Vanhempien omistushalu ja "seurustelukielto" 29v

Voi voi AP,kyllä sulla on vaikeata.

Otappa lääkkeesi🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on henkistä väkivaltaa, manipulointia ja kontrollointia. Välit poikki välittömästi. Nollatoleranssi tuollaiselle käytökselle. On täysin sairasta, että tällaista käytöstä pidetään tai on pidetty jopa normaalina. Boomereiden lapset on ensimmäinen sukupolvi, joka ei saisi kasvaa aikuiseksi ja jota kohdellaan kuin lasta vielä kolmekymppisenä. 18-vuotias ja sitä vanhempi on aikuinen ihminen joka ansaitsee tulla kohdelluksi tasavertaisena aikuisena. Kukaan ei omista ketään ja kenenkään velvollisuus ei ole totella vanhempia aikuiseksi tultuaan. 

N33

Muuten hyvä kirjoitus, mutta mikään Boomereiden sukupolvelle ominainen ongelma tämä ei ole, vaan kyseessä on paljon vanhempi "perinne". Aikoinaan ei ollut harvinaista, että lapsiperheen nuorin kasvatettiin siihen, että hänen tehtävänsä oli palvella ja pitää huolta vanhemmistaan, nuorimman lapsen ei siten sopinut mennä naimisiin ja hankkia omaa perhettä. Kuulostaa siltä, että AP:n vanhemmilla on hieman samansuuntaisia ajatuksia: AP on hankittu vain heidän omia tarpeitaan tyydyttämään ja heitä suututtaa, että aikuisena AP voi irrottautua lapsuuden perheestään. Koko kuvio on vanhempien osalta äärettömän itsekäs.

On kyllä boomereiden lapsille ominainen ja näkyy myös työpaikoilla. Kolmevitosetkin nähdään harjottelijoina ja varsinkin naisten kohdalla jatkuu tytöttely. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempasi eivät yhtää osaa luottaa sinun valintoihisi saati ottaa sinusta irti. He kokevat kumppanisi pelkästään uhkana heidän elämässään. Mutta ehkä tilanteessa plussaa on juuri se, että he kohdentavat tunteensa suoraan asiaan kuin purkaisivat tunteitaan kaikkeen muuhun. Nyt voit tarttua itse ongelmaan.

Kun sen hyvän kumppaninsa löytää vallitsee maailmassa yksinkertainen sääntö, miten hän  on silloin elämäsi ykkösihminen. Toimi sen mukaan, että voit hyvin kumppanisi kanssa ja tee se selväksi vanhemmillesi. 

Et siis voi elää koettamalla pärjätä kaikkien kanssa!

Ilmoita asiallisesti ja selkeästi vanhemmillesi, mitä sinä elämästäsi ja parisuhteestasi tahdot ja odotat, ja heität pallon heille. He ovat vastuussa käytöksestään ja sinä toimit sitten sen mukaan, miten he osaavat käyttäytyä. Jos eivät osaa muuta kuin olla hankalia siitä seuraa, että tulet vasta sitten käymään kun he osaavat käyttäytyä kauniisti.

 

Kumppani ja koko maailma on uhka, koska näkemällä toisia ihmisiä ap voi ymmärtää, ettei heidän käytöksensä ja tekonsa ole normaalia. Se suututtaa heitä, koska ote lipsumassa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on henkistä väkivaltaa, manipulointia ja kontrollointia. Välit poikki välittömästi. Nollatoleranssi tuollaiselle käytökselle. On täysin sairasta, että tällaista käytöstä pidetään tai on pidetty jopa normaalina. Boomereiden lapset on ensimmäinen sukupolvi, joka ei saisi kasvaa aikuiseksi ja jota kohdellaan kuin lasta vielä kolmekymppisenä. 18-vuotias ja sitä vanhempi on aikuinen ihminen joka ansaitsee tulla kohdelluksi tasavertaisena aikuisena. Kukaan ei omista ketään ja kenenkään velvollisuus ei ole totella vanhempia aikuiseksi tultuaan. 

N33

Tunnistan ongelman myös suurten ikäluokkien kohdalla. Omat isovanhempani kieltäytyvät näkemästä minua melkein neljäkymppistä naista aikuisena. Heille olen edelleen se 10 vuotias pikkutyttö ja aina keskustelu palaa muisteluihin siitä kuinka ihanaa oli kun olin pieni. Kun teen aikuisten asioita esim. ostin talon ja sain lapsen niin käyttäytyvät kuin näitä ei olisi tapahtunutkaan. Eivät ole koskaan käyneet, aina heillä nähdään. Miestäni puhuttelevat minun kaverina. Lastani kohtelevat kuin olisi minun pienempi versio, eivät tunnusta minua äitinä eivätkä puhu minusta äitinä. 

Ei tuollaisten kanssa tarvitse eikä missään nimessä edes kannata alkaa keskustelemaan ja neuvottelemaan tai yrittämään puhua järkeä. Siinä nimenomaan vaan rikkoo itsensä, ja ylläpitää harhaa että vanhemmat pitäisi jotenkin saada suostuteltua hyväksymään asia joka ei millään lailla kuulu heille. Aikuisen ihmisen seurustelu on ilmoitusluontoinen asia josta EI neuvotella ja johon EI tarvita vanhempien hyväksyntää. Siitä EI tarvitse keskustella vanhempien kanssa yhtään mitään.

Suosittelen vakavasti välien katkaisemista ja ammattiapua, jotta saat sisäistettyä omat rajat ja niiden puolustamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti en nyt osaa ymmärtää tilannettasi... Asutko vanhempiesi luona, tai heidän naapurissaan, tai jotain, että pystyvät tolleen sekoamaan? Itse paljon nuorempana jo olin satojen kilometrien päässä vanhemmistani, heillä ei ollut mitään sanomista mihinkään asiaani, jollen varsinaisesti kysynyt mielipidettään... Tsemppiä sulle ja jatka seurustelua, jos olet hyvän miehen löytänyt! Vanhempiaan ei valitettavasti pysty valitsemaan:-(

Olen muuttanut pois heiltä jo 19 vuotiaana, ja välimatkaakin 20km.

Puhelimessa sekosivat kun kerroin. Ja vihaviestiä tuli perään.

Vuoden jälkeen tilanne edelleen sama, eivät hyväksy eikä saa vierailla yhdessä.

T. AP

Hei AP, olet 29v!! Elä jo omaa elämääsi, on jo vihoviimeinen hetkesi tajuta tilanne. Mitä etsit yhä vanhemmistasi? Eivät he muutu enää, sinun on hyväksyttävä se.

Ap, mitä mieltä kommenteista?

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä mieltä kommenteista?

Kiitos paljon kaikille tuesta, teen niinkuin neuvoitte, elän omaa elämääni.

Tottakai toivoisin että tämä asia olisi vanhemmille ok, mutta kun ei niin ei.

Aina olen tehnyt omat valintani kuitenkin, muita ei kannata kumartaa tai niin saa tehdä aina jos antaa muille vallan kyykyttää.

Kiitos kun sai avautua tänne.

AP

Ehdottomasti otat nyt etäisyyttä vanhempiin. Sinun ei tarvitse kysellä heiltä lupaa seurusteluun tai muihinkaan tekemisiisi.

Ihan epäuskottava juttu. Keksi parempi.

Liekö seurustelukumppani vanhempien mielesät väärän värinen, väärää uskontoa, väärän ikäinen tai väärää sukupuolta? 

Meillä äiti on rajaton. On aina hyväksynyt mieheni. Mutta hyökkää minua vastaan, kun ihmettelee, että ”miten tuo ei jätä sinua/ saisit olla onnellinen, että joku on kanssasi”. Lasten synttäreillä haukkuu minua ”ei se tätä kakkua itse tehnyt”, kylään tullessa esittää huomioitaan ”ei tämä minulle kuulu, mutta...”.

Olen viimeisen vuoden aikana ottanut etäisyyttä. Pidän asialliset välit, kerron lasten kuulumiset, mutta kaikki ylimääräinen pois. Nykyään äiti vastaa kiukkuisesti puhelimeen, kun ”sinua ei kiinnosta, kun soitat niin harvoin”, mutta tottahan tuo on, ei kiinnosta :D

Tsemppiä sinne ap! Ihmiset, joilla on oikeasti kivat vanhemmat, eivät aina ymmärrä, että kuinka ikäviä ja vaikeita omat vanhemmat voivat olla

No onhan tuo nyt ihan sairasta. 29v ja olet vielä ihan pikkulapsen asemassa heidän mielestään. Nyt irti tuosta ja äkkiä. Sanot että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin et aio pitää yhteyttä, olkoon sitten keskenään vaikka loppuelämänsä. Sinun täytyy elää elämääsi.

Mitäkö voit tehdä? Voit aikuistua ja alkaa elämään omaa mukavaa elämääsi. Älä enää roiku vahhemmissasi vaan tee ihan itse omat ratkaisusi itsesi ja tulevaisuutesi suhteen. 

Aluksi kannattaa muuttaa pois kotoa ja pitää vanhempiin yhteyttä vain silloin, kun on asiallista asiaa. Jaa että olet jo muuttanut, ja peräti ihan 20 kilometrin päähän? No miten olisi laittaa muutama sata kilometriä välimatkaa lisää?

Minun vanhempani puhuivat aina seurustelusta todella negatiivisesti, yläasteella ja lukiossa suoraan kielsivät seurustelemasta. Minulla oli varsinkin lapsena paljon poikia ystävinä, joita äitini kielsi tapaamasta. Aloin seurustella 22-vuotiaana, mikä otettiin vastaan vähän vastahakoisesti ja varoiteltiin mm. raskautumisesta sekä henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Vanhemmat sekosivat, kun kerroin iloisena muuttavani poikaystäväni kanssa yhteen 25-vuotiaana. He olivat oikeasti avoimen järkyttyneitä, siihen saakka olin asunut heidän maksamassaan yksiössä ja ollut heistä hyvin taloudellisesti riippuvainen. Samoihin aikoihin viimeistelin tutkintoani ja sain oman alan töitä, mikä oli myös heistä hirveää. Taustalla oli hyvin todennäköisesti halu kontrolloida elämääni, koska olin ainoa lapsi eivätkä vanhemmat olisi millään halunneet antaa minun kasvaa aikuiseksi.

Tärkeintä on mielestäni hyväksyä itse, että on tehtävä omia päätöksiä oman elämänsä eteen ollakseen onnellinen. Vanhempien ei saa antaa vaikuttaa omaan aikuisuuteen, eikä vanhempia tarvitse miellyttää.

Eihän tossa oikein jää muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit. Jos suvussa on joitakin luottetavia henkilöitä, niin voisin vielä avautua asiasta ja kysellä, että tietääkö nämä mikä käytöksen taustalla on. Ja jos puhelimessa, asiasta käsuttely menee lähinnä riitelyksi, niin ilmoittaisin välien katkaisusta kirjallisesti, mitä viestintävälinettä sitten käytättekin. Kirje voisi toisaalta olla hyvä, niin vanhemmilla on mahdollisuus palata lukemaan tekstiä, jos kenties jossakin kohtaa haluavatkin muuttaa käytöstään.

Mutta vaikka vanhemmissa ei olisikaan muuta vikaa (mitä epäilen), niin välien katkaisu tuntuu olevan ainut ratkaisu. Kerro kirjallisesti olevasi aikuinen ja ihmetteleväsi, että eivätkö omat vanhemmat halua sinulle hyvää. Lisäksi hyvä kertoa, että välität heistä ja olet valmis pitämään heihin yhteyttä taas siinä kohtaa, kun vanhemmat aidosti hyväksyvät suhteenne.

Todella ihmettelen, että mitäköhän tollasen käytöksen taustalla on. Jossain määrin ymmärtäisin vielä yh-vanhemmalta tällaisen ajatusmaailman. Mutta onhan vanhemmat itsekin löytäneet toisensa. Olisikohan jotakin sairaalloista omistushalua ja läheisriippuvuutta. Tsemppiä ja voimia!

Aika lammas olet. Mieshän lytättäisiin vastaavalla tarinalla aivan maanrakoon.

Jos AP äänestäisi persuja, vanhemmat varmasti hyväksyisi uuden suhteen

Olen myös ollut äitini jatke ja sätkynukke.

Itsenäisty ja repäise itsesi irti tästä kahleesta, et voi antaa muiden ihmisten määritellä tekemisiäsi.

Elämä jää elämättä.

Itse en ymmärtänyt ajoissa tilannetta, ja vanhempi on saanut oikutella vuosi kausia ja itse ollaan kävelty munankuorilla "ettei se vaan suutu". Valinnoista on pidetty mykkäkouluja ja haukuttu ympäri kyliä tekaistuin tarinoin varkaaksi yms. Älä anna sen mennä pidemälle, kontrollointi vain pahenee ja keinot muuttuu pimeämmäksi mitä pidempään jatkat. 

Älä edes halua heille kylään miesystävän kanssa. Mies varmasti ymmärtää kun selität ettei ole kaikki ihan kotona heillä. Kyläilkää miehen vanhemmilla ja ole onnellinen. Mikäli jatkat yhteydenpitoa, älä kysele mitään, kerro vain onnellisuudestasi ja lopeta puhelut aina mikäli aihe siirtyy kontrollointiin.

Eivätköhän he keksi lopulta jotain omaakin elämänsisältöä.

Tuollainen ohjailluksi antautuminen tuhoaa oman itsetuntosi ja oman arviointikykysi ja pilaa elämäsi. 

Onnittelut ap:lle, että tunnistat vanhempien käytöksen sairaaksi. Napanuoraa vain nirhimään, suosittelen. Itsekin olen tehnyt saman vanhempien kontrolloivan käytöksen vuoksi. Nyt olemme tekemisissä vain muutamia kertoja vuodessa ja minulla on ihana rauha keskittyä omaan elämääni.