Syysi olla pyytämättä ystäviä kanssasi mihinkään?

Syitä vai ystäviä?

Rumuuteni :(

Miksi pyytäisin, kun kukaan ei tule?

En käy missään tällä erää. En tarvitse ystävää kauppareissulle, sen teen mieluiten yksin muulloinkin. 

Yksi ystävä kulkee erottamattomasti sisarensa kanssa joka paikkaan, ei ole toista ilman toista ja tykkäisin joskus mennä jonnekin kahdestaan. Enää en pyydä häntä mihinkään, en jaksa sitä sisarta aina mukana.

Toinen ystävä kun tuli äidiksi, niin alkoi jotenkin suorittaa äitiyttä. Töiden lisäksi hän jotenkin vain kuskaan lapsiaan sinne sun tänne, viettää kaiken vapaa-ajan heidän kanssaan ja jos tapaa ystäviä, he ovat aina mukana. Tämänkin ystävän kanssa tykkäisin viettää aikaa joskus kaksin ilman että lapset ovat aina mukana.

Eli näitä kahta en enää pyydä mihinkään. Jos heillä joskus löytyy aikaa ja halua viettää aikaa minun kanssani kaksin, suostun kyllä jos ehdottavat jotain.

Vierailija kirjoitti:

Syitä vai ystäviä?

Syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä vai ystäviä?

Syitä.

Ei ole syitä. 

Se että en enää pidä ystävänä, vaan tuttavana jos sellaisenakaan. Jos joku käyttäytyy tuolla tavalla, niin kannattaa jättää hänet rauhaan.

Lapsia saaneet ystävät eivät enää halua olla yhteydessä. Jos kerran vuodessa nähdään, ei puhuta muusta kuin heidän lapsista, kukaan ei kertaakaan kysy minun kuulumisia ja jos yritän itse kertoa niin minut keskeytetään ja aletaan taas puhumaan lapsista. Ymmärrän vähemmästäkin että eivät enää ole ystäviäni.

Väsymys, työkiireet.. siinä suurimmat syyt. Ja koronan aiheuttama sosiaalisen elämän hiipuminen.

Koronavirus

En halua kuulla heidän henkistä pahoinvointiaan. Ilkeilyä, mitätöimistä, uhoamista, piikittelyä jne. Aivan uskomattoman raskasta seuraa ovat, vaikka tietenkin heidän mielestään syy on siinä ihmisessä joka ei piikittele tai kaada pahaa oloaan muiden niskaan muulla tavoin.

Ei jää ikävä.

Koronan aiheuttama sosiaalisen elämän totaali hiipuminen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia saaneet ystävät eivät enää halua olla yhteydessä. Jos kerran vuodessa nähdään, ei puhuta muusta kuin heidän lapsista, kukaan ei kertaakaan kysy minun kuulumisia ja jos yritän itse kertoa niin minut keskeytetään ja aletaan taas puhumaan lapsista. Ymmärrän vähemmästäkin että eivät enää ole ystäviäni.

Tämä sama se on minunkin kohdallani syynä.

Eivät lähde. Ovat sellaisia kotona nyhjöttäviä. Valitettavasti minulle on myös niin helppo sanoa ei. En ole vuosiin ketään pyytänyt minnekaan, kun tulee vastaukseksi ei kiinnosta, en jaksa, ei ole rahaa...

Mä olen lopettanut pyytämisen ja menen yksin tai miehen kanssa. Kun kaikilla ystävillä on aina jotain tärkeämpää puuhaa, en viitsi enää häiritä. Mielellään viettäisin toki aikaa heidän kanssaan, mutta he viettävät lastensa kanssa kaiken mahdollisen vapaa-aikansa. Itsellä jo aikuiset lapset, mutta muistan että kyllä mulla aikoinaan oli omakin elämä.

Yksin on vain kaikista kivointa. Saa päättää vapaasti kaiken itse.

Eipä tässä ole reiluun vuoteen tullut käytyä juuri missään muualla kuin puolison kanssa pienillä reissuilla ja retkillä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia saaneet ystävät eivät enää halua olla yhteydessä. Jos kerran vuodessa nähdään, ei puhuta muusta kuin heidän lapsista, kukaan ei kertaakaan kysy minun kuulumisia ja jos yritän itse kertoa niin minut keskeytetään ja aletaan taas puhumaan lapsista. Ymmärrän vähemmästäkin että eivät enää ole ystäviäni.

Tää on kyllä oman kokemuksen perusteella vain äiti-ihmisten synti. Miespuoliset ystävät ovat edelleen kiinnostuneita myös muusta maailmasta lapsiperhekuplan ulkopuolella. Naisista taas ihan päinvastainen kokemus, hössöttävät lumoutuneena kuolarievuista ja unikoulusta.

Ei ne mihinkään lähde, vaikka pyytäisinkin. Puuhailee sitten yksin.