Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempien omistushalu ja "seurustelukielto" 29v
02.06.2021 |
En tiedä mistä aloittaa...
No, viime kesänä aloin seurustella. Vanhemmat sekosi aivan järjettömästi, hyvä ettei sydänkohtausta saaneet siitä vihasta ja raivosta. Olisi pitänyt anoa heiltä lupaa ja "toivoivat mun elämään kaikkea muuta".
Asiasta ei saa vieläkään puhua, emmekä saa mennä kylään koska isä voi saada mustasukkaisuusravarit. Äitikään ei paljoa halua asiasta keskustella. Eivät siis halua edes tavata ja tutustua.
Tää on sairasta. Oon 29v ja en saisi seurustella koska vanhemmat on tuota mieltä ja "omistavat" minut.
Mieheni asuu omakotitalossa, käy töissä ja on yleisesti pidetty ihminen jolla on laaja ystäväpiiri. Ei voi olla kovin huono vaihtoehto?
Vaan ei kelpaa. Vanhemmat on suunniltaan raivosta siitä että olen onnellinen. Ja tuo sairaalloinen mustasukkaisuus aikuista lasta kohtaan on sairasta.
Oon ihan äärettömän ahdistunut tästä, eikä kukaan tunnu ymmärtävän koska on niin harvinaislaatuinen tilanne. Kärsin jopa ihan rytmihäiriöistä kun ahdistaa välillä niin paljon.
Mitä tässä voi tehdä? Kohdata vihaa ja halveksuntaa koko ikänsä kun ei suostu heidän tahtoonsa eli olla yksin?
Ei kuuluta mihinkään lahkoon ym kun kuitenkin sitä joku kysyy.
Kommentit (63)
Oletko koskaan ennen seurustellut kenenkään kanssa vai onko tämä ensimmäinen kerta? Käytkö töissä vai oletko riippuvainen vanhemmistasi? Paljonko olet tekemisissä heidän kanssaan? Ovatko vanhempasi iäkkäitä, sairaita tai muuten riippuvaisia sinusta? Onko sinulla sisaruksia? (Yritän ymmärtää, miksi ihmeessä vanhemmat voivat käyttäytyä noin)
Joka tapauksessa: sinä olet aikuinen ihminen ja sinulla on oikeus valita kumppanisi itse. Sinuna pitäisin nyt etäisyyttä vanhempiin. Osaatko laittaa puhelimeen eston, ettei sinun tarvitse ottaa vastaan vihaviestejä tai ikäviä puheluita? Oletko kertonut tilanteesta kumppanillesi ja mitä hän ajattelee asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy heiltä että eivätkö he halua ollenkaan lapsenlapsia?
Onko heistä mukavaa että oma lapsi homehtuu loppuelämänsä itsariyksiössä yksinäisenä sinkkuna, eikä suku jatku?
Vai oletko heidän silmissään vielä 12-vuotias, kukaan mies ei ole sinulle riittävän hyvä vaan pitäisi olla vähintäänkin Ruotsin prinssi tai joku Nobel palkinnon voittanut huippututkija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmasti hakea keskusteluapua. Onhan tuo rankka tilanne. Voi olla, että joudut katkaisemaan välit, jos vanhemmat eivät tuosta tokene. Ihan hullulta kuulostaa. Oletko ainoa lapsi?
Olen
T. AP
Ovatko vanhempasi mielestäsi olleet aiemmin tasapainoisia suhtautumisessaan sinuun? Saitko kotona asuessasi mennä niin kuin muutkin nuoret? Puhuivatko vanhempasi sinulle kielteisesti seurustelusta/miehistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmasti hakea keskusteluapua. Onhan tuo rankka tilanne. Voi olla, että joudut katkaisemaan välit, jos vanhemmat eivät tuosta tokene. Ihan hullulta kuulostaa. Oletko ainoa lapsi?
Olen
T. AP
Ovatko vanhempasi mielestäsi olleet aiemmin tasapainoisia suhtautumisessaan sinuun? Saitko kotona asuessasi mennä niin kuin muutkin nuoret? Puhuivatko vanhempasi sinulle kielteisesti seurustelusta/miehistä?
Minua kiinnostaa tämä keskustelu. Olen se, joka kertoi omista kokemuksistaan 20 vuotta sitten. Minäkin olen ainoa lapsi. Vastaus noihin yllä oleviin kysymyksiin ovat
- ehkä, en ole varma
- en saanut, vaan olisi pitänyt olla kotona
- puhuivat hyvin kielteisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmasti hakea keskusteluapua. Onhan tuo rankka tilanne. Voi olla, että joudut katkaisemaan välit, jos vanhemmat eivät tuosta tokene. Ihan hullulta kuulostaa. Oletko ainoa lapsi?
Olen
T. AP
Ovatko vanhempasi mielestäsi olleet aiemmin tasapainoisia suhtautumisessaan sinuun? Saitko kotona asuessasi mennä niin kuin muutkin nuoret? Puhuivatko vanhempasi sinulle kielteisesti seurustelusta/miehistä?
En saanut olla pois kotoa yötä alle 18v. Muutto pois oli myös iso kriisi ja raivarit. Aina puhuttu negatiivisesti että kukaan ei sua halua ja naisen paikka on kärsiä elämässä, miesten oikeus on nauttia.
T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee sellainen olo, ettemme tiedä koko tarinaa. Mikä miesystävässäsi saa aikaan tuon reaktion? Onko hän työssäkäyvä, normaali?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmasti hakea keskusteluapua. Onhan tuo rankka tilanne. Voi olla, että joudut katkaisemaan välit, jos vanhemmat eivät tuosta tokene. Ihan hullulta kuulostaa. Oletko ainoa lapsi?
Olen
T. AP
Ovatko vanhempasi mielestäsi olleet aiemmin tasapainoisia suhtautumisessaan sinuun? Saitko kotona asuessasi mennä niin kuin muutkin nuoret? Puhuivatko vanhempasi sinulle kielteisesti seurustelusta/miehistä?
En saanut olla pois kotoa yötä alle 18v. Muutto pois oli myös iso kriisi ja raivarit. Aina puhuttu negatiivisesti että kukaan ei sua halua ja naisen paikka on kärsiä elämässä, miesten oikeus on nauttia.
T. AP
Näiden vastaustesi perusteella tulee mieleen, ettei tämä suhtautuminen ehkä tullut sinulle yllätyksenä. Vanhempasi ovat syystä tai toisesta sairaalloisen omistushaluisia, mistä se sitten johtuukin. Mä suosittelisin nyt tuota, että alkaisit käydä läpi asiaa ammattilaisen kanssa. Tuollainen kotikasvatus ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten itsesi näet ja miten toimit parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi eivät yhtää osaa luottaa sinun valintoihisi saati ottaa sinusta irti. He kokevat kumppanisi pelkästään uhkana heidän elämässään. Mutta ehkä tilanteessa plussaa on juuri se, että he kohdentavat tunteensa suoraan asiaan kuin purkaisivat tunteitaan kaikkeen muuhun. Nyt voit tarttua itse ongelmaan.
Kun sen hyvän kumppaninsa löytää vallitsee maailmassa yksinkertainen sääntö, miten hän on silloin elämäsi ykkösihminen. Toimi sen mukaan, että voit hyvin kumppanisi kanssa ja tee se selväksi vanhemmillesi.
Et siis voi elää koettamalla pärjätä kaikkien kanssa!
Ilmoita asiallisesti ja selkeästi vanhemmillesi, mitä sinä elämästäsi ja parisuhteestasi tahdot ja odotat, ja heität pallon heille. He ovat vastuussa käytöksestään ja sinä toimit sitten sen mukaan, miten he osaavat käyttäytyä. Jos eivät osaa muuta kuin olla hankalia siitä seuraa, että tulet vasta sitten käymään kun he osaavat käyttäytyä kauniisti.
Vierailija kirjoitti:
Tulee sellainen olo, ettemme tiedä koko tarinaa. Mikä miesystävässäsi saa aikaan tuon reaktion? Onko hän työssäkäyvä, normaali?
Kannattaa lukea se avaus kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmasti hakea keskusteluapua. Onhan tuo rankka tilanne. Voi olla, että joudut katkaisemaan välit, jos vanhemmat eivät tuosta tokene. Ihan hullulta kuulostaa. Oletko ainoa lapsi?
Olen
T. AP
Ovatko vanhempasi mielestäsi olleet aiemmin tasapainoisia suhtautumisessaan sinuun? Saitko kotona asuessasi mennä niin kuin muutkin nuoret? Puhuivatko vanhempasi sinulle kielteisesti seurustelusta/miehistä?
En saanut olla pois kotoa yötä alle 18v. Muutto pois oli myös iso kriisi ja raivarit. Aina puhuttu negatiivisesti että kukaan ei sua halua ja naisen paikka on kärsiä elämässä, miesten oikeus on nauttia.
T. AP
Vanhempasi ihan suoraan ovat sanoneet, että naisena sinun osasi elämässä on kärsiä? :O Voiko kamalampaa asennetta vanhemmilla enää ollakaan. Vanhempasi eivät toivo sinulle hyvää elämää, joten ei kai tuossa voi enää mutta kuin oikeasti katkoa ne välit, tuohan on aivan kamalaa. On rankaa tajuta, että omat vanhemmat eivät ole hyviä ihmisiä, eivätkä toivo myöskään omalle lapselleen hyvää. Kannattaa hakea keskusteluapua.
Vierailija kirjoitti:
Tulee sellainen olo, ettemme tiedä koko tarinaa. Mikä miesystävässäsi saa aikaan tuon reaktion? Onko hän työssäkäyvä, normaali?
En usko, että miesystävässä on mitään vikaa vaan reaktio tulee vanhemmista itsestään, olipa mies kuka tai minkälainen tahansa. Vanhemmat eivät ole normaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on henkistä väkivaltaa, manipulointia ja kontrollointia. Välit poikki välittömästi. Nollatoleranssi tuollaiselle käytökselle. On täysin sairasta, että tällaista käytöstä pidetään tai on pidetty jopa normaalina. Boomereiden lapset on ensimmäinen sukupolvi, joka ei saisi kasvaa aikuiseksi ja jota kohdellaan kuin lasta vielä kolmekymppisenä. 18-vuotias ja sitä vanhempi on aikuinen ihminen joka ansaitsee tulla kohdelluksi tasavertaisena aikuisena. Kukaan ei omista ketään ja kenenkään velvollisuus ei ole totella vanhempia aikuiseksi tultuaan.
N33
Voi kauhea. Minkä ikäisiä vanhempasi ovat? Tulee mieleen se 70-luvulla syntyneiden ketju, joissa noita sairaita suurten ikäluokkien äitien oikkuja kuvailtu laajasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on henkistä väkivaltaa, manipulointia ja kontrollointia. Välit poikki välittömästi. Nollatoleranssi tuollaiselle käytökselle. On täysin sairasta, että tällaista käytöstä pidetään tai on pidetty jopa normaalina. Boomereiden lapset on ensimmäinen sukupolvi, joka ei saisi kasvaa aikuiseksi ja jota kohdellaan kuin lasta vielä kolmekymppisenä. 18-vuotias ja sitä vanhempi on aikuinen ihminen joka ansaitsee tulla kohdelluksi tasavertaisena aikuisena. Kukaan ei omista ketään ja kenenkään velvollisuus ei ole totella vanhempia aikuiseksi tultuaan.
N33
Muuten hyvä kirjoitus, mutta mikään Boomereiden sukupolvelle ominainen ongelma tämä ei ole, vaan kyseessä on paljon vanhempi "perinne". Aikoinaan ei ollut harvinaista, että lapsiperheen nuorin kasvatettiin siihen, että hänen tehtävänsä oli palvella ja pitää huolta vanhemmistaan, nuorimman lapsen ei siten sopinut mennä naimisiin ja hankkia omaa perhettä. Kuulostaa siltä, että AP:n vanhemmilla on hieman samansuuntaisia ajatuksia: AP on hankittu vain heidän omia tarpeitaan tyydyttämään ja heitä suututtaa, että aikuisena AP voi irrottautua lapsuuden perheestään. Koko kuvio on vanhempien osalta äärettömän itsekäs.
Vanhemmilla voi olla kaikenlaisia omia traumoja ja ongelmia, jotka näkyvät rajustikin siinä miten omiin lapsiin suhtaudutaan. Oma vanhempani teeskenteli pitkään, että ei tiennyt koko asiasta, kun aloin vihdoinkin yli kaksikymppisenä seurustella ensimmäisen kerran. Niin vaikea asia se oli hänelle. Hänellä aika vahvat traumat eri asioista nuoruuden ja lapsuuden ajalta. Ei pyrkinyt rajoittamaan minua, mutta ei osannut käsitellä omia tunteitaan, joten teeskentely oli helpointa. Sopeutui sitten ajan kanssa.
Miestäni on myös kontrolloitu kovasti perheen puolelta, eikä esim. seurustella olisi saanut tai kotoa muuttaa täysi-ikäisenäkään. Kumppaniehdokkaista löydettiin vain vikoja, vaikka ihan normaaleja olivat (tämä tapahtunut ennen minua). Monilla muillakin tavoilla mieheni elämään pyrittiin puuttumaan ja vanhemmilla hyvin vahva mielipide kaikista asioista. Tähän ei auttanut kuin välirikko.
Sinun tehtäväsi on elää omaa elämääsi, ei vanhempien, ja keskusteluapu voisi olla hyödyksi asian käsittelyssä. Ei ole normaalia tuntea vihaa 29-vuotiaan seurustelusta ja haluta estää se. Täysin ainutlaatuisia tällaiset tilanteet eivät kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmasti hakea keskusteluapua. Onhan tuo rankka tilanne. Voi olla, että joudut katkaisemaan välit, jos vanhemmat eivät tuosta tokene. Ihan hullulta kuulostaa. Oletko ainoa lapsi?
Olen
T. AP
Ovatko vanhempasi mielestäsi olleet aiemmin tasapainoisia suhtautumisessaan sinuun? Saitko kotona asuessasi mennä niin kuin muutkin nuoret? Puhuivatko vanhempasi sinulle kielteisesti seurustelusta/miehistä?
En saanut olla pois kotoa yötä alle 18v. Muutto pois oli myös iso kriisi ja raivarit. Aina puhuttu negatiivisesti että kukaan ei sua halua ja naisen paikka on kärsiä elämässä, miesten oikeus on nauttia.
T. AP
Onko jommalla kummalla vanhemmistasi tämä kontrolloiva käytös voimakkaampana?
Ymmärsinkö aloituksen perusteella oikein, että isäsi on tässä se ”pahempi” ja äitisi myötäilee?
Kumman suusta nuo tässä mainitut ” naisen tehtävä on kärsiä” -ajatukset ovat? Vai molempien?
Kysy niiltä, miks heillä oli oikeus parisuhteeseen ja lapseen? Miksi sulla ei olis samaa oikeutta?
Todella sairasta ja tossa kohtaa pistäisin välit poikki vanhempiin. En edes kuuntelisi tollasta shaipaa.
Selität nyt kylmän viileästi vanhemmillesi että olet aikuinen ja teet itse valintasi. He joko hyväksyvät tai sitten etäännyt.
Ymmärtäisin ehkä, jos olisit 12, mutta olet 29... Ei voi muuta sanoo kun huh huh mitkä vanhemmat sulla. Miksi ne kokee sen seurustelusi niin pahana asiana? Eikö ne itse ole ainakin oletettavasti ainakin joskus toistensa kanssa seurustellut, vai siitäkö juuri on traumat jääneet, kun on se suhde kariutunut?
Alue: Aihe vapaa
Olen
T. AP