king size vuoteen 18-vuotiaan, kuorsaavan pikkuveljeni kanssa.

Ettekö voineet vaihtaa vanhempien kanssa jos menitte sinne samana päivänä?

Vierailija kirjoitti:

Varasin perheellemme matkan Berliiniin. Tarkoitus oli yöpyä Berliinin ympäristössä kolmessa eri hotellissa; kylpylähotellissa, Lego Landin viereisessä hotellissa ja sit Berliinin keskustassa. Mokasin sen keskimmäisen eli Lego Landin hotellin kanssa, koska se sijaitsi 800 km päässä Berliinistä... tajusin sen sinä aamuna, kun olis pitänyt vaihtaa hotellia. Todettiin miehen kaa, että ei taideta lähteä ajamaan. Saatiin lisäyö ekaan hotelliin, mutta voi jestas, että ärsytti.

Meinasinkin jo ihmetellä, että onko Berliinissä muka Legoland. Nähtävästi ei sitten ole.

Albanian pääkaupunki Tiranassa kävin taidenäyttelyssä. Maalaukset oli todella taitavia ja persoonallisia. Sanoin lähellä olevalle työntekijälle että onpa tosi taitavia. Kuvissa oli maalattu esim ikkunan heijastuksia. No työntekijä kutsui paikalle itse taiteilijan, ja hänellä olikin joku haastattelu meneillään. Yhtäkkiä olinkin joku lännen edustaja ja mies soitti vaimolleen joka osasi englantia, voisinko kutsua työt johonkin näyttelyyn. Sanoin etten voi nyt luvata mutta katellaan ja poistuin paikalta. Kuvani saattoi päätyä johonkin lehteen. Hävettää vieläkin ja toisaalta surettaa, olen nähnyt monenlaisia taiteeksi sanottuja itsekritiikittömiä egotrippailutöitä esillä.

Sitten on oikeasti hyviä tekijöitä jotka ei pääse esille.

Mulla oli alkuvuosina työmatkoilla niin paljon jännitystä siinä matkustamisessa mukana, että joskus tuli ekan kerran mieleen vasta perillä lentokentällä alkaa ihmetellä, että mikähän se mun hotelli olikaan... Joskus aikana ennen kun läppäri kulki mukana piti soittaa sihteerille ja kysyä, että mihin mä oon menossa. Ja jos joku ihmettelee, niin puhelimessa ei ollut vielä internettiä vuonna 2000.

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran mennyt lentokentälle vuorokautta etuajassa. Tämä oli -90-luvulla jolloin matkat ostettiin vielä matkatoimistoista. Ostin ns. äkkilähdön ja puhuin matkatoimistovirkailijan kanssa koko ajan perjantailähdöistä, siksi en edes katsellut niin tarkkaan lipussa lukevaa päivämäärää. Oli vielä jumalaton kiire kentälle työpäivän jälkeen ja olin kyllä melkein sokissa kun kentän virkailija toivotti uudestaan tervetulleeksi seuraavana päivänä. Palasin kotiini hiukan häpeissäni, en kehdannut kertoa kellekään, varsinkaan töissä kun olin pyytänyt saada lähteä töistä etuajassa "koska oli lähtö etelään". No, pahempi olisi ollut moka toiseen suuntaan, eli vuorokausi myöhässä.

Tämä on yllättävän yleistä. Lentokenttähotellissa työskennellessä näitäkin asiakkaita oli (jos oma koti kauempana). Itsekin olen varannut hotellin jollain reissulla yhdeksi yöksi liikaa, kun lentolipuissa lähtövuorokausi ollut jotenkin hämäävästi (tais olla yölento).

Tulimme Helsinkiin ja hyppäsimme taksiin, päämääränä ruotsinlaiva. Sanoimme että satamaan, siinä vaiheessa kuski kysyi että länsi -, vai etelä-, ? Eihän meillä ollut tietoa kumpi, yleensä kun lähdimme Tukholmaan Turusta.

Tietämätömyyttään ei halua näyttää joten sen sijaan että olisimme kysyneet, päätimme että pakkohan sen on olla Länsisatama kun kerran Tukholmaan...siis sinne. Olimme jo matkalla kun kuski taisi huomata pähkäilymme ja kysyi vielä että niin, minnekäs sieltä aiotte? No Ruotsiin. Sitten valittiinkin uusi päämäärä eli Eteläsatama. Kuskia huvitti jonkun verran. No laivaan ehdittiin ja kiva matka tehtiin.

Tota en tullut edes miettineeksi ja muutenkin jäi käsitys ettei ollut matkalla yksin, ilmeisesti oli sitten eksynyt ystävistään tai jotain. Eikä ollut humalassakaan.

Splitissä tuli mokailtua, kun päätin säästää ja säätää ihan itse reissun vesiputouksille. Olin katsonut kaiken valmiiksi jo Suomessa ja ostin bussimatkat edes takaisin. Valitettavasti ensimmäisellä kerralla väärälle päivälle, jolloin olimme vielä Suomessa. No uudet liput ostoon ja se siitä.

Matkapäivän aamuna menimme ajoissa odottamaan linja-autoa, joka oli todella pahasti myöhässä. Kyllä se sieltä lopulta tuli ja mahduttiin kyytiinkin. Vietettiin muutama tunti putouksia ihmetellen ja ajoissa taas odottamaan paluukyytiä, jota ei koskaan tullut! Onneksi olin ollut fiksu ja tsekannut ettei vuoro ole viimeinen... jäätiin siis odottamaan seuraavaa linja-autoa. Siinä kohtaa tuli mukaan jo muitakin reissaajia ja kimpassa seisottiin kroatialaisen pikkukylän pysäkillä. Seuraava bussi oli puoli tuntia myöhässä ja täynnä. Ei siis ottanut ketään kyytiin. Vielä yksi mahdollisuus, mutta illan pimetessä selvisi ettei viimeistä vuoroa ajeta.

Hiukan meinasi alkaa jännittämään. Olin kaksin esiteinin kanssa matkassa ja taksilla olisi tietysti päässyt takaisin, mutta tuo olisi maksanut pari sataa. Lopulta lyöttäydyttiin parin ranskalaisen ja yhden jenkin kanssa samaan porukkaan. Saatiin paikalliselta kyyti lähimpään kaupunkiin ja siellä ehdimme bussiin, jolla pääsimme lopulta perille. Tuo reissu jäi mieleen!

Samalla matkalla Kroatian armeija esitteli kalustoaan turisteille kaupungissa ja onnistuin kiipeämään jollain sotalaivalla väärään paikkaan. Kannelle olisi saanut mennä, mutta ilmeisesti ihan koko paattia ei saanut koluta.