Mikä harmittaa sinua juuri nyt?

Kuka hemmetti on vääntänyt kasaan nuo vaalikoneet, jos vastaa niin kun ajattelee,eli vastaa kyllä tai ei, saadaan aikaan vastaus jota ei äänellä palkita. Siis noista vaalikoneista ei ole mitään hyötyä kun kuitenkin mieli muuttuuvaali kopissa.

Istun turhassa tiimipalaverissa, ja kuuntelen miten rahoja tuhlataan ilman konkreettisia hyödyllisiä päämääriä ja tekoja. Turhauttavaa ja harmittaa. Haluaisin käyttää työaikani paremmin.

iikaa paineita joista ei pääse eroon. Verotalo, myymätön auto ym ...

Ei yhtään mikään harmita. Ulkona suht kirpakka pakkanen, mutta aurinko hiukan paista ja parin tunnnin jälkeen menemme hiihtolenkille leppoisasti.

Harmittaa se, että koko tämän minun opintojen aikana harjoittelupaikat (eri firmoissa) ovat sisältäneet aikalailla pelkkää _odottamista_. Kiitos tuon sodan joka vaikuttanut tälle alalle niin, että komponentti/osien pulaa ja ei myyntiä kun ei voi tonne naapurimaahan myydä. Haku aikana en edes osannut tietää varautua tälläiseen. Harmittaa kun tunnen tuhlaavani elämästäni 1,5 vuotta. Nytkin istun harjoittelupaikan taukohuoneessa venaamassa että tulisiko työmaalle työkeikka. Vielä seitsemän viikkoa tätäkin -,-

Harmittaa etten ostanut asuntoa kun korot olivat matalat. Asun pk-seudulla enkä halunnut ostaa koska mielestäni hinnat ovat paisuneet. Jostain syystä pelkäsin sitä sitoutumista. 30v

Vierailija kirjoitti:

Vaalikone kertoi että Persut on 74% samaa mieltä kanssani.En kyllä sitten ikinä halua olla Persu.

Se vasta harmittaakin jos on Persu.

Tämä talvi. Vaikuttaa siltä, että tämä ei lopu ikinä! Lissä lunta ja pakkasta! Kevät tule jo! 

Olen harmissani ja surullinen siitä, että ihastuin/rakastuin työkaveriin. Mitään ei ole tapahtunut, mutta sydänparka on silti ihan solmussa. 💔

Kielletty tunne, sillä olemme molemmat naimisissa ja perheellisiä. Rakastan omaa ihanaa puolisoani ja perhettäni.

Haluaisin eroon ihastumisen tunteesta ja olen yrittänyt kieltää asian itseltäni, mutta eihän se mitään auta.

Lasten väkivaltaisuus.

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt pitkään ikaan miestä jota kipaan. Etsin häntä silmilläni kokoajan kun liikun siellä päin misä tiedän hänen asuvan / olevan töissä. Miksi elämä ei vaan voi heittää meitä taas yhteen. Miksei sen aika vieläkään ole.

Olisinpa se mies, jota kaipaat. Minäkin olen kaivannut sinua. Toivon näkeväni sinusta taas edes vilauksen joskus.

En päässyt vanhempien luokse, koska joudun viemään kissani eläinlääkäriin. Vanhemmat eivät tajua, miksi kissa on tärkeä minulle. Veljen koirat kyllä ovat perheenjäseniä ja niitä hyysätään ja kehutaan.

Äiti ei ole edes vastannut mitään, kun laitoin viestiä että en nyt tämän takia pääse. Selitin kyllä asiaa itku kurkussa hänelle puhelimessa, mutta hän sanoi vain että kaikkien eläinten nyt pitää kuolla ajallaan. Kissa ei ole kuolemassa enkä ole sitä missään nimessä lopettamassa, mutta lääkereseptin takia on vietävä nyt lääkäriin. En halua olla reissussa ja pelätä, miten kissalle käy kun se ei saa lääkeitä viikkoon. 

Vanhempani ovat enimmäkseen tosi mukavia ja ymmärrän pettymyksen, mutta olisi voinut vähän empaattisemmin suhtautua tähän.

Venäjä tehnyt taas iskuja Ukrainaan.Venäjän menestyminen sotatoimissa harmittaa ja ahdistaakin.

Harmittaa se kun taas poistettiin ketju Odinin sotilaista. Oli mielestäni maltillista keskustelua. Mikähän siinä on niin pelottavaa?

Tässä onnyt vähän huono fiilis nyt.

Sähköposti: "Kiitos hakemuksestasi, hakemaasi työpaikkaa haki 380 hakijaa, paikkaan valittiin kaksi (2) hakijaa. Valitettavasti valinta ei osunut tällä kerralla sinuun."

Ja minä kun ehdin selvittää millä julkisilla työmatkan kulkisin, katsoin kaapista onko tarpeeksi juuri kyseiseen paikkaan sopivia asukokonaisuuksia, mietin pitääkö muuttaa lapsen päivähoitoaikoja, ja selvittelin miten se tehdään. Tämä siis sen jälkeen kun ensin mietin onko juuri minusta kyseiseen työhön, onko edes mahdollisuuksia siihen. CV:tä kasaillessani ja hakemusta kirjoittaessani tulin siihen tulokseen, että minullahan on loistavat edellytykset, kaikki kokemukseni on kuin tehty siihen paikkaan. Pienessä päässäni oikeasti kuvittelin, että siellä minä sitten parin kuukauden päästä työskentelen, ja että onpa mukavaa, kun on taas varaa elämiseen. En tiedä onko tämä optimistinen naiivius hyvä vai täysin idioottimainen asia, sillä ei ole ensimmäinen kerta kun rakentelen näitä kuvitelmia, kunnes pudotetaan lujaa alas.

Voisihan sitä unohtaa koko oman koulutuksen, ja "mennä sinne siivoomaan", mutta kun sinnekin on yhtä paljon hakijoita, eikä osaamiseni sivua sitä pätkääkään.

Onko pakko harmittaa?Mitä jos ei harmita mikään?

Poliitikkojen enemmistö aivan pihalla.

Harmittaa ettei paino ei putoa, vaikka olen laihtutuskuurilla.

Kun palkkoja (pam) saatiin hitusen nostettua kiristetään tekijöistä jotta kulut ei nouse. Täystuntinen työpari jäi äitiyslomalle eikä ketään palkata sijaiseksi. Täksi kesäksi ei oteta kesätyöntekijöitä. Nyt jo huomaa kuinka työt kasaantuu ja pulju pysyy pystyssä ilmaisilla työharjoittelijoilla. Lomakausi on varmasti kaikille rentouttava 😁 ainii mut saadaanhan me kaikki 15 senttiä tunti lisää palkkaa!