Lue keskustelun säännöt.
Syysi olla pyytämättä ystäviä kanssasi mihinkään?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Minun ystäväni alkoi raahata tytärtään mukanaan kaveriporukkamme tapaamisiin, kun tytär oli 12v. Tytär on nyt 23 ja sama jatkuu. Tapaamiset ovat huomattavasti harventuneet ja ystäväni on tästä perin hämmästynyt.
Siis miten joillakin on noin huono sosiaalisten tilanteiden taju?!!! Sietää hänen hämmästelläkin kun ei kerran ymmärrä. 🤨😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitti olla aina se joka joutuu tarjoamaan. Ei koskaan vastavuoroisuutta. Esim jos mennään kylään niin mulle nakitetaan tuliaisten osto. Mukava puoli koronassa on se ettei tarvitse enää nähdä. Tavallaan luonnollinen poistuminen.
Mun tuli tost roudaamisesta mieleen kun vaimoni kohta 42 v roudaa vanhapiikasiskoaan kohta 50 v joka paikkaan meidän mukana. Jos matkataan vaimon lapsuudenkotiin, sisko on saatava matkaan, jos matkataan mun suvun mökille, sinnekin vaimo pyytää siskon mukaan. Vaput, juhannukset, joulut on vietettävä siskon kanssa. Nytkin vappuna ajattelin että olisipa kiva perheenä tehdä jotain niin eiköhän vaimo lähtenyt viikonlopuksi sisarensa luokse. Joo, olen tästä maininnut, mutta ei auta. Joku riippuvuussuhde heillä on ja pahasti. Vaimon tekee tuskaa nähdä muita ystäviään jos sisko ei ole mukana. On kuin orpo ellei siskoa ole mukana, siksi roudaa siskonsa usein myös näihin ystävätapaamisiin ja tiedän etteivät kaikki ystävät tästä pidä. Vaimon ja siskon väliin ei mahdu oikein kukaan, ei edes lapsemme. Kun menin naimisiin, en arvannut että avioliitossamme olisi myös vaimon sisko. Jos vaimo saisi valita minun ja sisarensa välillä, tiedän mikä olisi vastaus. Siksipä olen antanut asian pitkälti olla.
Vierailija kirjoitti:
En viitti olla aina se joka joutuu tarjoamaan. Ei koskaan vastavuoroisuutta. Esim jos mennään kylään niin mulle nakitetaan tuliaisten osto. Mukava puoli koronassa on se ettei tarvitse enää nähdä. Tavallaan luonnollinen poistuminen.
Tykkään myös koronan vaikutuksesta sosiaaliseen elämään. Olen saanut viettää aikaa kaikessa rauhassa mieheni kanssa ilman sosiaalista painetta. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Mun tuli tost roudaamisesta mieleen kun vaimoni kohta 42 v roudaa vanhapiikasiskoaan kohta 50 v joka paikkaan meidän mukana. Jos matkataan vaimon lapsuudenkotiin, sisko on saatava matkaan, jos matkataan mun suvun mökille, sinnekin vaimo pyytää siskon mukaan. Vaput, juhannukset, joulut on vietettävä siskon kanssa. Nytkin vappuna ajattelin että olisipa kiva perheenä tehdä jotain niin eiköhän vaimo lähtenyt viikonlopuksi sisarensa luokse. Joo, olen tästä maininnut, mutta ei auta. Joku riippuvuussuhde heillä on ja pahasti. Vaimon tekee tuskaa nähdä muita ystäviään jos sisko ei ole mukana. On kuin orpo ellei siskoa ole mukana, siksi roudaa siskonsa usein myös näihin ystävätapaamisiin ja tiedän etteivät kaikki ystävät tästä pidä. Vaimon ja siskon väliin ei mahdu oikein kukaan, ei edes lapsemme. Kun menin naimisiin, en arvannut että avioliitossamme olisi myös vaimon sisko. Jos vaimo saisi valita minun ja sisarensa välillä, tiedän mikä olisi vastaus. Siksipä olen antanut asian pitkälti olla.
Apua, kuulostaa aika epäterveeltä! Todellinen läheisriippuvuus kyseessä vaimon ja siskon välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan nauttia välillä omasta ajasta ja omista harrastuksista.
Mieluiten istuisin jomman kumman kotona kaljupääkahveilla juttelemassa. Mutta kun se ei kelpaa koskaan niin menköön muiden kanssa missä sitten tykkääkään nuohota. Juttuseura olisi kiva, en kaipaa akitiviteetteihin seuraa. Eli se siitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun niillä on vapaat aina ympätty viikoiksi eteenpäin lapsiohjelmaa, en edes kysy enää. Olen oppinut nauttimaan retkeilystä omassa seurassani, pitäköön tunkkinsa.
Persaukisena opiskelija-isänä, on hankalaa löytää yhteistä tekemistä tuttujen kanssa.
Mulle kelpaisi vallan hyvin reippailu ulkona, kahvittelu, koriksen heittelyä yms.
Mutta, kaikki ystävät ovat lapsettomia työssäkäyviä, heidän " tehään jotain " tarkoittaa terassilla käymistä, ravintolailtaa, hohtogolfia, pakohuonepelejä, konsertteja, yms rahalla ostettavia elämyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteellisen köyhänä, joudun priorisoimaan vähät ylimääräiseen humputteluun liikenevät rahat lapsiini, eivätkä kaverini varmaan nauttisi huvipuistopäivästä ym. jonka aikana joudun pakosta hoivaamaan lapsia suurimman osan ajasta. Lapsi vapaata ei ole juuri koskaan ja jos olisi, niin seuraavana päivänä se lapsi arki olisi edessä väsyneenä ja huonovointisena, eikä sitä meinas kestää valmiiksi uupuneena.
Vierailija kirjoitti:
Persaukisena opiskelija-isänä, on hankalaa löytää yhteistä tekemistä tuttujen kanssa.
Mulle kelpaisi vallan hyvin reippailu ulkona, kahvittelu, koriksen heittelyä yms.
Mutta, kaikki ystävät ovat lapsettomia työssäkäyviä, heidän " tehään jotain " tarkoittaa terassilla käymistä, ravintolailtaa, hohtogolfia, pakohuonepelejä, konsertteja, yms rahalla ostettavia elämyksiä.
Höh, voi ei. Kuulostaa ikävältä. Noi kahvittelut ja lenkkeilyt on just parhaita! Olen työssäkäyvä nainen, mutta nuo olisi niin parhaita juttuja jos vain niillä ystävillä olisi joskus aikaa mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät asuvat satojen kilometrien päässä.
Hyvänpäiväntuttuja en kehtaa pyytää mihinkään, kun kaikilla on jo omat elämät. Muutaman kerran olen yrittänyt ja kellään ei ole ollut aikaa tai halua, joten luovutin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia saaneet ystävät eivät enää halua olla yhteydessä. Jos kerran vuodessa nähdään, ei puhuta muusta kuin heidän lapsista, kukaan ei kertaakaan kysy minun kuulumisia ja jos yritän itse kertoa niin minut keskeytetään ja aletaan taas puhumaan lapsista. Ymmärrän vähemmästäkin että eivät enää ole ystäviäni.
Tää on kyllä oman kokemuksen perusteella vain äiti-ihmisten synti. Miespuoliset ystävät ovat edelleen kiinnostuneita myös muusta maailmasta lapsiperhekuplan ulkopuolella. Naisista taas ihan päinvastainen kokemus, hössöttävät lumoutuneena kuolarievuista ja unikoulusta.
Tämä tuntuu olevan nykyajan äitien juttu. Miehet ottavat omaa aikaa ilman lapsia (ja puoliso hermostuu kun ei hössötä hänen kanssaan pilteistä 24/7) ja haukkaavat vähän happea. Kyllä niin totta. Ja sitten siinä 24/7 lapsihössötyksessä nainen väsyttää itsensä, ystävät kaikkoavat ja vähitellen myös hössötyksestä stressaantunut mies.
Äitiys muuttaa ihmistä. Yhtäkkiä on 24/7 vastuu toisesta avuttomasta ihmisestä. Siitä että se ylipäätään pysyy hengissä . Sitten tulee "ystävät" vielä vaatimaan ja syyttelemään, että minä, minä, minua ei huomioida.. Haloo, olet vain ystävä. Kasva aikuiseksi Muulla ei ole sinua kohtaan mitään velvoitteita. Itke äidillesi senkin kakara.
Katokin, että et ujella puolikasta sointuakaan mistään tukiverkoston puutteesta ja siitä että olet vain kotipiikana eikä sinulla ole yhtään ystävää. Vaiha vaippoja, se on sun tehtäväs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia saaneet ystävät eivät enää halua olla yhteydessä. Jos kerran vuodessa nähdään, ei puhuta muusta kuin heidän lapsista, kukaan ei kertaakaan kysy minun kuulumisia ja jos yritän itse kertoa niin minut keskeytetään ja aletaan taas puhumaan lapsista. Ymmärrän vähemmästäkin että eivät enää ole ystäviäni.
Tää on kyllä oman kokemuksen perusteella vain äiti-ihmisten synti. Miespuoliset ystävät ovat edelleen kiinnostuneita myös muusta maailmasta lapsiperhekuplan ulkopuolella. Naisista taas ihan päinvastainen kokemus, hössöttävät lumoutuneena kuolarievuista ja unikoulusta.
Näin tapahtuu, koska viimekädessä se nainen on aina vastuussa jälkikasvustaan. Isää tarvitaan käytännössä sen aikaa kuin siemensyöksyn saanti kestää. Sen jälkeen "iskä" on vapaa hengaamaan Vaikka kavereidensa kanssa. Täällä haisee se kitinätrolli, joka suoltaa aloituksia siitä kuinka ystävät muuttuu kun saavat lapsia. Totta hlvetissä muuttuvat.
Höpöhöpö. Ei nainenkaan saisi sinne lapsikuplaansa hukkua.
Kerro tuo sille äidille, joka ensiksi oman terveydensä kustannuksella kantaa vauvaa 10 kk , repii alapäänsä synnytyksessä ja on 24)7 vastuussa niin ettei ensimmäisiin kuukausiin saa edes mitään nukkua, juu kyllä ihan kynällä kiinnostaa kakaramsiset kitisevät kaverit sen jälkeen. Äidillä on aina vastuu ja se pakottaa aikustumaan ja kantamaan sen vastuun,olipa isästä siinä mitään apua tai ei.
Aivan miten vain. 24/7 äitiyssuorittaminen voi olla jonkun mielestä upeaa, mutta luulisi joskus olevan ihan mukavaa että tekisikin sitä vain 23/7.
Vastuu 24/7 ei ole upeaa. Se on väsyttävä ja raskasta. Senpä vuoksi ei ole mukavaa pyytää itsekästä ja kakaramaista "ystävää" yhtään minnekään. Vaan jos muksulle saa hoitajan, levätä, nukkua ja olla kerrankin yksin ja rauhassa.
Eli äitiys ei olekaan palkitsevaa, vaan se että saa nostaa itsensä korokkeelle kun on niin tärkeä ihminen.
Yksi ystävä on lähes aina päissään. Tämä huomattiin vasta hiljattain. Olemme tavanneet usein ravintoloissa, konserteissa, saunailloissa, alkoholi on ollut luonnollinen mutta pieni osa tapaamisissa. Nyt korona-aikana, kun aktiviteetit ovat vähän muuttuneet, on yhden ystävän alkoholinkulutus alkanut pistää silmään. Hiihtolenkille minttukaakao oli ihan kiva juttu, mutta sitten kävelylenkille ottikin kaljat mukaan, luontopolulle viinipullon yms.
Ei suostu tulemaan ilman alkoholia.
Elokuviin, taidenäyttelyyn tai teatteriin en halua pyytää ystäviä mukaan. kun haluan keskittyä kunnolla. Ystävien kanssa käydään terassilla ja konserteissa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ystävä on lähes aina päissään. Tämä huomattiin vasta hiljattain. Olemme tavanneet usein ravintoloissa, konserteissa, saunailloissa, alkoholi on ollut luonnollinen mutta pieni osa tapaamisissa. Nyt korona-aikana, kun aktiviteetit ovat vähän muuttuneet, on yhden ystävän alkoholinkulutus alkanut pistää silmään. Hiihtolenkille minttukaakao oli ihan kiva juttu, mutta sitten kävelylenkille ottikin kaljat mukaan, luontopolulle viinipullon yms.
Ei suostu tulemaan ilman alkoholia.
Onkohan meillä sama ystävä? Kun mustikkametsäänkin piti raahata omat "karpaloiset" mukaan niin kyllä hämmästyttää :D
Ja toisaalta, ne joita olen joskus kutsunut jonnekin, eivät tule. Niin mitä sitä sitten monta kertaa pyytelemäänkään. Keksin tekemistä yksin tai muuta seuraa.
Viihdyn itsekseni eikä asioiden tekeminen yksin ole ongelma. Se että en pyydä kaveria vaikkapa lenkille tai elokuviin, ei liity mitenkään kaveriin. On vain helpompi tehdä asiat silloin, kun oma aika antaa parhaiten myöten.
Toki joskus on kiva käydä vaikka yhdessä syömässä, mutta varsinaisesti en kaipaa seuralaista tekemisiini enkä siten edes osaa oikein ajatella, että jollekin se olisi kenties tärkeä juttu.
Ei ole enää ystäviä.
Minä olin aina se joka pyysy kahville ja lenkille jne, soitteli ja lähetteli viestejä. Jos en itse pitänyt yhteyttä ei kukaan minua kaivannut.
Tuollainen idiootti mitään ystäviä ansaitsekaan. Parempi että pysytkin kotonasi.