10veen synttäritoiveet: Ryhmä Hau-rekka ja Pipsa Possu-lakanat. Nyt alkaa jotenkin iskeä tajuntaan lapsen kaikki diagnoosit ja huoli tulevasta ylä-asteesta

Ihme vastauksia on tullut. Minusta ap:n huoli on aivan ymmärrettävä. Ei se huoli tarkoita ettei ap antaisi lapsen enää leikkiä mutta tosi asia on että muut lapset ja parin vuoden päästä teinit osaavat olla todella julmia. Ja nuo kommentit siitä että pärjää kun on ystävä, on turhia siinä vaiheessa kun lapsi siirtyy yläkouluun ja se neljä vuotta nuorempi ystävä ei koko yläkoulun aikana etene sieltä alakoulusta samaan kouluun. Lapsihan EHKÄ saattaisi päästä pienryhmään mutta näill nykyisillä koulujen resursseilla ja ainaisilla budjettien leikkauksilla sekään ei ole itsestäänselvyys.

Kaveriksi pitäisi yläkoulussa saada toinen kehitysviiveinen. Muuten jutut ja kiinnostuksen kohteet eivät mitenkään kohtaa.

Ite oon 13v tyttö ja leikin keppareilla, scleish hevosilla ja luen heppahullua. On oma hevonen ja lisko. Nukyn virläpä kahden pehmon kansa muumi lakanoissa ja se koulun kiusattu heppatyttö. Kaveri samallainen. Ja normaaleja ollaan :D Ei se oo outoa jos mrnisin keppari käessä tai hopsu pehmo kainalossa ylä-asteelle se ois kivaa vaa näyttää kuka olen ja millanen

Tuli fläsärit, kun lapsena toivoin lahjaksi jotain telkkarissa mainostettua lelua, ja vanhemmat toppuuttelivat, että se on tarkoitettu pienille lapsille. Sain sitten pleikkarin ja kaikkea muuta siistiä, mutta edelleen ostan itselleni pehmoleluja ja kaverin kanssa niillä leikitäänkin joskus, eli keksitään niille taustatarinoita ja rooleja. Eli ei musta ihan normaalia tullut vaikka ne pienten lasten jutut jäi saamatta. :D Ja mulla siis ei ole kehityshäiriötä.

Mitä hittoa? 10-vuotiaan kuuluu vielä leikkiä, koska on lapsi. On koko loppu elämä aikaa olla aikuinen.

Leikkiä kuuluu mutta ikätasoisesti. Noi toiveet on 4-5 v toiveita tyypillisesti eikä 10 v

Vierailija kirjoitti:

No diagnoosit tietty pitää ottaa tosissaan ja niiden mukaan toimia, mutta mun 17v halusi muumilakanat.. nyt niissä tyytyväisenä nukkuu tyttöystävänsä kanssa. 

Muumilakanoita käyttävät monet aikuiset, ei niissä ole mitään ihmeellistä.

Onneksi meillä 10v tyttö kulkee ulkona tupakka suussa ja kaljapullo kädessä.

Mä olisin halunnut leikkiä vielä 11-12v barbeilla, poneilla, pehmoleluilla ym. Kavereiden mielestä se oli jo niin lapsellista että minäkin väitin, että ei enää kiinnosta leikit. Onneksi minulla oli yksi vuoden nuorempi kaveri, jonka kanssa leikittiin :) Ja yksinäni leikin toki. Muistan miten stressaavaa oli, kun piti aina huolellisesti piilottaa kaikki barbit ja lelut kun kavereita tuli käymään, ettei jäisi kiinni. Leikin myös mielellään näin aikuisena lasten kanssa ja olenkin hyvä leikkimään, osaan eläytyä. Se on hauskaa.

Ymmärrän kyllä huolen siitä, että lasta kiusattaisiin. Kyllä se syy kiusata aina löydetään jostain. On väärät harrastukset, vaatteet tai puhelin. On vääränlainen naama tai vartalo. Pahoinvoivat lapset kyllä kiusaavat ihan ilman syytäkin.

Minä leikin pitkään ja hartaasti, varmaan jopa 15-vuotiaaksi asti nuoremman naapurin tytön kanssa. Veljeni ilkkui leikkimistäni koulussa. Opettaja totesi, että leikkivien henkinen kehitys ei ole vielä pysähtynyt :D

Minä leikin vieläkin. Odotan rakasta lastenlastani kyläilemään. Pakko pitää polvet kunnossa, että taipuu tuonne lattialle lapsen kanssa.

Tässä menee nyt puurot ja vellit sekaisin.

AP:n huoli tuskin varsinaisesti on leikkiminen, hänellä on huoli lapsen kehityksestä ja siitä miten lapsi tulee jatkossa pärjäämään jos ei ole henkisesti ikätovereiden tasolla.

Anna leikkiä! Olisko parempi että juo, imppaa liimaa ja katoaa päiviksi. Ihan turhaa valitusta.

Vierailija kirjoitti:

No diagnoosit tietty pitää ottaa tosissaan ja niiden mukaan toimia, mutta mun 17v halusi muumilakanat.. nyt niissä tyytyväisenä nukkuu tyttöystävänsä kanssa. 

..ja aikuiset jonottavat uusia Muumi-mukeja kaupan edessä jo aamuyöstä kuin ilmaisia ämpäreitä.

Onhan sitä nyt hyvänen aika välimuotoja imppaavan ongelmalapsen ja jälkeenjääneen välillä.

Tuossa iässä monet harrastaa tavoitteellisesti, askartelee, pelailee jalkapalloa ja urheilee kavereiden kanssa, kuuntelee musiikkia yhdessä ja hiljalleen siirtyvät esimurrosikään.

Nuo ohjelmat on suunnattu päiväkoti-ikäisille.

Leikkiä voi myös isompien lasten tyyliin, meillä oli tuossa iässä hyppynarulorut muodissa, luisteltiin, parkourattiin ja pelattiin "isojen lasten" videopelejä, kuten Simsiä ja urheilupelejä, leivottiin ja kokkailtiin paljon ja katseltiin isommille lapsille suunnattuja sarjoja.

Haaveiltiin pojista, meikattiin joskus salaa kevyesti, juteltiin haaveammateista ja käytiin kaikenlaisissa kerhoissa.

Levyltä kuunneltiin Nightwishiä ja Nylon Beatia.

Valitettavasti ne lastenlauluja kuuntelevat ja pienten lasten ohjelmia katselleet "lapselliset" lapset joutuivat silmätikuiksi ja eräs tyttö on vieläkin vähän höppänän maineessa, vaikka on jo yli 20v ja yliopistossa opiskelee.

Ei ole päässyt leimastaan.

Keskisuuri kaupunki.

Ymmärrän siis aloittajan huolen todella hyvin!

Iso halaus sinulle ja paljon tsemppiä.

Vaikka lapsella olisi kehitysviivästymää tai neurokirjon häikkää, voi hän silti pärjätä elämässä ja löytää varmasti oman paikkansa.

Mun monet aikuiset kaveritkin tykkäävät sekä Ryhmä Hausta, että varsinkin Pipsa Possusta. Eivätkä edes mitenkään "sarkastisesti", vaan ihan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No diagnoosit tietty pitää ottaa tosissaan ja niiden mukaan toimia, mutta mun 17v halusi muumilakanat.. nyt niissä tyytyväisenä nukkuu tyttöystävänsä kanssa. 

Muumilakanoita käyttävät monet aikuiset, ei niissä ole mitään ihmeellistä.

Ihan yhtä epäoutoja ne pipsa possu lakanat on.

Oisin ilonen jos mun lapset uskaltavat olla lapsia 10 v:nä. Mieluummin kuin kiroileva muka-aikuinen.

Entä jos hän pitääkin Pipsa Possusta meeminä?

Nykylasten ja nuorten huumori on niin outoa.

Muistan halunneeni tuossa iässä My Little Ponyja koska katsoin paljon sinätuubapaskaa ja poneilla oli suuri viihdearvo.

Lapsellasi voi myös olla jostain tällaisesta kyse, monet lapset leikkivät nykyään myös ironisesti.

Ap täällä. Yllätyin kun ketju nousi ja päätin vähän päivittää.  Viime päivät ovat olleet vaikeita, fyysinen murroiskä on käynnistymässä mutta tyttö ei suostu käyttämään toppimallisia liivejä eikä laittamaan dödöä. Pelottaa mitä sitten tapahtuu kun kuukautiset alkaa..  pahoja raivokohtauksia esiintyy aamusta iltaan, luultavasti hormoneista. Pipsa Possu ei enää kiinnosta vaikka nukkuukin joululahjaksi saama Pipsa kainalossa,  Ryhmä Hauta leikkii ajoittain muttei enää katso dvd:llä ,eli olisiko kiinnostus siihenkin hiipumassa. Pehmot ovat edelleen tärkeitä, yhtään ei saa heittää pois ja lahjatoiveet  koskevat enimmäkseen pehmoleluja. Tosin  viimejouluna pyysi (ja sai) nuken ja nukelle kehdon. 

Puhelimella on aika paljon, pelaa. Hänellä kun ei ole ystäviä. On niin sulkeutunut ja hermostunut toisten lasten kanssa. Olen koettanut facen paikallisen äitiryhmän kautta järkätä tytölle ns leikkitreffejä, muttei vain löydä yhteistä säveltä. Ei ainakaan ikäistensä kanssa. 

Ap