Lue keskustelun säännöt.
Terapia heikensi oloa
03.06.2021 |
Terapiassa vaatimukset olivat todella korkealla tasolla. Kärsin masennuksesta enkä jaksanut hoitaa kaikkia niitä asioita terapian rinnalta, joita minulta odotettiin. Sinnittelin ja yritin, mutta uupumus meni niin pahaksi, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa terapia. Tuntuu todella vaikealta. En ole vielä pystynyt puhumaan tapahtuneesta missään. Olen hirveän pettynyt.
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nyt 9 vuotta käynyt juttelemassa terapeuteilla ja psykologeilla. En koe että saisin mitään apua. Olen uupunut, olen hoitanut sairaita läheisiäni 9 vuotta ja osan heistä jo menettänyt kuolemalle. Haluaisin vain levätä enkä jutella tuntemattoman ihmisen kanssa asioistani.
Terapiaa todellakin ylikorostetaan avun tuojana niin kuin joku tuossa ylhäällä mainitsikin. Olen tällä "urallani" tavannut vain kaksi ihmistä joiden kanssa juttelu oli oikeasti hyödyllistä, muiden kanssa on vain kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt 9 vuotta käynyt juttelemassa terapeuteilla ja psykologeilla. En koe että saisin mitään apua. Olen uupunut, olen hoitanut sairaita läheisiäni 9 vuotta ja osan heistä jo menettänyt kuolemalle. Haluaisin vain levätä enkä jutella tuntemattoman ihmisen kanssa asioistani.
Terapiaa todellakin ylikorostetaan avun tuojana niin kuin joku tuossa ylhäällä mainitsikin. Olen tällä "urallani" tavannut vain kaksi ihmistä joiden kanssa juttelu oli oikeasti hyödyllistä, muiden kanssa on vain kiusallista.
Samaistun täysin.
Toisille ihmistyypeille terapia voi sopia täydellisesti vaikka heti ensimmäisen kontaktin kanssa. Esim. sellainen joka ei kritisoi itseään tai muita vaan ottaa vastaan esim. kenet tahansa terapeutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olo on pitkällisen sinnittelyn jälkeen todella väsynyt. Voi mennä pitkään ennen kuin voimavarat ja uskallus riittävät uudelleen terapian aloittamiseen jossain muualla. Tästä kokemuksesta on vielä todella vaikea puhua kenellekään.
Ja mua ahdisti suunnattomasti käydä terapeutin luona krt viikossa, kun viikon olin yksin puntaroinut mitä puhun ja mitä olisi pitänyt puhua ja miten istunto meni. Siinä mielessä ajattelin että toinen terapeutti rinnalla voisi olla hyvä kelle saisi puhua varsinaisesta terapiastaan.
Jossain vaiheessa takaisin turhautuneena että olen viikkoja tainnut puhua vääriä asioita, johon terapeutin vastaus oli: "niin".
Terapian lopetettuani jäin taas yksin ajatuksineni ilman tukea, anteeksipyyntöä ja ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olo on pitkällisen sinnittelyn jälkeen todella väsynyt. Voi mennä pitkään ennen kuin voimavarat ja uskallus riittävät uudelleen terapian aloittamiseen jossain muualla. Tästä kokemuksesta on vielä todella vaikea puhua kenellekään.
Ja mua ahdisti suunnattomasti käydä terapeutin luona krt viikossa, kun viikon olin yksin puntaroinut mitä puhun ja mitä olisi pitänyt puhua ja miten istunto meni. Siinä mielessä ajattelin että toinen terapeutti rinnalla voisi olla hyvä kelle saisi puhua varsinaisesta terapiastaan.
Jossain vaiheessa takaisin turhautuneena että olen viikkoja tainnut puhua vääriä asioita, johon terapeutin vastaus oli: "niin".
Terapian lopetettuani jäin taas yksin ajatuksineni ilman tukea, anteeksipyyntöä ja ymmärrystä.
*tokaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi terapeutti vaatii että pitäisi käydä muualla. Ihankuin ei haluaisi olla sinun terapeuttina. Voisiko tätä itse terapeuttia vaihtaa niin homma lähtisi sujumaan. Kävin kerran yhdellä psykiatrisella sairaanhoitajalla JOKA ITSE TOTESI ETTÄ EN OLE OIKEANLAINEN ASIAKAS HÄNELLE! Ja totesin sen itsekin, että tältä henkilöltä en tule apua saamaan. Oli vielä kirjoittanut Kanta-järjestelmään että asiakas ei halua enää tulla. Suorastaan työnsi minut pois! Olin silloin kovasti masentunut ja ahdistunut ja olisin kaivannut keskusteluapua. Kriisikeskuskesta sitten sainkin hyvää ja asiallista keskusteluapua.
Pitäisi käydä keskustelemassa terapeutin vaihtamisesta, jotta siihen saisi lääkärin puollon Kelaa varten. Ja pitäisi etsiä uusi terapeutti. En koe olevani siihen valmis.
Jos sinulla on lapsia, niin reipastu hyvä ihminen. Tuhoat muuten lastesikin elämän.
Jos SINULLA on lapsia, mitäpä tykkäisit, jos heidän sairastuttuaan heitä syyllistettäisiin tökerösti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on todella korkea kynnys edes miettiä hakeutumista jollekin toiselle terapeutille. Hävettää epäonnistuminen terapiassa.
Terapiassa ei voi epäonnistua. Se on hoitoa, jonka tavoite on helpottaa oloasi pieni askelin. On aivan luonnollista, että sitä pakenee kun ikävät asiat nousevat pintaan. Lepäät hetken ja etsit uuden terapeutin. Kyse on myös kemioista.
Ei pidä paikkaansa.
Terapiassa voi yhtälailla epäonnistua kuin missä tahansa vaikka ihmissuhteessa, koulussa ja työpaikalla.Kumman epäonnistumisesta on silloin kyse, terapeutin vai asiakkaan? Terapeutilla tulisi olla valmiudet toimia hoitosuhteessa asiakkaan vointi huomioiden.
Epäonnistuminen jos asetettu tavoite x vuotta ei toteudu.
Kumman epäonnistuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kehtasit lopettaa terapian?
Ei ollut mitään kehtaamista. Vaihtoehtoja ei ollut.
Sama. Nousi tie pystyyn. Luottamuspula. Ei vaihtoehtoa. Kyllä sen tietää kun on aika nostaa kytkintä.
Totta. Kyllä sen tietää kun asiat ovat menossa väärään suuntaan eikä suuntaa pysty muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on todella korkea kynnys edes miettiä hakeutumista jollekin toiselle terapeutille. Hävettää epäonnistuminen terapiassa.
Terapiassa ei voi epäonnistua. Se on hoitoa, jonka tavoite on helpottaa oloasi pieni askelin. On aivan luonnollista, että sitä pakenee kun ikävät asiat nousevat pintaan. Lepäät hetken ja etsit uuden terapeutin. Kyse on myös kemioista.
Ei pidä paikkaansa.
Terapiassa voi yhtälailla epäonnistua kuin missä tahansa vaikka ihmissuhteessa, koulussa ja työpaikalla.Kumman epäonnistumisesta on silloin kyse, terapeutin vai asiakkaan? Terapeutilla tulisi olla valmiudet toimia hoitosuhteessa asiakkaan vointi huomioiden.
Epäonnistuminen jos asetettu tavoite x vuotta ei toteudu.
Kumman epäonnistuminen?
Etkö tiedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin terapiassa hylätyksi, kuten lapsena ja aikuisena muutenkin, minkä syystä terapiaan menin.
Mitä terapeutti sanoi kun kerroit, että et jaksa ja voimasi ovat ihan loppu? Vai kävittekö mitään keskustelua?
Terapeuttisi ei olisi saanut patistaa sinua osallistumaan toiseen hoitoon. Ymmärrän vahvan suosituksen vain mikäli kyse päihderiippuvuuden hoidosta, mutta yleensä siinäkin tilanteessa ihminen keskittyy riippuvuuden hoitoon ja terapia vasta sen jälkeen.
Terapia toisti samaa kaavaa kuin muutkin ihmiskontaktit elämässäni. Voi sanoa että terapia vain vahvisti traumojani. Jälleen pettymyksiä, kaltoinkohtelua sarjan jatkoksi.
Viimeiseksi jääneellä istunnolla sain elämäni rankimman/ainoan paniikkikohtauksen. Ei suoranaisesti aiheutunut elämäni kaivelusta vaan kohtauksen laukaisi kemiattomuus terapeutin kanssa. Voitaneen tulkita terapiani olleen pitkäkestoinen stressi. Vai?
Vierailija kirjoitti:
Mitä terapeutti sanoi kun kerroit, että et jaksa ja voimasi ovat ihan loppu? Vai kävittekö mitään keskustelua?
Terapeuttisi ei olisi saanut patistaa sinua osallistumaan toiseen hoitoon. Ymmärrän vahvan suosituksen vain mikäli kyse päihderiippuvuuden hoidosta, mutta yleensä siinäkin tilanteessa ihminen keskittyy riippuvuuden hoitoon ja terapia vasta sen jälkeen.
Kävimme keskustelun. Terapeutti ei ollut ilmeisesti käsittänyt miten uupunut olin, vaikka olin nostanut esiin että on todella hankalaa ja raskasta käydä samanaikaisesti myös muualla yksilöterapian rinnalla. Vuorovaikutuksessa oli ongelmia emmekä saaneet mitään järkevää ratkaisua sovittua. Koin ettei terapeutti oikein hahmottanut miten vaikea tilanne oli minulle ollut, kun muualla käymiseen oli terapiassa patisteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on todella korkea kynnys edes miettiä hakeutumista jollekin toiselle terapeutille. Hävettää epäonnistuminen terapiassa.
Terapiassa ei voi epäonnistua. Se on hoitoa, jonka tavoite on helpottaa oloasi pieni askelin. On aivan luonnollista, että sitä pakenee kun ikävät asiat nousevat pintaan. Lepäät hetken ja etsit uuden terapeutin. Kyse on myös kemioista.
Ei pidä paikkaansa.
Terapiassa voi yhtälailla epäonnistua kuin missä tahansa vaikka ihmissuhteessa, koulussa ja työpaikalla.Kumman epäonnistumisesta on silloin kyse, terapeutin vai asiakkaan? Terapeutilla tulisi olla valmiudet toimia hoitosuhteessa asiakkaan vointi huomioiden.
Epäonnistuminen jos asetettu tavoite x vuotta ei toteudu.
Kumman epäonnistuminen?
Etkö tiedä?
Kyllä. Yrittäjä tekee jotain väärin, jos asiakkaat katoavat.
Sama. Nousi tie pystyyn. Luottamuspula. Ei vaihtoehtoa. Kyllä sen tietää kun on aika nostaa kytkintä.