Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isäni ei olekaan biologinen isäni, miten ottaa puheeksi?
31.05.2021 |
Olen jo periaatteessa arvannut tämän useamman vuoden ajan. Jo lapsuudesta muista joidenkin aikuisten kommentit ulkonäöstäni, ja toki itsekin isompana aloin kiinnittää asioihin huomiota. Erityisesti siitä alkaen, kun lukiossa käsiteltiin geeniperimää. Itse olen melko samannäköinen kuin äitini, mutta en lainkaan isän näköinen. Lisäksi minussa on piirteitä, mitkä ei vanhempien geeniperimällä pitäisi olla edes mahdollisia. Minulla on vihreänruskeat silmät, äidillä vihreät ja isällä vaaleansiniset. Minulla on samanväriset hiukset kuin äidillä, mutta hieman kiharat. Kummallaan vanhemmalla ei ole kiharoita.
Asiaa vahvisti se, että nyt jokin aika sitten näin vahingossa äidin vanhoja kirjeitä, hän oli siis nuorempana kirjeenvaihdossa serkkunsa kanssa, ja kyseiset kirjeet on tallella. Kirjeet tupsahtivat esiin siivotessa. En siis sen enempää lukenut kirjeitä, mutta selasin lähinnä vuodet ja päivämäärät sekä otsikot. Eräässä kirjeessä mainittiin "*minun nimeni*:n isä". En ehtinyt lukea kirjettä enempää, mutta päivämäärä oli ajalta kun olen ollut muutaman kuukauden ikäinen. Kyseinen kirje kuitenkin sai ajattelemaan asiaa entistä enemmän.
Miten tällaisen asian voi ottaa puheeksi vanhempien kanssa?
Kommentit (84)
Lopettakaa jo. Ihan keksitty koko tarina.
Jos tietää että on kirje josta asia selviäisi, ei täällä kirjoittelis vaan vaikka rakentaisi tilanteen, että pääsee sen lukeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus tietää syntyperänsä. Puhu äidillesi ensin. Toivottavasti asia selviää ja saat asiallista tietoa ja jos isäsi on joku toinen jonka äitisi tietää nimetä, isä pitää etsiä ja mieluusti tavata.
Sehän riippuu ihan isästä.
Minun biologinen isäni on rikollinen, jonka tekemisistä on uutisoitukin joskus aikoinaan. Onneksi ei ilmeisesti tiedä sitä itse, eikä asiasta tiedä kukaan muu kuin vanhemmat, minä ja sisarukseni, sekä nyt oma puolisoni. En ole koskaan tavannut häntä, enkä haluaisikaan.
Tiedät kuitenkin biologisen taustasi ja tämän tiedon perusteella olet myös voinut valita, ettet halua olla yhteydessä biologiseen vanhempaasi. Mutta yhtä hyvin tunne voisi olla ja on monella myös täysin päinvastainen.
No enpä tiedä, joskus tuntuu että olisi paljon helpompaa olla tietämättä ja pitää omaa isää myös biologisena isänä. Olisi aika monta identiteettikriisiä välttynyt, jos vanhemmat ei olisi koskaan kertoneet totuutta, vaan olisin elänyt koko elämäni onnellisen tietämättömänä koko asiasta.
Minä nostaisin kissan pöydälle ja kysyisin äidiltä: "Ketä vierasta miestä menit panemaan?"
Alue: Aihe vapaa
Tiedät kuitenkin biologisen taustasi ja tämän tiedon perusteella olet myös voinut valita, ettet halua olla yhteydessä biologiseen vanhempaasi. Mutta yhtä hyvin tunne voisi olla ja on monella myös täysin päinvastainen.