Pojalla vakava psyykkinen sairaus. Sain pari viikkoa sitten tietää että poika oli yrittänyt tehdä itselleen kaikista loputtomimman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan olo varmasti kohenee, kun äiti hakee empatiaa itselleen netistä.

Sanoisitko noin jollekin päin naamaa? Et. Purat omaa pahaa oloasi heikossa elämäntilanteessa olevaan ihmiseen. Todella noloa.

Sanoisin myös päin naamaa, että sitä apua kannattaa hakea näihin asioihin perehtyneiltä ammattilaisilta, eikä keskustelupalstalta.

Itse et yhtään nostata omaa egoasi ja käy katsomossa kuinka moni nyt tykkää tästäkin kommentista? Et taida tunnistaa itsestäsi käytöstä, josta syytät muita?

Mikä saa sinut kuvittelemaan, ettei tällä palstalla voisi olla niitä ammattilaisia. No, sinä et näköjään ainakaan ole. Minä olen. Minulla on myös lähisuvussa yläkouluikäinen henkilö, jolla on vakavia mielenterveyden ongelmia ja saanut sen vuoksi useita hoitojaksoa ja erilaista lääkitystä. Palstalta voi kysyä ja saada vertaistukea ilman että täytyy miettiä, mitä kirjautuu kantapalveluun. Vaihda sinä toiseen ketjuun tai sulje laitteesi kokonaan, jos sinulla ei ole mitään sanottavaa. Vai oletko niitä henkilöitä, joiden mielestä on kivaa kirjoittaa aina vastaan toisten kirjoituksille? Vanhempien syyllistäminen on myös turhaa ja vanhanaikaista. Ei epilepsia ja 1-diabeteskaan ole kasvatuksen tulosta, vaikka joskus niin kuviteltiin.

Mt-ongelmat eivät aina johdu kotioloissa, mutta usein johtuvat. Itse katkaisin välit vanhempiini ja kummasti oloni koheni yön yli. Oikea ratkaisu kaikkiin ongelmiin on ratkaista sen perimmäiset syyt, eikä vain hoitaa oireita.

Psykiatrin laiminlyövät velvollisuuden hoitaa kokonaisongelmaa, myös vanhemmat on hoidettava jos on narsisteja

En osaa neuvoa mutta ilmeisesti hän on joku kiusattu/tai tuntee olevansa hyljeksitty.Lapseni  oli kanssa tuollainen mutta onneksi vaihtui koulu ja luokka johonka tuo hirviö ei päässyt.Kaverit  muuttuivat luokan mukana ja myös hän.Elämä ihanaa hänellä nykyään ja minä olen huoleton.

Vierailija kirjoitti:

En osaa neuvoa mutta ilmeisesti hän on joku kiusattu/tai tuntee olevansa hyljeksitty.Lapseni  oli kanssa tuollainen mutta onneksi vaihtui koulu ja luokka johonka tuo hirviö ei päässyt.Kaverit  muuttuivat luokan mukana ja myös hän.Elämä ihanaa hänellä nykyään ja minä olen huoleton.

Vika ei aina ole lapsessa vaan se voi olla myös lähipiirissä

AP:n tilanteessa kääntyisin ehdottomasti FinFamin puoleen. Ne tukee ja neuvoo maksutta henkilöitä, joiden läheinen oireilee psyykkisesti. 

https://finfami.fi/