Isäni ei olekaan biologinen isäni, miten ottaa puheeksi?
Olen jo periaatteessa arvannut tämän useamman vuoden ajan. Jo lapsuudesta muista joidenkin aikuisten kommentit ulkonäöstäni, ja toki itsekin isompana aloin kiinnittää asioihin huomiota. Erityisesti siitä alkaen, kun lukiossa käsiteltiin geeniperimää. Itse olen melko samannäköinen kuin äitini, mutta en lainkaan isän näköinen. Lisäksi minussa on piirteitä, mitkä ei vanhempien geeniperimällä pitäisi olla edes mahdollisia. Minulla on vihreänruskeat silmät, äidillä vihreät ja isällä vaaleansiniset. Minulla on samanväriset hiukset kuin äidillä, mutta hieman kiharat. Kummallaan vanhemmalla ei ole kiharoita.
Asiaa vahvisti se, että nyt jokin aika sitten näin vahingossa äidin vanhoja kirjeitä, hän oli siis nuorempana kirjeenvaihdossa serkkunsa kanssa, ja kyseiset kirjeet on tallella. Kirjeet tupsahtivat esiin siivotessa. En siis sen enempää lukenut kirjeitä, mutta selasin lähinnä vuodet ja päivämäärät sekä otsikot. Eräässä kirjeessä mainittiin "*minun nimeni*:n isä". En ehtinyt lukea kirjettä enempää, mutta päivämäärä oli ajalta kun olen ollut muutaman kuukauden ikäinen. Kyseinen kirje kuitenkin sai ajattelemaan asiaa entistä enemmän.
Miten tällaisen asian voi ottaa puheeksi vanhempien kanssa?
Kommentit (84)
Eihän tässä puhuttukaan mistään ihan yksittäisestä asiasta, vaan esimerkiksi noiden ulkonäön juttujen lisäksi outo kirje sekä tilanne syntyessä. Kyllä minä ainakin alkaisin samassa tilanteessa vähintään kyseenalaistaa biologista alkuperääni. Oikeastaan jo pelkän ulkonäön perusteellakin varmaan kyseenalaistaisin, koska olisihan se aikamoisen harvinaista, että lapsesta tulisi ruskeasilmäinen sekä tumma- ja kiharahiuksinen, jos vanhemmista kumpikaan ei omaa niin tummia tai muita hallitsevia piirteitä. Vaikka av:lla ilmeisesti olisikin biologisten todennäköisyyksien vastaisesti hyvinkin yleistä, että sinisilmäisillä vanhemmilla olisi ruskeasilmäisiä lapsia jne.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä puhuttukaan mistään ihan yksittäisestä asiasta, vaan esimerkiksi noiden ulkonäön juttujen lisäksi outo kirje sekä tilanne syntyessä. Kyllä minä ainakin alkaisin samassa tilanteessa vähintään kyseenalaistaa biologista alkuperääni. Oikeastaan jo pelkän ulkonäön perusteellakin varmaan kyseenalaistaisin, koska olisihan se aikamoisen harvinaista, että lapsesta tulisi ruskeasilmäinen sekä tumma- ja kiharahiuksinen, jos vanhemmista kumpikaan ei omaa niin tummia tai muita hallitsevia piirteitä. Vaikka av:lla ilmeisesti olisikin biologisten todennäköisyyksien vastaisesti hyvinkin yleistä, että sinisilmäisillä vanhemmilla olisi ruskeasilmäisiä lapsia jne.
Av kumoaa tunnetusti kaikki todennäköisyydet. Lottovoittajiakin vissiin 90% porukasta.
Aioin tulla pätemään tänne geenitietämykselläni, vaan kas, tiede on kehittynyt tässä suhteessa sitten -90-luvun lukiokirjojen.
"Silmien väriin vaikuttavat useat geenit. Ruskeaa silmien väriä on aiemmin pidetty aina dominoivana ominaisuutena ja sinistä väriä resessiivisenä ominaisuutena, mutta nykyään on havaittu että silmän väri ei määräydy näin yksinkertaisesti.[3] Tällä hetkellä tunnetaan kolme silmien väriin vaikuttavaa geeniä: EYCL1, EYCL2 ja EYCL3. lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Silmien_v%C3%A4ri"
Siis kyllähän on teoriassa mahdollista myös, että kaksi vaaleaihoista vanhempaa saa keskenään biologisen tummaihoisen lapsen. Käytännössä taas... No, yleensä selitys löytyy muualta.
Voisiko joku heittää tänne ihan tutkimustietoa siitä, miten vaaleasilmäiset vanhemmat saavat ruskeasilmisiä lapsia?
Itse otin 17-vuotiaana puheeksi. Kuvittelin että äitini on h*orannut ja maannut jonkun muun miehen kuin ihanan, kiltin isäni kanssa, koska olin niin erilainen kuin 2 nuorempaa sisarustani. Minulla oli mustanruskea tukka ja tummanvihreät silmät, kun sisaruksista toinen oli vaalea ja toinen "maantienvärinen", ja siniharmaat silmät. Kun lapsena näitä kyselin, viitattiin isän saamelaisiin sukujuuriin ja näytettii niitä lappilaisia sukulaisia miten niissä on tummia, jopa vähän japanilaisen näköisiä seassa. Silloin hyväksyin tämän.
Teininä kiukuspäissäni ihmetytti vielä ulkonäköä enemmän luonne. Miten saattoi olla, että muut oli hillittyjä, hiljaa puhuvia ja vähän arkoja, ja minä olin äänekäs rämäpää. Paljon nopeampi temperamentti kuin kukaan perheessäni. Aloin syyttää äänekkäästi äitiä siitä että on vähän jakanut talonmiehelle tai jollekin ja minä, joka synnnyin vain 10 kk heidän naimisiinmenosta, olen varmasti vahinko. Lopulta paljastui, etten ole KUMMANKAAN heistä biologinen lapsi, vaan minut on adoptoitu Espanjasta. Isällä piti olla vika/sairaus joka tekee hyvin suurella todennäköisyyydellä hedelmättömäksi, joten olivat päätyneet adoptioon saadakseeen lapsen. Jostain oli heille tullut tietoon, että katolisessa Espanjassa joskus äidit hylkäävät aviottoman lapsen synnytyslaitokselle, jottei se pilaa heidän mainetta tai tulevaa elämää, ja että näitä lapsia voidaan adoptoida myös ulkomaille. Sellaisen adoption tulos minä siis olin.
(Asiaan liittyy sellainen synkkä sivujuonne, että en välttämättä ole kuitenkaan kenenkään äidin tahallaan hylkäämä vaan voin olla sairaalan tahallaan myytäväksi kaappaama. Juuri ko. sairaalasta on paljastunut niitä, että äidille on sanottu vauvan kuolleen ja tuotu joku vaan kuollut vauva näytille, ja lapsi on otettu haltuun jotta sairaala saa rahaa adoptiosta)
Vihreänruskea silmä ei ole ruskea vaan vihreä.
Jonkin verran on tehty tilastollista tutkimusta siitä, että niistä isistä, jotka ovat teettäneet isyystestin (tai joista on teetetty isyystesti) noin 30-32% eivät olekaan lapsen biologisia vanhempia. Tämähän ei suoraan kerro sitten siitä, kuinka suuri osuus lapsista ei oikeasti ole sosiaalisen isänsä biologisia lapsia, koko väestön osalta osuus on varmasti pienempi. Miksi? Koska on todennäköistä, että JOS teetetään isyystesti, niin on jo valmiiksi olemassa epäily biologisesta isyydestä. Niissä perheissä, joissa lapsi on täysin sosiaalisen isänsä kopio, ei useinkaan tule kenellekään edes mieleen miettiä isyystestin teettämistä.
Kysy asiaa äidiltäsi ihan kohteliaasti "olen ihmetellyt piirteitäni, olenko biologisesti teidän molempien lapsi?". Minulla on lähipiirissä kaksikin perhettä, joissa lapset ovat saaneet alkunsa luovutetuista sukusoluista, lapsille ei ainaan vielä ole kerrottu.
Sitten on toki perinteiset syrjähypyt, jotka ovat vähän ikävämpiä, äidin reaktio kertonee paljon.
Vierailija kirjoitti:
Esim myheritage
Ei hele tämähän on ihan huijaus ja 16 yläpeukuttaa XD
teetä dna näyte isäsi ja sinun välillä. Eihän nuo nykyäänn ole kalliita, tai tietty voit pyytää isääsi terveyskeskukseeen isyyden selvittämiseen, se on halpa dna koe. TAi enne sitä kysy mikä on isäsi veriryhmä, vertaa sitä sinun ja äitisi veriryhmiin, noin sen saa ilmaiseksi ja helpoten selvitettyä, onko isyys edes mahdollinen perinnöllisyyslakien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
teetä dna näyte isäsi ja sinun välillä. Eihän nuo nykyäänn ole kalliita, tai tietty voit pyytää isääsi terveyskeskukseeen isyyden selvittämiseen, se on halpa dna koe. TAi enne sitä kysy mikä on isäsi veriryhmä, vertaa sitä sinun ja äitisi veriryhmiin, noin sen saa ilmaiseksi ja helpoten selvitettyä, onko isyys edes mahdollinen perinnöllisyyslakien mukaan.
Veriryhmäselvitys on hyvä.
Itse aikanaan sain vahvistuksen epäilyilleni juuri sillä. Vanhemmat on molemmat A+, minä AB.
Geenithän ei mene niin että 50/50% äitiltä ja isältä. Voi tulla isovanhemmilta, tädeiltä, sediltä jnejne...
Tuo ei minusta kerro tarpeeksi, eikös ruskea dominoi? ruskea ja sininen on samaa, kannattaa ehkä tehdä eka geenitesti ja kysyä äidiltä ja osa piirteistä periytyy tyyliin isovanhemmilta tai kauempaa
onko mitään mahdollisuutta saada mistään enää 2 kuolleen sukulaisen veriryhmät tietoon? Isovanhemmistani on kyse, kuolleita jo kauan sitten. On jäänyt hieman vaivaamaan yksi asia...mutta en halua nostaa meteliä siitä. En tiedä heidän veriryhmiä, eikä varmaan kukaan muukaan, mutta se tieto toisi joko rauhan tai antaisi varmuuden asioille. Saako sairaalat luovuttaa lapsenlapselle?
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei minusta kerro tarpeeksi, eikös ruskea dominoi? ruskea ja sininen on samaa, kannattaa ehkä tehdä eka geenitesti ja kysyä äidiltä ja osa piirteistä periytyy tyyliin isovanhemmilta tai kauempaa
Ei ole samaa. Vihreä ja ruskea on samaa.
Vierailija kirjoitti:
onko mitään mahdollisuutta saada mistään enää 2 kuolleen sukulaisen veriryhmät tietoon? Isovanhemmistani on kyse, kuolleita jo kauan sitten. On jäänyt hieman vaivaamaan yksi asia...mutta en halua nostaa meteliä siitä. En tiedä heidän veriryhmiä, eikä varmaan kukaan muukaan, mutta se tieto toisi joko rauhan tai antaisi varmuuden asioille. Saako sairaalat luovuttaa lapsenlapselle?
Sairaalat taitaa arkistoida tietoja vain n 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko mitään mahdollisuutta saada mistään enää 2 kuolleen sukulaisen veriryhmät tietoon? Isovanhemmistani on kyse, kuolleita jo kauan sitten. On jäänyt hieman vaivaamaan yksi asia...mutta en halua nostaa meteliä siitä. En tiedä heidän veriryhmiä, eikä varmaan kukaan muukaan, mutta se tieto toisi joko rauhan tai antaisi varmuuden asioille. Saako sairaalat luovuttaa lapsenlapselle?
Sairaalat taitaa arkistoida tietoja vain n 20 vuotta.
Terveystiedot pitää lain mukaan poistaa 10 tai 12 vuoden kuluttua.
Meillä on suvussa vaalealla, sinertäväsilmäisellä miehellä poika, jolla on suklaanruskeat silmät ja tumma, kihara tukka. Tuolla pojalla on nykyään itsellään poika, joka on ihan ilmetty isoisänsä, ilmeitä ja eleitä myöten.
Mitä ulkopuolinen ei tiedä, niin suvussa on juuria Pohjanmaalle, missä on näitä tumma-kiharatukkaisia.
Geenitesti!
Paljastuu kaikkea hauskaa:)