UUSI pino " kevyesti lapsettomille" !
Hei!
Olisiko täällä halukkaita pinoutumaan ja vaihtamaan ajatuksia? Olemme miehen kanssa toivoneet lasta nyt n. 9 kk. Mitään tutkimuksia ei ole tehty, joten en kategorioisi meitä vielä lapsettomuudesta kärsiviksi (ja siksi nimitys " kevyesti lapseton" . Keksiikö joku paremman nimen?)
Olen kirjoitellut vauvakuume-puolella, mutta sieltä kanssasisaret siirtyvät nopeasti odotus-puolelle, ja silloin itsestä tuntuu hiukan surulliselta. Löytyisikö täältä siis muita kohtalotovereita, jotka odottavat - ja ovat ehkä odottaneet jo hetken aikaa - ihmettä tapahtuvaksi toistaiseksi luonnon keinoin? Olen ajatellut, että jos jouluun mennessä ei tärppää, menemme tutkimuksiin.
Olen siis annaliinu, ikää 28 v, mies 35 v ja asustelemme kahdestaan talossa Itä-Suomessa. Nyt menossa kp 5/27-32 ja tilasin juuri netistä elämäni ensimmäiset ovistestit. Tässä siis lyhyt esittely itsestäni. Nyt on teidän muiden vuoro! :)
Mukavaa uutta viikkoa kaikille!
Kommentit (304)
tietysti täällä netissäkin, mutta maailmassa juuri nyt! Meillä on hirveästi lunta ja hiljaista ja ihanaa. Melkein kuin olisi jo joulu... Mutta se kyllä vähän harmittaa etten ehtinyt haravoida. Vieläköhän tuo lumi sulaa?
Minäkin yhdyn onnentoivotuksiin Nitrosidin tuubien vuoksi. Hieno juttu, ja paratiisiloma keskellä pimeintä vuodenaikaa kuulostaa erinomaisen ihanalta.
Kiva myös, että sulla Milka on paikat kunnossa. Nuo lääkäreiden kommentit on joskus huvittavia, minullekin sanottiin joskus siellä tutkimuksissa että on niin " kaunis munarakkula" . Mutta kaipa sitä on hommassa pakko nähdä tiettyä kauneuttakin, jos joka päivä työkseen tuijottelee toisten ihmisten sisikuntia.
Toivottavasti pääset Mentha kokeilemaan sitä toista testiä pian! Ajatelkaapa, jos meille kaikille kävisi jotenkin hyvin ja vielä piankin, mutta realisti minussa tietää että aina jonkun täytyy edustaa sitä tilastojen toistakin päätä. Mutta jos kuitenkin...
Minä olen sumuttanut itseäni viikon. Vielä toinen viikko, niin pääsen piikittämään. Jipii. Mitään oireita ei ole, vaikka olin ihan varma että saisin kaikki oireet mitä pakkauksessa luetellaan. Hormonit ovat nimittäin aiheuttaneet minulle todella ennalta arvaamattomia oireita. Olen joskus 10 vuotta sitten ottanut kerran sellaisen jälkiehkäisyjutun, ja olin 2 vuorokautta niin raivoissani ja järjiltäni, että olisin oikeasti kuulunut lepositeisiin jonnekin. Taas ehkäisypillerit pitivät minua kummallisessa sumussa vuosikausia, siellä mikään ei tuntunut oikein miltään, ja ne olivat sananmukaisesti ehkäisypillereitä, sillä haluja ei todella ollut nimeksikään. Vaikutuksen tajusin vasta sitten, kun lopetin niiden käytön. Mutta nyt ei tunnu miltään, vaikka tälläkin hetkellä aivolisäkkeeni on talviunilla. Ihmeellistä!
Nyt lähden saunan lämmitykseen, mukavaa loppuviikkoa teille kaikille!
Heissan!
Pääseekö mukaan, olen uusi täällä! Tuo ihan ekan kirjoittama teksti voisi olla yhtä hyvin oma kirjoittamani! Useilla vauvakuume palstoilla olen pyörinyt jo vuoden verran, ja ne alkavat pikkuhiljaa ahdistaa kun kaikki plussaa niin nopeasti...:(
Meillä ehkäisy jätetty pois 12/05, TJOT heinäkuuhun asti ja aktiivisella yrityksellä (ja stressillä) tänne saakka,kertaakaan ei ole edes menkat olleet myöhässä, testit aina negaa (hosuen tehty ennen aikojaan...:)) ei edes haamun haamua! Nyt menossa siis 7.yrityskierto, lasken sen noista aktiivisista yk:sta. Kp 25/27-29, ja tuhruttelee taas, joten tiedän että täti tulee viimeistään maanantaina.
Tässä kierrossa mentiin tutkimuksiin. Tikutin ovista, ja testi näytti plussaa kp 12. Tutkimuksissa miehen simpat priima laatua, WAU!! Mulla ultrassa todettiin että ovulaatio on tapahtunut, lääkäri sanoi etten vältsi ovuloi joka kk. Nyt 2 viikon sisällä tehdään munatorvien aukiolotutkimus, ja se pelottaa! Eli jos teil ois kokemuksia kertoo siitä, sattuuko se tms. Kertokaa ihmeessä!
Lueskelen paremmalla ajalla teidän tekstejä, mutta kaikille oikeen paljon tseppiä ja plussatuulia!!
Kiva kuulla Juulija sinusta! Hienoa että olet saanut hoidot käyntiin. Mitä sumuttaminen on? Kuulostaapa rajuilta noi oireet joita olet aikoinaan hormoneista saanut, toivotaan että nyt ei tule mitään. Ei kai ne samoja hormoneja ole kuin ehkäisyssä, että ehkä ne vaan ei sopineet sulle. Taidat asua jossain maalla? Kuulostaa ihanalta luminen maa ja sauna:).
Tervetuloa joukkoon Brazil! Ja kivaa saada lisää väkeä tänne kun on vähän hiljaista ollut viime aikoina tässä pinossa =).
Kiva että sulle tuli jo hyviäkin tuloksia klinikalta. Kyselit aukiolotutkimuksesta. Ollaan siitä tuolla yhdessä toisessa pinossa juteltu ja monet tuntuvat sitä pelkäävän. No mä voin ainakin rohkaista että se ei omalla kohdalla ollut iso juttu fyysisesti, tosin mä olen sen verran klinikalla jo käynyt että en oletakaan että lapsentekemisen aktit liittyisivät jollain tavalla mielihyvään;-).
Toiset ovat kuulemma särky- ja muita lääkkeitä ottaneet jo ennakkoon mutta mulle ei sellaisesta edes mainittu eikä tosiaan tarttenut. Sinne pumpattiin suolaliuosta muistaakseni ja kyllähän se vähän sattui ja vihloi ja oli epämukavaa, mutta missään tapauksessa ei mikään paha juttu! Sitä en tietysti tiedä että jos ne röörit on tukossa että sattuuko sitten enemmän. Mutta kyllä ne tosi varovasti sitä nestettä sinne laskee, että rohkeasti vain, ja toivotaan että sulla ei siellä olisi ongelmaa!
Ihan äkkiä vaan käymässä, mua niin lämmitti kun mentha sanoi puhuvansa meistä miehelleen joka on tietysti ihan pihalla näistä kuvioista =)
Milka: anteeksi jos käännän vielä veistä haavassa, mutta millä viikolla se sun keskenmeno tapahtui /todettiin?
Tulen paremmalla ajalla taas jutskaamaan, mutta halusin vain kertoa että olette mielessä!
Ja oli tosi hyvä idea, että pidetään se tapaaminen sitten kun meillä kaikilla on se vauva =) Tulen ehdottomasti!
Heippa, mäkin kirjoitan vaan äkkiä tällä kertaa! En muistanut sanoa mutta mustakin tosi kivaa että Mentha meistä juttelee kotona:). Minäkin puhun siskolle ja äidille :).
Ei se mitään Rouva H, sai kysyä. Ekassa ultrassa rv 7 sanottiin että luultavasti km tulee. Rv 8 alussa alkoi vuoto ja siitä 2 päivän päästä seuraava ultra vahvisti asian, eli sydänääniä ei enää ollut. Näköjään alkaa itkettää kun niistä äänistä kirjoitan joten lopetan nyt etten ole täällä töissä taas niin outo!
Mutta palaillaan, mukavaa päivää:)
Moi kaikki uudet ja vanhat!
Kivaa että palsta elää täällä hiljalleen, en ole pitkään aikaan päässyt tänne lukemaan kuulumisia. (Päivävuoroissa en tohdi tulla tänne kun työkaverit voi nähdä missä surffaan ja aavistaa vauvakuumeeni.)
Mukavaa lukea teidän ajatuksia, harmi vaan että aina on niin hoppu etten ehdi kovin syvällisesti jokaisen tilanteeseen perehtyä, anteeksi!
Pikaseen kirjoitan ennen kuin pääsen töistä kotiin... Nyt omaa napaa. Lupasin kertoa kuinka mulle kävi kun ei Clomeilla aiheutetun oviksen jälkeen kuulunut mitään vuotoa eikä raskauttakaan. Olin jo aivan hermostuksissa ja luulin etten ollutkaan ovuloinut.
No, eipä tässä ollutkaan hätää! Lääkäri sitten tutki mut ja totesi että siellä se vuoto odottelee tuloaan ja pieni keltarauhanen näkyi ja kaikki oli ihan ok. Vuoto alkoi sitten seuraavana päivänä lääkärissä käynnistä!
Nyt ehdimme vielä yhden Clomi-yritelmän tehdä ennen kuin lähden yksin lomalle parin viikon päästä, hienoa. :)
Kaverin kanssa tuli ultraaminen puheeksi ja hän sanoi juuri että täällä treella ensimmäinen ultra on vasta vkolla 12! Se on mun mielestä ihan käsittämättömän pitkä aika odottaa varmistusta jos epäilee olevansa raskaana, kun ei tiedä onko tuulimuna vai oikea raskaus tai pysähtynyt sikiön kasvu tai vaikka mitä! On siinä kuulemma neuvolakäynti ensin, mutta siellä ei tehdä mitään. Millaisia käytäntöjä mahtaa olla muualla suomessa? Milkalla oli ainakin ultrattu jo vkolla 7?
Mua vaan ärsyttää kaikki, en saa mitään aikaan eikä kiinnosta mikään =) Töissä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla ja kotona istun sohvalla kaiket illat. Elämä on pysähtynyttä!!
Odotatteko jo muuten joulua? Oletteko jouluihmisiä? Mä en ole joulutyyppi ennen joulua, mutta sitten kun se on niin sitä vietetään tunteella =)
RouvaH:lle ja muillekin:
Jos on lapsettomuushoidoissa, niin silloin siihen kuuluu ultra noin rv 7. Varmistetaan, onko tuulimuna / kohdun ulkoinen raskaus vai oikea raskaus. Toki tuo ultra maksaa siinä missä kaikki muukin lapsettomuushoidoissa (julkisella toki vähemmän).
" Tavallisen " raskauden osalta riippuu kaupungista/kunnasta, mitä tarjoavat. Normaalisti on ultrat noin rv 12 ja 18, joissakin paikoissa voi valita jomman kumman. Eli jos haluaa aikaisempia ultria, niin yksityiselle vaan!
Joissakin harvoissa neuvoloissa on ultrat. Normaalisti neuvolassa ei edes kuunnella esim. sydänääniä (kun ei ne yleensä kuulu) ennen rv 11-12, joten sekään ei paljoa auta.
Sen voin kyllä kertoa, että vaikka kävisi ultrassa rv 7, niin siitäkin sinne rv 12 odottelu on välillä tuskaista... aina käy mielessä että onkohan siellä masussa elämää enää vai ei. Varsinkin kun raskausoireet yleensä helpottavat just tuossa välissä.
Onnea kaikille yritykseen edelleenkin! Käyn välillä lukaisemassa ja odotan teiltä kovasti positiivisia uutisia.
Pauliina
hyvä että te muut olette jaksaneet pitää pinoa pystyssä.
Kiva kuulla sinusta, Pauliina! Onhan kaikki sujunut hyvin? Mukavaa että jaksat meidän perässähiihtäjien asioista vielä välittää ja käyt moikkaamassa.
Minulla on vähän samanlainen olo kuin Rouva H:lla, kaikki on jotenkin pysähtynyt, vaikka hi-taas-ti tämä yksi juna vie eteenpäin. Kaikki muut asiat kuitenkin vain odottavat jotain aikaa parempaa - pitäisi kenties tehdä päätöksiä tai muutoksia työn suhteen, miettiä ehkä jatko-opintoja, mutta mistään en oikein saa kiinni. Nyt on vain totaalisesti sellainen olo, että haluaisin lapsen, haluaisin olla kotona ja miettiä asioita ihan rauhassa.
Olen aina ollut vähän sellainen haahuilija, että asiat ovat vaan tapahtuneet minulle ilman sen kummempia ponnisteluja tai hirveitä mietintöjä. On ollut todella kasvattavaa ja pysäyttävää, että tämä yksi asia oikeasti vaatii jotain toimenpiteitä, se ei vain tapahdu itsestään. Nyt kun aikaa on jo kulunut melkein 2 vuotta siitä, kun päätettiin että nyt saa vauva tulla, nyt vasta minusta tuntuu että ihan oikeasti olen siihen valmis, elämäni on sellaisessa pisteessä että kaikki muu saa odottaa. Jos olisin pamahtanut raskaaksi tuosta vain, olisin paljon epävarmempi ja pelkäisin kaikenlaisia asioita paljon enemmän. Nyt on ollut aikaa miettiä, miten elämä muuttuu, millaista se tulisi olemaan, miten me pärjäisimme ja kaikkea muuta sellaista. Täällä ollaan valmiita!
Huomenna menen lääkäriin ja sitten alkaa pistoshoito, jos kaikki on nyt niin kuin pitää. Olen vedellyt nenäsumutetta pari viikkoa, se panee elimistön lepotilaan ja sitten hormoneilla aletaan kasvatella niitä munasoluja. Parin viikon päästä niitä sitten pitäisi olla punktoitavaksi asti, saa nähdä miten menee. Ainakin toistaiseksi olen vielä jaksanut olla toiveikas.
Kerroin hoidoistamme yhdelle ystävälle, jolla on lapsia, hän onkin ensimmäinen ja ainoa joka tietää. Se oli oikeastaan tosi helpottavaa, ja hänen suhtautumisensa oli hirveän mukavaa.
Juulija darling =) Puhut kuin minun suullani! Kun mies alkoi näyttää vihreää valoa vauva-asialle, olin kuin pistoksissa, tein synnytyssuunnitelmia ja vaunuvertailuja. Jälkeenpäin oikein naurattaa kuinka sokeasti luotin siihen että homma hoituu ihan itsestään. Ensin puoli vuotta ehkäisyn lopettamisen odotusta ja siihen päälle yli vuosi yritystä kasvattaa kyllä kummasti ihmistä. Olen kärsivällisempi!
Toisaalta kärsivällisyys ei välttämättä ole aina hyvästä, vaan juuri tuo pysähtyneisyys on mielestäni osoitus jonkinlaisesta lamaantumisesta. Sitä vaan kuitenkin pyörii sen yhden asian ympärillä ja muu elämä ja tulevaisuus tuntuu vähän toissijaiselta. Mottoni voisikin ehkä olla " sitten kun / jos" =)
Lämpimiä ajatuksia ja voimia kaikille!!
Tuo itsensä piikittäminen nimittäin! Jouduin todellakin keräämään rohkeutta aika lailla, ennen kuin ekan kerran sen tein, mutta eihän se tuntunut yhtään miltään. Tai pelkästään hyvältä siinä mielessä, että nyt tosiaan tapahtuu jotakin tälle asialle.
Eilen juteltiin ystäväni kanssa (sen ainoan joka tietää) jostain jouluglögiresepteistä, ja olin aivan ällikällä lyöty kun hän sanoi, että me muut voidaan sitten juoda sitä sunkin puolestasi, kun sinähän olet silloin jouluna raskaana. En tosiaan ole ajatellut asiaa yhtään siltä kantilta!!! Enkä aio, ennen kuin ihan todellakin satatuhatvarmasti se testi näyttää plussaa. Jotenkin olen onnistunut psyykkaamaan itseni niin täydellisesti elämään päivän kerrallaan, etten tosiaan ole ajatellut hetkeäkään raskautta tai vauvaa tai mitään. Pelkästään näitä hoitoja! En silti mitenkään pahastunut ystävän kommentista, onhan se kiva että joku osaa ajatella noin positiivisesti. Minä olen todellinen skeptikko tämän asian suhteen!
Sellainen asia ihmetyttää, että ihmiset ryntäävät kertomaan vauvauutisia saman tien, kun ovat sen testin tehneet. Veljeni vaimokin soitti ja kertoi kun viikkoja oli takana vasta muutama hassu - onneksi kaikki meni heillä ihan hyvin, mutta aina ei mene, ja sen vuoksi ainakin minä haluaisin odottaa tosi pitkään ennen kuin kertoisin. Tällä hetkellä ainakin tuntuu, etten todellakaan uskoisi mihinkään ennen kuin olisin sen vauvan sieltä synnytyslaitokselta kotiin saanut. Enkä varmaan vielä sittenkään... Ehkä sitten kun se olisi ylioppilaaksi päässyt!
Kiva kuulla kuulumisianne, Juulija, Rouva H, Pauliina ja Anna V!
Toivottavasti tosiaan Pauliinalla kaikki etenee mukavasti, millä rv:llä jo oletkaan? Mites Anna V:n clomeilu edistyy?
Joo tiedän mitä tarkoitatte Rouva H ja Juulija, että elämä alkaa pyöriä tämän yhden asian ympärillä... Kurjaa jos tuntuu lamaantuneelta, mutta ainakin olette jotenkin rauhallisia - hysteerinen vaahtoaminen vie kauheasti voimia, nimim. kokemusta on;-).
Juulija kiva että sait kerrottua ystävällesi hoidoista, se helpottaa kummasti kun ei kaikille tartte salailla! Joo mullakin kädet vapisi kun ekan kerran piikitin, ja kauheat valmistelut tein aina, verhot kiinni ettei naapurit luule että musta on tullut narkkari =). Mutta irrotuspiikki se vasta jännä onkin! Mun piti tehdä se klo 23.45, jolloin normaalisti olisin jo 2 h nukkunut joten väsytti. Siinä on sellasissa pienissä lasiampulleissa kuiva- ja märkäaine erikseen ja ne ampullit pitää murtaa ja sitten sekoittaa, eikä siinä mitään siistiä pistoskynää ole vaan kunnon 5-senttinen murhapiikki! Heheh, en halua pelotella, yhtä hyvin sekin meikäläisellä onnistui. Mutta jos sulla on mahis saada toinen siihen vaikka pitelemään murrettuja ampulleja pystyssä, niin hyvä!
Mä olen ollut nyt muutaman viikon aika hunningolla. Siis hartiavoimin poistanut mielestäni projektia ja km:ää. Kauhea tarve tuli ryntäillä baareissa, konserteissa ym, nähdä ihmisiä, olla ulkomaailmassa, ja olen kehittänyt jotain sutinaakin yhden miehen kanssa! Nyt pikkuhiljaa alan rauhoittua ja siistiä elintapani, ja voiskohan ne menkatkin toivottavasti alkaa jo parin viikon päästä niin pääsis takaisin hoitoihin. Isoja ja vaikeita päätöksiä tiedossa kun pitää yrittää optimoida hoitomuotojen valinta lain voimaantulon kanssa, no mahdotontahan se on, ihminen ei ole kone, pitää vaan uskaltaa tehdä päätös suuntaan tai toiseen. Eli miten pitkään jatketaan inssejä ja milloin siirrytään ivf:ään.
Mukavaa sunnuntaita ja isänpäivää, ehkä ensi vuonna me kaikki sitä jo vietämme omassakin kodissa, no minun pikkuperheeni viettäisi varmaan papan päivää:).
En tiiä kuulunko tänne vai pitäisikö mennä kuumeilijoiden puolelle, kun yritystä ei ole takana kun heinäkuusta lähtien. Olo on kovin toivoton raskaaksi tulemisen suhteen, eikä poikakaveri asioita helpota. Välillä on päiviä etten ajattele koko vauva asiaa ja välillä huomaan pohtivani minkä näköinen se pieni ihminen olisi. Ahdistaa kun ei ole oikein ketään kelle puhua asiasta. Poikakamu toppuuttelee, että tulee kun on tullakseen, joten tuntuu ettei ole oikein tosissaan asian suhteen. Ympärillä tutut saavat lapsia plop plop plop vaan ja hehkuttaa kuinka ihanaa on eivätkä ymmärrä ettei kaikille ole niin helppoa.
Oon siis vasta parikymppinen ja mies 23. Molemmat töissä jne. Asustellaan pirkanmaalla hiljattain ostamassamme omakotitalossa keskellä remonttia kahden koiran kanssa. Kihloihin mentiin 7.10.06
Aloitin eilen keskustelupalstan lukemisen ja alun jargoniin totuttelun jälkeen jäin pahasti koukkuun. Tämän pinon aihe oli kutsuva ja esittelyt tekivät siitä vielä houkuttelevamman. Luin elokuisia viestejänne ja harmittelin, että vasta nyt löysin tällaisen paikan.
Vieläkö täällä olisi tilaa yhdelle, joka kulkee clomifen-resepti olkalaukussa?
Vuoden ajan lapsellamme on ollut mahdollisuus aloittaa kehityksensä, mutta satunnaisyrittämisellä emme ole päässeet mihinkään. Meni aikansa ennen kuin tutustuin raskaustestien sijaan terolutien ja ovulaatiotestien ihmeelliseen maailmaan. Alun, miksi ne menkat taas tulivat? -harmittelu vaihtuikin äkisti, missä ne menkat ovat ja miksi edes ovulaatio ei onnistu? -ihmettelyksi.
Teroluteista sain avun ja niitä ei enää tarvitse syödä. Seuraava vaihe on ovulaatiotestien käyttö ja clomifen-reseptin hankkiminen lähipäivinä. Näyttää siltä, että niitä pääsisi kokeilemaan jo ensi viikolla.
Gynekologi luottaa vielä kotikonsteihin, mutta epäileväisenä luonteena tartuin hänen mainintaansa poikkeavasta kohdun rakenteessa. Tarkempia tutkimuksia ei vielä ole tehty, mutta joulukuussa aloittelen rumbaa julkisella puolella.
Lienee syytä esittäytyä muutenkin kuin lääketieteellisesti. Olen syntynyt -77 ja samanikäisen mieheni kanssa asun Helsingissä. Töissä ollaan molemmat, mutta alkuperäisten maalailujeni mukaan mun olisi jo pitänyt olla äitiyslomalla. Yhteiselämää meillä on takana 5 vuotta, mutta kärsivälliset sukulaiset tai ystävät eivät meitä piinaa vauvakeskusteluilla. Vielä emme ole kenellekään hankaluuksista puhuneet, mutta aika on lähempänä osin tämän keskustelupalstankin ansiosta. Enää keveä tai rankkakaan lapsettomuus ei tunnu tabulta.
Juuri tänään onnittelin hyvillä mielin ystävääni tuoreesta vauvasta. Kyllä meidänkin aika vielä koittaa.
Tervetuloa tipsulille ja fuji77:lle!
Milka: olen nyt rv 10+ jotain. Ei mitenkään siis varmoilla vesillä... ensi viikolla on lääkärineuvola ja ehkä sitten kuulen tai en kuule sydänääniä. Hirvittää myös se, että vatsassa on kaksi sikiöpussia, joista toinen (kaiketi) tyhjä ja voi tulla ulos milloin vain... tai mitä jos sielläkin on elämää...
Tuosta heti kertomisesta... en minäkään oikein ymmärrä miten ihmiset heti uskaltavat kertoa kun ovat testin tehneet. Itse olemme molemmilla kerroilla kertoneet alkuraskauden ultran jälkeen vanhemmillemme ja muille pääsääntöisesti vasta rv 12 jälkeen. Parhailla ystäville olen toki kertonut lähes heti plussan jälkeen.
Ja piikittämisestä: Eka lapsemmehan tuli IVF-hoidoilla ja kyllä se piikittäminen alkuun kammotti. Mutta tosi helppoahan se sitten oli. Samaa mieltä kuin Milka tuosta irrotuspiikistä: se on kamala. Lisäksi miehenikään ei meinannut saada jompaakumpaa niistä lasiampulleista auki (pitää sormellä vääntää ampullin kaula rikki) ja olin aivan varma, että kun se lopulta väkivalloin aukeaa, niin puolet sisällöstä on lattialla. Sitten ei olisi ollut mitään tehtävissä, kun toista ei olisi ollut... Mutta aukesihan se lopulta ihan ok, mutta kyllä se oikeasti sattui se piikki ja ainettakin taisi olla enemmän kuin mihin oli tottunut. Miulle tuli siitä myös joku reaktio ihoon, meni punaiseksi. Mutta mitäpä ei tekisi tuon asian eteen!
Hyviä vointeja kaikille ja toivottavasti talvi tuo teille mukavia uutisia!
Pauliina
Pauliina niin sinullakin on vielä vähän jännät ajat. Mutta hienoa että on hyvin mennyt ja varmasti menee jatkossakin! Sanoivat ultrassa, että on toinen sikiöpussi? Toivottavasti senkin suhteen menee parhain päin, vaikka kyllähän se varmasti mietityttää.
Tervetuloa Fuji ja Tibsuli! Tibsulille onnittelut myös kihlautumisesta!
Niin Fuji meistä täälläkin yksi toisensa jälkeen on siirtynyt vähemmän " kevyeeseen" lapsettomuuteen eli klinikan puolelle... :)
Jeps, tänään pitkästä aikaa olin klinikalla suunnittelemassa tulevaa. Tarkoitus olisi nyt yrittää vielä kerran inssiä jos ehtisi ennen joulunpyhiä ja saisi pyydystettyä sen kenties hyvän oviksen, joka usein kuulemma tulee km:n jälkeen. Menkkoja ei vielä kuulu, mutta lääkäri povasi että voisi jopa tässä kuussa vielä tulla kun kropan palautuminen on jo hyvässä vauhdissa:).
Sen jälkeen alan kypsyä ajatukseen, että menen alkuvuodesta ivf:ään. En voi enää odottaa, sillä kun laki tulee kesän alussa voimaan, tuhotaan anonyymilla spermalla aikaansaadut alkiot. Mutta jos alkuvuonna pääsisin ivf:ään ja saisin alkioita pakkaseen, niin voisin niitä ehtiä käyttää useamman kerran ennen kesää. Rahaa menisi sitten entistä enemmän mutta nyt sitä on vaan jostain (taas) hankittava.
Hitto kyllä se tuntuu katkeralta, että miksi pitää olla tällainen syrjitty, ihan kun tää ei muutenkin olisi kyllin vaikeaa! Laki ahdistaa koko ajan niskassa oli se miten päin vain, ja kela-korvauksia alkaisin saada vasta kun laki tulee voimaan, mutta kun ei silloin voi enää tehdä hoitoja kun spermaa ei enää ole kun anonyymius poistetaan!
Ei nyt loppui valitus, mukavaa iltaa itse kullekin ja tulkaahan taas kertomaan kuulumisia!
Täällä odotellaan taas saunan lämpiämistä. Milka taannoin arvasikin, että asustelen maalla, niin teen ja meillä on ihana puusauna. Mies on ollut viime viikkoina poikkeuksellisen paljon työkeikoilla, ja minä olen lepuuttanut hermojani ja mietiskellyt saunan lauteilla harva se ilta. Olo onkin kumman seesteinen, vaikka piikitys alkaa jo aiheuttaa oireita. Enää vajaa viikko punktioon, luulisin, perjantaina se selviää.
Peremmälle vaan joukkoon hurjaan, Tibsuli ja Fuji! Minustakin on hauska joskus verestää muistoja ja lukea noita alkupään viestejä, silloin oli melkein kesä vielä, ja moni meistä sittemmin rankasti lapsettomistakin vielä autuaan kepeästi tietämättömiä tai muuten vaan huolettomia...
Milka, onko tosiaan niin, että luovuttajat kaikkoavat uuden lain myötä? Itse jos luovuttaisin solujani (minkä ihan hyvin voisin ajatella joskus tulevaisuudessa tekeväni) niin aivan hyvin voisin sen tehdä henkilötietojen kera. En nyt välttämättä haluaisi, että joku nuori ihminen soittaisi ovikelloani parinkymmenen vuoden kuluttua, mutta jos niin tapahtuisikin, ei kai se nyt maailmanloppu olisi. Jos sinkulle luovuttaa, niin onko siinä sitten joku holhooja-elatusmaksu-perintökuvio? Ei kai sentään. Tietysti minä osaan katsoa luovutusasiaa nimenomaan lapsettoman vinkkelistä kun tiedän, miltä tuntuu kun ei voi saada lasta " normaalilla" tavalla. Ehkä kovinkaan moni spermanluovuttaja ei ole henk.koht. törmännyt lapsettomuuteen! Silloin voi olla vaikeaa ajatella asiaa muulta kantilta kuin että joku ei-toivottu jälkeläinen joskus koettaa ottaa yhteyttä.
Käsittämättömiä kuitenkin tuollaiset lakien ehdot. Mikähän ihme siinäkin on, että pitää väkisin vaikeuttaa jonkun pienenpienen vähemmistön elämää entisestään? Mutta niinhän se on vähän kaikessa lainsäädännössä - isoille epäkohdille ei voida muka mitään, mutta yksittäistä ihmistä voidaan kyykyttää helposti kun ei sillä ole varaa tai mahdollisuutta lähteä barrikadeille asiasta.
Käytetäänkö Suomessa vain suomalaisten luovuttajien spermaa, vai onko " tuontitavaraa" joukossa? Miten siinä tapauksessa tuo laki menee, annetaanko klinikalta lapsoselle jonkun tanskalaisgubben nimi ja osoite että siinä on isäsi, mene etsimään? Ja mitenkäs käytäntö menee pariskunnilla, jotka käyttävät luovutettua spermaa jos miehellä ei ole siittiöitä tms?
Nyt saunaan, lähettelen sitten lauteilta lämpimiä aatoksia kaikille teille!
Ajallisesti kesästä näihin aikoihin tuntuu olevan vain vähän aikaa, mutta paljonhan siinä ehtii tapahtua - ainakin ajatuksissa. Toivottavasti en sohaissut pahalla tavalla muurahaispesään käyttämällä termejä kevyt ja rankka lapsettomuus.
Onko Milka tosiaan niin, että omalla nimellä olevia spermanluovuttajia ei ole? Luulisi, että niin moni mieskin on käynyt läpi nämä lapsen hankinnan hankaluudet, että olisivat ikään kuin joviaalisuuttaan auttamassa muita samassa tilanteessa olevia.
Entä onko Suomessa oikeasti käytössä sijaissynnyttäjyys? Vai onko niin, että sijaissynnyttäjä löytyy yleensä lähipiiristä? Siis siten, että vaikka mahdollisuus periaattessa olisi, niin käytännössä homma karahtaa siihen, että sijaissynnyttäjiä ei liiemmin ole jonoksi asti.
Ja tilannekatsauksena: pari päivää ja clomifenin napostelu voi alkaa. Vielä pitäisi miettiä, että söisikö sitä päivinä 3.-7. vai 5.-9. Siinäpä vasta pulma. Lääkärille ilmoittelin optimistisesti 30 päivän kiertoa, mutta viimeisin oli 35. (Oikeasta kierrosta on vaikea sanoa pitkän pillerijakson, menkkojen poisjäännin ja terolutien jälkeen) Näin ollen ehdotettu 3.-7. päivä ajoitus ei välttämättä oikein istukaan mulle.
Entä onko teillä kokemuksia ultratutkimuksista clomifenin käytön yhteydessä? Ekalla kerralla ainakin on ultra, mutta oliko teillä jatkossakin?
ihan näin paljon en olisi tarvinnut palstatilaa. vähempikin olisi riittänyt.
sain 4 kertaa ilmoituksen, että viesti ei ole mennyt perille.
Onneksi olkoon Nitrosid että tuutit on auki! Ja hienoa että mies osaa suhtautua. Ihan hyvä munkin lukea fiksuista miehistä etten vallan kyynisty sen suhteen, hehheh. Että ei sen naisten vahvuuden tartte tarkoittaa että miehen olis heikkoja:).
Mentha hyvä että pääset verikokeeseen jatkamaan selvittelyjä. Mulle on joskus sanottu, että mittaisin sen lh-hormonin (oviksen merkki) illalla uudestaan jos menee kriittisen tarkaksi esim. kun ajoitetaan inssiä ja olen aamulla ollut epävarma. Eli kyllä se periaatteessa voi joskus olla lyhytkin se huippu. Mutta en usko että tästä kandee " hysterisoida" : jos ja kun perusohje on että kerran päivässä, niin sen mukaan eletään.
Lääkärillä oli pitkästä aikaa hyviä uutisia mulle aamulla. Olen kuulemma nyt fyysisesti parantunut keskenmenosta, kohtu oli tyhjentynyt itsestään loputkin sieltä ja kohdun limakalvo kuulemma yhtä nätti kuin oppikirjassa:).
Hyvää yötä!