10veen synttäritoiveet: Ryhmä Hau-rekka ja Pipsa Possu-lakanat. Nyt alkaa jotenkin iskeä tajuntaan lapsen kaikki diagnoosit ja huoli tulevasta ylä-asteesta

Ja näin erityisen äitinä sanon, että se on eri asia jos normilapsi leikkii kun erityinen lapsi leikkii. Leikin aiheet on erilaiset ja juonenkäänteet. Ja usein erityisistä huomaa kyllä erityisteemana verrattuna normilapsiin, puheessa/ajatuksen kulussa.

En tajua aloitusta ollenkaan. 10v on vielä lapsi, ja leikkiminen ihan normaalia. Oli diagnooseja tai ei. Itsellä alkoi kuukautiset 10-vuotiaana, mutta pään sisältä olin täysi lapsi vielä. Kolmen vuoden päästä lapsi voi olla ihan erilainen jo ja leikit jääneet taakse. Etukäteen on aivan turha stressata.

Kiusatuksi tuleminen on todennäköistä. Sellaista se vaan on kuten kaikki tiedämme. Kavereiden saaminen koulusta on myös epätodennäköistä.

En ymmärrä kommentoijia, jotka eivät tätä ymmärrä. Eivät ole huolissaan lapsen käyttäytymisestä, mutta jos nimeksi antaa jonkin erikoisen, alkaa heti huutelu miten häntä tullaan koulukiusaamaan.

Itse leikin vielä tuon ikäisenä ja varmaan lähes kutosluokalle asti. Parhaalla kaverillani sama juttu. Juuri kukaan muu luokallamme ei enää leikkinyt, vaan yrittivät olla jo niin teiniä ja osalla oli jotain seurustelujuttujakin todella aikaisin. Osa naureskeli minun ja kaverini leikeille ja haukkuivat meitä jälkeenjääneiksi. Ihan normaaleja aikuisia ja teinejäkin meistä kuitenkin tuli. Mielestäni on surullista, että jotkut lapset eivät halua olla sen pienen aikaa elämästään lapsia, vaan kiirehtivät väkisin aikuisuuteen.

Ap:lle sanon, että turha murehtia, lapsesi kyllä lopettaa leikkimisen luonnostaan. 10-vuotias on vielä aika pieni.

Plus olen erityistäni ohjannut pois Pipsa Possun katsomisesta, antanut muita vaihtoehtona niin jäänyt nyt unholaan Pipsa Possut, Kaapot ja muut taaperoikäisten ohjelmat. Nyt saattaa katsella ”isojen” tyttöjen ohjelmia, petsejä, disneytä jne. Välillä palaa katselemaan noita Pipsoja. Mutta ihan tietoisesti ohjannut pois, välillä katselu, harvakseltaan ei haittaa. Meillä jää myös jumittamaan ohjelmiin niin senkin takia ohjattava mitä katsoo ja kuinka paljon tai kuinka monta kertaa.

Et oikein muuta voi kun tukea ja auttaa taistelemaan pahaa maailmaa vastaan. Jos olet huolissasi, että lapsesi on kiinnostunut vain lapsellisista jutuista, voisitko tutustuttaa tai vaikka harrastaa hänen kanssaan jotain, mikä on lapsesta mielenkiintoista, mutta vie huomiota niistä Pipsa Possuista. Vaikka elänijuttuja; käydä eläinmuseossa, etsiä netistä tietoa eläimistä ja katsoa yhdessä luontodokumentteja. Eläinten sijaan siis aihe voi olla mikä tahansa avaruudesta musiikkiin tai liikuntaharrastukseen. 

Jos pärjää luokallaan ikäistensä kanssa ja otetaan mukaan kaveriksi, niin ei kai enempää tarvitse huolestua.

Enemmän minäkin olen huolissani niistä lapsista, joiden vanhemmat antavat 10-vuotiaan olla sosiaalisessa mediassa vapaasti, tubettaa ja seurata jotain kardashianeita.  

On sääli että nykymaailmassa lapsi ei saa olla enää lapsi, miten voi äiti olla niin julma että haluaa että lapsi on kuin teini/aikuinen.

Olen päiväkodissa töissä ja omiakin lapsia. Kyllä se Pipsa Possu on 1-3-vuotiaiden suosikki, ei enää 4-vuotiaiden. Niin on 10-vuotias selkeästi erilainen kuin muut, jos Pipsa Possu on in. Mutta eihän siinä mitään väärää ole, jokainen on kiinnostunut eri asioista. Mutta tosiaan asperger voi olla tuollaista, että ei elä muiden lasten sosiaalisten asioiden mukana vaan on kiinnostunut omista jutuistaan. Muut pitää sitten ehkä vähän outona. Mutta ei siinä väärää ole, eikä tarvitse siitä poiskaan opettaa.

Itse olen nyt 40 v. Ekaluokalla kiinnosti Dingo, Neumann, Ritari-ässä, PIkku Kakkonen. Pojat kiinnosti tosi paljon koko ala- ja yläkouluiän (ja vieläkin). Barbie-leikit ei enää jaksaneet kiinnostaa 5-6-luokalla, menkat alkoi 5.-luokalla. En ole huomannut nykynuorten kypsymisessä mitään eroa, silloin 10 v seurattiin missikilpailuja ja matkittiin missejä. 

Ei tuo kyllä oikeasti normaalia ole tuon ikäisille, taaperoiden juttuja.

Ymmärrän hyvin että huolestuttaa, 10-vuotiaat joo usein leikkivät, mutta se on enemmän sitten askartelua, tekevät koruja ja tykkäävät katsoa esimerkiksi animea ja sen tyyppisiä juttuja, ei todellakaan enää mitään Pipsa Possua ole tuossa iässä normaalia fanittaa ellei ironisesti fanita meemiarvon vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoijat eivät nyt selvästi ymmärrä. Aloittaja on huolissaan, jääkö hänen lapsensa lapsen tasolle loppu iäkseen. Siitä voi seurata kaikenlaista ikävää.

Suuri osa kehitysvammaisista tytöistä ja naisista joutuu jossain vaiheessa hyväksikäytetyksi. Haluja on, mutta ei ymmärrystä. Osa ei edes tajua miesten käyttävän heitä hyväkseen.

Jos  yläkouluun tuleva lapsi on vielä lapsi ja haluaa leikkiä, ei yläkoulun aloitus tule olemaan helppoa. Ainakin kaverisuhteiden muuttuminen tulee väistämättä eteen.

KIITOS, juurikin tämä! Tuoko poikakaverin näytille ja millaisen poikakaverin, voiko saada ns normaalin seurustelusuhteen? Entä koulu, tullaanko kiusaamaan jos silloinkin piirretyt kiinnostaa enemmän kuin TikTokit ja tubettajat. Muuttaako kotoa pois opiskelemaan?

Ap (joka  teki  pyykkihuoltoa kun joku jo ihmetteli olenko provo kun katosin)

Leikkiminen ei ole ainoa asia joka minua huolettaa. Tyttöä ei voi jättää yksin kampaajalle tai hammaslääkäriin, hän ei osaa yksin käydä ostamassa suklaapatukkaa kioskilta eikä lämmittää ruokaa mikrossa.  

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoijat eivät nyt selvästi ymmärrä. Aloittaja on huolissaan

, jääkö hänen lapsensa lapsen tasolle loppu iäkseen. Siitä voi seurata kaikenlaista ikävää.

Suuri osa kehitysvammaisista tytöistä ja naisista joutuu jossain vaiheessa hyväksikäytetyksi. Haluja on, mutta ei ymmärrystä. Osa ei edes tajua miesten käyttävän heitä hyväkseen.

Jos  yläkouluun tuleva lapsi on vielä lapsi ja haluaa leikkiä, ei yläkoulun aloitus tule olemaan helppoa. Ainakin kaverisuhteiden muuttuminen tulee väistämättä eteen.

KIITOS, juurikin tämä! Tuoko poikakaverin näytille ja millaisen poikakaverin, voiko saada ns normaalin seurustelusuhteen? Entä koulu, tullaanko kiusaamaan jos silloinkin piirretyt kiinnostaa enemmän kuin TikTokit ja tubettajat. Muuttaako kotoa pois opiskelemaan?

Ap (joka  teki  pyykkihuoltoa kun joku jo ihmetteli olenko provo kun katosin)

Minä en ainakaan osannut lukea aloituksestasi lapsesi "kehitysviiveen" merkityksellisyyttä. Luulin, että hän on vain hieman keskimääräistä lapsenomaisempi ja hänellä ehkä joku kirjainyhdistelmä lisänä.

Jos aidosti pohdit muuttaako hän koskaan pois kotoa opiskelemaan, taitaa kyseessä olla vähän merkittävämmät kehityshäiriöt?

Mutta tunnen ainakin yhden tourette-tytön joka muutti omilleen 'asuntola'-tyyppiseen kotiin, missä muitakin vähän erilaisia nuoria asumassa niin itsenäisesti kuin mahdollista, ja hänellä on poikaystävä, joka hänkin on mahtava ja fiksu tyyppi, muttei "normaali" siinä mielessä missä usein ajatellaan.

Äidit murehtivat kaikenlaisista asioista, syystä ja syyttä. Mutta usko ja luota lapseesi, annan hänen vielä tovi olla ihan vain leikkivä lapsi, ja yritä kasvattaa hänelle siivet siinä, mitä vahvuuksia hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoijat eivät nyt selvästi ymmärrä. Aloittaja on huolissaan

, jääkö hänen lapsensa lapsen tasolle loppu iäkseen. Siitä voi seurata kaikenlaista ikävää.

Suuri osa kehitysvammaisista tytöistä ja naisista joutuu jossain vaiheessa hyväksikäytetyksi. Haluja on, mutta ei ymmärrystä. Osa ei edes tajua miesten käyttävän heitä hyväkseen.

Jos  yläkouluun tuleva lapsi on vielä lapsi ja haluaa leikkiä, ei yläkoulun aloitus tule olemaan helppoa. Ainakin kaverisuhteiden muuttuminen tulee väistämättä eteen.

KIITOS, juurikin tämä! Tuoko poikakaverin näytille ja millaisen poikakaverin, voiko saada ns normaalin seurustelusuhteen? Entä koulu, tullaanko kiusaamaan jos silloinkin piirretyt kiinnostaa enemmän kuin TikTokit ja tubettajat. Muuttaako kotoa pois opiskelemaan?

Ap (joka  teki  pyykkihuoltoa kun joku jo ihmetteli olenko provo kun katosin)

Minä en ainakaan osannut lukea aloituksestasi lapsesi "kehitysviiveen" merkityksellisyyttä. Luulin, että hän on vain hieman keskimääräistä lapsenomaisempi ja hänellä ehkä joku kirjainyhdistelmä lisänä.

Jos aidosti pohdit muuttaako hän koskaan pois kotoa opiskelemaan, taitaa kyseessä olla vähän merkittävämmät kehityshäiriöt?

Mutta tunnen ainakin yhden tourette-tytön joka muutti omilleen 'asuntola'-tyyppiseen kotiin, missä muitakin vähän erilaisia nuoria asumassa niin itsenäisesti kuin mahdollista, ja hänellä on poikaystävä, joka hänkin on mahtava ja fiksu tyyppi, muttei "normaali" siinä mielessä missä usein ajatellaan.

Äidit murehtivat kaikenlaisista asioista, syystä ja syyttä. Mutta usko ja luota lapseesi, annan hänen vielä tovi olla ihan vain leikkivä lapsi, ja yritä kasvattaa hänelle siivet siinä, mitä vahvuuksia hänellä on.[/quote

Kun kukaan ei osaa ennustaa, mitä tulevaisuus tuo. Kun sai nuo diagnoosit niin se oli semmoista sekoilua, ensin oli kehitysvamma ja sitten ollutkaan jne. Mietittiin myös pitkään koulukypsyyttä, käykö eskarin uudestaan. Sitten kävi niin että yllätti kaikki ja oppi nopeasti lukemaan sekä pärjäsi muutenkin hyvin koululaisena :) Ainoa miinus se, että olisi halunnut leikkiä eikä tehdä tehtäviä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Antaa leikkiä, jos mieli niin tekee. Aikuistuminen ja aikuisuus on täyttä paskaa ja sitä onkin loppuelämä tiedossa.

Tämä! Lapsuus saisi kestää niin pitkään kuin vain mahdollista. Loppuelämä tosiaan aikuisen elämän paskaa täynnä .

On surullista, että erityiskoulutovat melkein kadonneet. AP:n lapsen paikka saattaisi olla erityisluokalla kaltaistensa joukossa, jolloin hän saisi edelleen onnistumisen elämyksiä. Tavallisella yläkoululuokalla ne saattavat puuttua kokonaan. Ja motivaatiokin hupenee. Mutta anna hänenollalapsi ainakin siihen yläkouluun asti.

Mitä aktaallista h*l*vettiä!? 10-vuotias on vielä lapsi! Leikin Littles Pet Shopeilla ainakin 13 vuotiaaseen asti ja valmistuin vuosi sitten ylioppilaaksi..

N20

Vierailija kirjoitti:

Plus olen erityistäni ohjannut pois Pipsa Possun katsomisesta, antanut muita vaihtoehtona niin jäänyt nyt unholaan Pipsa Possut, Kaapot ja muut taaperoikäisten ohjelmat. Nyt saattaa katsella ”isojen” tyttöjen ohjelmia, petsejä, disneytä jne. Välillä palaa katselemaan noita Pipsoja. Mutta ihan tietoisesti ohjannut pois, välillä katselu, harvakseltaan ei haittaa. Meillä jää myös jumittamaan ohjelmiin niin senkin takia ohjattava mitä katsoo ja kuinka paljon tai kuinka monta kertaa.

tubetys ja muut on viimeisiä asioita joihin lastani ohjaisin. Pipsa possussa tai muumeista ei ole vikaa. Tue lapsen itsetuntoa,mä on paras lahja mitä voit hänelle antaa. Ei se että lapsesta asti itse alkaa opettamaan että pitää elää muiden odotusten mukaisesti ja mitä muuta ajattelevat.

Aivan normaalia leikkiä tuon ikäisenä, itsekin leikin 11-12 -vuotiaaksi asti ja sen jälkeen lelut vaihtuivat peleihin, askarteluun, piirtämiseen, tietokoneella olemiseen jne. Nykylapset viettävät muutenkin liikaa aikaa kännykällä ja tietokoneella, onneksi omassa lapsuudessani ei älypuhelimia ja tabletteja ollut niin tuli keksittyä erilaisia leikkejä ja ulkoiltua paljon. Pipsa Possu-lakanat kuulostavat hauskoille ja voisin käyttää niitä itsekin vaikka olen 27v. :D

Ei helvetti kuinka sairas tuo Kilttimies 39 on, tännekin löysi kirjoittamaan sontaansa. Tuon pitäisi olla pysyvästi lukkojen takana.

Kehitysviive voi tarkoittaa sitä, että nyt lapsi on vaikkpa keskimäärin 3 vuotta kehityksessään muita jäljessä. Kohta viivettä voi olla 5 vuotta ja jossain vaiheessa kehitys voi pysähtyä.  Suosittelen ehdottomasti erityisluokkaa, jotta lapsen erilaisuutta ei tulla jokaisella oppitunnilla hieromaan naamaan.

Jos lapsi tai teini on tarpeeksi selvästi erityinen, ei häntä yleensä kiusata. Poikkeuksena tilanne, jossa erityinen pyrkii väkisin tuppautumaan seuraan. Silloin palaute voi olla rajua.

Hankalin tilanne on vain vähän hömelöillä, jotka jäävät muiden jalkoihin ja joita kiusataan usein.  Nämä vähän hömelöt ovat myös siinä mielessä väliinputoajia, että heitä pidetään viranomaisten näkökulmasta ihan täysivaltaisina ihmisinä. Siis siitä huolimatta, että he eivät osaa hoitaa asioitaan. Kunnolla kehitysvammaiselle määrätään aina holhooja, joka katsoo perään.