Mikä harmittaa sinua juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Norovirus. Koko ajan oksettaa ja paskattaa 🤮💩

Hei, missäpäin Suomea on Noroa liikkeellä ? Täällä keskisuomessa en ole kuullut olevan mutta tuleehan se tännekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kakrut onkin kiittämättömiä paskiaisia. Yksin kasvatin isänsä kuoltua, ei ollut vaihtoehtoja.

En yleensä edes pyydä apua heiltä, mutta nyt yksi pieni homma odottaa ja odottaa. Mä en pysty siihen yksin.

Toinen sanoi tulevansa tekemään sen, mutta sanoin ettei tarvii enää. Siksi, että ei se tule silloin kun lupaa ja sitten pitää patistaa. Käy tässä ihan vieressä joka päivä, mutta ajelkoon ohi vaan.

Mun pitää hoitaa yksin iso asunnonmyynti, koska heitä ahdistaa asia eivätkä ehdi. Asunto on myös heidän. Alle 30-vuotiaita ovat. Luulin kasvattaneeni heidät hyvin. Sellaista viestiä sain muualta, kun vielä asuivat kotona.

En minäkään aina jaksaisi, olen päälle 60. Jospa vaan heittäytyisi pitkälleen viikoksi ... valehtelisi että tuli kai migreeni.

Mä oon myös rahaton ja käyn ruokajaossa pari krt kuussa. Eläke ei riitä.

Aikoinaan ajattelin että ei noiden tarvii mulle mitään "maksaa" vaivoistani takaisin, mutta nyt alkaa nyppiä kun on niin vaikeata auttaa yhtään mua. En tarkoita rahaa, vaan apua pikku asioissa. Mä suojelin lapsiani niinkuin äiti suojelee. Tuntuu että kakruilla ei ole mitään mua kohtaan. Rahaa pitäis järkätä niille, joilla sitä on jo ennestään ja itsellä ei ole.

Kiitos kaunis.

Ikävä tilanne ja otan kyllä osaa harmituksesi johdosta, mutta niin se menee elämässä, että vanhempien vastuu on lasten suuntaan, mutta toiseen suuntaan ei ole velvollisuutta ellei sitä omaa halua auttamiseen satu löytymään.

Lämmittää, kun ymmärsit. Tää vastuuasia on ihan selkeä mulle. Alkoi vaan nyppiä, kun penskat ei tajua että mä oon jo vanha enkä pysty esim nostamaan jotain painavia kamoja yksin. Ei ole rahaa pyytää jotain ulkopuolista avuksi.

Se, että ei saa tällä hetkellä ainakaan mitään arvostusta tai apua lapsiltaan, syö tosissaan. Aamulla yksi laittoi Naistenpäivän onnittelut puhelimella. En edes muistanut tuota päivää, ihan samantekevää minulle. Kiitin tietysti.

Samainen kakru töppäsi just yhden jutun, jota varmaan minäkin joudun selvittämään vähän ajan kuluttua.

Oli pari viikkoa sitten lomalla Lapissa yhdessä hiihtokeskuksessa, jossa itsekin pyörin nuorena. No pyysin luokseni syömään ja kertomaan vähän lomasta ja tästä itsellekin tutusta paikasta. Sai itse valita monenko aikaan tulee tänne. Kello x.

Noin tuntia aiempaan viesti että tulee vähän aikaisemmin. Ok. Sitten viesti ettei ehdikään aikaisempaan, vaan vähän jälkeen x. Tää on tällainen vekslaaja, mä itse olen täsmällinen. Aloin muistuttaa itseäni, että pysy nyt vaan rauhallisena. Teki mieli sanoa, että ilmoita minä päivänä ja kellonaikana haluat tulla seuraavan kerran että aikaikkuna sulkeutui just. Katsotaan seuraavaa kertaa, käykö mulle. Kysyin sitten lomasta. Ei osannut kertoa. Pyysi, että mä kyselen voi jestas. Nää hiihtokeskukset muuttuu. Sanoin vain että kyllä mullekin bisse maistui rinteen jälkeen. Ja puhuin sitten mitä itse muistan noita hauskoja juttuja sieltä.

Mua vaan nyppii tää ihminen nyt. Päätin jo viime visiitillä etten pyytele syömään pitkiin aikoihin, sen yhden tunnin ajan kun löytyminen oli niin kiven takana. Tällä oli vuosi sitten mt-vaikeuksia, jotka ohi nyt. Tuli vain olo, että mä oon tuppaamassa vastoin tahtoaan hänen elämäänsä. Tää on yleensä kiltti ja myöntyväinen ihminen. Olen sanonut, että pitää huolen siitä ettei kävellä yli, koska se maksetaan sitten omasta selkänahasta. Kai se sitten aloitti minusta? En tiedä, olkoon. Mä en ole nyt tavattavissa. On flunssaa ja mitä kaikkea. Ei päätään viitsi hakata seinään jatkuvasti.

En mä katkeraksi tule. Mua on vedetty kölin alta paljon. Kestää vähän aikaa että saan itseni takaisin. Olen pettynyt, lähinnä kai omaan itseeni.

Miehet ja miesten käytös harmittaa

- nainen

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa tuo sotauutisten rummuttaminen ja niillä mässäily... Tietenkin on hyvä, että löytyy ajantasaista tietoa, mutta osa ihmisistä on jo selvästi paniikissa Ukrainan tilanteen vuoksi.

Pitäisi laittaa jäitä hattuun ja edetä asioiden suhteen kylmähermoisemmin. Elämä jatkuu.

Niin jatkuu eikä me voida nyt tehdä asioille mitään. En pelkää tai mieti tätä sotaa aktiivisesti.

Tota sotauutismässäilyä vältän. Pistän pääni pensaaseen. Aamulla selaan uutiset, en pyöritä jotain sotavideoita tuhoamisista, en katso kuvia muutenkaan, ne on pahoja mulle. Olen siis herkkä ihminen.

Illalla katson toiset uutiset. Aikoinaan mm WTC-uutiset, tsunami, Utöyä vyöryivät niskaan niin, että olin seota. Sitten tajusin. Luen ennemmin tietoja kuin katson varsinkaan liikkuvaa kuvaa. Tänään vahingossa näin jonkun lapsen itkevät kasvot nettiuutisissa, tuntui todella pahalta. Itseään pitää suojella. Onneksi ei ole lapsia, joille pitäisi kertoa tuosta hulluudesta, joka ei ole perusteltavissa mitenkään.

Venäjän vmäinen toiminta ja se että häiritään lentoliikennettä täällä.

Inhottavia naisia jotkut onnittelee tänään ja saavat kukka puskan. Ne kantturat ei ole ansainneet mitään !

Vladimir Putin

Uudessa työpaikassa maineeni oli kiirinyt edelleni ja muijia ei voi huijata nyt niin kuin edellisessä työpaikassani.. sinäänsä eihän haaste mua haittaa.. Ei ne kuitenkaan pysty vastustaa mua pitkään.

Se, että makaan koronassa kuumeessa kotona eikä ole pariin päivään jaksanut tehdä yhtään mitään

Harmittaa kun uudessa työpaikassa kaikki naiset tietää, että minulla on iso molo ja rumimmatkin roikkuu siinä liki kiinni.

Vain kolme asiaa.

Venäjä. Venäjä. Venäjä.

Suomalainen probaganda.

En tiedä missä Kela-korttini on. Pitäisi varata aika laboratoriotutkimuksiin, mutta taitaa viivästyä kun pitää uusi kortti tilata. Melkein olin unohtanut koko kortin olemassaolon kun en ole sitä elämässäni juurikaan tarvinnut. En muista siis nähneenikään sitä enää vuosiin.

Kiitos kysymästä.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 4 vuotta ja mies haluaa pitää erilliset yksiöt. Haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa kotosalla, mutta mies haluaa viettää aikaa omassa kodissaan ja minä omassa kodissani. Suhde pysyy yllä sillä, että minä käyn hänen luonaan. Miehen mielestä mitään ongelmaa ei ole. Pitäisi kai vain lakata käymästä ja antaa miehen tajuta, että jos minäkin vietän aikaa siellä missä parhaiten viihdyn, niin kauheasti mitään suhdetta ei enää ole. En jaksa enää möllöttää yksiössä kylässä.

median saaste kirjoitti:

Suomalainen probaganda.

Tai jos menet vaikka bbc:n sivulle tai youtubeen laitat ukrain war ja mietit kuka sitä probagandaa suoltaa.

Se että en saa itseäni hyvään kuntoon.. Ennen olin 57kg ja niin hyvässä kunnossa. Nyt mennyt vauvan syntymästä jo 9kk ja en vaan kertakaikkiaan saa ruokavaliota kuntoon ja itseäni niskasta kiinni. Nyt paino 81kg.. joka päivä tekee mieli syödä suklaata ja lenkkeily ei houkuttele.

Harmittaa unihäiriöt, on jo monta yötä, että nukkunut kuin 2-3 tuntia yössä.

Selkäkipu, lonkkanivelen bursiittikipu ja nyt taisi iskeä korona. Kova yskä, lämpöilyä. Ja niin kun oon ollu varovainen.

Olen vihdoin omalla alallani töissä. Eli viihdyn. Ja palkkakin ehti kohentua monen monituisen kituuttamisvuoden jälkeen. Tosin bensa hintojen todella ison nousun myötä olen jälleen kituuttamisessa. Viihtyminen töissä ei maksa laskujani eikä elätä lapsiani. Itsestäni puhumattakaan.

Maha kipeä, ahmin uunituoretta leipää :(