UUSI pino " kevyesti lapsettomille" !

Heippa, olipa meidän pino pudonnut alas!



Fuji en valitettavasti tiedä clomeista, mutta olet varmaan muista pinoista saanut apua. Tsemppiä ajoitukseen, se on kyllä aina yhtä jännää!



Juulija puusauna kuulostaa ihanalta kun katsoo harmaaseen ulkoilmaan.. Tosin laitoin jouluvalot ikkunaan, ne on tosi piristävät:).



Kyselitte molemmat spermatilanteesta uuden lain myötä. Kahdelta eri klinikalta olen kuullut, että ongelmia tulee löytää luovuttajia kun anonyymius poistuu. Ruotsissa tuli vastaava laki joku vuosi sitten ja heillä loppui sperma tyystin. About vuoden päästä löysivät ilmeisesti jonkin ratkaisun - mutta kuka luottaa että täälläkin, tai yleensä haluaa odottaa niin pitkään...



Hallituksen esityksen mukaan menisi kai niin, että luovuttajan pitää vähintään hyväksyä, että lapsi saa hänen henkilötietonsa 18v täytettyään. Äidillä eikä luovuttajalla ei ole oikeutta asiaa selvitellä vaan täysi-ikäisellä lapsella, eli huoltajuutta ei voi tulla. Perintöasiakin toivottavasti mietitään niin, että oikeutta ei olisi. Mutta tästäkin on epäselvyyttä, sillä luovuttaja voi ilmeisesti vaihtoehtoisesti toivoa isyyden tunnustamista, täytyy odottaa että tästä tulee lisää tietoa.



Nyt pienet klinikat tosiaan tilaavat ulkomailta, lähinnä Tanskan Cryosta, anonyymia spermaa, ja miettivät parhaillaan miten saavat myöhemmin rekisteröityä spermaa - on tämä iso muutos heille. Eikä koske vain sinkkuja ja naispareja vaan kaikkia jotka tarvii luovuttajia.



Menipäs luennoksi=). Minä lähden tästä pikkuhiljaa jouluostoksille, mukavaa sunnuntaita teille!

Olen 31v perheen äiti Vantaalta, meitä on pojat 1998, 2001 ja mieheni 42v.

Olemme kovasti yrittäneet saada kolmatta lasta. Itse koen vaikka meillä jo pojat onkin olevamme lapsettomuudesta kärsivä pari, toivottavasti en loukkaa ketään.

Olemme aktiivisesti yrittäneet vuoden 2002 alusta nuorimmaisemme synnyttyä joulukuussa 2001. Olemme nyt olleet vuoden päivät väestöliiton lapsettomuusklinikalla hoidoissa. Saimme jo ilon kipinän syyskuun alussa kun vihdoin se ihmeellinen sininen viiva ilmestyi. Se ilo kesti kuitenkin vain vkolle 10. Aloin iltapäivällä ihmettelemään ihan kuin menkat alkaisi... no siitä pikapikaa ajoin äitiysneuvolaan. Sieltä passittivat suoraan Kätilöopistolle ihan vaan varmuuden vuoksi, vuotohan voisi olla ihan normaalia... Aloin olla varmaan jo hieman hysteerinen kun antoivat vuodepaikan odotella lääkärin saapumista - 4h päästä sitten vihdoin pahin painajaiseni toteutui, vauva kyllä löytyi mutta sydän oli pysähtynyt. Se epäonnistumisen, kiukun ja pettymyksen määrä oli uskomaton. Illalla ajelin kotiin täysin turtuneena. Aamulla sitten tervetuloa takaisin patologian vuodeosastolle, kaavinta tehtäisiin nukutuksessa -luojan kiitos minun ei tarvinnut olla läsnä- Perjantaina 2.11.06 itkin ja tuskastelin supistelevan lääkkeen vaikutuksesta ennen toimenpidettä. Jälkeenpäin olo oli tyhjä niin tyhjä - ei sitä muuten voi kuvailla. Tapahtumasta on nyt reilu 2 vkoa ja elämä jatkuu. Välillä tulee voimaton olo, miksi minulle, meille. Selkäkivut jo hellittivät, mutta päänsärky jäi se on ihan päivittäistä, onko muilla kokemuksia pitkittyneestä päänsärystä?

Kiva, että joku kaivoi pinon taas esille tuolta kaukaa. Olen käynyt, Milka ja Anna V, vilkuilemassa teitä tuolla ensikoidenkin puolella, mutten ole itse sinne yrittänyt pyrkiä mukaan, kun oma kirjoitteluni on mitä on... Siellä on vähän aktiivisempaa väkeä vissiin.



Minun puolestani kovasti tervetuloa joukkoon, H-R! Kyllä minun mielestäni lapsettomuudesta voi puhua juuri niin kauan, kuin itsestä tuntuu että lapsiluku ei ole täysi. Kurjaa, että olet kokenut keskenmenon, toivotaan että seuraava hoito tuottaa onnellisemman tuloksen. Mutta ensin tietysti pitää surra suru alta pois, nauttia perheestä ja joulusta ja kaikesta ihan rauhassa.



Meillä on nyt aikataulu selvillä, munasolupunktio on ensi viikon keskiviikkona, ja alkionsiirto (jos sinne asti päästään) sitten perjantaina 24.11. Äärimmäisen jännittävää! Ultrassa löytyi perjantaina 14 follikkelia, joten ilmeisen hyvin lääkkeet ovat siis purreet. Olin siitä vähän huolissani, sillä olo on ollut loistava ja melkein täysin normaali, ja ehdin jo huolestua, etteivät hormonit ole purreet. Ihan turhaan hätäilin - mutta minkäs teet, kaikkien näiden pistosten ja oireiden tarkkailujen keskellä on tosi vaikeaa olla ajattelematta asiaa, vaikka kuinka yrittäisi keskittyä johonkin muuhun.



Anna V, olen seurannut jonkin verran tilannettasi siellä Ensikoissa, ihan siitä syystä että meillä myös tuo miehen siittiöiden vähyys on ongelma. Ikävää, että sinulla on lisäksi muutakin, mutta toivoa on kuitenkin paljon sillä nykyhoidoilla asiaa todella voidaan auttaa. Kovasti jaksamista sinulle, ja jos yhtään lohduttaa niin minä kun tässä testailen tätä icsi-hoitoa niin ehkä näistä kokemuksista on jotain hyötyä sinullekin. Ainakin itseäni on helpottanut suunnattomasti lukea toisten ihmisten kokemuksista - onnistumisista ja epäonnistumisistakin, saadaanhan silloinkin usein selville jotain muita asioita vaikkei itse raskaus tärppääkään. Ja aina parempi on kuitenkin tietää, missä " vika" on, kuin elää epätietoisuudessa ja kärsimättömänä odottaa tutkimuksiin pääsyä, tuloksia jne...



Kävinpä äsken moikkaamassa suloista vauvaa, mutten ihmis- vaan pikku hevosvauvaa naapurissa. Se on sellainen muutaman kuukauden ikäinen pitkäjalkainen honkkeli, joka tykkää lapasista ja pipoista. Kaikki lapsukaiset ovat niin suloisia!

Ensinnäkin kiitos Milkalle tsempistä ja infosta munatorvien aukiolotutkimuksesta!



Tosiaan sellainen minulle tehtiin 2 viikkoa sitten ja putket oli onneksi auki! Eikä se sattunut yhtään, pikkusen nipisti kun katetri laitettiin sisään. Otin Burana 600mg ennen toimenpidettä. Hoitajat sanoivatkin että nyt kannattaa satsata tähän kiertoon, kun putket on nyt käyty " huuhtelemassa" ! Mulla lääkäri totesi keltarauhasen vajaatoiminnan. Oireena siitä ollut viikkoa ennen menkkoja alkanut tiputtelu vuoto, joka on tosi rasittavaa... :( Sain nyt Lugesteronit, jotka aloitan ylihuomenna! Toivottavasti nyt tästä kierrosta tärppäis...tikutin ovista ja sain taas plussan tikkuun, eli jos ei vieläkään tärppää, lääkäri ehdotti inssiä ensi vuoden puolella....

Mäkin voisin liittyä tähän ketjuun. Yritytä takana noin. 1v, hiukka päälle. ennen sitä välillä pillerit ja välillä ilman.

1 km takana tänä syksynä... raskasta. lääkkeellinen km oli.

Nyt sitte taas yritystä. En itekkään viitti miestä ns. pakottaa hommiin, kun on työ kiireitä ja muuta. ja ettei nyt ihan maku lähe koko hommasta.

Ite olen siis 23v ja mies vähä vanhempi.

Tervetuloa HR ja Tyllerö joukkoon! Olen pahoillani keskenmenoistanne, se on kauhea kokemus, mullahan oli myös kuukausi sitten joten tiedän miltä tuntuu. Jostain vaan sitä voimaa löytää jatkaa. HR onko päänsärkysi jo hellittänyt? Minä taisin fyysisesti toipua " helposti" km:stä, henkinen puoli tässä vielä mietityttää, että mitähän tässä psyyke vielä keksii. Ja tulenko enää koskaan raskaaksi uudestaan, tuo oli jo kuudes hoito. jne jne.



Juulijalle kauheasti peukkuja huomiseen alkionsiirtoon, pääsettehän nyt sinne?? Siitä sitten plussat vetäset niin maailman paras joululahja! Kerro sitten millaista oli. Mullahan saattaa olla alkuvuodesta sama edessä. Sulla siis koko ivf-ruljanssi nyt tehty?



Brazilille onnea aukinaisista putkista=). Toivottavasti teillä tulisi nyt se tärppi... peukut pystyssä.



Minä sitten pääsin kuin pääsinkin aloittamaan piikittelyn toissapäivänä. Huh taas oli kyllä jännää, tällä kertaa ei kädet vapisseet mutta sydän kyllä hakkasi...! Eli tarkoitus olisi tehdä sama kuin viimeksi, hormoneilla tuettu inssi. Ovis näyttäisi osuvan vkonloppuun mutta olen päättänyt olla murehtimatta sitä nyt... eihän se ole edes varmaa.



mukavaa päivää itse kullekin pinolaiselle!

Tervetuloa, Tyllerö! Toivottavasti yrityksenne tärpää pian, kovasti pahoillani keskenmenostanne. Ymmärrän, ettei ole helppoa olla ottamatta paineita yrityksestä, vaikka kuinka niin neuvottaisiin joka puolelta. Kyllä yli vuoden yritys ja epäonnistumiset ovat todella rankkoja, toivotan teille kovasti tsemppiä!



Kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa, Brazil! Hyvältä kuulostaa, kun torvet ovat sentään auki ja ehkä ne lääkkeet alkavat myös auttaa. Ja Milka, kiva kun pyrähdit tänne!



Munasolupunktio on siis onnellisesti takanapäin. Saalis oli hillitön, 19 kpl, niin montaa en ollenkaan osannut odottaa, sillä viikko sitten ultrassa näkyi vain 14 follikkelia. Siittiöitäkin tuli riittävästi ICSIin, vaikka mies oli aamulla kuumeessa ja minä jo ehdin pelätä että kaikki siimahännät kuolevat. Mutta ei kai sitten pieni kuume vielä vaaraksi ole. Äsken soitin klinikalle ja kysyin, oliko hedelmöittyneitä. Oli se kuin taivaallista musiikkia korville, kun hoitaja laski niitä koneeltaan: yks, kaks, kolme... kaksitoista kaikkiaan! Jee. Huomenna varmaan leijun sinne alkionsiirtoon.



Punktio ei ollut yhtään kivulias, ne lääkkeet ovat kyllä ihmeellisiä. Kaikki oli siellä jotenkin kaunista ja ihanaa, lääkäri ja hoitajatkin olivat ystävällisiä ja ihania kuin enkelit - puudutusaineisiin voisi helposti jäädä koukkuun! Eilen sitten oli vatsa sen verran kipeä että lepäilin vain loppupäivän, tänään olo on jo ihan normaali.



Ei tämä tähän asti ole ainakaan minun kohdallani mitenkään kauhea kokemus ollut. Toivon silti, Milka, etei sinun kuitenkaan tarvitse ensi vuonna joutua samaan ruljanssiin, pidän sulle peukkuja ja isovarpaitakin, että inssi nyt onnistuisi. Ei se piikittely hauskaa ole, mutta ainakin minulle siitä tuli sellainen kiva fiilis että nyt tosiaan edes jotain tapahtuu. Ikävintä on se, että kun joka päivä pitää se homma hoitaa ja muistaa, on tosi vaikeaa unohtaa murehtiminen ja stressaaminen ja keskittyä johonkin muuhun. Minunkin on pitänyt jo viisi viikkoa elää erilaisten lääkkeiden mukaan, ja vielä pari viikkoa on luget ennen raskaustestin tekemistä. Se testi pelottaa ihan sikana - on nimittäin elämäni ihka ensimmäinen!

kovasti tässä on viime päivät pupuiltu... olis ovis ajankohta... saas nähdä. En tiiä ku ei oikeen uskalla ees toivoo. Mäki luulin aina että oon varmaa tosi hedelmällinen ku niin aikasin alko menkatki.. ja kökkö!

Mun yks kaveri taas melkee ajattelemalla ja ilmanki on aina paksuna.... ihmellinen elämä...

Juulija mikä määrä! Onneksi olkoon!! Siinä jos muuten kestävät hyvin niin teillähän on turvattu tusina PASia, eikö niin? Mahtista. Mutta nyt hurjan iso onnenpotku että teillä tärppää jo tällä kierroksella!



Mä en sinänsä pelkää mitään hoitoja, mutta oishan se helpompaa ettei tarttis tehdä tota kaikkea. Heh, sun lääkehumala kuulosti vähän samalta kun mun siskon ilokaasupilvi synnytyksessä=). Veikeitä noi lääkkeet.



Ainoat mitkä on tosissaan pelottaneet on hyperstimulaation vaara, ja nukutus, jossa punktio Virossa tehdään. Mutta tietysti jossain määrin pelottaa kaikki muukin sitä mukaa kun hoitoja tehdään: mitä siellä ultrassa nytten näkyy, entä jos pregnyl-kapseli leviää lattialle, entä jos en bongaa ovista jnejne.



Ja se raskaustesti joo. Oli se mieletön tunne silloin syyskuisena aamuna kun sitä katsoin ja siinä oli kaksi viivaa. En eläissäni ollut nähnyt niitä kahta viivaa mutta siinä ne olivat. Sisko meni ihan sekaisin kun soitin, sillä kädet vaan tärisi. En uskonut silti kunnolla ennen kuin oli verikoekin tehty.



*huokaus*. Tavallaan en tiedä uskalsinko missään vaiheessa uskoa kunnolla kun pelotti niin. Jos joskus vielä olen raskaana, en tiedä miten kestän sen odottamisen ennen ekaa ultraa. Ja miten uskallan mennä sinne sitten, se oli niin hirveä kokemus kun tuli se tuomio. Ja miten uskallan olla onnellinen missään vaiheessa kun on niin miljoona mahdollisuutta mitkä voi mennä vikaan. Anteeksi nyt menin taas kauhean synkäksi. Vaikea vieläkin muistella tätä kaikkea.



Pitää muistaa että on silti todennäköisempää että kaikki menee hyvin. Juulija kovasti onnea sulle, olette päässeet jo tosi pitkälle ja siitä vaan hyvää tietä eteenpäin!



Ja Tyllerölle peukkuja että ahkera pupuilu olisi tuottanut toivotun tuloksen :).

Milka! Että olis meillä tusina PASsia..! No joo, loppujen lopuksi niistä hedelmöittyneistä sitten vain 7 jatkoi jakaantumistaan, mutta hieno tuloshan sekin on! 6 kohtuuhyvää meni pareittain pakkaseen, joten onhan sitä siinäkin.



Seitsemäs oli top-luokkaa, ja se siirrettiin eilen. Ainakin pari viikkoa voin siis elää illuusiossa, että tuolla jossain asustelee nyt pikku alivuokralainen. Ainakin ajattelin nauttia siitä ylellisyydestä, että olen raskaana ennen kuin toisin todistetaan! Mutta erittäin matalalla profiililla kuiteski...



Jotenkin ei kuitenkaan osaa yhtään uskoa, että tämä onnistuu. Tai miten sen nyt selittäisi - olen hirveän positiivisella mielellä ja toiveikas, mutta en tosiaankaan uskalla ajatella hetkeäkään eteenpäin tätä asiaa. Sinä Milka kun olet kokenut sen keskenmenon, varmaan vielä vaikeammalta tuntuu tämä alkuvaihe... Voi sua! Mutta nyt sulla on meneillään ihan eri hoito, eikä sillä ole mitään tekemistä sen edellisen kanssa.



Mullakin sen pregnylin pistäminen oli ihan kauheaa. Puregon oli helpompaa, varsinkin kun kynässä oli ylimääräinen annos eikä olisi niin haitannut jos yksi olisi mennyt harakoille. Mutta kun avasin sitä pregnyl-pakkausta, ne ampullit putosivat siitä pidikkeestä ja lentelivät ympäri pöytää. Onneksi eivät hajonneet! Siinä sitä oltais oltu, iltamyöhällä 5 minuuttia ennen määrättyä pistosajankohtaa ja 40 km lähimmästä päivystävästä apteekista! Jos vielä joudun moiseen toisen kerran, niin sitten varaan ajan vaikka joltain yksityislääkäriltä, sen verran hermoraunio olen siitä.



Aika yksinäinen savotta tämä on ollut, vaikka minulla mies onkin, ja ihan hengessä mukana. Tai hänhän se varsinaisesti meillä vauvakuumeinen on, nytkin jo miettii minkä ikäisenä kersan voi ottaa traktorin kyytiin... Mutta nuo pistosjutut saivat mieheltä naaman aika harmaaksi, eikä se oikein jaksa ymmärtää että hormonit pistävät kiukkuamaan. Itsekin inhoan kiukkukohtauksiani, minusta se on ihan naurettavaa käytöstä, mutta jotenkin juuri sillä hetkellä sille ei voi itse yhtään mitään. Tosi omituinen ilmiö! Eikä toinen ihminen voi tajuta, miten syvällä tässä hommassa joutuu haluamattaankin olemaan, kun on pakko muistaa lääkkeet tiettyinä aikoina ja oireita on koko ajan kaikenlaisia.



Meidän pinomme on vähän liikaa hiljentynyt! No, toisaalta täällä on nyt väännetty vähän vähemmän kevyttä lapsettomuutta viime aikoina... Hyvä että on tullut uuttakin porukkaa! Mutta missä luuraavat Mentha, Rouva H, Nitrosid ja ketä meitä kaikkia olikaan? Mitenkähän Pauliinalla sujuu? Ja Rondonellalla, joka myöskin plussasi?

olipas mun viestini ja " veikkaukseni" hullu! En todellakaan tarkoittanut, että teidän pitäisi 12 kertaa tehdä PAS! Ihan terveellisesti sait mut tässä kiinni - huomaan, etten ole aikoihin uskaltanut ajatella kunnolla raskaaksi tuloa tai uskoa siihen (puhumattakaan lapsen syntymästä!) vaan laskeskelen vaan koko ajan seuraavia hoitoja, että miten osuu allakkaan ja kauanko rahat riittää ja miten kauan Suomessa voin ne hoitaa...



Ihan kuin loppuelämä olisi tätä. En sittenkään tainnut tuulettaa itseäni tarpeeksi tuossa viime viikkojen biletysvaiheen aikana:). Uskon ja toivon että sulla tosiaan on se alivuokralainen navan alla, kaikki peukut on pystyssä että teillä kohta on se uusi traktorikuski!



Kiitos myös lohdutuksesta, km on kyllä tosi epäreilu asia, se on tämän projektini tunteiden vuoristoradan korkein huippu ja syvin aallonpohja. Kiitän luojaa siitä, ettei km tapahtunut myöhemmässä vaiheessa - en tiedä miten selviävät ne, joille se tulee vaikka rv 30, se on niin hirveää etten pysty sitä edes kunnolla ajattelemaan.



Hurja toi sun pregnyl-juttu, kääk! Hitto kun se on tehty vaikeaksi! Me sovittiin äidin kanssa, että ellei kellonaika ole ihan hullu, niin äiti tulee tekemään mulle sen sekoituksen. On tämä hassua kyllä vieläkin että näistä voi nykyään puhua vanhempien kanssa:).



Ai sinulla on tunteet pinnassa hormoneista? Toivottavasti miehen ymmärrys kumminkin riittää! Mä en ole huomannut, että noilla piikeillä olisi mun mielialoihin vaikutusta. Tosin tunteet on niin pinnassa mulla muutenkin, että ehkä eroa ei huomaa... Silloin kun olin raskaana, huomasin että on ihan totta että kaikki liikuttaa ja itkettää. Mua vaan liikuttaa ja itkettää usein muutenkin asiat - nyt en vaan anna itseni vetistellä samalla tavalla kuin silloin... jotenkin silloin oli " lupa" .



Tsemppiä kovasti piinailuun Juulija!



Ja minäkin olen kaivannut muita vanhoja pinolaisia - huhuu??

Koska perääni kyseltiin, niin kirjoitan kuulumisia.



Raskausviikkoja minulla on nyt 12+4 ja kävin tänään ultrassa. Kaikki oli hyvin, ja toinen tyhjä sikiöpussi oli itsekseen kadonnut. On ihanaa tietää, että sikiö voi hyvin eikä mitään poikkeavaa huomattu. Vilkasliikkeinenkin oli. Lääkäri naureskeli, että onpas vatsa jo pyöristynyt. Niinpä, olen aika kauhuissani tästä kasvusta - verrattuna ekaan raskauteen tämä on aivan jotain muuta. Töissä en ole vielä kertonut enkä taida kertoa vielä lähiaikoina - jollei vatsa paljasta sitä ennen.



Päivä olisi muuten ollut täydellinen, mutta tyttöni 1v9kk kolautti pahasti päänsä päivällä ja vietiin sairaalaan tarkastukseen. Kotiin päästiin ja onneksi näyttää kaikki olevan kunnossa, mutta toki ensi yö jännittää...



Tällaisia kuulumisia tänne. Töissä ei huvita olla yhtään... Tsemppiä kaikille ja varsinkin Juulijalle onnea matkaan! Meillä onnistui eka raskaus ekasta IVF:stä, joten se on mahdollista teilläkin!



Pauliina

Olen taustaillut kiireideni keskellä kyllä! Tervetuloa uusille minunkin puolestani ja " vanhoille" on alkanut taas tapahtua vaikkakin vähemmän keveitä juttuja. Pidän peukkuja ja varpaita pystyssä hoitojen onnistumisen puolesta!!!



Meillä ei putkien " huuhtelu" aiheuttanut toivottua tulosta, menkat alkoi kuten aina ennenkin:( No nyt olis ma lähtö lämpöseen ja ovisaikaa pukkaa reissun aluksi jos nyt siis ovuloin kuten lääkärit väittää. En todellakaan halua ostaa lomalle ovistestejä...Tammikuussa olisi edessä Clomien aloitus ja sitten inssi jos lääke tehoaa. Tapahtumia siis edessä ja se oikeastaan pelottaa kun nyt tämä kaikki on TOTTA ja väkisin ajattelen että mitäs jos ei inssi toimi ja pitää lähteä rajumpiin hoitoihin ja tehoaako ne??? Hieman enemmän nyt asia mietityttänyt entä jos me ei saadakaan lapsia kun ei 4v ilman ehkäsyä ole tuottanut tulosta...En haluaisi olla pessimisti, mutta kuitenkin. Tottakai oikeasti ajattelen että täytyyhän sen onnistua joskus:) Kirjottelen taas ennen joulupukin tuloa!! Sitä ennen nautin lomasta täysin rinnoin!!!!!

onhan teitä siellä vielä, Nitrosid ja Pauliina ainakin sentään!



Kiva kuulla, Pauliina, että kaikki sujuu hyvin! Niinhän monesti sanotaan, että toinen raskaus näkyy jo paljon aiemmin kuin ensimmäinen. Eihän se varmaan kivaa ole ihan alkuvaiheessa kaikille kertoa, mutta voi olla että joululoman jälkeen et enää onnistu masua salaamaan...



Nitrosid, hauska kuulla sinusta! Mutta kurjaa, ettei vielä tärpännyt. Nyt nautitte vaan lomasta ja unohdatte koko yrityksen siksi aikaa - aivan mahtava ajankohta lähteä etelän lämpöön, kun sää täällä on harmaa ja masentava! Hetken jo näytti siltä, että lumi voisi kestää jouluuun, mutta ei... Ensi vuonna sitten uudet kujeet, toivottavasti lääkkeet tepsivät eikä tarvitse lähteä rankempiin hoitoihin. Tosin ainakin omalla kohdallani nekin sujuivat yllättävän helposti. Kun ajattelee sitä mahdollista lopputulosta, niin kestää kyllä melkein mitä vaan.



Minulla on tällä haavaa menossa pp6 eli 6. piinapäivä alkionsiirron jälkeen. Reilun viikon päästä on testin aika. Ei tunnu yhtään miltään. En tosiaan osaa arvailla mitään suuntaan tai toiseen. Jos jotain kiiinnittymistä olisi, kai sen juuri näitä aikoja pitäisi tapahtua - mutta ei mitään. Nekin oireet, joita on, tulevat luultavasti lugesteroineista, joita pitää käyttää sinne testiin asti. Lisäksi olen ollut viikon flunssassa, mutta kuumetta ei ole vaan pikemminkin alilämpöä, koko ajan pari piirua normaalilukemia vähemmän. En tiedä johtuuko sekin niistä lugeista. Aika vaisuksi se kyllä vetää, ihan voimaton olo, enkä ole yskän takia viitsinyt mennä töihin.



No, mene tiedä. Ei jaksais millään odottaa enää viikkoa. En tiedä aiheuttaako ne hormonit varsinaisesti mielialan muutoksia, mutta sen olen huomannut, että ne ikäänkuin korostavat kulloistakin mielialaa. Olen kyllä muutenkin vähän vuoristoratatyyppi, mutta nyt olen ollut vielä enemmän. Pari lautastakin tuossa taisi yksi ilta särkyä kun vähän " harmitti" ;) Mutta pääsääntöisesti olen ihan hyvällä tuulella...

teille, kiva kuulla kuulumisia! Nitrosid oikein hyvää lomaa sulle, tosiaan ihanaa kun saat ajatukset siirrettyä ihan toisaalle. Kyllä ihan varmasti tekin sen lapsenne saatte, 4 vuotta on toki pitkä aika mutta eihän se ole 4 vuotta hoidoissa, että paljon on vielä mahdollisuuksia olemassa:).



Pauliina sullahan on sitten epävarmat ajat ohi, eikö vain, hienoa, ja ratkesi sen toisen tapauskin sitten itsestään! Mahan salailu lienee onneksi helpompaa talvella kuin minihamekeleillä;-).



Juulijalla piinat... jännää. Tiedän just ton olon: ei halua toivoa mutta jospa sittenkin, se on jossain takaraivossa... Kauheasti onnenpotkuja, kerro sitten!



Mäkin pääsin nyt sitten laskemaan piinapäiviä, en ole täällä palstoilla ollut niitä laskemassa, sillä kun tänne alunperin syksyllä tulin, niin tulinkin sitten raskaaksi enkä uskaltanut kenellekään kertoa...



Eli pääsin inssiin tiistaina, tänään kai on sitten pp2, niinkö se lasketaan? Olen ihan sekaisin miten menkkojen alku suhteutuu nyt tohon aikaan inssistä testiin, kun kierto ja ovis km:n ja hormonien takia oli niin käsittämättömän nopea... Kalenteria kun tavailin, niin näyttää siltä, että menkkojen ei välttämättä olisi kuulunutkaan vielä alkaa kun jo saisin tehdä testin... en ihan tajua. No vähän sama kuin Juulijalla, että en jaksa asiaa kauheasti ajatella - ja onhan tämä jo 7. kerta.



Sen verran vain, että taas olen yliterveellinen niinkuin aina tässä vaiheessa, yritän niin kauheasti tehdä " kaiken oikein" , noudatan yleensä jo ennen inssiä neuvolan ruokarajoituksia yms:). Yritän niin kamalasti, että kun välillä käy vaikka " ruokamoga" eli syön vaikka vahingossa liikaa Itämeren kalaa, niin tulee ihan kauhea ahdistus!

Voi ääliö sentään. Kirjoitin äsken pitkän viestin ja se hävisi, koska olin käynyt välissä muualla ja olin siinä välissä kirjautunut automaattisesti ulos¿ No nyt paremmalla onnella.



Mutta halusin siis liittyä ketjuun, jota viime viikolla luin kuin hyvää romaania =) En voinut lopettaa ennen kuin olin päässyt loppuun asti. Mielenkiintoisia keskusteluja ja tarinoita, joista moni on jo päätynyt onnelliseen odotukseen. Onnea kovasti kaikille teille odottajille. Ajattelin liittyä joukkoon, kun huomasin loppupäässä aktivoituneen sellaisia, joilla oli vähän samankaltainen tilanne itseni kanssa.



Meillä on kolmevuotias tyttö joka sai alkunsa aikoinaan kolmannesta clomikierrosta reilun vuoden yrittämisen jälkeen. Silloin uin aika syvällä lapsettomuusasioissa ja olin kovasti syvästi lapseton. Mulla ¿vikana¿ on pco ja miehellä on normaalimuotoisia siittiöitä reilusti ohjearvoja vähemmän. Joten todennäköisesti jollain onnenkantamoisella onnistuimme raskautuman niillä pelkillä clomeilla silloin eka kerralla. Tai mistä noista ikinä tietää. Mutta henkisesti silloin oli aika rankkaa. Kaverit raskautuivat uusien poikaystävien kanssa hetkessä ja itsellä ei tapahtunut ei niin mitään. Ja mieskin oli ollut valmiina jo vuosia. Voin vain kuvitella, tyyniskö se kertoi polttareista?!, miltä siellä raskautuneiden joukossa on tuntunut. Itselleni nuo paikat olivat tosi kauheita silloin neljä-viisi vuotta sitten.



Itselläni on koko ajan enemmän ja vähemmän ollut mielessä toinen lapsi, emmekä ole ehkäisyä käyttäneet kuin lyhyitä jaksoja tyttömme syntymän jälkeen kierron tasaamiseksi. Mutta eipä ole luomuihmettä näkynyt. Nyt sitten kävin perustarkastuksessa lapsettomuusgynellämme ja hän tietysti halusi tietää suunnittelemmeko vielä lapsia. Kerroin toiveestani ja siitä, että mies ei ihan vielä ole kypsynyt ajatukseen, niin hän kirjoitti minulle varaksi clomi ja terolut reseptin, jotta ei tarvitse sitten tulla uudestaan jos piankin päädymme niitä käyttämään. No, minähän voisin vedellä niitä kaksin käsin vaikka heti (tosin kierto ei ole nyt oikeassa kohdassa siihen), mutta mies nyt jotenkin on kohmeessa näiden pillereiden kanssa. Lapsi on siis saanut tulla koko kolme vuotta, mutta nyt kun tosissaan pitäisi asiaa alkaa harrastamaan, niin johan ollaan kipsissä. No, toivon kovasti että asia tässä etenee hänenkin päässään ja pääsisin clomeja syömään jo piankin.



Muitakin clomien kanssa aloittajia näkyi olevan pinossa, annis, ja tyynis ainakin. Ehkäpä aktivoidumme kirjoittelemaan, jos kaikki pääsemme yrityksen aloitukseen tässä samoihin aikoihin. Itsellä on nyt tietysti kevyesti lapseton olo, kun yksi lapsi on jo olemassa ja toivon pysyväni kevyenä mieleltäni myös jatkossa. Juulijallakin oli hoito meneillään ja rento asenne tällä kertaa ja elämään oli löytynyt muita mukavia asioita lapsettomuusajatusten tilalle. Toivottavasti se tuottaa jotain uutta ja erilaista tulosta hoidossa.



Aika hurja oli muuten tuo huldan kirjoitus homeista. En ole moista tiennyt. Ja meilläpä on töissä homeongelmia ollut. Jotain on korjattu, mutta ihan varmasti lisää löytyy kunhan mittaukset päästään tekemään. Toivottavasti se ei ole meidän yrityksiämme raskautua luomusti torpeedoinut. Omassa työpisteessä hengitys kulkee ihan hyvin, mutta tietyissä paikoissa tulee silmien kutinaa ja kurkkukipua. Täytyypä pysyä poissa noista tiloista. Ja jopa keskenmenoja voisi aiheutua. Aika masentavaa. Meidän kaupungissa homeisia kouluja ym paikkoja kyllä riittää, joten toivottavasti moni ei ole niiden takia vielä lapsettomuuttakin joutunut kärsimään, muista oireista puhumattakaan.



Eipä tällä kertaa enempää, ehkä joku aktivoituu kirjoittelemaan kuulumisia ja saadaan pidettyä pino hengissä ja mielet kevyinä. Aurinkoista viikonloppua!



-Alona-

Kyselit Hulda homerakennuksessa työskentelystä. Olen ollut siellä töissä kohta kaksi vuotta ja kyllä ne homeet ovat olleet siellä olemassa koko ajan. Mutta ainakin toistaiseksi eri kerroksissa missä minä työskentelen. Toki tietty ilmanvaihtokanavia pitkin voi homeet kulkeutua muuallekin. Mutta jotain korjauksia on tehty ja nyt pitäisi tehdä uudet mittaukset, vieläkö jostain sitten löytyisi hometta. Mutta oireistani päätelleen ihan varmasti niitä ongelmia on muuallakin.



Sullakin oli Hulda clomit käytössä. Millaista annosta olet käyttänyt ja oletko tehnyt itse ovistestejä tai käynyt ultrassa? Itse tein viime kerralla ovistestejä ja kävin yhdessä kierrossa ultrassakin tarkistamassa miten munasarjat lääkkeisiin reagoi. Oletko muuten kärsinyt sivuvaikutuksista? Mulla oli ainakin kuumia aaltoja ja jossain kohtaa kiertoa tuli sellaisia raivo/vitutus päiviä, jotka oli tosi epämiellyttäviä ku olis tehnyt mieli vaan kiljua kiukusta, vaikka ei ollut mitään syytä. Onneksi ei kuitenkaan koko kiertoa noita oireita ollut.



-A-

te käyneet julkisella näitä asioita selvittelemässä? Puhuit vaan polista ja nuivasta asenteesta. Itse olen käynyt vaan yksityisellä näiden asioiden tiimoilta, joten palvelu on tietysti ollut ystävällistä aina kaikinpuolin. Voin vain kuvitella miltä tuntuisi oman turhautumisen lisäksi saada vielä nuivaa palvelua.



Greippimehusta en ole kuullutkaan. Mitäs sillä saadaan aikaan =) ? Itse käytin silloin aikanaan E-vitamiinia ja foolihappoa runsain mitoin. Foolihaposta en muista tarkkaa vaikutusta, ne arvot vaan oli hyvä olla kohdallaan jos raskaus alkaisi. Mutta E-vitamiini kait vaikutti positiivisesti jollain tapaa solujen uusiutumiseen ja sitä kauttahan siitä sai sitten kehiteltyä kohdun limakalvon kasvun tukemista jne... Tuskinpa noilla suurta roolia oli, mutta silloin tuli niitä syötyä. Ehkä ne on sellaisia henkisiä tukia ja siksi tärkeitä.



Mulla ei edelleenkään ole syöntilupaa (clomien siis), mies ei oikein jaksa alkaa aiheesta keskustelemaan, vetäytyy mieluummin. Ja on kyllä ollut kiireinenkin viime aikoina, etten ole viitsinyt alkaa asiaa jankuttamaan. Mutta täytyy palata asiaan taas sopivassa kohdassa.



-A-

Jumpe, nyt on kesä! Istun pihalla kannettava sylissä ja aurinko porottaa. Ihanaa!



Tervetuloa Huld@ ja Alona! Kiva kun tänne tulee lisää porukkaa.



Huld@, mä kysyisin tästä lisää:



Kirjoitit " Hänen sanomansa mukaan kyseisessä rakennuksessa esiintynyt home altistaisi alkuraskauden keskenmenoille. Lattialiimojen hajotessa vapautuva aine taas sotkee kuukautiskiertoa, mikä hankaloittaa raskaaksi tulemista. "



Et sattumalta muista, että mistä homeesta oli kyse? Tai saisiko vastaavia tietoja jostakin kirjallisena? Nimittäin meillä on töissä nyt se tilanne, että suunnitellaan remonttia, jossa vaan osa rakennuksesta (pinta)remontoidaan ja sitten remontin jälkeen me palaisimme sinne. Osa rakennuksesta jäisi ennalleen odottamaan isoa remonttia, ja ne tilat suljettaisiin. Mun mielestä ajatus on iljettävä, ne samat homeet jyllää siinä talossa edelleen ja on jotenkin vaikea uskoa etteivät ne leviäisi ajan myötä takaisin remontoituihin tiloihin. Ällöä, mä en haluaisi sinne takaisin, sieltä löytyy mm. sädesieniä ja aspergillus-homeita.



Alona, hih, kuulosti hauskalta tuo lapsi hiekkalaatikolle-systeemi. On varmaan hankalampaa järjestää romanttisia hetkiä kun joku pieni utelias on paikalla.



Mä olen ottanut aika rennosti ja kevyesti, tehnyt ja touhunnut pihalla kaikkea ja lasken päiviä lomaan-enää yhdeksän tehokasta työpäivää jäljellä. Tämä kuu menee tässä ikään kuin sivussa, ajatukset ovat siirtyneet jo seuraavaan vaiheeseen. Seuraavien menkkojen aikana alkaa sit mun eka clomi-kuurini. Tietty mulla on päässä ihan hölmöjäkin ajatuksia, nimittäin toivottavasti menkat ei ala ihan vielä, ettei sitten " ne tärkeimmät" päivät osuisi juuri juhannukseksi. Ollaan lähdössä isolla porukalla purjehtimaan, ja mä en ainakaan kehtaisi tai keksisi mitään selitystä, että miksi ihmeessä me tarvittaisiin omaa rauhaa juuri kesken purjehduksen.. ;) Mieskin on hyvällä fiiliksellä, tosin hän on sitä mieltä että ovistikut saisi heittää mäkeen. Mä ehkä olen niiden myötä turhan laskelmoiva, hänestä spontaanius tulisi säilyä, vaikka tikut sanoisi muuta. Ja oikeassahan hän on, ei saisi laskelmoida liikaa.



Hauskoja hellepäiviä! Nauttikaa!

Tyynit

... ja saman tien sitten oikeastaan, että terve vaan ja ehkä joskus jossain vielä tavataan!



Meikäläisen on nyt aika poistua takavasemmalle tältä palstalta, sillä millään logiikalla en enää ole kevyesti lapseton. Ja olenpa ihan muutenkin vain todennut, että tekee oikein hyvää irtautua koko asiasta - ja sen olen kyllä viime aikoina aika hyvin onnistunut tekemäänkin.



Meidän toinen ja viimeinen ICSI-hoitomme päättyi siten, että alkioita hedelmöittyi kymmenkunta, mutta kolmantena päivänä ne kaikki lakkasivat jakautumasta. Helatorstai silloin kiilasi väliin ja sen vuoksi alkioita kasvateltiin nyt kolme päivää, kun ensimmäisessä hoidossa ne olivat vain kaksipäiväisiä. Ehkä silloin jo tämäkin asia olisi selvinnyt, jos alkioita olisi jatkoviljelty... ja oltaisiin säästytty monelta surulta ja pettymykseltä.



Alkioita siirrettiin nyt toukokuussa kaksi, mutta negahan niistä tuli. Mitään muuta en enää odottanutkaan, sillä nekään eivät olleet enää vuorokauteen kasvaneet lainkaan. Pakkaseen ei saatu mitään, sillä eivät ne kuitenkaan olisi kestäneet sulatusta. Lyhyestä virsi kaunis, siis!



Ja nyt olen vapaa ihan muihin kuvioihin. Lääkärit tosin olivat sitä mieltä, että vieläkin kannattaa yrittää, mutta minä en enää jaksa niitä ihmiskokeita. On ihan liian rankkaa käydä läpi pitkä hoito kaikkine vaiheineen, varsinkin jos ei itse jaksa uskoa koko juttuun enää yhtään. Ehkä lähdemme adoption tielle vielä joskus, tai sitten emme... Sen tiedän, että surua tästä seuraa, se tulee aaltoina hetkittäin ja varmaan vielä pitkän ajan jälkeenkin. Meidän elämämme teki nyt tällaisen mutkan, mutta mistä sen tietää mitä joskus tulevaisuudessa tapahtuu.



Minä sitten ostin kuin ostinkin oman hevosen. Törmäsin ihan unelmatapaukseen, jota en todellakaan voinut ohittaa! Hullulta se tuntuu, kun neljännesvuosisadan verran elätelty unelma yhtäkkiä käy toteen! Ei tämä ehkä ihan niin suuri unelma ole kuin se toinen, lapsi ja perhe, mutta kaiken surun ja ahdistuksen jälkeen fiilis on aivan äärimmäisen mahtava, kun voin satuloida polleystäväni ja painua metsän siimekseen ihan koska vain huvittaa! Ja kesä on kaunis, kamala talvi on ohi, minä olen vapaa. Uskotteko, että tuntuu hyvältä!



Toivotan oikein kovasti onnea teille kaikille, ja ihanaa lämmintä kesää! Kiitos seurastanne, olette ihania ihmisiä!



Juulija