UUSI pino " kevyesti lapsettomille" !

Hei hei Juulija ja kiitos seurasta!



Hauskoja reissuja pollen kanssa ja kaikkea muutakin hyvää!



Me muut täällä varmaan vielä jatketaan kevein mielin, eikös juu?



Mä kuulin eilen yhdestä lapsuudenystävästäni, joka on raskaana. Tää on ihan uskomatonta, viimeisen puolen vuoden aikana neljä työkaveriani on aloittanut odottamisen, neljä hyvää ystävää samoin ja nyt vielä yksi vanhakin ystäväni. Yhdeksän vauvaa siis tulossa loppuvuodesta ja kaikki niin tuttuja, että pitäisi olla kiinnostunut odottavan äidin hyvinvoinnista ja silleen. Välillä onnistuu, välillä ei...



No, yritän olla kadehtimatta, eivät ne minun lapsiani olisi eikä se ole meiltä pois.



Kesää kaikille!



ps. Menkkoja odotellaan täällä, sitten alkaa se eka clomifen-kuuri...

kaikille palstailijoille. Juulialle mukavaa ja rentouttavaa kesää ja tulevaisuutta hevosen ja miehen kanssa! Päätöksesi on varmasti helpottava, mutta toisaalta tietenkään suru ei vain päättämällä katoa. Sen kanssa oppii sitten ajan myötä elämään. Yksi tuttavani lopetti myös hoidot tuloksettomina jo vuosia sitten ja vieläkin hänellä on välillä vaikeaa kun ihmiset raskautuvat ja puhuvat lapsistaan.



Tyynitillä oli clomit alkamassa. Kerrohan sitten kuulumisia miten kierto etenee. Mulla ei ole mieheltä vieläkään " lupaa" aloittaa clomien kanssa :( Mutta nyt olisi käynyt juuri samoin kuin jollekin muullekin aiemmin pinossa, että ovis olisi osunut juhannukseen, niin ajattelin etten tähän kiertoon yritäkään miestä käännyttää. Juhannusvieraiden kanssa kun ei viitsi mitään tekosyitä keksiä miksi pitäisi kadota johonkin vähäksi aikaa :) Mutta sitten heinäkuuksi täytyy taas käydä keskusteluja oikein tosissaan. On tämäkin, kun tällaisessa tilanteessa pitää vielä miestä käännyttää tai suostutella...



Tuo ystävien, tuttavien ym raskautuminen ja vieläpä samoihin aikoihin voi olla aika koettelevaa. Sekin on tullut koettua, mutta tietysti kun on yksi lapsi jo itsellä, niin pystyy vähän rutiininomaisemmin keskustelemaan raskauden etenemisestä ja muistella omaa raskausaikaa. Mutta silti se otti joskus koville ja ei oikein jaksanut olla innoissaan ja niin kiinnostunut kuin olisi voinut olla. Erityisesti ne otti koville jos henkilöllä oli samanikäinen lapsi kuin itselläkin ja sitten hän odotti sitä toista jota itsekin niin kovasti haluaisi. Onneksi nyt on " vaan" kolme-neljä tuttua raskaana (ja tietysti lukematon määrä puolituttuja, mutta niitä ei lasketa).



Enää 7 työpäivää kesälomaan! Joten ihan mukavissa tunnelmissa siis menen heinäkuuta kohti. Jospa lomalla pääsisin vihdoin clomienkin kimppuun.



-Alona-

Tänään alkoi taas menkat - ja täytyy kyllä sanoa, että oli aika pettymys. :( Yritystä oli, ja vaikka ajoitus oli päivää paria aikaisessa (miehellä just hankalat työvuorot oviksen kohdalla), niin toivo oli korkealla.

Ja viimeiset clomit tuli syötyä, eli huomenna on marssittava apteekkiin hakemaan uus satsi, josta sitten kuulemma voi ottaa vain yhden kierron. Eli kuulin lääkäriltä nyt vasta, että clomeja voi syödä vain neljä kiertoa peräkkäin. Enkä älynnyt kysyä, että voiko aloittaa taas muutaman kuukauden päästä. Harmittaa kun kalliista lääkkeistä jää suurin osa käyttämättä. :(

Eilen olin työpaikan naisten saunaillassa, jossa puhuttiin tosi paljon vauvoista, koska yks odottaa. Ei se hirveen pahalta tuntunu, mutta aika suoraan viittasin siihen, että meille ei vaan ole tullut toista, niin etteivät ainakaan ala kysellä.



Tunteet on jotenkin sekavat, oon pettynyt ja surullinen, jotenkin pelkään että alan skitsoilla tämän asian kanssa ja sitä en kuitenkaan haluais. Mutta hitsin vaikea on unohtaa kun parin viikon välein saa popsia lääkkeitä, tikutella ovista, sitten tarkistaa ettei kuitenkaan oo raskaana vaikka onkin menkat eli lähes jatkuvasti puuhastelee jotain tähän liittyvää.



No, huomenna on päivä uus ja itseasiassa vielä loma alkamassa :) Joten eiköhän tästä taas mieli piristy ja ainakin pitäis olla tässä kierrossa mahdollisuus parhaimpaan mahdolliseen täsmällisyyteen.



Hauskaa kesää kaikille, mä luultavasti pysyttelen paljolti poissa koneelta.

Hei vaan kaikille, jotka nyt sattuu muistamaan...!!

Tällä hetkellä mennään viikolla 30+ ja kaikki edelleen ok!



Toivottavasti täällä on väkeä plussautunut lisää.



Alkaa jännittämään, kun loppuraskaus häämöttää ;)

Terveiset loppumetreiltä! Täällä menossa rv39+5, l.a. lauantaina, eikä vauva ole ilmaissut haluaan tulla ulos. Itseasiassa menen huomenna toiseen painoarvioon, jossa selvinnee mitä kautta se lopulta tulee kun epäilys on ettei mahtuisi alateitse. Tämä harmittaa mua todella, olen odottanut synnytystä mutta tietysti tehdään niinkuin lääkäri sanoo. Kun ensin pelkäsi keskenmenoa ja vauvan sairauksia niin nyt pelottaa sitten se, että lapsi vammautuu synnytyksessä jos antavat raskauden venyä hirveän pitkäksi eikä ole ihan varmaan mahtuuko vauva edes lantiostani läpi. Täytyisi olla huomenna tomerana ja vaatia että käynnistävät synnytyksen heti jos nyt vielä mahtuisi alakautta tai sitten leikkaavat heti ensi viikolla...Vieläkään en ole oikein tajunnut että se vauva nyt tosiaan tulee ja vieläpä varmaan ihan pian, mutta ehkä se tässä vielä iskostuu mieleen :D



Olen käynyt lukemassa teidän kuulumisia, mutten ole ehtinyt kommentoimaan ja niin käy taaskin. Toivon kuitenkin ihan kaikille raskautumista mahd pian! Ja oikein mukavaa kesää, koittakaa muistaa rentoutua vauvahaaveiden keskellä!

Pongasin tämän ketjun ja pääsisinköhän mukaan joukkoonne?

Meilllä taustat nämä, meillä esikoispoika 8 /o4 joka siis kk päästä kolme vuotias. Poika sai alkunsa heti pilsujen jlk ilman yritystä mulla ehti tulla kolmet menkat ja sit olin raskaana. No tätä toista alettiin yrittäään viime jouluna. Ja tänään kunka onkaan perjantai 13 pv alkoi tuhrua tulemaan eli menkat alkamassa . Yritystä siis 7 kk ja nyt alkaa pian 8 yk. Mihinkään tutkimuskiin ei olla menty mies sanoi jos sitten ens kesänä sillonhanon jo 1,5 v yritystä takana . Luulin kun lasta alettiin yrittään että menee varmaan 4-6 kk hitto . Nyt olen alkanut m,iettimään mitä jos me olaan lapsettomia ja poika olikin ihme joka oli yks tuhannesta. Mä kun halusin ainakin 3 lasta . nIIN ja ikäää meillä mulla pian 32 v mies pian 37v eli ei ihan nuoriakaan enää, nyyh. Eilen meillä oli 4 v hääpvä ja salaa mietin jos olisi saanut häpvälahjaksi kaksi viivaa ja hitot.



Ammatiltani olen sairaanhoitaja. HArrastyuskiin kuluu jumppa mikä kyllä viime aikoina jäänyt vähemmälle, mökkeilystä tykkään. siitä puheen ollen häivin maisemista heti ainakin viikoksi, lähdemme huomenna mökille ja olemme siellä ainakin viikon. Poika meni jo eilen edeltä mummin ja pana kanssa nini me vietetiin meihen kanssa hääpvää oltiin ulkona syömässä, saunottiin ja syötiin kuoharia ja mansikoita.



no olikohan siinä tarpeeksi.



t. manteli kp 1 yk 8.

Moi pitkästä aikaa!

On ollut vähän kesäkiireitä... mutta mulla on nyt hyviä uutisia!

Aloitin kesäkuussa ekat clomit, kävin ultrassa kp11, ja sieltä löytyi neljä munarakkulaa. Kaksi oli 14mm ja kaksi oli pienempää. Siitä sitten seurasin ovista tikuttamalla, sitä ei tullut ja varuiksi olin saanut Pregnyl-piikin kotiin. Piikki pistettiin kp 15 ja sitten siitä 24-36 tunnin sisällä munasolu jatkoi kehittymistään ja irtosi. Vietimme pari iltaa peiton alla :)



Ja nyt.. perjantaina 13. päivä tein testin ja siinä näkyi jotain hyvin hyvin haaleaa... kävin ostamassa superherkäntestin seuraavaksi aamuksi ja silloin näkyviin tuli selkeä plussa. Olen nyt varovaisen iloinen, ihan alussa ollaan siis, viikkoja on jotain 3-4 vasta. Yritän olla positiivisella mielellä ja jotenkin mulla on nyt rauhallisempi olo. Ehkä luotan niihin lääkkeisiin, ne ovat saaneet oman hormonitoiminnan käyntiin (vaste oli hyvä), joten ajattelen että ne varmaan tehostettuina selvittävät tämän alkuraskaudenkin.



Ja toisaalta, sanotaan että kiinnittymisvaiheessa pitäisi välttää kaikenlaista tärinää. Mä olen niinä päivinä pyöräillyt, ollut moottoripyörän kyydissä, ratsastanut, auttanut kaveria talon purussa, käynyt Ruisrokissa... ja kyytiläinen on tarttunut kiinni. Toivotaan että hän on yhtä sisukas loppuun asti! Pitäkäähän peukkuja, mä pidän teille!

Ei sitten tärpännyt viime kierrossakaan :( Olin viime viikolla tapaamassa Jenkeissä asuvaa ystävääni, joka kesälomailee kotimaassa - ja kas - hän odotti kolmatta lasta, la marraskuussa. Ja sattumoisin juuri sen päivän iltana sitten alkoi mun menkat... Yllättävän rauhallisin mielin kuitenkin olin/olen, vaikka toiveet oli kyllä olleet tosi korkealla.

Eilen tilasin sitten ajan jatkohoidon suunnitteluun. 4 kiertoa Clomeja nyt takana, ja ilmeisesti vaikutus limakalvoon on ollut huono, koska menkat oli aivan mitättömät. Jopa niin niukat, että toivo raskaudesta eli siihen asti, että testi näytti aivan selvää negaa. Ei mitään haamuja. Jännä miten nyt oikeastaan suren pääasiassa sitä, että jos meillä nyt joskus tärppää, niin lasten ikäeroksi tulee reilusti 4 vuotta. Ja minä kun olin pitänyt noin 3 vuotta ideaalina... näin ne haaveet vaan kaatuu.



Tyynitille vielä onnittelut - pidät toivoa yllä, ehkä meilläkin joskus tärppää.

mä ole kokeillut monia testejä mut en ole huomannut niistä mikä olis ollut superherkkä. Mun menkat pitäis alkaa vasta ens vkon ke joten tässä kidutaan vielä yli vko!!!!hidas viikko...

Ei tullut kesälomalla täällä käytyä, mikä varmasti onkin ihan hyvä. Heti aluksi täytyy onnitella Tyynitiä! Ihanaa että clomit ja pregnyl toimivat sulla ja tulos on plussa.



Hulda kyseli onko kellään tietoa clomeista ja lyhyestä vuodosta. Muistini mukaan clomit ohentavat jollain tapaa kohdun limakalvoa, joten lyhyt vuotosi voisi liittyä siihen? Ei siis ole hirveästi mitä vuotaa. Mutta kannattaa kysyä asiaa lääkäriltä, koska kyllä limakalvon kasvattamiseenkin oli jotain keinoja, tietyt vitamiinit ainakin ja jotain hormoneja?! Joku ehkä muistaa paremmin.



Annikselle tsemppiä. Tuntuu niin samalta nuo ajatukset, kun kirjoitit että lasten ikäeroksi tulisi jo 4 vuotta ja olit aina ajatellut kolmea. Kyllä minuakin surettaa jos ikäero tulee isoksi ja jos nyt ikinä mitään toista lasta edes saadaan... Meilläkin tulisi nyt jo neljä vuotta ikäeroa.



Vaikeaa kun monilla ihmisillä nämä menevät niin perinteisesti, kahden-kolmen vuoden ikäerolla lapset ja sillä siisti. Ehkä myöhemmin sitten vielä se kolmas. Huoh. Yritä tässä nyt sitten pysyä kasassa tämän kauhean vauvakuumeen kanssa. Ja meillähän ongelma on vielä kaksin verroin suurempi tuon miehen lisääntymishaluttomuuden vuoksi. Clomit tököttää vieläkin kaapissa ja purkki koskemattomana. Nyt haahuilen vain luomutoiveissa joka on tosi epätoivoista, tiedän. Jotenkin kiertoni on entisestä 30-60 päivästä kutistunut melko säännölliseksi 28-30 päiväksi, mitä ei ole tapahtunut vuosikausiin ilman pillereitä. Joten ehkä siksi tuo luomutoive on tullut mieleen. Mutta jotenkin vaikeaa uskoa, että pco:ni olisi yhtäkkiä haihtunut ja miehenkin tavara kohentunut. Nyt tuli kyllä niin paljon omaa höpinää, että säästän teidät enemmiltä jaaritteluilta ja jään odottelemaan muiden kuulumisia. Olisiko Tyynit menossa ultraan? Ja mitä kaikille muille kuuluu kesän näin lopulla?



-A-



P.S. joku kysyi superherkästä raskaustestistä. Eri merkit reagoivat eri määrään sitä raskaushormonia, tavallisesti kait 40-50:een " johonkin yksikköön" , mutta jotkut herkät testit jopa 10-20 yksikköön. Acon on ainakin ollut yksi noista herkimmästä päästä olevia. Muitakin varmasti on.

Olin tänään Väestöliitossa jatkohoitosuunnittelussa, kun se neljäskään clomikierto ei toivottua tulosta tuonut. Ultrassa kuitenkin paljastui hyvät uutiset, eli yksi kehittymässä oleva rakkula ja ihan normaalin paksuinen limis. Ja ilman mitään lääkkeitä! :) Eli nyt sitten viikonloppuna ovistikut käyttöön ja kovaa yritystä :)



Koska " omaa" toimintaa näyttää nyt olevan, niin päätettiin, että katsotaan tämä kierto ja seuraavakin ilman mitään. Ja jos parin luomukierron jälkeen ei edelleenkään plussaa tai edes ovista ja kierto taas pitenee, niin voin syödä taas clomeja jälleen pari kiertoa. Pistoshoitoon siirryttäisiin sitten vuodenvaihteen jälkeen, jos ei plussaa näy.



Tämä tuntuu mulle ainakin tällä hetkellä hyvältä aikataululta, koska työrintamalla on näkyvillä mielenkiintoisia haasteita. Osittain ehkä sen takia, mutta muutenkin olen jälleen jotenkin kevyemmällä mielellä. Vaikka uusiakin vauvauutisia on taas kantautunut korviini lähipiiristä, niin en ole vaipunut yhtään masikseen. Ja kun luin tuolta sekundääristen pinoa, niin tuli vahvasti tunne, että onneksi on tällainen " kevytpinokin" , kun omat fiilikset on paljon kevyemmät kuin siellä monella. Vaikka kyllähän sen jo tietää, että tämä on sellaista aaltoliikettä, että välillä rämmitään syvemmällä ja välillä helpottaa. Ja onneksi tosiaan välillä helpottaa! Aurinko ja lämpökin nostavat mielialaa ja painelenkin nyt nauttimaan ihanasta illasta! :)

Tungen itseni tasaisin väliajoin täällä hetkeksi johonkin ketjuun, joka tuntuu sillä hetkellä sopivimmalta =) Kevyesti lapsettomat tuntuu täysin omalta ketjulta tällä hetkellä!



Meillä ehkäisy jäi pois syyskuussa -05, ja tässä on nyt vuosi pällistelty ja juostu lääkärillä tutkituttamassa uupuvia kuukautisia ja ties mitä. Koko 12 kk:n aikana meillä on ollut n. 4 sellaista kuukautta, joina olemme voineet aktiivisesti yrittää, tosin epäilen ettemme ole silloinkaan yrittäneet tarpeeksi kovasti. En jaksa miestä aina patistaa " hommiin" , mielestäni on tärkeää ettei tästä tule kummallekaan mitään suorituspaineita!



Nyt olen saanut kilpirauhaslääkityksen, ja olisimme kaiken järjen mukaan oikeutettuja jo lapsettomuustutkimuksiinkin kun vuosi yritystä on takana. Katsomme nyt kuitenkin ainakin jouluun asti tasaako kilpparilääkitys kuukautisia ja ehkä sitten alamme harkita hoitoihin hakeutumista. Välillä epätoivo nostaa päätään ja tulen surulliseksi kun mietin kaikkia niitä syitä joita meidän lapsettomuuteen voi olla...Tosin nyt laitan toivoni tuohon kilpirauhaseen, se sekoitti mun naishormonitkin joten lääkityksen ois parasta tuottaa toivottu tulos monessa mielessä =)



Faktaa: minä 25, mies 27, esikoista yritetty 09/05 lähtien

Vauvakuume-puolella on " Vilttiketju" , jossa on pitempään yrittäneitä jakamassa ajatuksiaan. Suurin osa heistä ei oo aloittanu mitään hoitoja, vaikka joitakin tutkimuksia onkin joillakin tehty. Itsekin siellä toisinaan kirjoittelen.

enkä ole vielä koskaan pinoutunut missään muualla. Eikä kyllä huvita kertoilla niitä näitä päivän sattumuksistaan töissä, kaupoissa ja muuallakaan noissa viikkopinoissa, kun minulla on niitä juttuja varten muita kavereita.



Lapsettomuudesta en vain ole jutellut kenenkään kanssa, ja siitä olisi oikein kiva vaihtaa ajatuksia muiden kanssa.



Me kävimme pari viikkoa sitten lapsettomuusklinikalla ensikäynnillä ja seuraavaksi on ohjelmassa erilaisia tutkimuksia. Omin konstein olemme yrittäneet puolitoista vuotta, ikää on minulla kohta 34 ja miehellä 42. Miehellä on aikuinen lapsi ennestään, ollut teini-isä aikoinaan.



Ihan kiva, että homma on nyt sysätty asiantuntijoiden harteille, ja ehkä pian selviää, mistä kiikastaa. Mutta tutkimuksista huolimatta lokeroisin itseni vielä " kevyesti lapsettomaksi" , sillä huolimatta kovasta halusta saada vihdoin perheenlisäystä en ole kokenut lapsettomuutta mitenkään erityisen kipeänä asiana. Vielä ainakaan. Lähipiirissämme on syntynyt paljon vauvoja viime aikoina ja olemme saaneet kuulla paljon onnellisia uutisia. Ymmärrän, että monelle on kova paikka, kun omaa lasta ei kuulu, vaikka läheisille niitä suodaan, mutta ainakaan oma suhtautumiseni muiden lapsiin ei ole muuttunut millään tavalla. Enkä koe itseäni mitenkään epäonnistuneeksi tai vajaaksi, koska en ole saanut lasta. Voihan olla mahdollista, että lasta ei koskaan tähän perheeseen tule, mutta en osaa ajatella sitä minään suurena tragediana, vaan asiana joka sitten vaan täytyy hyväksyä.



Kun tapasin mieheni muutama vuosi sitten, olimme molemmat elelleet pitkään itseksemme, ja kun miehelläni tuo lapsiperhevaihe on jo kertaalleen eletty, en edes kuvitellut hänen haluavan ryhtyä moiseen rumbaan uudelleen. Olihan se yllätys, kun hän alkoikin jo aika pian jutella lapsista, kuinka mukavaa olisi saada pikkukavereita vaikka iso liuta... Minulle lapsiasia nousi esiin ihan ensimmäistä kertaa, sillä mieskin oli ihan ensimmäinen sitoutumiskammoton tapaus elämässäni.



Tällainen tapaus siis täällä, olisi kiva kuulla lisää kuulumisianne ja ajatuksianne!

Voisin myös liittyä mukaan, en olekaan vielä sopivaa pinoa löytänyt. Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia lapsettomuudesta. Vauvakuumeisista löytyy varmasti sopivia pinoja, mutta niihin keskusteluihin on turhan vaikea päästä mukaan, kun ovat kirjoitelleet jo pitkään ja ei minuakaan niin kovasti kiinnosta päivän tapahtumien kertominen kuin tosiaan ajatusten vaihto itse vauvan kaipuusta.... :)

Niin, olen 30v ja mies 31v. Vauva on ollut toiveissa yli vuoden, " ahkerasti" ollaan yritetty n.10kk. Itse ainakin vielä jaksan uskoa (ja tieten välillä vaipua epätoivoonkin), että kyllä se onnistuminen vielä tulee enkä ole ihan selkeästi luokittelemassa itseäni vielä lapsettomaksi. Sen verran ollaan edetty, että miehen siemennestenäyte toimitettiin tutkittavaksi ja se oli aivan normaali, joten päätettiin edelleen edetä hiljakseen. Enkä niin varma ole jatkojenkaan suhteen, lähteäkö joskus hoitoihin vai ei...

En koe itseäni mitenkään epäonnistuneeksi, mutta hyvin usein ulkopuoliseksi esim. työpaikan lapsikeskusteluissa. Jotenkin tämä asia aina silloin nostaa päätään ja saa olon surulliseksi. Hyvin helposti tulee leimatuksi sukupolveksi " joka vain haluaa nauttia omasta elämästään ilman lapsia" , ja totuus onkin aivan muuta... Emme ole puhuneet asiasta oikeastaan kenellekään. Minun paras ystävä tietää, mutta muuten olemme asian kanssa hyvin yksikseen.

...sakkiin. Olen kyllä vielä nuori, 24, ja mieskin vain vuoden vanhempi. Ilman ehkäisyä olemme olleet jo useamman vuoden... Itse asiassa kaiketi lähes neljä. Mutta koska lasta ei ole varsinaisesti " yritetty" ei ole tullut ihmeteltyäkään suuremmin. Nyt minulla opinnot viimeistä vuotta vaille valmiit ja lapsi olisi enemmän kuin tervetullut. Kävin gynekologilla ihan perustarkastuksessa ja pco -diagnoosin sain. Ja terolutit, jotta olisi ylipäätään menkat. Puoli vuotta kokeilemme (jouluun) näin ja sitten lisätään clomit. Ja vasta sen jälkeen tutkitaan tarkemmin, ellei clomeista ole iloa. Mutta kaiketi olen " kevyesti lapseton" , koska ei vielä sen kummempia hoitoja saada tai olla niihin vielä edes jonossa.



Ehkä tavallaan tämän voisi sanoa jo kipeäksikin asiaksi, varsinkin kun todella läheisessä ystäväpiirissä kaikki alkavat olla nyt sen ikäisiä, että lapset ovat ajankohtaisia ja nämä tuntuvat tulevan raskaaksi suunnilleen heti ilmoitettuaan, että nyt niitä lapsiakin voisi alkaa kuulua...

Tervetuloa RouvaH, Juulija, tuutimari ja mentha! :)



Kiva, että saimme oman pienen pinon pystyyn! :) Kiitos, Majita, vilttiketju-vinkistä, mutta kun tännekin löytyi osallistujia, niin jatkamme kai täällä. On helpompi kirjoittaa pienessa uudessa porukassa kuin kymmenien muiden joukossa, kun siellä ei koskaan muista, kuka on kuka ja mitä kenellekin kuuluu.



Kirjoitan tätä salaa töissä, joten jatkan paremmalla ajalla illalla kotona...



a

Kiva löytää tällainen ketju! Vauvakuumeilijoiden puolelta ei oikein sopivaa löydy ja ihan vielä en halua/uskalla meitä mieltää " oikeasti" lapsettomiksi... Itsellä ikää 30v ja miehellä 32, aktiivista yritystä viime vuoden lopusta saakka. Ei mulla oikeastaan vieläkään ole mitään kunnon vauvakuumetta mutta toki hiljalleen kirpaisee joka kuukausittaiset pettymykset. Ja varsinkin kun kaveripiiriin tupsahtelee vauvoja vähän väliä ja niiden myötä myös kyselyt meidän lisääntymissuunnitelmista ovat lisääntyneet.



Sen verran ollaan tässä asiassa edetty, että miehen siemennesteanalyysin tuloksia odotellaan ja ensi viikolla itselläni on aika gynelle jatkopähkäilyjä varten. Jotenkin nyt tuntuisi siltä, että olisi helpompaa saada tietää missä mennään eli löytyykö jommasta kummasta vikaa ja onko siihen jotain apukeinoa olemassa. Epätietoisuus rassaa ehkä eniten tällä hetkellä ja yrityksestä huolimatta pieniä (itseaiheutettuja) paineita on niskassa. Vaikka kuinka ajattelin vielä vuosi sitten, että " meillä ei ainakaan kalenterin mukaan petipuuhia harrasteta" , niin kummasti siihen on tämän vuoden aikana ajauduttu...

Ihanaa, että joku vihdoinkin ymmärtää. Ihanaa, että joku muukin elää samaa elämän vaihetta. Olen lukenut tuolta vauvakuume-puolelta liian monta " jätin pillerit pois, sekstattiin miehen kanssa kerran ja nyt olen raskaan" -tarinaa. On mukava kuulla, että ei ole ainoa, jonka toiveet eivät toteudu silmänrapäyksessä.



Me jätettiin ehkäisy pois ensimmäisen kerran viime kesänä, ja odoteltiin kolme-neljä kuukautta. Ei mitään. Sitten tuli työjuttuja ja rokotussotkuja ja kaikkea, ja uusi toivominen alkoi tämän vuoden maaliskuussa. Ja vauvakuume on polttava. Ensimmäisten kuukausien aikana laskin jo etukäteen äitiysloman alkamispäiviä ja laskettuja aikoja, mutta hölmöähän se oli. Aloin olla jo ihan stressaantunut, kun kaikki ympärillä ovat raskaana ja minussa ei tapahdu mitään. Viime kuukausi oli ensimmäinen pitkästä aikaa, kun alkavat menkat eivät saaneet minua ihan sekaisin ja hysteerisesti itkemään. Kun annoin meille aikaa jouluun, sain jonkinlaisen mielenrauhan. Joulua täällä tuntuvat odottelevan muutkin, kuten RouvaH ja mentha...



Olen kertonut asiasta äidille ja yhdelle ystäväpariskunnalle. Mutta tarkka kuulija huomaa varmasti muutenkin, missä mennään. Kauhea tilanne tulee sitten, jos ihmiset alkavat luulla, että emme halua lapsia, koska haluamme mieluummin tavaroita ja matkakokemuksia! Onneksi meitä ei vielä kiusata vauvauteluilla eikä muillakaan arvosteluilla.



Tilasin tosiaan ovulaatiotestejä, joita aion kokeilla parin päivän päästä. En usko niihin. Olemme miehen kanssa puuhailleet peiton alla ihan riittämiin kaikissa kierron vaiheissa, joten ei se ajoituksesta ole ollut kiinni. Aloin myös mitata aamulämpöjä. Se on kivaa, kun saa jäädä aamuisin sänkyyn köllöttelemään vielä muutamaksi minuutiksi muka tärkeän asian vuoksi ;) Lämmöt hyppelevät miten sattuu. Huuhaata varmaan sekin metodi. Mutta kokeillaan nyt kuitenkin kaikki pehmeät keinot ennen kovaa lääketiedettä. Ja luin jostain, että useimmat parit saisivat lopulta lapsen luonnollisesti, jos vaan odottaisivat riittävän monta vuotta.



Onkohan ihmisessä tapahtunut joku muutos vai toivottiinko ennen vanhaankin lapsia näin pitkiä aikoja? Onko lapsen saaminen todella vaikeutunut vai puhutaanko siitä vaan avoimemmin?



Kiva, että liityitte keskusteluun! Uusiakin saa tulla mukaan! :)

Mukavaa tosiaan, että saatiin porukkaa kasaan. Tuntuu tosiaan pikkuhiljaa, että asiasta on kiva päästä keskustelemaan ja varsinkin samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Teidän kirjoituksia kun lukee, löytää niiiin paljon omia tuntemuksia ja ajatuksia joukosta, että ihan hämmästyy. Minulla tosiaan yksi ainut erittäin hyvä ystävä tietää asiasta, mutta hän on kolmen lapsen äiti, joten välillä tuntuu ettei kuitenkaan pystytä ymmärtämään toisiamme puolin eikä toisin. Hän on ollut todella ihana ja kannustava, mutta kuitenkin...

Mekin edettiin aluksi " tulee jos on tullakseen" -mentaliteetilla, mutta niin siinä vain on käynyt, että kierron päiviä tulee laskeskeltua ja ovulaatiotestejä olen tehnyt. Annaliinu epäili testien toimivuutta, mutta minulla ne on näyttänyt aina tosi hyvin ovulaation, ei ole ollut mitään tulkintaongelmaa.

Annaliinu kertoi kuinka aluksi laski äitiysloman alkua sun muuta, sorruin ihan samaan aluksi! Kaipa sitä uskoi vielä silloin, että sitä on samantien raskaana, heh! Aina, kun oli työn puolesta tulossa matkoja, koulutusta tai suunnitteli miehen kanssa lomia, sorruin laskemaan kuinka pitkällä " raskaus" silloin ja silloin olisi... Nyt olen osannut luopua liiasta suunnittelusta. Suunnittelen mitä suunnittelen ja en anna enää oletetun raskauden häiritä. Nytkin lupauduin tällä viikolla töissä projektiin, joka vaatii sitoutumista ensi vuonna siihen enkä antanut raskaustoiveen häiritä asiaa. En toki tietenkään laita raskautumista hyllylle. Johan tuota joku muukin löytyy projektiin, jos ihme tapahtuisi ja jäisin pois...

Niin, monella näyttää tosiaan olevan tuo vuoden vaihde jonkinlainen etappi. Sinne mekin ollaan ajateltu edetä ja katsellaan sitten taas uusiksi asioita, jos raskautta ei edelleenkään kuulu. Helpottaa, kun on jokin ajatus asiasta.

Me olemme miehen kanssa sen ikäisiä, että kaikilla ystävillä alkaa olla lapsia ja lisää tulee koko ajan. Huomaan, että olen alkanut odottelemaan raskausuutisia pienellä pelolla koko ajan. Aina, kun joku ystävä vihjaa, että vauva saa tulla, tiedän että parin kuukauden kuluttua se on sitten tulossa. Ja niin on todella käynyt useamman kohdalla! Olen iloinen kaikkien heidän puolestaan, mutta joka kerta se vihlaisee ja muistuttaa omasta tilanteesta. Kyllä muutaman kerran on tullut ajateltua katkerasti, että miksi olemme jääneet tässä jaossa ihan ilman huomiota... :) Toisaalta muutaman hyvän ystävän lapset ja varsinkin veljeni lapset antavat valtavasti, kun heidän kanssaan saa touhuta, silloin paremminkin pääsen unohtamaan tilanteemme.

Huomaan, että aina kun kuukautiset alkavat, asia aktivoituu enenmmän ja suren asiaa, mutta kun kierto etenee uusi toive nostaa taas päätään. Nyt kp4 menossa ja tuntuu että taas elämä alkaa voittamaan. :)

Tässäpä tätä höpinää riittämiin... Saa riittää tältä erää! Kiva, jos saadaan ajatuksia vaihtoon.