10veen synttäritoiveet: Ryhmä Hau-rekka ja Pipsa Possu-lakanat. Nyt alkaa jotenkin iskeä tajuntaan lapsen kaikki diagnoosit ja huoli tulevasta ylä-asteesta

Poikani, joka syksyllä menee yläasteelle, suurin kiinnostuksen kohde on edelleen legot. Olen alkanut puhua niistä "harrastuksena", en enää leikkimisenä. Minusta siis on ihan ok leikkiä vaikka koko loppuiän ja harmittaisi kovasti, jos lapsi legoista luopuisi. Onneksi kavereissa on muitakin legointoilijoita. 

Minusta apn huoli on silti aiheellinen, erityisesti, jos samanikäisten kanssa ei löydy yhteisiä leikkejä tai kiinnostusten kohteita. Monet tuon ikäiset leikkivät vielä, mutta minun kokemuksen mukaan leikit alkoivat vähitellen muuttua enemmän roolileikeiksi, näytelmiksi tai keräilyksi/harrastukseksi. "Teinejä" lapset alkavat olla vasta kuudennella luokalla, kahdessa vuodessa apnkin lapsi ehtii vielä kasvaa paljon. 

Vanhempina emme voi muuttaa lasta. Voimme vain rakastaa ja osoittaa hyväksyntää ja kiinnostusta ja toivoa, että saamme yhdessä lapsen kanssa kasvatettua riittävän hyvän itsetunnon kestämään teinivuosien myrskyjä. 

Ymmärrän ap:n murheen, ei ole normaalia tuon ikäisen lapsen toivoa pehmoja ja nukkeja lahjaksi ja vielä leikkiä niillä. On ymmärttävää että kaverisuhteet kärsii ja ystävän pitäisi olla huomattavasti nuorempi, arvelin että 6-7v voisi tulla aloittajan lapsen kanssa juttuun. 

Mitä tuohon murroikään tulee, onko ap sulla mahdollisuutta saada joku ammattilainen puhumaan lapselle hygieniasta? Pakkohan se on deodoranttia käyttää jos hiki haisee! 

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Yllätyin kun ketju nousi ja päätin vähän päivittää.  Viime päivät ovat olleet vaikeita, fyysinen murroiskä on käynnistymässä mutta tyttö ei suostu käyttämään toppimallisia liivejä eikä laittamaan dödöä. Pelottaa mitä sitten tapahtuu kun kuukautiset alkaa..  pahoja raivokohtauksia esiintyy aamusta iltaan, luultavasti hormoneista. Pipsa Possu ei enää kiinnosta vaikka nukkuukin joululahjaksi saama Pipsa kainalossa,  Ryhmä Hauta leikkii ajoittain muttei enää katso dvd:llä ,eli olisiko kiinnostus siihenkin hiipumassa. Pehmot ovat edelleen tärkeitä, yhtään ei saa heittää pois ja lahjatoiveet  koskevat enimmäkseen pehmoleluja. Tosin  viimejouluna pyysi (ja sai) nuken ja nukelle kehdon. 

Puhelimella on aika paljon, pelaa. Hänellä kun ei ole ystäviä. On niin sulkeutunut ja hermostunut toisten lasten kanssa. Olen koettanut facen paikallisen äitiryhmän kautta järkätä tytölle ns leikkitreffejä, muttei vain löydä yhteistä säveltä. Ei ainakaan ikäistensä kanssa. 

Ap

Täällä samoilla spekseillä 7v tyttö, viime talvena kiusaaminen meni niin pahaksi että piti vaihtaa luokkaa. Ystäviä on vaikea saada koska kommunikointitaidot on monesti huonot. Hakisin erityisluokkapaikkaa, jos teidän läheltä sellainen löytyy. En mä noista leluista olisi huolissani. Käyttekö viikottain terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n murheen, ei ole normaalia tuon ikäisen lapsen toivoa pehmoja ja nukkeja lahjaksi ja vielä leikkiä niillä. On ymmärttävää että kaverisuhteet kärsii ja ystävän pitäisi olla huomattavasti nuorempi, arvelin että 6-7v voisi tulla aloittajan lapsen kanssa juttuun. 

Mitä tuohon murroikään tulee, onko ap sulla mahdollisuutta saada joku ammattilainen puhumaan lapselle hygieniasta? Pakkohan se on deodoranttia käyttää jos hiki haisee! 

Et sä voi autistia pakottaa minkään dödön laittoon. Jo vaatevalinnat on monesti vaikeeta.

Mitä omia koulukavereitani muistelen, niin eipä se että leikkiminen jää aikaisin pois ja kiinnostus kohdistuu teinimäisempiin juttuihin, ollut ollenkaan niiden luokan fiksuimpien ominaispiirre... pikemminkin päinvastoin. Toinen asia on se, että aikuinenkin voi tykätä tietyistä "lapsellisista" hahmoista. Teini-iässä joutuu piilottelemaan kiinnostusta vaikkapa Disney-leffoihin, mutta aikuisena niitä saakin taas fanittaa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No diagnoosit tietty pitää ottaa tosissaan ja niiden mukaan toimia, mutta mun 17v halusi muumilakanat.. nyt niissä tyytyväisenä nukkuu tyttöystävänsä kanssa. 

Muumit on ihania!

N25

Toivoin Barbie-lakanat lahjaksi ja vaimo hankki. Oli jo pari lastakin tehtynä. No problem.

Mun tyttö toivoi 10v lahjaksi nukkea, ja kesä aloitettiin viettämällä nukkekutsut kavereiden kanssa.

Useampi kaveri tuli omat nuket mukana yökylään ja käytiin hakemassa herkkuja jotka katoin kauniisti pöytään, ja siinä sitten tytöt nukkeineen viettivät kynttilän valossa yhden nuken synttäreitä.

Osa lapsen kavereista taas pitää leikkimistä ja nukkeja noloina, joten heille lapsi ei edes kerro nukeistaan mitään ja laittaa ne pois näkösältä kun nämä tietyt tyypit tulevat kylään.

Näiden äidit on just niitä, jotka kutsuu 10-11-vuotiaitaan teineiksi, ovat kutsuneet ehkä jo useamman vuoden ja tuntuu olevan hirveä kiire työntää lapsi sinne teiniyteen!

Muiden kavereiden kanssa lapsi leikkii mm. nukeilla, tekee näytelmiä, leikkii roolileikkejä, piilosta ym., mutta nämä teiniksi äitiensä puolelta työnnetyt eivät leiki, vaan katsovat/pelaavat puhelinta ja maksimissaan pelaavat lautapelejä.

Sanoisin siis omalla kokemuksellani, että moni 10-11v leikkii ja LAPSIAHAN ne onkin, mutta sitten on niitä joita ollaan kotona työntämässä teiniyteen, eivät leiki ja saattavat jopa pitää sitä nolona.

Surullista, kun tosi pienistä vielä kyse kuitenkin, ja teiniyteen on aikaa vielä useampi vuosi.

Ja tietty teininäkin voi leikkiä, itsekin lopetin Barbie-leikit vasta 14-vuotiaana.

Lapsuus on lyhyt, vaalitaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihme vastauksia on tullut. Minusta ap:n huoli on aivan ymmärrettävä. Ei se huoli tarkoita ettei ap antaisi lapsen enää leikkiä mutta tosi asia on että muut lapset ja parin vuoden päästä teinit osaavat olla todella julmia. Ja nuo kommentit siitä että pärjää kun on ystävä, on turhia siinä vaiheessa kun lapsi siirtyy yläkouluun ja se neljä vuotta nuorempi ystävä ei koko yläkoulun aikana etene sieltä alakoulusta samaan kouluun. Lapsihan EHKÄ saattaisi päästä pienryhmään mutta näill nykyisillä koulujen resursseilla ja ainaisilla budjettien leikkauksilla sekään ei ole itsestäänselvyys.

Se on totta, että jotkut ihmiset ovat julmia ja ovat sitä jo lapsena/teininä.

Mutta sitä en ymmärrä, että miksi ihmeessä kenenkään pitäisi miellyttää niitä julmureita ja pomppia niiden pillin mukaan?

Ei todellakaan pidä eikä kannata, valta pois passskiaisilta ja jokaisen pitäisi lopettaa niiden hännystely ja mukautuminen sellaisten maailmaan.

Jos AP:n lapsella on ystäviä ja tarpeeksi vahva sosiaalinen verkosto, se voi auttaa hyvinkin sietämään yläasteella mahdollisesti kohdatun pilkan ja/tai ulkopuolisuuden.

Keskittyy omaan opiskeluun ja oman tyylisiin ihmisiin, aivan turha tuhlata energiaa mielistelemällä jotain yläasteen kingejä.

Yläaste on muutenkin monelle enempi vähempi perseeeestä, ellei satu johonkin harvinaisten fiksujen ja mukavien lasten kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Kaveriksi pitäisi yläkoulussa saada toinen kehitysviiveinen. Muuten jutut ja kiinnostuksen kohteet eivät mitenkään kohtaa.

Yläasteella on yleensä useita eri porukoita ja parivaljakkoja, osa leikkii vielä silloinkin ja joillekin leikkiminen on elämäntapa. Eli monenlaisille voi löytyä kaveri kouluun.

Ainoat jotka siellä yläasteella pilaa tunnelmaa on mielikuvituksettomat tolllot joille ei ole opetettu perus kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan, ja joita erilaiset ihmiset oikein suunnattomasti häiritsevät.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän olisin huolissani oman 8-vuotiaani kavereista, jotka haluaisivat harrastaa twerkkausta (kaikki muu on liian lapsellista, paitsi ehkä cheerleading) eivät suostu pukeutumaan kuin mustaan, aina pitää olla napapaita ja tiktokiin kuvataan perseenheilutusvideoita. Jollakin on jopa jo poikaystävä. Vapaa-aika kuvataan someen ja jatkuvasti ollaan puhelin kourassa. He ovat todellisia hyväksikäytölle potentiaalisia uhreja. Tuskinpa se 10-vuotias , joka leikkii eskareiden kanssa ajautuu hyväksikäytetyksi. Sen sijaan 8-vuotias, joka luulee olevansa teini, on paljon suuremmassa vaarassa tulla hyväksikäytetyksi.

Missä näidenkin vanhemmat on?

Olen yhä enenevissä määrin ihmeissäni siitä, MIKSI jotkut hankkivat lapsia kun ei kerta kiinnosta kasvattaa niitä???

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän lapset, varsinkin tytöt, eivät enää saisi olla lapsia. Lapset kokevat painetta siirtyä taaperosta teiniksi ilman mitään välivaihetta. Tämä on erittäin haitallista lapsen kehitykselle.

Kun minä olin 10-vuotias, rakensimme kavereideni kanssa talleja leikkihevosille ja pidimme ratsastuskilpailuja mielikuvitushevosilla. Ja sitä pidettiin täysin normaalina mitä se onkin. Mehän olimme lapsia. Nykyään lasta pidetään liian lapsellisena jos tämä vielä ekaluokkalaisena leikkii. Lasten leikin ovat korvanneet teineille tarkoitetut nettisisällöt. Lastenkulttuuri on muutenkin katoamassa, esimerkiksi lastenmusiikki. Lapset kuuntelevat samaa musiikkia kuin parikymppiset. Lastenvaatteetkin ovat muuttuneet, ne matkivat parikymppisten muotia varsinkin tyttöjen kohdalla.

Nykyinen kulttuuri on hävittämässä lapsuutta.

Tunnistan ilmiön josta kirjoitat, mutta 11v tytön äitinä voin kertoa, että kyllä tuon ikäiset leikkii edelleen just tommosia leikkejä.

Oma tyttöni leikkii helposti koko päivän kavereiden kanssa juurikin esim. hevostallileikkiä, orpokotileikkiä, tyttöjä jne.

Jos on vapaapäivä, niin tapaavat puolilta päivin ja leikkivät iltaan asti.

10-vuotias on juuri sitä ikää, kun vanhempana alkaa ajatella että onhan lapsi jo iso. Mutta ei ole, pikkuinen on vielä <3

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Yllätyin kun ketju nousi ja päätin vähän päivittää.  Viime päivät ovat olleet vaikeita, fyysinen murroiskä on käynnistymässä mutta tyttö ei suostu käyttämään toppimallisia liivejä eikä laittamaan dödöä. Pelottaa mitä sitten tapahtuu kun kuukautiset alkaa..  pahoja raivokohtauksia esiintyy aamusta iltaan, luultavasti hormoneista. Pipsa Possu ei enää kiinnosta vaikka nukkuukin joululahjaksi saama Pipsa kainalossa,  Ryhmä Hauta leikkii ajoittain muttei enää katso dvd:llä ,eli olisiko kiinnostus siihenkin hiipumassa. Pehmot ovat edelleen tärkeitä, yhtään ei saa heittää pois ja lahjatoiveet  koskevat enimmäkseen pehmoleluja. Tosin  viimejouluna pyysi (ja sai) nuken ja nukelle kehdon. 

Puhelimella on aika paljon, pelaa. Hänellä kun ei ole ystäviä. On niin sulkeutunut ja hermostunut toisten lasten kanssa. Olen koettanut facen paikallisen äitiryhmän kautta järkätä tytölle ns leikkitreffejä, muttei vain löydä yhteistä säveltä. Ei ainakaan ikäistensä kanssa. 

Ap

Kehitysviive aiheuttaa sen, ettei samanikäisistä oikein mitenkään löydy samalla aaltopituudella olevia kavereita. Siis jos ei löydy toista kehitysviiveistä. Ystävien saaminen vaatii kaveritaitoja ja niitä olisi nyt kiire kehittää, varsinkin kun on tuota autismin piirrettä. Kukaan ei ryhdy kaveriksi hyvää hyvyyttään, vaan siksi että saisi ihmissuhteesta itselleen jotain.

 

Kyllä minäkin vielä leikin 10-12 vuotiaana ja ihan normaali minusta tuli.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin vielä leikin 10-12 vuotiaana ja ihan normaali minusta tuli.

Sinä et ollut kehitysviiveinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän monet 10 v leikkii ja se on jopa tavoiteltavaa. Oma 10 v toivoi myös leluja syntyärilahjaksi. 13 v kokoaa legoja.

Niin leikkii mutta eivät kyllä enää mitään Ryhmä Hau ja Pipsa Possu leikkejä. Omat lapseni kasvaneet jo päiväkodissa noista ulos eli siinä 3 vuotiaana jäi Pipsa Possu pois 4-5 vuotiaina ei ole enää edes Ryhmä Hau kiinnostanut vaan tilalle on tullut jo vähän isompien leikit. 

Oletko ap seurannut lapsen leikkejä. Millaisia leikkejä osaa leikkiä? Onko mukana joku juoni? Meneekö leikit aina samalla kaavalla (esim. joku on pulassa ja Ryhmä Hau pelastaa ja sama leikki alkaa alusta kun pelastus on tehty) vai pystyykö jo monimutkaisiin leikkeihin? Voisiko näistä keskustella koulun ja vaikka perheneuvolan kanssa jos vaikka saisi toimintaterapiaa tms. Ja onhan tuossa kuitenkin vielä useampi vuosi yläkouluun mutta ehkä jo sitä silmällä pitäen voisi alkaa miettimään olisiko erityisluokka/pienryhmä kuitenkin paras vaihtoehto lapsellenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän monet 10 v leikkii ja se on jopa tavoiteltavaa. Oma 10 v toivoi myös leluja syntyärilahjaksi. 13 v kokoaa legoja.

Tiedän mutta yleensä 10 veet tekevät muutakin (kuten vaikka katsovat tubettajia) ja kaverit ovat suunilleen  saman ikäisiä. 

Ap

No, älä viitti yleistää.

Sulla on hieno lapsi.

Puhu koulussa. Eriytyminen ja HOJKS.

Ihan, että

Yks on lapsi.

Kolmessa vuodessa kyllä kasvaa.

Kaverin yläasteella on yksi kehitysviivrinen. Hänellä on henkilökohtainen avustaja.

On rankkaa sille lapselle kyllä. Tekee kuulemma kotona läksyjä sen kun kotiin tulee. Koulussa ei saa tehtyä oikein kunnolla.

Ei siihen kai kukaan kuole jos ei käytä dödöä tai rintsikoita. Ei tuon ikäinen varmaan niin pahasti haise, kunhan käy suihkussa päivittäin. Eikä rinnat ole niin isot, että haittaisi olla ilman rintsikoita. Mitäpä sekään haittaa, jos on vähän lapselliset mielenkiinnonkohteet. Tai että kaverit on nuorempia. Erityislapsetkin kuitenkin kehittyvät ja tilanne voi olla myöhemmin ihan eri.

Täällä kirjoitellaan, niin kuin tuo kehitysviive jotenkin poistuisi kasvun myötä. Valitettavasti henkinen kehitys usein pysähtyy jollekin tasolle ja sillä sitten ollaan aikuisenakin. Aivoiltaan 10v tasolle jääneen on hyvin vaikea saada samanikäisistä kavereita yläkouluikäisenä.