UUSI pino " kevyesti lapsettomille" !
Hei!
Olisiko täällä halukkaita pinoutumaan ja vaihtamaan ajatuksia? Olemme miehen kanssa toivoneet lasta nyt n. 9 kk. Mitään tutkimuksia ei ole tehty, joten en kategorioisi meitä vielä lapsettomuudesta kärsiviksi (ja siksi nimitys " kevyesti lapseton" . Keksiikö joku paremman nimen?)
Olen kirjoitellut vauvakuume-puolella, mutta sieltä kanssasisaret siirtyvät nopeasti odotus-puolelle, ja silloin itsestä tuntuu hiukan surulliselta. Löytyisikö täältä siis muita kohtalotovereita, jotka odottavat - ja ovat ehkä odottaneet jo hetken aikaa - ihmettä tapahtuvaksi toistaiseksi luonnon keinoin? Olen ajatellut, että jos jouluun mennessä ei tärppää, menemme tutkimuksiin.
Olen siis annaliinu, ikää 28 v, mies 35 v ja asustelemme kahdestaan talossa Itä-Suomessa. Nyt menossa kp 5/27-32 ja tilasin juuri netistä elämäni ensimmäiset ovistestit. Tässä siis lyhyt esittely itsestäni. Nyt on teidän muiden vuoro! :)
Mukavaa uutta viikkoa kaikille!
Kommentit (304)
kaikenlaisissa muissa asioissa kuin näissä lapsettomuuskuvioissa, näin paljon tuttuja ja perhettä ja pääsin touhuamaan rakkaan harrastuksen parissa, mihin ei vähään aikaan olekaan ollut mahdollisuuksia. Kyllä oli kivaa pyöriä ihan muissa ympyröissä vähän aikaa, taisi se uhkaava syysmasennuskin perääntyä ainakin muutaman askeleen.
Voi sua Milka, jaksat olla kuitenkin positiivinen siellä kaiken ikävän keskellä. Se on hieno juttu, ja tiedäthän kuitenkin, että me kaikki täällä ja lähimmät ihmisesikin toivovat sinulle pelkkää hyvää!
Rouva H, pitkästä aikaa mainitsit adoptioajatuksistasi, niistähän tuolla aiemmin vaihdettiin vähän mietteitä. Viikonloppuna, kun tapasin taas kovasti kasvaneen kummityttöni, minullakin käväisi mielessä sellainen ajatus, että miltähän tuntuisi kasvattaa " toisen lasta" . Tyttö oli jo selvästi alkanut muuttua persoonallisemman näköiseksi, kun tähän asti hän on näyttänyt lähinnä vauvalta, sellaiselta kuin kaikki pienet vauvat enemmän tai vähemmän näyttävät. Ja se tietenkin tarkoittaa, että hänessä alkavat enemmän näkyä " suvun piirteet" , on helppo nähdä piirteitä ja ilmeitä, jotka ovat tuttuja oman veljeni ja hänen vaimonsa kasvoista, ja arvailla minkä väriseksi tukka lopulta muuttuu ja muuta sellaista. Ainakin muulle suvulle tuollaiset merkit kertovat siitä että tämä lapsi on yksi meistä, hänessä virtaa samaa verta ja hänen ominaisuutensa kertovat että hän kuuluu meidän sukuumme.
Minä olen aina ajatellut, ettei lapsen alkuperällä olisi mitään merkitystä. Kuitenkin etsin ja löydän noita tuttuja piirteitä suvun pienimmästä, minäkin, ja tiedän että kaikki muutkin niin tekevät. Jos minulla olisi lapsi, joka olisi kotoisin jostakin muualta, varmasti itse tulisin hänen piirteilleen sillä tavalla sokeaksi, että hän tuntuisi ihan omalta, mutta uskon että jollakin tasolla hänestä ei koskaan tulisi samalla tavalla " sukunsa" jäsentä kuin biologisesta lapsesta.
Vaikka tässä on viime ajat oltu ihan muissa mietteissä, aina välillä haluan kuitenkin palauttaa mieleen näitä adoptioajatuksia. Eihän sitä tosiaan tiedä, vaikka vielä siinäkin junassa joskus oltaisiin. Ja kyllä siinä minuakin moni asia ahdistaa - välillä myös tuo " toisen lapsi" -ajatus, välillä se että koko prosessi on niin pitkä ja mielivaltainen. Ainakin minun on hyvin vaikea ymmärtää, miksi adoptioneuvonnan on tosiaan kestettävä yli kaksi vuotta, ja joskus vielä paljon pidempäänkin. Varmasti adoptiovanhemmuus vaatii jollakin tasolla enemmän kuin biologinen, mutta siinä vaiheessa kun adoptioon ryhdytään, on asiaa luultavasti pohdittu jo valmiiksi todella pitkään. Eikä kaikkeen voi kuitenkaan varautua etukäteen, niin kuin ei biolapsenkaan kanssa. Jos joku vuosia lapsettomuushoidoissa käynyt päättää hakeutua adoptioon, on hän tavalla tai toisella työstänyt lapsettomuus- ja vanhemmuusajatuksiaan jo vaikka vuosikymmenen. Siihen verrattuna tuntuu todella hassulta, että joku toinen ilman sen kummempia perehdytyskoulutuksia tulee raskaaksi ensi yrittämällä ja on 9 kuukauden päästä lapsen vanhempi. Kyllä minusta tässäkin hommassa pitäisi vaatia ihmisiltä edes jonkinlaista pätevyystodistusta ;)
Ja kun oikeasti, jos tilastoihin on luottamista, lapsettomuudesta kärsii jossakin elämänsä vaiheessa niinkin moni (joka kuudes tai jotain), tästä asiasta pitäisi järjestää kouluissa tai muualla jotakin infoa. Onhan nyt sentään kysymys paljon yleisemmästä asiasta kuin teiniraskaudet, sukupuolitaudit, huumeet ja muut kamaluudet, ja niistä kyllä valistetaan! Ehkä silloin näitä möläyttelijöitäkin olisi paljon vähemmän, kun asiasta olisi saatavana tietoa. Ja häviäisi ehkä jopa valtakunnallisten tiedotusvälineiden sanavarastosta sellainen termi kuin " lapsenteko" , joka saa minun karvani pystyyn aivan välittömästi.
Mukavaa tiistapäivää, harmaudesta huolimatta!
Etten vain minä täällä luennoi elämästäni:).
Nitrosid ja Mentha: jaksamista odotteluun ja peukut pystyssä! Eikö ole hullua, että raskautta nimitetään odottamiseksi ja että pitää odottaa niin kauan että pääsisi vihdoin varsinaisesti odottamaan...
Rouva H: siellä Simpukassa on mielestäni vähän pelottava tunnelma. Minä kävin siellä " nettiurani" alussa enkä koskaan mennyt takaisin. En halua ketään loukata, mutta mielestäni on surullista ja toivon ettei minusta koskaan tule yhtä katkeraa enkä rakenna identiteettiäni sen varaan, mitä minulla ei ole.
Minä olen myös miettinyt adoptiota, mutta en jaksa sitä kamalasti ajatella kun ahdistaa, kun se on niin vaikeata sinkuille. Jos muutama maa sinkuille lapsia myöntääkin, niin lapset ovat isompia, ilmeisesti kouluikäisiä, tai sitten vammaisia tai sairaita. Se olisi sitten ihan oma tarina ja vaatisi kypsyttelyä.
Minua adoptiossa pelottaa se, että entä jos se lapsi ei kiintyisikään minuun kunnolla, tai että isompana jotenkin hylkäisi tai hyljeksisi tms... En tietenkään halua takertua lapseen tms ja tietysti hänen pitää itsenäistyä, mutta jotenkin että entä jos kunnon sidettä ei muodostuisi sieltä päin...
Mielestäni se, miten lapsi sukuun otetaan, on jokaisesta sukulaisesta ja ennenkaikkea äidistä (ja toisesta vanhemmasta) kiinni. Jos lapsi otetaan avosylin ja ennakkoluulottomasti vastaan, hänellä on suuret mahdollisuudet tuntea kuuluvansa sukuun. Tietynlaista ulkopuolisuuden tunnetta on mahdotonta ehkä 100%:sesti välttää mutta voiko sitä muutenkaan välttää? Tiedän monia ihmisiä jotka inhoavat omaa sukuaan sen piheyden/juoppouden/tungettelevuuden/ahdasmielisyyden tms takia. He ovat julistaneet todelliset ystävänsä ja rakkaansa suvukseen.
Mutta en ole sokea verisuvun merkitykselle, tottakai se on minullekin tärkeä, elänhän samassa yhteiskunnassa samojen arvojen vaikutuksen alla. Itse asiassa olen pirun sukurakaskin vielä...:). Yritän vain miettiä, että mikä LOPULTA on kaikkein tärkeintä. Ja kyllähän se on se rakkaus ja välittäminen.
Muuten Juulija: kyllä niitä tuttuja piirteitä voi tulla vaikka geenit olisivatkin eri! Ilmeet, eleet, puhetapa, sehän on kaikki pitkälti kulttuurista eikä perinnöllistä. Ja sanotaanhan iäkkäämmistä pariskunnistakin että he alkavat muistuttaa toisiaan ja sehän on juuri sen takia että pitkään yhdessä vietetty aika on muovannut heidän ilmeitään yms samankaltaisiksi ja siksi rypyt ovat samassa kohdassa :).
Munkin mielestä tää on tosi lämminhenkinen ja tukea-antava ketju. Toivottavasti kerrot taas joku päivä kuulumisiasi vaikka välillä vetäydytkin taustailemaan, hyvää syksyä:).
Täytyy sanoa että on kyllä hienoa että teitä ihania ihmisiä on löytynyt näin monta ja yhä edelleen jaksamme pitää yhtä täällä kylmässä nettiavaruudessa. Tämän ketjun ajatustenvaihto on ollut niin hienoa siksi, että kaikilla on vähän erilaiset tilanteet ja silti aina löytyy niitä yhteisiä mietiskelyn aiheita. Ainakin minua se kiinnostaa paljon enemmän kuin nuo hoitoketjut, joihin nyt voisin mennä vertailemaan nenäsuihkekokemuksiani, kun oma hoito on juuri alkanut. Mutta enpä taida... Olen sitä mieltä, että pysyn paremmin järjissäni, kun elän normaalia elämääni - tosin nyt sitä rytmittävät monet käynnit klinikalla - sen sijaan että pörräisin seuraavat neljä viikkoa munasolujeni ympärillä miettien, tuleeko niitä vai eikö tule, tuleeko liikaa, tuleeko hyviä vai huonoja.
Tänään on siis virallisesti icsimme ensimmäinen päivä. Marraskuun loppupuolella putkahdetaan (koe)putkesta ulos, joten jäähän siihen sitten vähän aikaa koota itseään ennen joulua, tietenkin riippuen siitä mikä hoidon lopputulos sattuu olemaan. Ai niin, kuulin ilouutisen, miehestäni on tulossa isoisä! Hänen poikansa odottaa vauvaa tyttöystävänsä kanssa, pitäisi syntyä keväällä. Niin että jopas jotakin! Eihän tuo nyt ihan niitä helpoimpia uutisia ole tässä kohtaa kuulla, mutta hetken päästä se alkoi jo tuntua aika hauskalta. Minusta tulee isoäitipuoli ennen kuin ehdin äidiksikään, heh!
Tuo Milkan havainto, että vanhemmiten pariskunnat alkavat muistuttaa toisiaan, pitää kyllä paikkansa. Ainakin omien isovanhempieni kohdalla näin juuri oli. Varsinkin toiset isovanhempani, jotka olivat maanviljelijöitä ja viettivät käytännössä koko elämänsä yhdessä 24/7, muistuttivat toisiaan ilmeiltään ja eleiltään todella paljon. Ja kun koko ikä oli eletty yhdessä, keskustelutkin olivat sellaisia " kumpikos meistä pitikään siitä ja kumpi tästä?"
isovanhemmistasi:).
Icsi on mikroinjektio? Kohta ollaan kaikki suoritettu nettioppimäärä hedelmöitystieteessä;). Peukut pystyyn että toimii heti ja jouluna on se paras joululahja mielessä!!
Hyvä että elät normaalia elämää, niin sen pitää ollakin sillä tämä on kaikesta huolimatta vain yksi osa elämää.
Minä paraskin sanoja... olen ollut tänään ihan sekopäinen, siis nyt hei Milka, pakko rauhoittua, siskokin jo puhelimessa komensi että nyt mietit muuta!
Aamu vaan meni ihan sekaisin kun kuulin sittemmin ilmeisesti perättömäksi osoittautuneen huhun, että hed.hoitolaki tulisikin voimaan kesän sijasta jo vuodenvaihteessa. (Spermahan tulee luultavimmin loppumaan toistaiseksi kun laki tulee voimaan ja vaaditaan luovuttajilta henkilötietojen antamista.) Juuri kun olin eilen nähnyt valonpilkahduksen kun sain vihdoin lääkärini mielen kääntymään että mulla koitettaisiin seuraavien 2-3 inssin jälkeen ivf:ää vielä ennen lain voimaantuloa jos mikään muu ei auta. Enhän mä pääse jatkamaan hoitoja vielä aikoihin tän km:n takia...
Menin ihan pohjalle, tuli sellanen olo että nyt mä luovutan, en jaksa enää, että ei voi ihmistä loputtomasti kiusata :( . Vinkatuuli jos luet tätä niin älä soimaa itseäsi huhun levittämisestä, sehän olisi voinut olla totta :) !
Siihen päälle sitten vielä hyvää tarkoittavan (heti raskaaksi viime keväänä tulleen) oikeasti todella tärkeän ystävän niin totaalisen ulkoavaruudesta tulevat lohdutussanat niin mä olin kypsä maailman epäreiluudelle.
Huh! Nyt jo melkein naurattaa. Sisko käski erottaa kaksi asiaa toisistaan: km on surullinen asia joka hoidetaan nyt fyysisesti ja käsitellään ajan kanssa henkisesti. Lapsiprojekti kokonaisuudessaan on toinen juttu, siihen pitää alkaa suhtautua rauhallisemmin.
Onneksi pikkuhiljaa palailen normaaliin elämään, töissä olen ollut jo muutaman päivän, ja kahvilassakin kerran, äiti piffasi:). Ensi viikolla tosiaan kaavinta niin sitten voisi jättää tämän ikävän ja surullisen asian taakseen ja katsoa rohkeana tulevaan.
Kivaa päivää teille!
Hei kaikille pitkästä aikaa!
En ole päässyt tänne, kun olen ollut päivävuorossa eikä meillä ole kotona nettiä. (Olemme kivikautisia.)
Tein tänä aamuna raskaustestin, kun ovulaatiosta oli 15-16 päivää eikä kuukautisia kuulunut. No, negatiivinenhan se oli. Petyimme molemmat totta kai mutta nyt olen lähinnä stressattu siitä, mitä teen jos kuukautisia ei ala kuulua???
Syön siis Clomifenejä, eka kuuri irrotti munasolun (lääkärin ultrasta tulkitsemaa), joten kyllä kuukautisten kaiken järjen mukaan PITÄISI tulla ihan itsestään??? Tai sitten olen vaan jännittänyt tätä mahdollista raskautumista niin, että kroppa on lukossa. Pitänee alkuviikosta yrittää saada ainakin puhelinyhteys lääkäriin.
Kivaa lukea teidän muiden ajatuksia, tällä hetkellä ajatukseni tosin kiertää kehää oman navan ympärillä... Onneksi pääsen viikolla tapaamaan hyviä ystäviäni, se varmasti piristää ja antaa muuta ajateltavaa!
Kurjaa että nega! Voimia pettymyksestä toipumiseen, tiedän täsmälleen miltä tuntuu :(. Mutta kyllä siitä taas nouset, se on jännää miten sitä aina löytää vielä voimaa.
Valitettavasti en osaa clomi-asioista sanoa, mutta toivottavasti pääset pian puheisiin lääkärisi kanssa.
Huomasin että sinäkin olet tuonne " Ensikoihin" löytänyt tiesi, siellä on tosi kivoja ihmisiä, minäkin olen siellä käynyt kirjoittamassa vaikka tämä onkin mun eka ja rakkain pino, muisk :).
Mutta kiva saada uusiakin kavereita, käykää ihmeessä muutkin tsekkaamassa, siis ne teistä jotka ensimmäistään vielä vääntävät (=ensikko).
Terveisiä kaikille!
Milka: nyt luin tilanteesi uudestaan läpi, kun en muistanut mikä se oli... Voimia paljon sulle!
Talviaika sitten vaan tuli ja pimeys sen mukana. Olimme tosin tänään kävelyllä päivällä valoisaan aikaan mieheni kanssa, se piristi ihanasti mieltä! Suosittelen! Nyt homehdun täällä töissä, päivystysluonteista hommaa puoleenyöhön asti... Pöytä pitäisi siivota papereista, muttei huvita. Yksi hakemus pitäisi tehdä, muttei huvita. Onko se niin että kun on tarpeeksi vähän tekemistä, laiskistuu entisestään?
Anteeksi kun vielä en muista kaikkien nikkejä, on siten vaikea kommentoida teidän tilanteita kun ei päässä pysy kuka mitäkin kirjoitti. Ehkä mä pian opin.
Iloista mieltä kaikille kaikesta huolimatta! Mä odotan jo ensi viikkoa, jolloin toivottavasti saan lääkäriltä uudet ohjeet, miten tästä eteenpäin. (Ei kuukautisia ja testi nega clomeista huolimatta...)
...Ja pidän peukkuja vastaavassa tilanteessa olevalle ystävälleni, joka menee clomikuurin jälkeen ultraan, toivon tuhannesti että lääke on nyt tehonnut häneen!
Huomasin tänään että mua ärsytti nuoripari, joka työnsi pientä vauvaa rattaissa. Olin kateellinen. :( Surullista. Itsekin olen ihmetellyt, miten oma pää kestää jos tämä lapsettomuus jatkuu vuosia. Vasta ihan alkutaipaleella kuitenkin miehen kanssa ollaan...
... plussasin kai tänään. Testin tein ihan ohjeiden mukaisesti ja kyllä siihen mun silmien mukaan positiivinen tulos tuli. Mies on työmatkalla ja on ihan yhtä ihmeissään kuin minäkin. Ei tätä ihmettä jaksa oikein uskoa todeksi. Ei oikeastaan tunnu yhtään miltään - ja minä kun olin itsekseni kuvitellut, että mahdollinen plussa aiheuttaa sellaisen ylitsevuotavan onnellisuuden tunteen. Hämmennys on lähinnä oikea sana tällä hetkellä. Ja toisaalta pelko siitä, että tämä onkin pahaa unta ja paluu arkeen on edessä nopeastikin. Täytyy varmaankin tehdä uusi testi loppuviikosta jos menkat ei ennen sitä ala.
Kyllä se varmasti totta on vaikka sitä onkin vaikea uskoa jos/kun ei eläessään ole niitä kahta viivaa siinä nähnyt!! Varmista vielä asia verikokeella tai toisella pissatestillä!
Eikös teillä ollut ulkomaille muutto edessä? Onpa hienoa jos onnistui juuri ennen sitä vaikka kyllä niitä hoitoja ulkomaillakin saa. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin, ja miksi ei sujuisi:).
Hieno uutinen, Rondonella! :) :) :) :) Kyllä epäusko vielä iloksi muuttuu, toivon! :) Olen niin iloinen hyvistä uutisista, vaikken sinua yhtään tunnekaan! :)
Monet meistä vaikuttaa harrastavan nettailua duunissa:). Minä olen ihan kotosalla ja yritän tästä saada itseni pikkuhiljaa pehkuihin, nukuttaa aika hyvin vissiin tuon talviaikaan siirtymisen takia, hyvää työiltaa ja tosiaan toivottavasti saat tilanteeseesi ensi viikolla selvyyttä, sillä epävarmuus on rassaavaa!
...joo, iltavuorossapa hyvinkin ja ERITTÄIN tylsässä sellaisessa. Seuraavaksi mun työtehtäviini kuuluu katsoa Big Brotheria. (Siis tää on totta, vaikka hullulta kuulostaakin.)
Meillä ei vieläkään ole kotona nettiä, joten mun nettailu keskittyy iltavuoroihin töissä. Päivävuorossa en tänne Vauva-sivuille uskalla mennä, meillä on avokonttorit ja kuka tahansa voi kytätä niskan takana! :) Joten tänään olen terrorisoinut pinoja urakalla aikaa tappaakseni. Pääsette musta eroon ainakin kahdeksi päiväksi, kun olen vapailla!
Joka kerta kun vessassa käyn, niin pelottaa huomata että menkat ovat alkaneet. Vielä ei mitään, joten kai tässä on toivoa. Taidan olla malttamaton ja haen apteekista vielä tänään uuden testin.
Milka: meillä on tosiaan muutto ulkomaille edessä loppuvuodesta ja se työllistää ihan kiitettävästi tässä vaiheessa. Oltiin alustavasti jo kartoitettu meidän tulevan asuinpaikan lääkäreitä ja selvitetty sekin, että vakuutus olisi korvannut lapsettomuushoitoja. Nyt tosin näytää siltä, että näitä palveluja ei tarvita. Jos tässä ei takapakkia tule, niin varmaankin noin kuukauden kuluttua yritän päästä vielä omalle suomalaiselle gynekologille ihmettelemään tilannetta ja sitten pitäisi varmasti molempien perheitä infota asiasta... Anoppi saanee " kohtauksen" kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyisi toisella puolella maapalloa, omat vanhempani suhtautuisivat asiaan ehkä hieman neutraalimmin (siskollani on jo 2 lasta).
Vieläkin ihan pihalla,
-rondonella
Minua jännittä hieman huominen aukiolotutkimus ja se että onnistuuko se nyt kun viimex pari vko sitten ei onnistanut. Jos ei onnaa niin sitten se siirtyy taas ja edessä on nukutus...minua ei ole koskaan nukutettu.
Tosin meidän elossa on nyt niin monta muutakin rautaa tulessa etten ole ehtinyt liikoja miettiä lapsettomuutta. Pitäkää peukkuja että onnistaa huomenna!!! Jospa sitten joulukuisella matkallamme olisi putket auki ja aikaa " tehdä" lasta paratiisimaisessa ymräristössä pari viikkoa....huomiseen!!!!
En viivy kauaa, teki vain mieli käydä tarkastamassa kuulumiset. Sitäpaitsi mulla on silmässä kauhea elohiiri, vaikeuttaa hieman tätä koneella olemista ja muutenkin työntekoa =) (siis tämä palstailuhan ei vaikuta työntekoon mitenkään).
En ole todellakaan mikään nettikeskustelujen livetapaamisissa kävijä, mutta tuli mieleen että jos meidän porukka tapaisi, muuttuisikohan tämä henki täällä palstalla? Täällä tuntuu olevan sellaista " taikaa" , mutta toimiikohan se vain näin anonyymisti? Olette jotenkin tärkeitä mulle, on kiva tulla käymään palstalla! Mikä onni että meitä sattui näin monta mukavaa samaan ketjuun =)
Eilen olin taas ihan down kun kierto tuntui jo ensin tasaantuvan siihen kp30:een, mutta nyt vedellään taas jo kp35. Tiedättekös, minä pelkään jotenkin ihan hirveästi sitä hoitoihin tai tutkimuksiin hakeutumista! Siis niitä " tuomioita" ja sitä prosessia!
Nyt poistun tekemään töitä!
P.S. Ja ONNEA olikos se nyt Rondo joka täällä viimeksi sai plussan? Vähän noloa, en muista vaikka juuri sen luin...
Nitrosid peukut on pystyssä että sulla huomenna todettaisiin aukinaiset röörit ja siitä vaan paratiiseilemään!
Mäkin olen pelännyt nukutusta, mutta nyt mullakin saattaa sellainen tällä viikolla olla edessä: huomenna vihdoin kontrolli synnytyslaitoksella että tehdäänkö se kaavinta, se siis tehtäisiin nukutuksessa.
Itse asiassa en kyllä enää ole jaksanut nukutusta pelätä, näissä meidän toimenpiteissa ilmeisesti ihan kevyt nukutus, ei iso homma. Viron klinikkaa miettiessäni mua on pelottanut kauheasti se, että siellä ivf:n (koeputkihed.) punktio tehdään nukutuksessa. Sitä voin miettiä myöhemmin, Suomessa mua ei pelota:).
Tiedätkö Rouva H mäkin mietin tota että millasiakohan oltaisiin livenä:). Voi olla, että se taika on täällä netissä anonyymina kun voi luukuttaa ihan sydämensä kyllyydestä. Mutta jos joku alkaisi tapaamista järjestellä, niin kyllä minä mukaan tulisin! Hei sovitaanko treffit sitten kun jokaisella meistä on vauva ja tavataan sitten ne mukana, hih.
Olen minäkin kiintynyt teihin - huomaan että tuolla toisissa (aktiivisemmissa=) pinoissa kirjoitellessani ei ole ihan samaa fiilistä kun teidän kanssa on kirjoitellut jo niin pitkään, on sitä tuttuutta. Mutta tosi kivoja, uusia ihmisiä muissakin pinoissa, älkäätten ymmärtäkö väärin jos täällä käytte lukemassa ;-)!
Rouva H, ymmärrän että pelottaa mennä klinikalle kuulemaan " tuomioita" , toivotaan että siihen ette joudu. Mutta jos sen askeleen joutuisitte ottamaan, niin muista että tosi isoa osaa lapsenhaluajista voidaan oikeasti auttaa, siis hoitoja ja lääkkeitä ja keinoja on vaikka kuinka.
Mutta tämä prosessi on raskas, sitähän ei voi muuksi muuttaa. Silti yritän tsempata itseäni ja tässä myös sinua sillä ajatuksella, että onneksi emme asu Iranissa tai vaikka Afganistanissa, vaan näitä hoitoja on saatavillamme (vaikka pitäisi sitten lähteä naapurimaahan)!
Hyvää yötä!
Juu heippa kaikille! Kiitos milkalle peukuista, röörit siis on auki eikä tutkimus aivan kauhea ollut hieman nipisti. Nyt olis sitten edessä inseminaatio suoraan ja clomia popsisin ennen sitä. Toimitus olis tehty heti seuraavaan kiertoon, mutta olemme joulukuussa matkoilla 2½vko ja sit on joulu eli tammikuussa sitten. Yritin kysellä että olisko voinu clomeilla varmistaa ovulaation ja sitten vain luomusti kotona, mutta hoidon teho halutaan mahdollisimman tehokkaaksi joten ei kun klinikalle lasta tekemään...
Mieheni suhtautumista olin pelännyt, mutta eilen kerroin mitä lääkäri ehdotti ja sitten tarvittaisiin siementä purkkiin jne ei tuntunutkaan olevan maailman loppu! Taidan aliarvioida mieheni ajattelutyötä, hyi minua!!! Palaamme asiaan siis alkuvuodesta, resepti on laukussa ja alan popsia niitä sitten vuodenvaihteessa.
RouvaH:lle tsemiä tuomion kuunteluun!!!
Joo' o, tavataan tosiaan sitten kun kaikilla on vaavit vaunuissa mukana:) Ei vainen, näiden íhmisten kohtaloihin ihan jää kiinni. Mies välillä ihmettelee kun juttelen Milkasta tai Rouva H:sta, ei oikein tajua, että ketä ne on...;o)
Nitrosid, mukava kuulla, että asiat etenee ja että röörit oli auki!
Milka: Tsemppiä taas...
Ja vähän tätä omaa napaa. Napostelin niitä clomeja tässä kierrossa. Ja en sitten onnistunut kuin vähän jotain värin tapaista saamaan ovulaatiotestiin, senkin huomasin jo " testiajan" mentyä. Eli tiedä sitten, mitä se oli. Ei vaan ole koskaan aiemmin niihin tullut mitään, joten kai siitä pienestäkin väristä pitää olla iloinen. Vaikka sitä ei kyllä ollut niin paljon, että olisi positiivisen merkit täyttänyt. Voiko se hormonihuippu oikeasti olla niin lyhyt, ettei sitä kerran päivässä testaamalla saa kunnolla kiinni? Ottaen siis huomioon, että tosiaan ennen ei ko. testeissä ole ollut mitään väriä. Äh.
No, yrittämisen puutteesta ei voi syyttää. Toivottavasti olisi jotain tapahtunut. Vaan ensi maanantaina verikokeisiin varmistamaan asia. Siis ovulaatioasia. Sitä toista testiä pitäisi vielä pari viikkoa pantata. Vaikka eipä sitä paljon kannata edes vielä ajatella. Kunhan nyt kuulee, onko näistä clomeista ollut mitään apua.
Odottavan aika on pitkä.
Niin joo... Onko koko talven lumien pakko sataa kerralla? Tänä aamuna oli polveen asti lunta pihassa ja lisää on kaatanut taivaalta koko päivän. Vaan nyt kun se olisi sen verran nuoskaa, rakentaisin meille lumiukkovahdin:)
Talvisia tunnelmia ystäväiset!
Mentha-dear =) Sait mut hymyilemään leveästi tuolla viimeisellä lauseellasi. Siinä kiteytyy täydellisesti ainakin kaikki, mitä mulla on tähän mennessä kuulunut tähän huokailun ja haaveilun täyttämään " kevyeen lapsettomuuteen" . Että ne kaikki nipistykset ja turvotukset onkin AINA olleet sen aamuisen ruisleivän syytä vaikka olen toivonut muuta =)
Milka: olet aivan oikeassa, luultavasti (ja kuulopuheiden mukaan ) raskaus ja jo sen suunnittelu iskee herkempään parisuhteeseen kuin metrinen halko. Ainakin sivusta seuranneena tuntuu että mies ei ensin tajua mitä se raskaaksi tuleminen tarkoittaa (siis niitä mielialajuttuja ja muuta) ja sitten lapsen synnyttyä ei useimmiten ymmärrä miten paljon vastuuta siihen liittyy. Nämä siis ovat vain mun saamia vaikutelmia. Tavallaan Milka voit siis olla onnekaskin! Niin ja toivotaan tosiaan ettei tämä raskaus ollut kohdallasi ainoa.
Olen miettinyt paljon adoptiota tässä lähipäivinä, tutkiskellut sisintäni =) Vaikka olen aina ajatellut että aion adoptoida niin nyt tiedäkään onko minusta siihen! En osaa pukea sanoiksi sitä mikä siinä ahdistaa. Ehkä se, etten tiedä osaanko sittenkään rakastaa sitä " vieraiden" lasta? Täytyy yrittää muuttaa tätä ajatusmaailmaa, sillä oikeasti haluaisin sekä bio- että adoptiolapsia.
Mitä muuten ajattelette siitä Simpukka-yhdistyksestä (lapsettomien yhdistys) ? Luin jotain niiden esitettä, tuntui minusta kauhean lopulliselta ja pahaenteiseltä kerholta? Tai ehkä sainkin vaan sen vaikutelman koska yritän muutenkin koko ajan kieltää sen mahdollisuuden että me jäätäisiin ihan ilman lapsia. Hui!
Täytyy vielä mainita, että tämä on ehdottomasti syvällisin ja täysjärkisin ketju jossa olen koskaan kirjoitellut! Nyt aion taustailla jonkin aikaa, koska tuntuu että ajatukset on taas koko ajan tässä aiheessa...