Pojalla vakava psyykkinen sairaus. Sain pari viikkoa sitten tietää että poika oli yrittänyt tehdä itselleen kaikista loputtomimman
Vasta nyt tullut huoli ja ahdistus. Menettämisen pelko. Poika on hyvässä hoidossa mutta pelottaa silti. Ja surettaa. Miten en heti huomannut mitään? Hirveän paha olo tästä.
Kommentit (85)
Johanna_sos kirjoitti:
Itsemurhaa hautovat tulisi aina ohjata pakkohoitoon.
Muutoin moni ihminen päättää elämänsä omin käsin
Johtaisi siihen, että itsemurhasta ei puhuttaisi hoitavan tahon kanssa enää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että jaksat puhua asiasta edes täällä❤️. Oma lapseni yritti itsemurhaa pari vuotta sitten. Olen vaan ahdistuksessani kätkenyt kaiken tuskan sisälleni, en ole todellakaan pystynyt puhumaan juurikaan asiasta. Akuutissa tilanteessa sain kriisiapua, mutta se jäi siihen.
Syynä oli masennus, narsistinen kaverisuhde, koulukiusaaminen. Ja tottakai huomasin kaikki ongelmat ja apua oli haettu aktiivisesti, tyttö oli silloin jonossa psyk. osastolle. Psykiatrinen hoito ja sen saatavuus on retuperällä. Oli lähellä, ettei apu tullut liian myöhään. Ongelmia on hoidosta huolimatta edelleen.
Masentuneille tulisi antaa sähköshokkihoitoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että jaksat puhua asiasta edes täällä❤️. Oma lapseni yritti itsemurhaa pari vuotta sitten. Olen vaan ahdistuksessani kätkenyt kaiken tuskan sisälleni, en ole todellakaan pystynyt puhumaan juurikaan asiasta. Akuutissa tilanteessa sain kriisiapua, mutta se jäi siihen.
Syynä oli masennus, narsistinen kaverisuhde, koulukiusaaminen. Ja tottakai huomasin kaikki ongelmat ja apua oli haettu aktiivisesti, tyttö oli silloin jonossa psyk. osastolle. Psykiatrinen hoito ja sen saatavuus on retuperällä. Oli lähellä, ettei apu tullut liian myöhään. Ongelmia on hoidosta huolimatta edelleen.Masentuneille tulisi antaa sähköshokkihoitoa
Ei missään nimessä pakolla eikä muutenkaan. Heikentää muistia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että jaksat puhua asiasta edes täällä❤️. Oma lapseni yritti itsemurhaa pari vuotta sitten. Olen vaan ahdistuksessani kätkenyt kaiken tuskan sisälleni, en ole todellakaan pystynyt puhumaan juurikaan asiasta. Akuutissa tilanteessa sain kriisiapua, mutta se jäi siihen.
Syynä oli masennus, narsistinen kaverisuhde, koulukiusaaminen. Ja tottakai huomasin kaikki ongelmat ja apua oli haettu aktiivisesti, tyttö oli silloin jonossa psyk. osastolle. Psykiatrinen hoito ja sen saatavuus on retuperällä. Oli lähellä, ettei apu tullut liian myöhään. Ongelmia on hoidosta huolimatta edelleen.Masentuneille tulisi antaa sähköshokkihoitoa
Ei missään nimessä pakolla eikä muutenkaan. Heikentää muistia.
Haloo?! Kumpi on tärkeämpi, henki ja elämä vai pieni häiriö lähimuistissa...
Vierailija kirjoitti:
Usein paha olo on lähtöisin kodista tai koulusta
Psykologien ja terapeuttien tulisi kutsua haastatteluun myö lähipiirin ihmiset selvittämään mistä esim masennus tai ahdistus johtuu. Vanhemmille tulisi tehdä psykiatrinen tutkimus
Usein masentuneiden lasten vanhemilla on persoonallisuushäiriö, narsismi, psykopatia tai piilevä skitsofrenia,
Ja nuori ei parannu ennenkuin sidosryhmätkin hoidetaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että jaksat puhua asiasta edes täällä❤️. Oma lapseni yritti itsemurhaa pari vuotta sitten. Olen vaan ahdistuksessani kätkenyt kaiken tuskan sisälleni, en ole todellakaan pystynyt puhumaan juurikaan asiasta. Akuutissa tilanteessa sain kriisiapua, mutta se jäi siihen.
Syynä oli masennus, narsistinen kaverisuhde, koulukiusaaminen. Ja tottakai huomasin kaikki ongelmat ja apua oli haettu aktiivisesti, tyttö oli silloin jonossa psyk. osastolle. Psykiatrinen hoito ja sen saatavuus on retuperällä. Oli lähellä, ettei apu tullut liian myöhään. Ongelmia on hoidosta huolimatta edelleen.Masentuneille tulisi antaa sähköshokkihoitoa
Ei missään nimessä pakolla eikä muutenkaan. Heikentää muistia.
Haloo?! Kumpi on tärkeämpi, henki ja elämä vai pieni häiriö lähimuistissa...
Mikäs siinä lähimuistin sörkkimisessä noin kiihottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että jaksat puhua asiasta edes täällä❤️. Oma lapseni yritti itsemurhaa pari vuotta sitten. Olen vaan ahdistuksessani kätkenyt kaiken tuskan sisälleni, en ole todellakaan pystynyt puhumaan juurikaan asiasta. Akuutissa tilanteessa sain kriisiapua, mutta se jäi siihen.
Syynä oli masennus, narsistinen kaverisuhde, koulukiusaaminen. Ja tottakai huomasin kaikki ongelmat ja apua oli haettu aktiivisesti, tyttö oli silloin jonossa psyk. osastolle. Psykiatrinen hoito ja sen saatavuus on retuperällä. Oli lähellä, ettei apu tullut liian myöhään. Ongelmia on hoidosta huolimatta edelleen.Masentuneille tulisi antaa sähköshokkihoitoa
Ei missään nimessä pakolla eikä muutenkaan. Heikentää muistia.
Haloo?! Kumpi on tärkeämpi, henki ja elämä vai pieni häiriö lähimuistissa...
Minulle ainakin on tärkeämpää kognitiivinen suorituskyky. En halua elää muistisairaana. Harvoja elämänilojani on opiskelu, jos se viedään, ei ole syytä elää. Jos joutuisin pakolla sähköhoitoon, niin tekisin varmasti sen lopullisen ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
No niin. Viimeistään heti huomenna hae itsellesi ammattiapua. Koituu lapsen hyväksi (oli minkä ikäinen tahansa).
Tämä. Näissä tilanteissa on vaara että lähipiirikin sairastuu, ja se täytyy estää.
Ja ilkeästi vastanneille: painukaa takaisin siihen pimeyteen josta juuri ryömitte esiin.
Olen hyväksynyt että lapsia rakastetaan se aika kun niitä saa pitää. Minun kokemus ei ole tärkeä vaan lapseni. Aina kun luen jotain ikävää paikkakunnan uutisista niin tarkistan onko ollut wa:ssa. Asumme eri paikkakunnilla. Keväällä hän näki ensimmäisen ruumiinsa ja se oli rankka ja pelottava kokemus. Pitkään oli selvinpäin sen jälkeen. En yhtään siloitellut vaan sanoin että se voisi olla sinä. Mieti millaisten ihmisten kanssa olet, ne on eläimiä. Ne ei välitä. Joku päivä se ruumis voi olla lapseni ja haluan että hän tietää olleensa rakastettu tapahtui mitä tahansa, sillä viimeisellä hetkelläkin kun hänen silmänsä sulkeutuu. Äiti ja isä rakastaa aina.
Mikä helvetin loputtomimman? Opettele suomea.
Tämä on ihan hyvä paikka purkaa pahaa oloa. Itsekin tein niin kun maailmani romahti. Läheiseni olivat liian järkyttyneitä kyetäkseen tukemaan minua ja tätä kautta lähinnä lisäsivät pahaa oloa. Kerrottuani ensin täällä asiasta (olin silloin shokissa) hakeuduin vertaistukiryhmiin. Sieltä sai kyllä tukea, mutta sekin tuki oli aika yksipuolista.
Muuten, eniten minua satutti täällä trollin huutelijat. Oli aika järkkyä huomata, että tapahtumat olivat joidenkin mielestä liian kamalia ollakseen todellisia. Onneksi löytyi niitä, jotka uskoivat minua ja antoivat tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä kommentteja täällä. Minä toivotan ap:lle jaksamista. Toivottavasti poika saa tarvitsemansa avun.
Amitriptyliini 75 mg + haloperidoli
Masennukseen ei noita määrätä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että jaksat puhua asiasta edes täällä❤️. Oma lapseni yritti itsemurhaa pari vuotta sitten. Olen vaan ahdistuksessani kätkenyt kaiken tuskan sisälleni, en ole todellakaan pystynyt puhumaan juurikaan asiasta. Akuutissa tilanteessa sain kriisiapua, mutta se jäi siihen.
Syynä oli masennus, narsistinen kaverisuhde, koulukiusaaminen. Ja tottakai huomasin kaikki ongelmat ja apua oli haettu aktiivisesti, tyttö oli silloin jonossa psyk. osastolle. Psykiatrinen hoito ja sen saatavuus on retuperällä. Oli lähellä, ettei apu tullut liian myöhään. Ongelmia on hoidosta huolimatta edelleen.Masentuneille tulisi antaa sähköshokkihoitoa
Ei missään nimessä pakolla eikä muutenkaan. Heikentää muistia.
Haloo?! Kumpi on tärkeämpi, henki ja elämä vai pieni häiriö lähimuistissa...
Minulle ainakin on tärkeämpää kognitiivinen suorituskyky. En halua elää muistisairaana. Harvoja elämänilojani on opiskelu, jos se viedään, ei ole syytä elää. Jos joutuisin pakolla sähköhoitoon, niin tekisin varmasti sen lopullisen ratkaisun.
No ensinäkään sinne ei kukaan pakolla joudu. Kognitiiviset oireilut ovat käsittääkseni ohimeneviä. Itse masennus vaurioittaa kognitiivista toimintakykyä paljon enemmän ja voi oikeasti invalidisoida. Hyvin vaikeasti madentunut ei välttämättä pääse edes sängystä ylös saati sitten keskity opintoihin. Ihan höpöhöpö juttuja kirjoittelet ja aiheutat näin hallaa monelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että jaksat puhua asiasta edes täällä❤️. Oma lapseni yritti itsemurhaa pari vuotta sitten. Olen vaan ahdistuksessani kätkenyt kaiken tuskan sisälleni, en ole todellakaan pystynyt puhumaan juurikaan asiasta. Akuutissa tilanteessa sain kriisiapua, mutta se jäi siihen.
Syynä oli masennus, narsistinen kaverisuhde, koulukiusaaminen. Ja tottakai huomasin kaikki ongelmat ja apua oli haettu aktiivisesti, tyttö oli silloin jonossa psyk. osastolle. Psykiatrinen hoito ja sen saatavuus on retuperällä. Oli lähellä, ettei apu tullut liian myöhään. Ongelmia on hoidosta huolimatta edelleen.Masentuneille tulisi antaa sähköshokkihoitoa
Ei missään nimessä pakolla eikä muutenkaan. Heikentää muistia.
Haloo?! Kumpi on tärkeämpi, henki ja elämä vai pieni häiriö lähimuistissa...
Minulle ainakin on tärkeämpää kognitiivinen suorituskyky. En halua elää muistisairaana. Harvoja elämänilojani on opiskelu, jos se viedään, ei ole syytä elää. Jos joutuisin pakolla sähköhoitoon, niin tekisin varmasti sen lopullisen ratkaisun.
No ensinäkään sinne ei kukaan pakolla joudu. Kognitiiviset oireilut ovat käsittääkseni ohimeneviä. Itse masennus vaurioittaa kognitiivista toimintakykyä paljon enemmän ja voi oikeasti invalidisoida. Hyvin vaikeasti madentunut ei välttämättä pääse edes sängystä ylös saati sitten keskity opintoihin. Ihan höpöhöpö juttuja kirjoittelet ja aiheutat näin hallaa monelle.
Kyllähän laki mahdollistaa pakkosähkön, mikä on suuri ihmisoikeusloukkaus. Ja kyllä muistiongelmat voivat jäädä pysyviksi. Olen ollut vaikeasti masentunut, joten tiedän mitä se on. Silti en menisi sähköhoitoon mistään hinnasta, ikinä.
"Muistin pitäisi korjaantua hoidon loputtua, mutta minulle ei ole käynyt niin. Lähimuistini temppuilee ja varsinkin viimeisen kahden vuoden tapahtumat ovat hämäriä. Olen joutunut katsomaan kartasta reittejä aivan tuttuihin paikkoihin ja saatan edelleenkin eksyä jossakin, missä olen viettänyt paljonkin aikaa. Monet tapahtumat ovat kokonaan kateissa ja vaikka mielessäni olisi hyvinkin tarkkoja keskusteluita, en välttämättä muista milloin ja kenen kanssa olen kyseisistä asioista puhunut. Psykiatreilla on muistiongelmista eriäviä mielipiteitä; jotkut tuntuvat olevan tiukasti muistin palautumisen kannalla, jotkut myöntävät että muisti ei välttämättä korjaannu kokonaan."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/22/sahkohoito-ei-parantanut-masen…
Olet ihana äiti, kun välität lapsesta. Minun äitini vain suuttui minulle. Aluksi luulin, että hän pelästyi, että olisin voinut k*olla, mutta hänellä suurin pelko olikin, että "kaikki" saisivat tietää että minussa on jotain vialla. No minussa on jotain vialla edelleenkin, en vain tiedä miksei olisi saanut apua saada ja miksi "kaikki" ovat tärkeämpiä kuin minun terveys.
Ole vain lapsesi tukena, äläkä ota itseesi AV-palstan vihaisia naisia. Poimi ketjusta vain ne kommentit, joista on hyötyä <3
Vierailija kirjoitti:
Olet ihana äiti, kun välität lapsesta. Minun äitini vain suuttui minulle. Aluksi luulin, että hän pelästyi, että olisin voinut k*olla, mutta hänellä suurin pelko olikin, että "kaikki" saisivat tietää että minussa on jotain vialla. No minussa on jotain vialla edelleenkin, en vain tiedä miksei olisi saanut apua saada ja miksi "kaikki" ovat tärkeämpiä kuin minun terveys.
Ole vain lapsesi tukena, äläkä ota itseesi AV-palstan vihaisia naisia. Poimi ketjusta vain ne kommentit, joista on hyötyä <3
Ei varmaan suuttunut vain siksi, että muut saavat tietää, mutta häpeäkin on luonnollinen tunne tuossa tilanteessa. Huomaathan kuinka moni täälläkin syyllistää AP:ta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. Viimeistään heti huomenna hae itsellesi ammattiapua. Koituu lapsen hyväksi (oli minkä ikäinen tahansa).
Tämä. Näissä tilanteissa on vaara että lähipiirikin sairastuu, ja se täytyy estää.
Ja ilkeästi vastanneille: painukaa takaisin siihen pimeyteen josta juuri ryömitte esiin.
Näytä se tieteellinen tutkimus jossa todetaan että omasta yhteisöstä eristäminen auttaa yksilöä millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihana äiti, kun välität lapsesta. Minun äitini vain suuttui minulle. Aluksi luulin, että hän pelästyi, että olisin voinut k*olla, mutta hänellä suurin pelko olikin, että "kaikki" saisivat tietää että minussa on jotain vialla. No minussa on jotain vialla edelleenkin, en vain tiedä miksei olisi saanut apua saada ja miksi "kaikki" ovat tärkeämpiä kuin minun terveys.
Ole vain lapsesi tukena, äläkä ota itseesi AV-palstan vihaisia naisia. Poimi ketjusta vain ne kommentit, joista on hyötyä <3
Ei varmaan suuttunut vain siksi, että muut saavat tietää, mutta häpeäkin on luonnollinen tunne tuossa tilanteessa. Huomaathan kuinka moni täälläkin syyllistää AP:ta.
Lisäisin vielä, että suurimman osan mielestä itsemurha on todella itsekäs teko, joten vihan tunne voi säilyä omaisilla pitkäänkin. Oma sukuni ei ole antanut 20 vuoden jälkeenkään anteeksi itsemurhan tehneelle. Katkeruus jää väistämättä yhdeksi tunteeksi surun ja kaipauksen rinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein paha olo on lähtöisin kodista tai koulusta
Psykologien ja terapeuttien tulisi kutsua haastatteluun myö lähipiirin ihmiset selvittämään mistä esim masennus tai ahdistus johtuu. Vanhemmille tulisi tehdä psykiatrinen tutkimus
Usein masentuneiden lasten vanhemilla on persoonallisuushäiriö, narsismi, psykopatia tai piilevä skitsofrenia,
Ja nuori ei parannu ennenkuin sidosryhmätkin hoidetaan
Psykoottisen lapsen huoltajista voidaan tehdä M1-lähete
Jos oikeasti halutaan ratkaista lapsen ongelmat
Hyvä että jaksat puhua asiasta edes täällä❤️. Oma lapseni yritti itsemurhaa pari vuotta sitten. Olen vaan ahdistuksessani kätkenyt kaiken tuskan sisälleni, en ole todellakaan pystynyt puhumaan juurikaan asiasta. Akuutissa tilanteessa sain kriisiapua, mutta se jäi siihen.
Syynä oli masennus, narsistinen kaverisuhde, koulukiusaaminen. Ja tottakai huomasin kaikki ongelmat ja apua oli haettu aktiivisesti, tyttö oli silloin jonossa psyk. osastolle. Psykiatrinen hoito ja sen saatavuus on retuperällä. Oli lähellä, ettei apu tullut liian myöhään. Ongelmia on hoidosta huolimatta edelleen.