Mikä harmittaa sinua juuri nyt?

Teen duunia joka ei oikeesti kiinnosta mua pätkääkään, palkka on suht hyvä ja olen tekevinäni kaikenlaista.

Kaipaan niin kovin sitä fiilistä kun työssä on se kuuluisa "työn imu" joka vie mennessään.

Tässä firmassa ja tällä toimialalla en tunne sitä lainkaan.

Ystävä hylkäsi

Ukrainan sota

Suomen taloustilanne

Omien lasteni tulevaisuus pilatussa maailmassa

Maailman pyöriminen uniikkien lunihiutaleiden ja puolesta loukkaantuminen jonkun "muoti"asian takia

Ei edelleenkään harmita mikään. Mulla on uusi suhdekin

Kirjoitin juuri johonkin ketjuun häikäisevän kommentin, joka olisi varmasti vähentänyt henkirikosten määrää Suomessa tulevina vuosikymmeninä vähintään 50%. Kun painoin Lähetä, tietenkin ketju oli poistettu.

Harmittaa ihmisten tunneköyhyys, se tulee ilmi Isossa Omessa tapahtunut vartijoiden toimesta syyttömän naisen hengenmenetys. Keksusteluketjussa tuntuu olevan tämän naisen lynnkkääjiä ja vartijoiden puolustajia.

Oma erityis- ja ääniyliherkkyys. Tunnen itseni muita huonommaksi kun en pärjää meluisissa tilanteissa kurmten muut 😢

Hiihdon MM.Suomen naiset eivät saaneet mitalia.

Ei ole bissee jääkaapissa :(

Vaimo taas mököttää jostain syystä mitä en taaskaan ymmärrä. Aidosti ihmettelen, mitä olen tehnyt, jättänyt tekemättä, sanonut, jättänyt sanomatta, tms. mikä saa tuon aikaan. Vai onko se vaan hormonit kun temppuilee. Harmittaa kun viikonloppu menee tälleen vaikka eilen oli niin kivaa yhdessä ravintolassa, teatterissa ja drinksuilla sen jälkeen.

Harmittaa äitini käytös. Olen yksinäinen melko nuori aikuinen ja oikeastaan minulla ei ole ketään läheisiä muutenkaan. Isäni kanssa jo vaikeat välit ja on määräilevä luonne. Äitini kanssa olen jotenkin pärjännyt. Nyt kuitenkin vähitellen hänen käytöksensä menee vain yli. Puhuu vaan itsestään ja kaataa kaikki työjutut minunkin päälleni. Valittaa kaikesta ja on ikävällä päällä. Yritän olla kiinnostunut hänen puheistaan ja kysellä asioista. Kuitenkin se juttu on pelkää valitusta töistä tai jonkun ihmisen puheiden ruotimista, että kuka sanoi niin ja kuka näin.

Ymmärrän sen, että töissä varmaan ikäviä tilanteita, mutta äitini on vahva ihminen ja pärjää kyllä siellä. Hänellä ei siis ole hätää kuitenkaan. Itse taas olin kiusattu koko nuoruuteni ja en saanut häneltäkään ymmärrystä tai apua. Ei vaan saanut välittää ja "mitä hän sille voi". Nyt en oikein pysty sympatiaa kokemaan häntä kohtaan jos töissä jokin yksittäinen ikävä juttu on.

Pitäisi jokin tilannetaju olla, että osaisi pitää suunsa kiinni, mutta ehkä hän ei sitä huomaa tai halua huomata, että alan tuskastumaan hänen seuraansa. Kestän paljon, mutta raja alkaa tulla vastaan. Toisaalta ymmärrän sen, että jos katsoo hänen ja minun elämääni niin ei paljon puhuttavaa ole yleensäkään. Emme vietä mitään "aktiivista" elämää yms. Kuitenkin itse puhuisin mielelläni monesta jutusta, mutta ei ole ketään kenelle puhua. Äitini taas puhuu vaan töistä. Omakin elämä on hyvin raskasta välillä ja voimat lopussa. Yritän silti löytää hyviä asioita. Sitten äitini vei loputkin. Joskus suren sitä paljon, että olemme liian erilaisia. Hän on ns vahva ja ei ymmärrä heikkoutta. Itse taas olen herkkä ja kaipaisin ihan erilaista tukea ja ymmärrystä. En sitä häneltä saa ja koen olevani aina jotenkin vääränlainen. Tuntuu tavallaan, että koko persoonani menee hukkaan ja latistuu vähitellen. En voi olla oma itseni. Hyvä kuvaus kaikesta on se kuinka itse aina kysyn miten hänen päivänsä meni. Hän ei koskaan kysy minulta ja kun joskus sitä ihmettelin niin hän sanoi, että kyllähän suunnilleen tietää miten päiväni meni. Ei voinut silti kysyä ja se ei kiinnostanut häntä.

Tietysti moni olisi sitä mieltä, että välit poikki yms, mutta ei minulla ole läheisiä muutenkaan. Samoin tarvin hänen kyytejään yms välillä. Näin minun on tavallaan vaan siedettävä. En ole täydellinen itsekään ja ymmärrän äitiäni. Ehkä hän on väsynyt ja hänelläkin on hyvät hetkensä. Meillä on ollut ja on vaikeaa monessa asiassa kuten esim taloudellisesti. Tämä kaikki kuormittaa. Silti välillä suren tätä kaikkea paljon. En voi puhua kenellekään mitään joka oikeasti olisi kiinnostunut asioistani.

Totalitarismi.

Harmittaa, että jätän tekemättä asioita, koska pelkään mitä muut ajattelevat.

Harmittaa oma tyhmyys kun olen kehittänyt itselleni peliriippuvuuden netticasinoihin enkä osaa lopettaa. Menee talous ihan kuralle, eikä rahaa ole miutenkaan paljoa. Keksin jo kierto idean asiaan, alan nostamaan käteistä niin en pääse tuhlaamaan netti peleihin niin paljoa. Ehkä siten pääsen addiktiosta irti ja homma tavallaan unohtuu.

Naiset on hulluja

Hammasta kolottaa ja joudun menemään hammaslääkärin jossa ahdistun ja paniikkihäiriö voi tulla.

Namukahva kirjoitti:

Naiset on hulluja

Tämä se vasta harmittaakin kovasti.

Harmittaa että elämäni nainen halusi erota ja jätti minut.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa että elämäni nainen halusi erota ja jätti minut.[/q

Nainen ei sanonut pahasti vaan sanoi hyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Hammasta kolottaa ja joudun menemään hammaslääkärin jossa ahdistun ja paniikkihäiriö voi tulla.

Lääkitys?

Vaalikone kertoi että Persut on 74% samaa mieltä kanssani.En kyllä sitten ikinä halua olla Persu.