Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen vapaaehtoisesti työtön mutta minulla on hyvä selitys. Ymmärrättekö tätä?
02.06.2021 |
Olen yksinhuoltaja ja saan kelan tukia ja ruokkoja yhteensä 1900 eur. kuussa. Lapsen takia en voi ottaa vuorotyötä enkä viikonlopputyötä vastaan. Minulla ei ole mitään järkevää koulutusta. Joten jos ottaisin vastaan vaikka siivoojan tai myyjän työn, palkka ei olisi sen suurempi kuin nykyiset tulot. Joten niin kauan kuin en saa tehdä unelmaduunia en ota mitään duunia vastaan. Olen pahoillani että olen tällainen luuseri, ja en ole ylpeä itsestäni. Mutta tyhmähän olisin jos menisin johonkin matalapalkkaiseen epämiellyttävään työhön. Eikö?
Kommentit (122)
Ymmärrän täysin. En myöskään voi mennä töihin, koska palkkani ulosmitattaisiin elatustueksi. Vielä 15 vuotta, niin pääsen eläkkeelle. Olin töissä, kun menetin lapseni. Nuorimmaiseni sain 37-vuotiaana. Yhteiskunta on rakennettu siten, että työnteko laskee elintasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan joutavaa työttömien syyllistäminen. Ihmisillä on oikeus toimeentuloon ja ihmisarvoiseen elämään. Ei siinä herroiksi eletä jos valtio maksaa vuokran, sähköt, vakuutuksen, lääkkeet, terveydenhuollon ja sitten muutaman satasen kuussa ruokarahaa. Kaikilla on tuohon oikeus. Jos haluaa enemmän, silloin voi tehdä töitä.
Katsokaa youtubesta huvikseen pasi viherahon videoita, äijä tekee kaikkensa maksimoidakseen kaikki tuet, en ymmärrä millä perusteella saa asua niin isossa kämpässäkin, onhan ap:llakin ulosotossa riittävästi jatkuvasti, siitäkin saa tuissa etua.
Et olisi tyhmä, vaan mielestäni toimisit motaalisesti menemällä töihin. Ajattelemme eri tavoin moraalista. Minusta työkykyinen ihminen tekee oikein hakeutumalla töihin, eikä elä tuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan työttömänä yksinhuoltajana kolminumeroisia summia tukia. Jos saisin jostain työn jossa palkka olisi 1000€ kuussa niin ilman muuta ottaisin sen vastaan.
Olen aikaisemmin tehnyt nollatuntisopparitöitä. Palkkaa tuli usein 300€ kuussa, parhaimmillaan 500€. Eli 800€ pitäisi olla palkka että ottaisin työn vastaan. Kolmellasadalla ei makseta edes vuokraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et olisi tyhmä, vaan mielestäni toimisit motaalisesti menemällä töihin. Ajattelemme eri tavoin moraalista. Minusta työkykyinen ihminen tekee oikein hakeutumalla töihin, eikä elä tuilla.
Siis toimisit moraalisesti
Luulisi että töistä (noh jos sellaista saa) niin eikö se toisi kuitenkin jonkun verran enemmän tuloja? Siinä mielessä kannattaisi. Kerro palkkanumerot, tuet ja silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän sinua.
Minä teen työtä. Se ei ole miellyttävää, eikä korkeasti palkattua. Mikä säälittävää, työhöni tarvitaan silti myös AMK-koulutus, joten maksan pienestä palkastani opintolainaa. Palkkani ei mitenkään riittäisi asumiseen kasvukeskuksissa, joten maksan (onneksi maltillista) asuntolainaa asunnosta, jonka arvo tippuu joka vuosi täällä skutsissa. Yritän raapia rahaa kasaan, sillä katto- ja kylppäriremontti on pakko tehdä 3-7-vuoden sisällä. Täällä ei ole julkista liikennettä, joten maksan autolainaa halvasta autostani. Vuoden sisällä olen korjannut kotteroani 1200e arvosta, että pääsisin töihin. Maksan päivähoitomaksut kahdesta lapsestani. Uskon, että sinulle jää enemmän rahaa käyttöön tuistasi, kuin minulle palkastani kaiken edellä mainitun ja normaalin elämisen sijaan. Joskus en jaksa tehdä eväitä töihin ja sorrun työpaikan lounasravintolaan 8,40e. Silloin sätin itseäni ja yritän syödä tosi paljon, että se olisi pois loppupäivän syömisistä. Koen huonoa omaatuntoa, sillä kaikesta tästä väsyneenä en jaksa käydä niin usein iäkkäisen vanhempien luona, kuin he toivoisivat.
Mutta en usko elämään, enkä yhteiskuntaan, jossa ei tehdä työtä. Voisin ehkä lopettaa tämän kaiken, mutta miten enää kehtaan katsoa ketään silmiin. En pysty perustelemaan sitä itselleni, lapsilleni, enkä kenellekään muulle, miksi jonkun muun pitäisi minut elättää, kun en ole sairas. Olen vain väsynyt, tympääntynyt, epämotivointunut ja pienipalkkainen. Siis ihan tavallinen ihminen, millaisia tämä maa on pullollaan. Vaikka haluaisin, en pysty keksimään itselleni sellaista oikeutusta, miksi muiden pitäisi tehdä minunkin osuuteni, vaikka olenkin väsynyt ja kettuuntunut.
Enkä minä halua halua elättää sinua. Haluan, että sinä menet töihin, että minun taakkani olisi vähän pienempi. Haluaisin pari kymppiä enemmän palkkaa, että voisin syödä silloin tällöin lounasruokalassa ilman huonoa omaatuntoa. Ymmärrätkö minua, ap?
Ymmärrän. Ja yritänkin kuumeisesti keksiä mitä tekisin. En siis ole tyytyväinen työttömyyteeni. Mutta aion kuitenkin ensin yrittää tuota taulunmyymisjuttua. Unelmoija kun olen.
t. ap
Siinä taitaakin olla meidän kahden suurin ero. Sinä olet unelmoija. Se tuntuu varmasti mukavalta, voin vain kuvitella.
Itse elin tuilla kunnes kyllästyin Suomeen ja lähdin opiskelemaan ulkomaille. Sain opintotukea ja opintolainaa. Valmistuttuani jäin tänne töihin, eikä ole aikomusta palata Suomeen, kun täällä minulla on parempi ostovoima. Lainan maksan ehkä joskus takaisin, ehkä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle maksetaan kämpän vuokrasta noin 700€ (Helsinki) ja sen päälle tukia viitisen sataa, plus kulut kuten matkakortti, sähköt, lääkkeet, kotivakuutus.
Eihän tää nyt herkkua ole mut ihan kivasti tulee toimeen. Kyllä tolla syö, maksaa puhelinlaskun, suoratoistopalvelut, vähän juo kaljaa ja polttaa tupakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän sinua.
Minä teen työtä. Se ei ole miellyttävää, eikä korkeasti palkattua. Mikä säälittävää, työhöni tarvitaan silti myös AMK-koulutus, joten maksan pienestä palkastani opintolainaa. Palkkani ei mitenkään riittäisi asumiseen kasvukeskuksissa, joten maksan (onneksi maltillista) asuntolainaa asunnosta, jonka arvo tippuu joka vuosi täällä skutsissa. Yritän raapia rahaa kasaan, sillä katto- ja kylppäriremontti on pakko tehdä 3-7-vuoden sisällä. Täällä ei ole julkista liikennettä, joten maksan autolainaa halvasta autostani. Vuoden sisällä olen korjannut kotteroani 1200e arvosta, että pääsisin töihin. Maksan päivähoitomaksut kahdesta lapsestani. Uskon, että sinulle jää enemmän rahaa käyttöön tuistasi, kuin minulle palkastani kaiken edellä mainitun ja normaalin elämisen sijaan. Joskus en jaksa tehdä eväitä töihin ja sorrun työpaikan lounasravintolaan 8,40e. Silloin sätin itseäni ja yritän syödä tosi paljon, että se olisi pois loppupäivän syömisistä. Koen huonoa omaatuntoa, sillä kaikesta tästä väsyneenä en jaksa käydä niin usein iäkkäisen vanhempien luona, kuin he toivoisivat.
Mutta en usko elämään, enkä yhteiskuntaan, jossa ei tehdä työtä. Voisin ehkä lopettaa tämän kaiken, mutta miten enää kehtaan katsoa ketään silmiin. En pysty perustelemaan sitä itselleni, lapsilleni, enkä kenellekään muulle, miksi jonkun muun pitäisi minut elättää, kun en ole sairas. Olen vain väsynyt, tympääntynyt, epämotivointunut ja pienipalkkainen. Siis ihan tavallinen ihminen, millaisia tämä maa on pullollaan. Vaikka haluaisin, en pysty keksimään itselleni sellaista oikeutusta, miksi muiden pitäisi tehdä minunkin osuuteni, vaikka olenkin väsynyt ja kettuuntunut.
Enkä minä halua halua elättää sinua. Haluan, että sinä menet töihin, että minun taakkani olisi vähän pienempi. Haluaisin pari kymppiä enemmän palkkaa, että voisin syödä silloin tällöin lounasruokalassa ilman huonoa omaatuntoa. Ymmärrätkö minua, ap?
Ymmärrän. Ja yritänkin kuumeisesti keksiä mitä tekisin. En siis ole tyytyväinen työttömyyteeni. Mutta aion kuitenkin ensin yrittää tuota taulunmyymisjuttua. Unelmoija kun olen.
t. ap
Minäkin olen jo ainakin 20 vuotta yrittänyt kirjoittaa bestseller-dekkaria. Riviäkään ei vielä ole paperilla, mutta olen varma, että pärjään kirjoittamalla kun vaan aloitan.
Siihen saakka, että se vain alkaa myydä, joudun kuitenkin tekemään ihan oikeaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä saan työttömänä yksinhuoltajana kolminumeroisia summia tukia. Jos saisin jostain työn jossa palkka olisi 1000€ kuussa niin ilman muuta ottaisin sen vastaan.
Olen aikaisemmin tehnyt nollatuntisopparitöitä. Palkkaa tuli usein 300€ kuussa, parhaimmillaan 500€. Eli 800€ pitäisi olla palkka että ottaisin työn vastaan. Kolmellasadalla ei makseta edes vuokraa.
Jos saa palkkaa vain 300-500 e kuussa, niin sittenhän sitä saa soviteltua työttömyyspäivärahaa ja asumistukeakin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle maksetaan kämpän vuokrasta noin 700€ (Helsinki) ja sen päälle tukia viitisen sataa, plus kulut kuten matkakortti, sähköt, lääkkeet, kotivakuutus.
Eihän tää nyt herkkua ole mut ihan kivasti tulee toimeen. Kyllä tolla syö, maksaa puhelinlaskun, suoratoistopalvelut, vähän juo kaljaa ja polttaa tupakkaa.
Jos tuo riittää, niin hienoa. Itse olen perustulon kannattaja ja minusta olisi paras vaihtoehto antaa halukkaiden tulla toimeen minimitoimeentulolla eikä käyttää yhteiskunnan varoja erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin.
Itselleni en tuollaista elämää haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän sinua.
Minä teen työtä. Se ei ole miellyttävää, eikä korkeasti palkattua. Mikä säälittävää, työhöni tarvitaan silti myös AMK-koulutus, joten maksan pienestä palkastani opintolainaa. Palkkani ei mitenkään riittäisi asumiseen kasvukeskuksissa, joten maksan (onneksi maltillista) asuntolainaa asunnosta, jonka arvo tippuu joka vuosi täällä skutsissa. Yritän raapia rahaa kasaan, sillä katto- ja kylppäriremontti on pakko tehdä 3-7-vuoden sisällä. Täällä ei ole julkista liikennettä, joten maksan autolainaa halvasta autostani. Vuoden sisällä olen korjannut kotteroani 1200e arvosta, että pääsisin töihin. Maksan päivähoitomaksut kahdesta lapsestani. Uskon, että sinulle jää enemmän rahaa käyttöön tuistasi, kuin minulle palkastani kaiken edellä mainitun ja normaalin elämisen sijaan. Joskus en jaksa tehdä eväitä töihin ja sorrun työpaikan lounasravintolaan 8,40e. Silloin sätin itseäni ja yritän syödä tosi paljon, että se olisi pois loppupäivän syömisistä. Koen huonoa omaatuntoa, sillä kaikesta tästä väsyneenä en jaksa käydä niin usein iäkkäisen vanhempien luona, kuin he toivoisivat.
Mutta en usko elämään, enkä yhteiskuntaan, jossa ei tehdä työtä. Voisin ehkä lopettaa tämän kaiken, mutta miten enää kehtaan katsoa ketään silmiin. En pysty perustelemaan sitä itselleni, lapsilleni, enkä kenellekään muulle, miksi jonkun muun pitäisi minut elättää, kun en ole sairas. Olen vain väsynyt, tympääntynyt, epämotivointunut ja pienipalkkainen. Siis ihan tavallinen ihminen, millaisia tämä maa on pullollaan. Vaikka haluaisin, en pysty keksimään itselleni sellaista oikeutusta, miksi muiden pitäisi tehdä minunkin osuuteni, vaikka olenkin väsynyt ja kettuuntunut.
Enkä minä halua halua elättää sinua. Haluan, että sinä menet töihin, että minun taakkani olisi vähän pienempi. Haluaisin pari kymppiä enemmän palkkaa, että voisin syödä silloin tällöin lounasruokalassa ilman huonoa omaatuntoa. Ymmärrätkö minua, ap?
Ymmärrän. Ja yritänkin kuumeisesti keksiä mitä tekisin. En siis ole tyytyväinen työttömyyteeni. Mutta aion kuitenkin ensin yrittää tuota taulunmyymisjuttua. Unelmoija kun olen.
t. ap
Minäkin olen jo ainakin 20 vuotta yrittänyt kirjoittaa bestseller-dekkaria. Riviäkään ei vielä ole paperilla, mutta olen varma, että pärjään kirjoittamalla kun vaan aloitan.
Siihen saakka, että se vain alkaa myydä, joudun kuitenkin tekemään ihan oikeaa työtä.
Jos haluat tietyn elintason niin toki. Mutta pakko ei ole jos ei halua. Leipä ei ole leveä mutta kyllä sillä hengissä pysyy ja voi välillä hurvitellakin. Ei tarvitse olla sairas tai työkyvytön että voi nostaa tukia, kaikilla on se oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Aivan joutavaa työttömien syyllistäminen. Ihmisillä on oikeus toimeentuloon ja ihmisarvoiseen elämään. Ei siinä herroiksi eletä jos valtio maksaa vuokran, sähköt, vakuutuksen, lääkkeet, terveydenhuollon ja sitten muutaman satasen kuussa ruokarahaa. Kaikilla on tuohon oikeus. Jos haluaa enemmän, silloin voi tehdä töitä.
Niin. Me teemme töitä ja maksamme veroja, jotta yhteiskunnalla olisi varaa elättää sinut. Eli me työtätekevät maksamme sinunkin ylläpitosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle maksetaan kämpän vuokrasta noin 700€ (Helsinki) ja sen päälle tukia viitisen sataa, plus kulut kuten matkakortti, sähköt, lääkkeet, kotivakuutus.
Eihän tää nyt herkkua ole mut ihan kivasti tulee toimeen. Kyllä tolla syö, maksaa puhelinlaskun, suoratoistopalvelut, vähän juo kaljaa ja polttaa tupakkaa.
Jos tuo riittää, niin hienoa. Itse olen perustulon kannattaja ja minusta olisi paras vaihtoehto antaa halukkaiden tulla toimeen minimitoimeentulolla eikä käyttää yhteiskunnan varoja erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin.
Itselleni en tuollaista elämää haluaisi.
No eihän se ihan rehellisesti sanoen riitäkään. Mutta aina on keinot saada siihen vähän ylimääräistä käyttörahaa. Nuuska on esim aika helppoa rahaa pienellä riskillä, ja verovapaata tuloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan joutavaa työttömien syyllistäminen. Ihmisillä on oikeus toimeentuloon ja ihmisarvoiseen elämään. Ei siinä herroiksi eletä jos valtio maksaa vuokran, sähköt, vakuutuksen, lääkkeet, terveydenhuollon ja sitten muutaman satasen kuussa ruokarahaa. Kaikilla on tuohon oikeus. Jos haluaa enemmän, silloin voi tehdä töitä.
Niin. Me teemme töitä ja maksamme veroja, jotta yhteiskunnalla olisi varaa elättää sinut. Eli me työtätekevät maksamme sinunkin ylläpitosi.
No daa. Kyllä minä sen ymmärrän, tulo- ja pääomaverotus, sosiaalituet ja hyvinvointivaltio ovat tuttuja käsitteitä. Sanoin olevani työtön, en tyhmä. Ja kiitos teille siitä, vaikka ette te sitä hyvää hyvyyttänne tee, vaan koska valtio verottaa väkisin ja jakaa sitten mm minulle. Mutta tiedän, että muiden tekeminen mahdollistaa minun pelkän olemisen.
Silti, olemme tasavertaisia kansalaisia. Te saatte työstänne korvauksen, joka on suurempi kuin minun saama rahamäärä - se on kohtuus. Lain silmissä olemme kuitenkin tasavertaisia, ja molemmilla on yksi ääni. Itse äänestän tietenkin Vasemmistoa.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän. Ja yritänkin kuumeisesti keksiä mitä tekisin. En siis ole tyytyväinen työttömyyteeni. Mutta aion kuitenkin ensin yrittää tuota taulunmyymisjuttua. Unelmoija kun olen.
t. ap