Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isäni ei olekaan biologinen isäni, miten ottaa puheeksi?
31.05.2021 |
Olen jo periaatteessa arvannut tämän useamman vuoden ajan. Jo lapsuudesta muista joidenkin aikuisten kommentit ulkonäöstäni, ja toki itsekin isompana aloin kiinnittää asioihin huomiota. Erityisesti siitä alkaen, kun lukiossa käsiteltiin geeniperimää. Itse olen melko samannäköinen kuin äitini, mutta en lainkaan isän näköinen. Lisäksi minussa on piirteitä, mitkä ei vanhempien geeniperimällä pitäisi olla edes mahdollisia. Minulla on vihreänruskeat silmät, äidillä vihreät ja isällä vaaleansiniset. Minulla on samanväriset hiukset kuin äidillä, mutta hieman kiharat. Kummallaan vanhemmalla ei ole kiharoita.
Asiaa vahvisti se, että nyt jokin aika sitten näin vahingossa äidin vanhoja kirjeitä, hän oli siis nuorempana kirjeenvaihdossa serkkunsa kanssa, ja kyseiset kirjeet on tallella. Kirjeet tupsahtivat esiin siivotessa. En siis sen enempää lukenut kirjeitä, mutta selasin lähinnä vuodet ja päivämäärät sekä otsikot. Eräässä kirjeessä mainittiin "*minun nimeni*:n isä". En ehtinyt lukea kirjettä enempää, mutta päivämäärä oli ajalta kun olen ollut muutaman kuukauden ikäinen. Kyseinen kirje kuitenkin sai ajattelemaan asiaa entistä enemmän.
Miten tällaisen asian voi ottaa puheeksi vanhempien kanssa?
Kommentit (84)
Kysy suoraan ja asiallisesti. Eihän biologinen alkuperä mikään salaisuus tai kielletty aihe ole. Tai oudompaa minusta olisi, jos biologinen vanhemmuus olisi hyssyteltävä, kierrellen ja kaarrellen esille tuotava aihe.
Näkisin varhaislapsuudesta kertomisen ihan tavallisena vanhemmuuteen kuuluvana vastuuna, jos kerran on puolustuskyvytön lapsi häneltä lupaa kysymättä tähän maailmaan tuotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä takerrutaan lillukanvarsiin. Kyllä, ruskea silmien väri voi olla periytynyt sini- ja vihersilmäisiltä vanhemmilta. Se oli kuitenkin vain yksi asia, joka aloittajaa mietitytti.
Itse ottaisin asian puheeksi ensin äidin kanssa. Sitten ehkä isän kanssa. Riskihän siinä on, että välit menee jompaan kumpaan tai kumpaankin, mutta jos asian tuo asiallisesti esiin niin normaali perhesuhde sen kyllä kestää. Totuushan on, että oikea isä voi olla jo kuollut, tuntematon tai sitten se, jota olet pitänytkin isänäsi. Mutta, jos se on kymmeniä vuosia mietityttänyt, niin kannattaa asia selvittää vielä, kun vanhemmat elävät.
Olen itse todella tummaihoinen luonnostani, vaikka vanhempani ja kaikki isovanhempani ovat vaaleaihoisia. Minulla on kiharat mustat hiukset, vaikka vanhemmillani on suorat ruskeat, tähän todennäköisyys alle prosentin luokkaa, ja minulla on todella jäätävän mittainen kalu. Geenitestit tehty, en ole vanhempieni lapsi ja isovanhempieni lapsenlapsi. Geenit eivät todellakaan ole niin simppeli juttu!
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän on teoriassa mahdollista myös, että kaksi vaaleaihoista vanhempaa saa keskenään biologisen tummaihoisen lapsen. Käytännössä taas... No, yleensä selitys löytyy muualta.
Niinpä.
Samoin ruskeasilmäisyys lapsella, jonka molemmat biologiset vanhemmat ovat sinisilmäisiä, on teoriassa mahdollista, mutta käytännössä hyvin harvinaista. Lisäksi mitä vaaleammat silmät vanhemmilla on, niin sitä pienempi todennäköisyys, että lapsesta tulisi minkään sävyinen ruskeasilmäinen. Jos vanhemmilla on ihan tummansiniset silmät molemmilla, niin sitten olisi hiukkasen todennäköisempää, vaikkakin edelleen epätodennäköistä, että lapsesta tulisi esimerkiksi vaaleanruskeasilmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit tehdä dna-testin itse ja katsoa, löytyykö osumia. Silloin ei etukäteen tarvitse ottaa puheeksi. Katsot vain, mihin geenit viittaavat.
Periaatteessa voisi olla mahdollista, että oma isäsi kuitenkin on isäsi, jolloin itsenäisesti selvittämällä vältät kiusalliset tilanteet.
"Hei iskä, tehdäänkö tällainen hauska isyystesti ja katsotaan tulos yhdessä?"
https://www.kotitesti.fi/tuote/dna--isyystesti-isa-ja-lapsi/00590/
(Se olisikin sopivasti tarjouksessa.)
Vakavammin sanottuna en ihan ymmärtänyt mistä ap on niin varma, että biologinen isänsä olisi joku muu? En huomannut aloituksessa mitään todistetta eri isästä. Ap ei edes ole ruskeasilmäinen. Eli voisi olla testi tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän upeaan ja tärkeään avaukseen sanon vain ja ainostaan ainoan oikean kommentin: Lässyn lässyn!
Kenenkäs lapsi se siellä lässyttää?
Vierailija kirjoitti:
Voit tehdä dna-testin itse ja katsoa, löytyykö osumia. Silloin ei etukäteen tarvitse ottaa puheeksi. Katsot vain, mihin geenit viittaavat.
Periaatteessa voisi olla mahdollista, että oma isäsi kuitenkin on isäsi, jolloin itsenäisesti selvittämällä vältät kiusalliset tilanteet.
Kannatan itse mieluummin perinteistä isyystestiä. Netin dna-testit kun ei välttämättä edes kerro mitään. Lisäksi, kaikki ei edes tunne sukuaan niin, että geenitesteistä voisi sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku heittää tänne ihan tutkimustietoa siitä, miten vaaleasilmäiset vanhemmat saavat ruskeasilmisiä lapsia?
Voiko lapsi olla ruskeasilmäinen, jos sekä isä että äiti ovat sinisilmäiset? Kyllä voi. Silmien väri syntyy useiden geenien vaikutuksesta. Väri vaihtelee hyvin vaaleasta sinisestä tummempien sinisten, harmaiden ja vihreiden kautta vaalean ruskeaan ja siitä vielä hyvin tummaan ruskeaan. Pääsääntö voisi olla, että mitä enemmän pigmenttiä (niitäkin on eri lajeja) silmän iiriksessä on, sitä tummempi väri. Näin kahden sinisilmäisen lapsi voi saada vanhemmiltaan joskus sellaisen yhdistelmän geenejä, että silmiin kertyykin pigmenttiä ruskeaan väriin saakka.
Riitta Salonen-Kajander perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri
Terve.fi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän on teoriassa mahdollista myös, että kaksi vaaleaihoista vanhempaa saa keskenään biologisen tummaihoisen lapsen. Käytännössä taas... No, yleensä selitys löytyy muualta.
Niinpä.
Samoin ruskeasilmäisyys lapsella, jonka molemmat biologiset vanhemmat ovat sinisilmäisiä, on teoriassa mahdollista, mutta käytännössä hyvin harvinaista. Lisäksi mitä vaaleammat silmät vanhemmilla on, niin sitä pienempi todennäköisyys, että lapsesta tulisi minkään sävyinen ruskeasilmäinen. Jos vanhemmilla on ihan tummansiniset silmät molemmilla, niin sitten olisi hiukkasen todennäköisempää, vaikkakin edelleen epätodennäköistä, että lapsesta tulisi esimerkiksi vaaleanruskeasilmäinen.
Kyllä se kuule vaan niin on, että suvussa ei tarvitse olla kuin yki-kaksi ruskeasilmäistä ja se sieltä puskee läpi. Samoin ruskeasilmäiset vanhemmat voi saada sinisilmäisiä lapsia vaikka ruskeaa on pidetty dominoivana. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmien väristä sanon, ettei merkkaa mitään. Äitini vanhemmat olivat ruskeasilmäisiä. Äitini sisaruksilla on ruskeat silmät. Muuten hän on ulkonäöltään vahvasti äitiinsä tullut. En silti epäile, etteikö hän olisi isänsä tytär. Vanhin siskoni on kasvonpiirteiltään (mm. nenän muoto) voimakkaasti äitimme isän näköinen. Vanhin veljeni taas on luonteeltaan hyvin saman tyyppinen kuin äidinisä. Nuorempi veljeni taas on ruumiinrakenteeltaan kuin ilmetty äidinisä.
Itse olen perinyt ulkonäköni äidiltäni ja isäni äidiltä, mutta huumorintajuni olen perinyt äidinisältä. Meillä oli aina hauskaa yhdessä.
En silti väitä, etteikö epäilysi voisi olla oikea. Varmaa se ei kuitenkaan ole ennen kuin selvität sen joko geenitestillä tai kysymällä äidiltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän on teoriassa mahdollista myös, että kaksi vaaleaihoista vanhempaa saa keskenään biologisen tummaihoisen lapsen. Käytännössä taas... No, yleensä selitys löytyy muualta.
Niinpä.
Samoin ruskeasilmäisyys lapsella, jonka molemmat biologiset vanhemmat ovat sinisilmäisiä, on teoriassa mahdollista, mutta käytännössä hyvin harvinaista. Lisäksi mitä vaaleammat silmät vanhemmilla on, niin sitä pienempi todennäköisyys, että lapsesta tulisi minkään sävyinen ruskeasilmäinen. Jos vanhemmilla on ihan tummansiniset silmät molemmilla, niin sitten olisi hiukkasen todennäköisempää, vaikkakin edelleen epätodennäköistä, että lapsesta tulisi esimerkiksi vaaleanruskeasilmäinen.
Kyllä se kuule vaan niin on, että suvussa ei tarvitse olla kuin yki-kaksi ruskeasilmäistä ja se sieltä puskee läpi. Samoin ruskeasilmäiset vanhemmat voi saada sinisilmäisiä lapsia vaikka ruskeaa on pidetty dominoivana. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...
Tottakai ruskeasilmäiset vanhemmat voivat saada sinisilmäisiä lapsia, mikäli heillä on resessiivisenä sitä sinisilmäisyyttä. Heillä itsellään se ei vain ilmene, koska heillä ruskeasilmäisyys dominoi silmienväriä.
Ruskeasilmäisyys on kyllä edelleen ihan dominoiva verrattuna sini- tai harmaasilmäisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mikset lukenut kirjettä loppuun? Oli aikaa kirjoittaa tänne, muttei lukea kirjettä, jossa mainitaan "sinun nimesi":n isä.
Kerro vähän, mitä kirjeessä oli, niin arvioimme sitten uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
No, mikset lukenut kirjettä loppuun? Oli aikaa kirjoittaa tänne, muttei lukea kirjettä, jossa mainitaan "sinun nimesi":n isä.
Kerro vähän, mitä kirjeessä oli, niin arvioimme sitten uudelleen.
Jos ne oli äidin kirjeitä ja ehti löytäessä vain vilkaista niitä, muttei jäädä penkomaan ja lukemaan?
Vierailija kirjoitti:
Itse otin 17-vuotiaana puheeksi. Kuvittelin että äitini on h*orannut ja maannut jonkun muun miehen kuin ihanan, kiltin isäni kanssa, koska olin niin erilainen kuin 2 nuorempaa sisarustani. Minulla oli mustanruskea tukka ja tummanvihreät silmät, kun sisaruksista toinen oli vaalea ja toinen "maantienvärinen", ja siniharmaat silmät. Kun lapsena näitä kyselin, viitattiin isän saamelaisiin sukujuuriin ja näytettii niitä lappilaisia sukulaisia miten niissä on tummia, jopa vähän japanilaisen näköisiä seassa. Silloin hyväksyin tämän.
Teininä kiukuspäissäni ihmetytti vielä ulkonäköä enemmän luonne. Miten saattoi olla, että muut oli hillittyjä, hiljaa puhuvia ja vähän arkoja, ja minä olin äänekäs rämäpää. Paljon nopeampi temperamentti kuin kukaan perheessäni. Aloin syyttää äänekkäästi äitiä siitä että on vähän jakanut talonmiehelle tai jollekin ja minä, joka synnnyin vain 10 kk heidän naimisiinmenosta, olen varmasti vahinko. Lopulta paljastui, etten ole KUMMANKAAN heistä biologinen lapsi, vaan minut on adoptoitu Espanjasta. Isällä piti olla vika/sairaus joka tekee hyvin suurella todennäköisyyydellä hedelmättömäksi, joten olivat päätyneet adoptioon saadakseeen lapsen. Jostain oli heille tullut tietoon, että katolisessa Espanjassa joskus äidit hylkäävät aviottoman lapsen synnytyslaitokselle, jottei se pilaa heidän mainetta tai tulevaa elämää, ja että näitä lapsia voidaan adoptoida myös ulkomaille. Sellaisen adoption tulos minä siis olin.
(Asiaan liittyy sellainen synkkä sivujuonne, että en välttämättä ole kuitenkaan kenenkään äidin tahallaan hylkäämä vaan voin olla sairaalan tahallaan myytäväksi kaappaama. Juuri ko. sairaalasta on paljastunut niitä, että äidille on sanottu vauvan kuolleen ja tuotu joku vaan kuollut vauva näytille, ja lapsi on otettu haltuun jotta sairaala saa rahaa adoptiosta)
Näissä katolisissa maissa äitejä on myös painostettu luovuttamaan lapsi, jos se olisi syntynyt avioliiton ulkopuolelle. Esimerkiksi Irlannissa äidit saatettiin lähettää erityisiin paikkoihin raskauden ja synnytyksen ajaksi, jottei kukaan saanut tietää. Hirvittävän surullisia kohtaloita näillä, yleensä nuorilla äideillä. Näin aiheesta joskus dokumentin. Kaikkea hyvää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mikset lukenut kirjettä loppuun? Oli aikaa kirjoittaa tänne, muttei lukea kirjettä, jossa mainitaan "sinun nimesi":n isä.
Kerro vähän, mitä kirjeessä oli, niin arvioimme sitten uudelleen.
Jos ne oli äidin kirjeitä ja ehti löytäessä vain vilkaista niitä, muttei jäädä penkomaan ja lukemaan?
Toki mahdollista, mutta itse olisin varmaan ensin lukenut sen kirjeen ja tullut vasta sitten spekuloimaan tänne. Nyt koko juttu on vähän tyhjän päällä. Kun voihan se kirjeessä mainittu isä olla hänen omakin isänsä. Hänhän ei lukenut kuin että hänen isänsä mainittiin.
Jokaisella on oikeus tietää syntyperänsä. Puhu äidillesi ensin. Toivottavasti asia selviää ja saat asiallista tietoa ja jos isäsi on joku toinen jonka äitisi tietää nimetä, isä pitää etsiä ja mieluusti tavata.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus tietää syntyperänsä. Puhu äidillesi ensin. Toivottavasti asia selviää ja saat asiallista tietoa ja jos isäsi on joku toinen jonka äitisi tietää nimetä, isä pitää etsiä ja mieluusti tavata.
Sehän riippuu ihan isästä.
Minun biologinen isäni on rikollinen, jonka tekemisistä on uutisoitukin joskus aikoinaan. Onneksi ei ilmeisesti tiedä sitä itse, eikä asiasta tiedä kukaan muu kuin vanhemmat, minä ja sisarukseni, sekä nyt oma puolisoni. En ole koskaan tavannut häntä, enkä haluaisikaan.
Alue: Aihe vapaa
Nuo erilaiset geenitestit eivät välttämättä tuo asiaan selvyyttä, ellei myös biologinen isäsi ja äitisi puoliso ole tehneet saman yrityksen testiä. Joitain osumia tietenkin voi tulla, vaikka mainitut henkiöt eivät ole testiä tehneetkään, mutta sen sijaan jotkut sukulaiset ovat. Mutta jos nyt olet aivan varma asiastasi, niin eikö olisi viisaampaa teettää DNA-testi äitisi puolison kanssa lääkärin kautta, ei siis missään kaupallisessa firmassa. Tällöin myös saisit asiantuntijan tulkinnan tuloksista.
Muuten: oletko kysellyt asiasta joiltakin sukulaisiltasi, esim. mainitsemaltasi äitisi serkulta, jos tämä on edelleen elossa. Usein nimittäin yllättävän monet tietävät tällaisista asioista, mutta eivät puhu niistä, koska eivät esim. ole varmoja, tiedätkö itse asioiden oikean laidan. Näin kävi minullekin, kun aloin perata syntyperääni. Olin yksinkertaisuudessani kuvitellut, että ehkä vain äiti itse tiesi sen tai ehkä myös hänen lapsuudenperheensä. No kun sain asian selville ja puhuin siitä, niin kas kummaa, alkoi löytyä perheen ulkopuoleltakin asiasta tietäviä. Olisinpa vain älynnyt alkaa kysellä aikaisemmin. Minun tianteeni oli erilainen kuin sinun siinä mielessä, että tiesin alusta asti, että äitini puoliso ei ollut isäni, mutta isästäni en tiennyt mitään, koska äitini kieltäytyi ja kielsi minua puhumasta asiasta.