Pääseekö lastentarhanopettaja pienten puolella helpommalla kuin isojen puolella?

Vierailija kirjoitti:

Täällä vakkari tarhatäti! Olen kait nykyisin varhaiskasvatuksen opettaja nimitykseltäni, opettajakoulutuksen olen käynyt, eli okl:n.

Minua aina ihmetyttää näissä keskusteluissa, mitä merkitystä sillä tittelillä on? Ketä se häiritsee jos minua kutsutaan kasvattajaksi tai hoitajaksi tai vaikka ihan aikuiseksi? Ei ainakaan minua. Itse tiedän mitä työtä teen ja sillä hyvä.Ei häiritse yhtään tietääkö joku ammaattinimikkeeni tai koulutukseni. Paras jos kutsutaan etunimellä.

Ajatella, että vielä parikymmentä vuotta sitten käytännössä kaikki silloiset päiväkotien työntekijät kutsuivat itseään tädeiksi (tai sediksi). Viikkotiedotteetkin oli allekirjoitettu tyyliin "terveisin Leppäkerttu-ryhmän tädit".

Nykyisin taas moni tuntuu olevan sitä mieltä, että tädittely on kuin märkä rätti päin kasvoja ja loukkaus heidän varhaiskasvattaja-identiteettiään kohtaan.

Itse olen rehellisesti sitä mieltä, että vanhan ajan maanläheiset täti-päiväkodit olivat paljon parempi paikka lapsille kuin nämä nykyiset pingottavat varhaiskasvatuslaitokset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan pienten puolella LTO:lla rankkaa, kun pitää miettiä onko 1-vuotiaan pylly punoittava ja onko ollut tahroja vaatteissa kun tulee hoitoon...

Ja koska vaan kyseisen lastentarhanopettaja ei satu lapsen äidistä pitämään muotoilee hän sossuun salaa äidiltä ilmoituksen "lapsella ollut liian pienet kumpparit ja tahraa vaatteessa" 😅🤔

Varmasti tuommoinen venkulointi uuvuttaa! Ja säikäyttää, kun esimiehelle valitetaan lopulta hänestä. Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi se lapsi vaihtoi päiväkotia..

Onneksi usko alkaa tähän ammattikuntaan taas palata, kun uusi lto vaikuttaa olevan normaali. Ja vaatteet jotka olivat edellisessä paikassa epäsiistejä ja pieniä, ovat nyt kelpoisia.

Minä olen pienten puolen opettaja ja miettinyt kevään aikana muun muassa:

-miten tuetaan S2 lapsen kielen kehitystä

-miten tuetaan puhumatonta lähes 3-vuotiasta ja mitä ulkopuolista tukea ja arviota hän tarvitsee

-miten taataan ryhmän nuorimman (vauva) syli, hoiva ja jatkuva läsnäolo suhteellisen isossa ryhmässä

-kuinka tuetaan muutaman lapsen orastavia yhteisleikin taitoja ryhmässä, jossa ikä- ja taitotaso leikkitaitojen suhteen on hyvin kirjava

-kohdataanhan jokainen lapsi yksilöllisesti ja lämmöllä, rajoja unohtamatta

-mitkä yleiset toimintamallit ryhmässä ovat turhia ja henkilökuntaa kuormittavia

-kuinka saamme kasvatustiimissä jatkuvaa keskustelua sen ympärille, miten lapset kohdataan ja miten heille puhutaan (esim. kun lapsi itkee, mikä on asianmukainen vastine siihen, ei ole lainkaan itsestäänselvä asia)

-mikä on sopiva määrä isossa ryhmässä suunniteltua toimintaa ja mikä suunniteltu toiminta suunnataan vain isommille

-miten toimitaan, kun yksi lapsi ei ota ikätasoisesti kontaktia aikuisiin ja ikätovereihin. Kuinka asiaa aletaan ottamaan esiin vanhempien kanssa ja missä vaiheessa esitetään jatkoarvioiden tarve, ja ennen kaikkea, miten tuetaan lasta ryhmässä pienillä resursseilla

-Miten ylipäätään otetaan asiat esiin vanhempien kanssa ja mikä on liiallista puuttumista vanhempien vanhemmuuteen. Kuinka säilytetään hyvä luottamus ja yhteistyö vanhempien kanssa.

-Mitä tehdään kun yksi lapsi raivoaa jokaisessa siirtymätilanteissa, mistä tämä johtuu, onko taustalla pelkkä uhma, onko ryhmän toiminta ja rutiinit liian kuormittavia, auttaisiko kuvat tukena siirtymissä jne.

Tässä vain murto-osa asioista, joita joutuu ottamaan huomioon pienten ryhmässä. Muunneltuna toki kerroin.

Vastaava lista olisi helppo laatia myös vaikkapa kotiäidin tehtävistä, ja tulla listan pituudesta ja monimutkaisuudesta siihen lopputulokseen, että kotiäidin hommia hoitaakseen on oltava vähintään maisteri.

Tai perhepäivähoitajan työstä.

No ei todellakaan. Arvostan työtäni paljon, mutta tuollaisesta siinä ei ole kyse samassa mittakaavassa. Minulla on kolme lasta tällä hetkellä hoidossa ja vauva menisi siinä samalla tavalla sylissä ja lattialla mukana menossa kuin perheenäidillä. Erityislapset siirretään nopeasti päiväkotiin ja hyvä niin, saavat siellä paremman tuen. Toki suunnittelen toimintaa paljon ja mietin lasten tarpeita runsaasti.

Perheenäideilläkään ei ole 12 lähes samanikäistä lasta, joiden tarpeet ovat silti tosi erilaiset, ja jotka eivät ole sisaruksia keskenään (eli ei ole syvää suhdetta lapsilla keskenään vaan heidät pitää ryhmäyttää tietoisesti, jotta saadaan arki toimimaan). Sama toki täällä perhepäivähoidossa, mutta helpompaa pienellä lapsimäärällä.

En ymmärrä itse ollenkaan tällaista yhden ammattikunnan vähättelyä. Hoitakaa, kasvattakaa ja opettakaa lapsianne itse sitten, jos ei kelpaa.

Pph

Et ymmärtänyt pointtia. Pointti on se, että aivan yksinkertaiset asiat saadaan kuulostamaan tavattoman monimutkaisilta ja vaikeilta tekemällä niiden sisällöstä yksityiskohtaisen ja jargonia vilisevän listauksen.

Kuulostiko tuon vaka open listaus sinusta yksinkertaiselta? Ihan helppoja juttuja, jotka sinä ratkaisisit vasemmalla kädellä ilman mitään ammatillista pätevyyttä ja koulutusta? Wau, mahdat olla oikea yleisnero. Minusta nuo asiat eivät vaikuttaneet ollenkaan yksinkertaisilta enkä minä tiedä mitä tuollaisissa tilanteissa pitäisi tehdä.

Ja mitä kotiäitiyteen tulee, niin sitäkin esimerkiksi tällä palstalla vähätellään aika usein. Tyyliin on se nyt kumma ettei saa edes kotitöitä tehtyä siinä parin eri ikäisen lapsen pyöriessä jaloissa. Vaikka tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että perheessä on vauva, taapero ja leikki-ikäinen, joille kaikille pitäisi löytyä aikaa ja virikkeitä, joista yhtä täytyy pitää sylissä koko ajan, toista vahtia haukan katseella, koska jalat ja kädet sillä liikkuu yllättävän vikkelää vauhtia, mutta järkeä ei päähän ole vielä edes itsesuojeluvaiston vertaa suotu. Ja sitten pitäisi löytyä aikaa sille isommallekin, ettei hän jää unohduksiin vain siksi, että pärjää leikeissä jo jonkin aikaa itsekseenkin. Tee siinä sitten kotityöt samalla, kun edes se vauva ja taapero eivät haluaisi nukkua päikkäreitä samaan aikaan eikä leikki-ikäinen tarvitse niitä enää ollenkaan, mutta äitiä, syliä ja seuraa kyllä tarvitsisi.

Kummasti noissa ketjuissa, joissa kotiäitiyttä morkataan ja vähätellään, niin kotiäidit puolustautuvat, ihan niinkuin nyt varhaiskasvatuksen opettajat, joita tässä ketjussa on vähätelty ja morkattu.

T: kolmen lapsen entinen kotiäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan pienten puolella LTO:lla rankkaa, kun pitää miettiä onko 1-vuotiaan pylly punoittava ja onko ollut tahroja vaatteissa kun tulee hoitoon...

Ja koska vaan kyseisen lastentarhanopettaja ei satu lapsen äidistä pitämään muotoilee hän sossuun salaa äidiltä ilmoituksen "lapsella ollut liian pienet kumpparit ja tahraa vaatteessa" 😅🤔

Varmasti tuommoinen venkulointi uuvuttaa! Ja säikäyttää, kun esimiehelle valitetaan lopulta hänestä. Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi se lapsi vaihtoi päiväkotia..

Onneksi usko alkaa tähän ammattikuntaan taas palata, kun uusi lto vaikuttaa olevan normaali. Ja vaatteet jotka olivat edellisessä paikassa epäsiistejä ja pieniä, ovat nyt kelpoisia.

Minä olen pienten puolen opettaja ja miettinyt kevään aikana muun muassa:

-miten tuetaan S2 lapsen kielen kehitystä

-miten tuetaan puhumatonta lähes 3-vuotiasta ja mitä ulkopuolista tukea ja arviota hän tarvitsee

-miten taataan ryhmän nuorimman (vauva) syli, hoiva ja jatkuva läsnäolo suhteellisen isossa ryhmässä

-kuinka tuetaan muutaman lapsen orastavia yhteisleikin taitoja ryhmässä, jossa ikä- ja taitotaso leikkitaitojen suhteen on hyvin kirjava

-kohdataanhan jokainen lapsi yksilöllisesti ja lämmöllä, rajoja unohtamatta

-mitkä yleiset toimintamallit ryhmässä ovat turhia ja henkilökuntaa kuormittavia

-kuinka saamme kasvatustiimissä jatkuvaa keskustelua sen ympärille, miten lapset kohdataan ja miten heille puhutaan (esim. kun lapsi itkee, mikä on asianmukainen vastine siihen, ei ole lainkaan itsestäänselvä asia)

-mikä on sopiva määrä isossa ryhmässä suunniteltua toimintaa ja mikä suunniteltu toiminta suunnataan vain isommille

-miten toimitaan, kun yksi lapsi ei ota ikätasoisesti kontaktia aikuisiin ja ikätovereihin. Kuinka asiaa aletaan ottamaan esiin vanhempien kanssa ja missä vaiheessa esitetään jatkoarvioiden tarve, ja ennen kaikkea, miten tuetaan lasta ryhmässä pienillä resursseilla

-Miten ylipäätään otetaan asiat esiin vanhempien kanssa ja mikä on liiallista puuttumista vanhempien vanhemmuuteen. Kuinka säilytetään hyvä luottamus ja yhteistyö vanhempien kanssa.

-Mitä tehdään kun yksi lapsi raivoaa jokaisessa siirtymätilanteissa, mistä tämä johtuu, onko taustalla pelkkä uhma, onko ryhmän toiminta ja rutiinit liian kuormittavia, auttaisiko kuvat tukena siirtymissä jne.

Tässä vain murto-osa asioista, joita joutuu ottamaan huomioon pienten ryhmässä. Muunneltuna toki kerroin.

Vastaava lista olisi helppo laatia myös vaikkapa kotiäidin tehtävistä, ja tulla listan pituudesta ja monimutkaisuudesta siihen lopputulokseen, että kotiäidin hommia hoitaakseen on oltava vähintään maisteri.

Tai perhepäivähoitajan työstä.

No ei todellakaan. Arvostan työtäni paljon, mutta tuollaisesta siinä ei ole kyse samassa mittakaavassa. Minulla on kolme lasta tällä hetkellä hoidossa ja vauva menisi siinä samalla tavalla sylissä ja lattialla mukana menossa kuin perheenäidillä. Erityislapset siirretään nopeasti päiväkotiin ja hyvä niin, saavat siellä paremman tuen. Toki suunnittelen toimintaa paljon ja mietin lasten tarpeita runsaasti.

Perheenäideilläkään ei ole 12 lähes samanikäistä lasta, joiden tarpeet ovat silti tosi erilaiset, ja jotka eivät ole sisaruksia keskenään (eli ei ole syvää suhdetta lapsilla keskenään vaan heidät pitää ryhmäyttää tietoisesti, jotta saadaan arki toimimaan). Sama toki täällä perhepäivähoidossa, mutta helpompaa pienellä lapsimäärällä.

En ymmärrä itse ollenkaan tällaista yhden ammattikunnan vähättelyä. Hoitakaa, kasvattakaa ja opettakaa lapsianne itse sitten, jos ei kelpaa.

Pph

Et ymmärtänyt pointtia. Pointti on se, että aivan yksinkertaiset asiat saadaan kuulostamaan tavattoman monimutkaisilta ja vaikeilta tekemällä niiden sisällöstä yksityiskohtaisen ja jargonia vilisevän listauksen.

Kuulostiko tuon vaka open listaus sinusta yksinkertaiselta? Ihan helppoja juttuja, jotka sinä ratkaisisit vasemmalla kädellä ilman mitään ammatillista pätevyyttä ja koulutusta? Wau, mahdat olla oikea yleisnero. Minusta nuo asiat eivät vaikuttaneet ollenkaan yksinkertaisilta enkä minä tiedä mitä tuollaisissa tilanteissa pitäisi tehdä.

Ja mitä kotiäitiyteen tulee, niin sitäkin esimerkiksi tällä palstalla vähätellään aika usein. Tyyliin on se nyt kumma ettei saa edes kotitöitä tehtyä siinä parin eri ikäisen lapsen pyöriessä jaloissa. Vaikka tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että perheessä on vauva, taapero ja leikki-ikäinen, joille kaikille pitäisi löytyä aikaa ja virikkeitä, joista yhtä täytyy pitää sylissä koko ajan, toista vahtia haukan katseella, koska jalat ja kädet sillä liikkuu yllättävän vikkelää vauhtia, mutta järkeä ei päähän ole vielä edes itsesuojeluvaiston vertaa suotu. Ja sitten pitäisi löytyä aikaa sille isommallekin, ettei hän jää unohduksiin vain siksi, että pärjää leikeissä jo jonkin aikaa itsekseenkin. Tee siinä sitten kotityöt samalla, kun edes se vauva ja taapero eivät haluaisi nukkua päikkäreitä samaan aikaan eikä leikki-ikäinen tarvitse niitä enää ollenkaan, mutta äitiä, syliä ja seuraa kyllä tarvitsisi.

Kummasti noissa ketjuissa, joissa kotiäitiyttä morkataan ja vähätellään, niin kotiäidit puolustautuvat, ihan niinkuin nyt varhaiskasvatuksen opettajat, joita tässä ketjussa on vähätelty ja morkattu.

T: kolmen lapsen entinen kotiäiti

Juu, ois kyllä hauska nähdä miten hienosti nämä vähättelijät pärjäisivät itse käytännössä noissa tilanteissa. Ei nimittäin minultakaan onnistuisi ja hermotkin olisi jo viikon jälkeen ihan riekaleina jos päiväkotiin joutuisin töihin. Todellakin arvostan varhaiskasvattajia, jotka lämmöllä ja rakkaudella pitävät huolta lapsistani ja ohjaavat ja opettavat heitä, kun olen töissä. Ja hatunnosto myös kolmen lapsen kotiäidille, minulle riitti pari vuotta kahden kanssa ihan hienosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan pienten puolella LTO:lla rankkaa, kun pitää miettiä onko 1-vuotiaan pylly punoittava ja onko ollut tahroja vaatteissa kun tulee hoitoon...

Ja koska vaan kyseisen lastentarhanopettaja ei satu lapsen äidistä pitämään muotoilee hän sossuun salaa äidiltä ilmoituksen "lapsella ollut liian pienet kumpparit ja tahraa vaatteessa" 😅🤔

Varmasti tuommoinen venkulointi uuvuttaa! Ja säikäyttää, kun esimiehelle valitetaan lopulta hänestä. Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi se lapsi vaihtoi päiväkotia..

Onneksi usko alkaa tähän ammattikuntaan taas palata, kun uusi lto vaikuttaa olevan normaali. Ja vaatteet jotka olivat edellisessä paikassa epäsiistejä ja pieniä, ovat nyt kelpoisia.

Minä olen pienten puolen opettaja ja miettinyt kevään aikana muun muassa:

-miten tuetaan S2 lapsen kielen kehitystä

-miten tuetaan puhumatonta lähes 3-vuotiasta ja mitä ulkopuolista tukea ja arviota hän tarvitsee

-miten taataan ryhmän nuorimman (vauva) syli, hoiva ja jatkuva läsnäolo suhteellisen isossa ryhmässä

-kuinka tuetaan muutaman lapsen orastavia yhteisleikin taitoja ryhmässä, jossa ikä- ja taitotaso leikkitaitojen suhteen on hyvin kirjava

-kohdataanhan jokainen lapsi yksilöllisesti ja lämmöllä, rajoja unohtamatta

-mitkä yleiset toimintamallit ryhmässä ovat turhia ja henkilökuntaa kuormittavia

-kuinka saamme kasvatustiimissä jatkuvaa keskustelua sen ympärille, miten lapset kohdataan ja miten heille puhutaan (esim. kun lapsi itkee, mikä on asianmukainen vastine siihen, ei ole lainkaan itsestäänselvä asia)

-mikä on sopiva määrä isossa ryhmässä suunniteltua toimintaa ja mikä suunniteltu toiminta suunnataan vain isommille

-miten toimitaan, kun yksi lapsi ei ota ikätasoisesti kontaktia aikuisiin ja ikätovereihin. Kuinka asiaa aletaan ottamaan esiin vanhempien kanssa ja missä vaiheessa esitetään jatkoarvioiden tarve, ja ennen kaikkea, miten tuetaan lasta ryhmässä pienillä resursseilla

-Miten ylipäätään otetaan asiat esiin vanhempien kanssa ja mikä on liiallista puuttumista vanhempien vanhemmuuteen. Kuinka säilytetään hyvä luottamus ja yhteistyö vanhempien kanssa.

-Mitä tehdään kun yksi lapsi raivoaa jokaisessa siirtymätilanteissa, mistä tämä johtuu, onko taustalla pelkkä uhma, onko ryhmän toiminta ja rutiinit liian kuormittavia, auttaisiko kuvat tukena siirtymissä jne.

Tässä vain murto-osa asioista, joita joutuu ottamaan huomioon pienten ryhmässä. Muunneltuna toki kerroin.

Vastaava lista olisi helppo laatia myös vaikkapa kotiäidin tehtävistä, ja tulla listan pituudesta ja monimutkaisuudesta siihen lopputulokseen, että kotiäidin hommia hoitaakseen on oltava vähintään maisteri.

Tai perhepäivähoitajan työstä.

No ei todellakaan. Arvostan työtäni paljon, mutta tuollaisesta siinä ei ole kyse samassa mittakaavassa. Minulla on kolme lasta tällä hetkellä hoidossa ja vauva menisi siinä samalla tavalla sylissä ja lattialla mukana menossa kuin perheenäidillä. Erityislapset siirretään nopeasti päiväkotiin ja hyvä niin, saavat siellä paremman tuen. Toki suunnittelen toimintaa paljon ja mietin lasten tarpeita runsaasti.

Perheenäideilläkään ei ole 12 lähes samanikäistä lasta, joiden tarpeet ovat silti tosi erilaiset, ja jotka eivät ole sisaruksia keskenään (eli ei ole syvää suhdetta lapsilla keskenään vaan heidät pitää ryhmäyttää tietoisesti, jotta saadaan arki toimimaan). Sama toki täällä perhepäivähoidossa, mutta helpompaa pienellä lapsimäärällä.

En ymmärrä itse ollenkaan tällaista yhden ammattikunnan vähättelyä. Hoitakaa, kasvattakaa ja opettakaa lapsianne itse sitten, jos ei kelpaa.

Pph

Et ymmärtänyt pointtia. Pointti on se, että aivan yksinkertaiset asiat saadaan kuulostamaan tavattoman monimutkaisilta ja vaikeilta tekemällä niiden sisällöstä yksityiskohtaisen ja jargonia vilisevän listauksen.

Kuulostiko tuon vaka open listaus sinusta yksinkertaiselta? Ihan helppoja juttuja, jotka sinä ratkaisisit vasemmalla kädellä ilman mitään ammatillista pätevyyttä ja koulutusta? Wau, mahdat olla oikea yleisnero. Minusta nuo asiat eivät vaikuttaneet ollenkaan yksinkertaisilta enkä minä tiedä mitä tuollaisissa tilanteissa pitäisi tehdä.

Ja mitä kotiäitiyteen tulee, niin sitäkin esimerkiksi tällä palstalla vähätellään aika usein. Tyyliin on se nyt kumma ettei saa edes kotitöitä tehtyä siinä parin eri ikäisen lapsen pyöriessä jaloissa. Vaikka tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että perheessä on vauva, taapero ja leikki-ikäinen, joille kaikille pitäisi löytyä aikaa ja virikkeitä, joista yhtä täytyy pitää sylissä koko ajan, toista vahtia haukan katseella, koska jalat ja kädet sillä liikkuu yllättävän vikkelää vauhtia, mutta järkeä ei päähän ole vielä edes itsesuojeluvaiston vertaa suotu. Ja sitten pitäisi löytyä aikaa sille isommallekin, ettei hän jää unohduksiin vain siksi, että pärjää leikeissä jo jonkin aikaa itsekseenkin. Tee siinä sitten kotityöt samalla, kun edes se vauva ja taapero eivät haluaisi nukkua päikkäreitä samaan aikaan eikä leikki-ikäinen tarvitse niitä enää ollenkaan, mutta äitiä, syliä ja seuraa kyllä tarvitsisi.

Kummasti noissa ketjuissa, joissa kotiäitiyttä morkataan ja vähätellään, niin kotiäidit puolustautuvat, ihan niinkuin nyt varhaiskasvatuksen opettajat, joita tässä ketjussa on vähätelty ja morkattu.

T: kolmen lapsen entinen kotiäiti

Listaus ei ole yksinkertainen, koska sen ei ole tarkoitettu olevan yksinkertainen. Sen sijaan sen tarkoituksena tarkoituksena on antaa niistä asioista mahdollisimman monimutkainen kuva. Todellisuudessa kuitenkin ylivoimainen enemmistö listan asioista on sellaisia, jotka sisältyvät siihen mitä ymmärretään aivan tavallisena lastenhoitona.

Ei ole sattumaa, että päiväkoteihin voidaan ottaa sijaisia suoraan kadulta, koska aivan tavalliset ihmisetkin kykenevät aivan tavalliseen lastenhoitoon. Sen sijaan esimerkiksi kaupan kassaksi ei voida ottaa sijaisia suoraan kadulta, koska sitä hommaa ei yksinkertaisesti pysty tekemään jos ei ole ensin opetellut tiettyjä asioita. Puhumattakaan useimmista muista ammateista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan pienten puolella LTO:lla rankkaa, kun pitää miettiä onko 1-vuotiaan pylly punoittava ja onko ollut tahroja vaatteissa kun tulee hoitoon...

Ja koska vaan kyseisen lastentarhanopettaja ei satu lapsen äidistä pitämään muotoilee hän sossuun salaa äidiltä ilmoituksen "lapsella ollut liian pienet kumpparit ja tahraa vaatteessa" 😅🤔

Varmasti tuommoinen venkulointi uuvuttaa! Ja säikäyttää, kun esimiehelle valitetaan lopulta hänestä. Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi se lapsi vaihtoi päiväkotia..

Onneksi usko alkaa tähän ammattikuntaan taas palata, kun uusi lto vaikuttaa olevan normaali. Ja vaatteet jotka olivat edellisessä paikassa epäsiistejä ja pieniä, ovat nyt kelpoisia.

Minä olen pienten puolen opettaja ja miettinyt kevään aikana muun muassa:

-miten tuetaan S2 lapsen kielen kehitystä

-miten tuetaan puhumatonta lähes 3-vuotiasta ja mitä ulkopuolista tukea ja arviota hän tarvitsee

-miten taataan ryhmän nuorimman (vauva) syli, hoiva ja jatkuva läsnäolo suhteellisen isossa ryhmässä

-kuinka tuetaan muutaman lapsen orastavia yhteisleikin taitoja ryhmässä, jossa ikä- ja taitotaso leikkitaitojen suhteen on hyvin kirjava

-kohdataanhan jokainen lapsi yksilöllisesti ja lämmöllä, rajoja unohtamatta

-mitkä yleiset toimintamallit ryhmässä ovat turhia ja henkilökuntaa kuormittavia

-kuinka saamme kasvatustiimissä jatkuvaa keskustelua sen ympärille, miten lapset kohdataan ja miten heille puhutaan (esim. kun lapsi itkee, mikä on asianmukainen vastine siihen, ei ole lainkaan itsestäänselvä asia)

-mikä on sopiva määrä isossa ryhmässä suunniteltua toimintaa ja mikä suunniteltu toiminta suunnataan vain isommille

-miten toimitaan, kun yksi lapsi ei ota ikätasoisesti kontaktia aikuisiin ja ikätovereihin. Kuinka asiaa aletaan ottamaan esiin vanhempien kanssa ja missä vaiheessa esitetään jatkoarvioiden tarve, ja ennen kaikkea, miten tuetaan lasta ryhmässä pienillä resursseilla

-Miten ylipäätään otetaan asiat esiin vanhempien kanssa ja mikä on liiallista puuttumista vanhempien vanhemmuuteen. Kuinka säilytetään hyvä luottamus ja yhteistyö vanhempien kanssa.

-Mitä tehdään kun yksi lapsi raivoaa jokaisessa siirtymätilanteissa, mistä tämä johtuu, onko taustalla pelkkä uhma, onko ryhmän toiminta ja rutiinit liian kuormittavia, auttaisiko kuvat tukena siirtymissä jne.

Tässä vain murto-osa asioista, joita joutuu ottamaan huomioon pienten ryhmässä. Muunneltuna toki kerroin.

Vastaava lista olisi helppo laatia myös vaikkapa kotiäidin tehtävistä, ja tulla listan pituudesta ja monimutkaisuudesta siihen lopputulokseen, että kotiäidin hommia hoitaakseen on oltava vähintään maisteri.

Tai perhepäivähoitajan työstä.

No ei todellakaan. Arvostan työtäni paljon, mutta tuollaisesta siinä ei ole kyse samassa mittakaavassa. Minulla on kolme lasta tällä hetkellä hoidossa ja vauva menisi siinä samalla tavalla sylissä ja lattialla mukana menossa kuin perheenäidillä. Erityislapset siirretään nopeasti päiväkotiin ja hyvä niin, saavat siellä paremman tuen. Toki suunnittelen toimintaa paljon ja mietin lasten tarpeita runsaasti.

Perheenäideilläkään ei ole 12 lähes samanikäistä lasta, joiden tarpeet ovat silti tosi erilaiset, ja jotka eivät ole sisaruksia keskenään (eli ei ole syvää suhdetta lapsilla keskenään vaan heidät pitää ryhmäyttää tietoisesti, jotta saadaan arki toimimaan). Sama toki täällä perhepäivähoidossa, mutta helpompaa pienellä lapsimäärällä.

En ymmärrä itse ollenkaan tällaista yhden ammattikunnan vähättelyä. Hoitakaa, kasvattakaa ja opettakaa lapsianne itse sitten, jos ei kelpaa.

Pph

Et ymmärtänyt pointtia. Pointti on se, että aivan yksinkertaiset asiat saadaan kuulostamaan tavattoman monimutkaisilta ja vaikeilta tekemällä niiden sisällöstä yksityiskohtaisen ja jargonia vilisevän listauksen.

Varhaiskasvatus- ja opetustyö onkin monimutkaista, ei sitä saada vain siltä kuulostamaan, jos se nyt sua nyppii. Mitäs sä teet työksesi? Kerro, niin voidaan ilman parempaa tietoa haukkua sun ammattisi.

Kumma kyllä siihen työhön ei suurelta osin edes vaadita koulutusta, varsinkaan sijaisten osalta. Harvalla alalla moinen onnistuisi.

Ja tietäisittepä, millaisia sijaisia meille tulee... Huh huh.

Parhaat työntekijät tarhassa on sijaiset. Meidän lasten mielestä ovat kivempia, koska huomioivat lapsia ihan toisella tavalla kuin ynseät vakkarit, jotka omankin huomioni mukaan mieluummin vain juoruilevat keskenään.

Tässä on jonkin verran perää. Varsinkin ulkoillessa sijaiset vahtivat ja ovat lasten kanssa ihan eri tavalla kuin ringissä juttelevat vakkarit. Hyvät sijaiset, huonojakin on. Mutta päivän sujuvuuden kannalta useimmiten sijaiset eivät kyllä ole parempia, varsinkaan pienillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan pienten puolella LTO:lla rankkaa, kun pitää miettiä onko 1-vuotiaan pylly punoittava ja onko ollut tahroja vaatteissa kun tulee hoitoon...

Ja koska vaan kyseisen lastentarhanopettaja ei satu lapsen äidistä pitämään muotoilee hän sossuun salaa äidiltä ilmoituksen "lapsella ollut liian pienet kumpparit ja tahraa vaatteessa" 😅🤔

Varmasti tuommoinen venkulointi uuvuttaa! Ja säikäyttää, kun esimiehelle valitetaan lopulta hänestä. Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi se lapsi vaihtoi päiväkotia..

Onneksi usko alkaa tähän ammattikuntaan taas palata, kun uusi lto vaikuttaa olevan normaali. Ja vaatteet jotka olivat edellisessä paikassa epäsiistejä ja pieniä, ovat nyt kelpoisia.

Minä olen pienten puolen opettaja ja miettinyt kevään aikana muun muassa:

-miten tuetaan S2 lapsen kielen kehitystä

-miten tuetaan puhumatonta lähes 3-vuotiasta ja mitä ulkopuolista tukea ja arviota hän tarvitsee

-miten taataan ryhmän nuorimman (vauva) syli, hoiva ja jatkuva läsnäolo suhteellisen isossa ryhmässä

-kuinka tuetaan muutaman lapsen orastavia yhteisleikin taitoja ryhmässä, jossa ikä- ja taitotaso leikkitaitojen suhteen on hyvin kirjava

-kohdataanhan jokainen lapsi yksilöllisesti ja lämmöllä, rajoja unohtamatta

-mitkä yleiset toimintamallit ryhmässä ovat turhia ja henkilökuntaa kuormittavia

-kuinka saamme kasvatustiimissä jatkuvaa keskustelua sen ympärille, miten lapset kohdataan ja miten heille puhutaan (esim. kun lapsi itkee, mikä on asianmukainen vastine siihen, ei ole lainkaan itsestäänselvä asia)

-mikä on sopiva määrä isossa ryhmässä suunniteltua toimintaa ja mikä suunniteltu toiminta suunnataan vain isommille

-miten toimitaan, kun yksi lapsi ei ota ikätasoisesti kontaktia aikuisiin ja ikätovereihin. Kuinka asiaa aletaan ottamaan esiin vanhempien kanssa ja missä vaiheessa esitetään jatkoarvioiden tarve, ja ennen kaikkea, miten tuetaan lasta ryhmässä pienillä resursseilla

-Miten ylipäätään otetaan asiat esiin vanhempien kanssa ja mikä on liiallista puuttumista vanhempien vanhemmuuteen. Kuinka säilytetään hyvä luottamus ja yhteistyö vanhempien kanssa.

-Mitä tehdään kun yksi lapsi raivoaa jokaisessa siirtymätilanteissa, mistä tämä johtuu, onko taustalla pelkkä uhma, onko ryhmän toiminta ja rutiinit liian kuormittavia, auttaisiko kuvat tukena siirtymissä jne.

Tässä vain murto-osa asioista, joita joutuu ottamaan huomioon pienten ryhmässä. Muunneltuna toki kerroin.

Vastaava lista olisi helppo laatia myös vaikkapa kotiäidin tehtävistä, ja tulla listan pituudesta ja monimutkaisuudesta siihen lopputulokseen, että kotiäidin hommia hoitaakseen on oltava vähintään maisteri.

Tai perhepäivähoitajan työstä.

No ei todellakaan. Arvostan työtäni paljon, mutta tuollaisesta siinä ei ole kyse samassa mittakaavassa. Minulla on kolme lasta tällä hetkellä hoidossa ja vauva menisi siinä samalla tavalla sylissä ja lattialla mukana menossa kuin perheenäidillä. Erityislapset siirretään nopeasti päiväkotiin ja hyvä niin, saavat siellä paremman tuen. Toki suunnittelen toimintaa paljon ja mietin lasten tarpeita runsaasti.

Perheenäideilläkään ei ole 12 lähes samanikäistä lasta, joiden tarpeet ovat silti tosi erilaiset, ja jotka eivät ole sisaruksia keskenään (eli ei ole syvää suhdetta lapsilla keskenään vaan heidät pitää ryhmäyttää tietoisesti, jotta saadaan arki toimimaan). Sama toki täällä perhepäivähoidossa, mutta helpompaa pienellä lapsimäärällä.

En ymmärrä itse ollenkaan tällaista yhden ammattikunnan vähättelyä. Hoitakaa, kasvattakaa ja opettakaa lapsianne itse sitten, jos ei kelpaa.

Pph

Et ymmärtänyt pointtia. Pointti on se, että aivan yksinkertaiset asiat saadaan kuulostamaan tavattoman monimutkaisilta ja vaikeilta tekemällä niiden sisällöstä yksityiskohtaisen ja jargonia vilisevän listauksen.

Kuulostiko tuon vaka open listaus sinusta yksinkertaiselta? Ihan helppoja juttuja, jotka sinä ratkaisisit vasemmalla kädellä ilman mitään ammatillista pätevyyttä ja koulutusta? Wau, mahdat olla oikea yleisnero. Minusta nuo asiat eivät vaikuttaneet ollenkaan yksinkertaisilta enkä minä tiedä mitä tuollaisissa tilanteissa pitäisi tehdä.

Ja mitä kotiäitiyteen tulee, niin sitäkin esimerkiksi tällä palstalla vähätellään aika usein. Tyyliin on se nyt kumma ettei saa edes kotitöitä tehtyä siinä parin eri ikäisen lapsen pyöriessä jaloissa. Vaikka tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että perheessä on vauva, taapero ja leikki-ikäinen, joille kaikille pitäisi löytyä aikaa ja virikkeitä, joista yhtä täytyy pitää sylissä koko ajan, toista vahtia haukan katseella, koska jalat ja kädet sillä liikkuu yllättävän vikkelää vauhtia, mutta järkeä ei päähän ole vielä edes itsesuojeluvaiston vertaa suotu. Ja sitten pitäisi löytyä aikaa sille isommallekin, ettei hän jää unohduksiin vain siksi, että pärjää leikeissä jo jonkin aikaa itsekseenkin. Tee siinä sitten kotityöt samalla, kun edes se vauva ja taapero eivät haluaisi nukkua päikkäreitä samaan aikaan eikä leikki-ikäinen tarvitse niitä enää ollenkaan, mutta äitiä, syliä ja seuraa kyllä tarvitsisi.

Kummasti noissa ketjuissa, joissa kotiäitiyttä morkataan ja vähätellään, niin kotiäidit puolustautuvat, ihan niinkuin nyt varhaiskasvatuksen opettajat, joita tässä ketjussa on vähätelty ja morkattu.

T: kolmen lapsen entinen kotiäiti

Listaus ei ole yksinkertainen, koska sen ei ole tarkoitettu olevan yksinkertainen. Sen sijaan sen tarkoituksena tarkoituksena on antaa niistä asioista mahdollisimman monimutkainen kuva. Todellisuudessa kuitenkin ylivoimainen enemmistö listan asioista on sellaisia, jotka sisältyvät siihen mitä ymmärretään aivan tavallisena lastenhoitona.

Ei ole sattumaa, että päiväkoteihin voidaan ottaa sijaisia suoraan kadulta, koska aivan tavalliset ihmisetkin kykenevät aivan tavalliseen lastenhoitoon. Sen sijaan esimerkiksi kaupan kassaksi ei voida ottaa sijaisia suoraan kadulta, koska sitä hommaa ei yksinkertaisesti pysty tekemään jos ei ole ensin opetellut tiettyjä asioita. Puhumattakaan useimmista muista ammateista.

Oletko töissä päiväkodissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten ne pienillä on lähihoitaja jotka tekee opettajan sijaisuutta.Vetäbät saman palkan ilman yliopistoja ,,

Kyllä, kun epäpätevälle ei saa enää maksaa epäpätevän palkkaa. Eikö ole ole mieltä ylentävää olla kasvatustieteen kandi tai maisteri kun kuka tahansa suurtalouskokki tai merkonomi tai vaikka lähihoitaja voi tulla sijaiseksesi ja vetästä samaa palkkaa työstä, johon ei ole mitään koulutusta ja mitä ei osaa tehdä.

Vielä turhauttavampaa on, kun epäpätevän opettajan työn tekevät pääasiassa lastenhoitajat pienemmällä palkalla. Ja niin tämä jatkaa ensi syksynäkin kuulemma mielellään opettajana, kun on kivaa saada isompaa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskarit ja isommat päiväkotilapset, myös koululaiset alkavat minua aina kiusata. Olen semmoinen helposti kiusattava aikuinen.

Laita ne jäähylle jos ne kiusaavat? Joku 6v koviskin nöyryy ihmeesti, kun sitä istuttaa siellä jonkin aikaa.

Jäähy ei ole kasvatusta,sitä ei käytetä päiväkodissa.

Kokeilin aikanaan kaikkia ryhmiä. Minusta 1-3-vuotiaiden ryhmässä oli ihanaa. Meillä oli mukava porukka ja teimme paljon retkiä. Ryhmä oli sen verran pieni, että liikkuminen sujui hyvin tuplarattaiden kanssa ja pari isointa käveli.

3-5-vuotiaiden ryhmä oli haastavin. Se oli tosin poikavoittoinen, mikä saattoi vaikuttaa. Päiväunille laittaminen oli älytön rumba.

Eskariryhmässä olin useamman vuoden. Siellä tykkäsin olla ehkä eniten. Lopulta kuitenkin siirryin kokonaan koulun puolelle, että tällä voi olla vaikutusta, minkä ikäisten kanssa tykkää touhuta. Itselleni siis juuri se keskimmäinen ryhmä oli hankalin, mutta kuka tykkää mistäkin.

Ei jäähy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskarit ja isommat päiväkotilapset, myös koululaiset alkavat minua aina kiusata. Olen semmoinen helposti kiusattava aikuinen.

Laita ne jäähylle jos ne kiusaavat? Joku 6v koviskin nöyryy ihmeesti, kun sitä istuttaa siellä jonkin aikaa.

Jäähy ei ole kasvatusta,sitä ei käytetä päiväkodissa.

Onko se sitten kasvatusta, että annetaan vaan lapsen kiusata hoitajaa jos lapsi usko puhetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan pienten puolella LTO:lla rankkaa, kun pitää miettiä onko 1-vuotiaan pylly punoittava ja onko ollut tahroja vaatteissa kun tulee hoitoon...

Ja koska vaan kyseisen lastentarhanopettaja ei satu lapsen äidistä pitämään muotoilee hän sossuun salaa äidiltä ilmoituksen "lapsella ollut liian pienet kumpparit ja tahraa vaatteessa" 😅🤔

Varmasti tuommoinen venkulointi uuvuttaa! Ja säikäyttää, kun esimiehelle valitetaan lopulta hänestä. Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi se lapsi vaihtoi päiväkotia..

Onneksi usko alkaa tähän ammattikuntaan taas palata, kun uusi lto vaikuttaa olevan normaali. Ja vaatteet jotka olivat edellisessä paikassa epäsiistejä ja pieniä, ovat nyt kelpoisia.

Minä olen pienten puolen opettaja ja miettinyt kevään aikana muun muassa:

-miten tuetaan S2 lapsen kielen kehitystä

-miten tuetaan puhumatonta lähes 3-vuotiasta ja mitä ulkopuolista tukea ja arviota hän tarvitsee

-miten taataan ryhmän nuorimman (vauva) syli, hoiva ja jatkuva läsnäolo suhteellisen isossa ryhmässä

-kuinka tuetaan muutaman lapsen orastavia yhteisleikin taitoja ryhmässä, jossa ikä- ja taitotaso leikkitaitojen suhteen on hyvin kirjava

-kohdataanhan jokainen lapsi yksilöllisesti ja lämmöllä, rajoja unohtamatta

-mitkä yleiset toimintamallit ryhmässä ovat turhia ja henkilökuntaa kuormittavia

-kuinka saamme kasvatustiimissä jatkuvaa keskustelua sen ympärille, miten lapset kohdataan ja miten heille puhutaan (esim. kun lapsi itkee, mikä on asianmukainen vastine siihen, ei ole lainkaan itsestäänselvä asia)

-mikä on sopiva määrä isossa ryhmässä suunniteltua toimintaa ja mikä suunniteltu toiminta suunnataan vain isommille

-miten toimitaan, kun yksi lapsi ei ota ikätasoisesti kontaktia aikuisiin ja ikätovereihin. Kuinka asiaa aletaan ottamaan esiin vanhempien kanssa ja missä vaiheessa esitetään jatkoarvioiden tarve, ja ennen kaikkea, miten tuetaan lasta ryhmässä pienillä resursseilla

-Miten ylipäätään otetaan asiat esiin vanhempien kanssa ja mikä on liiallista puuttumista vanhempien vanhemmuuteen. Kuinka säilytetään hyvä luottamus ja yhteistyö vanhempien kanssa.

-Mitä tehdään kun yksi lapsi raivoaa jokaisessa siirtymätilanteissa, mistä tämä johtuu, onko taustalla pelkkä uhma, onko ryhmän toiminta ja rutiinit liian kuormittavia, auttaisiko kuvat tukena siirtymissä jne.

Tässä vain murto-osa asioista, joita joutuu ottamaan huomioon pienten ryhmässä. Muunneltuna toki kerroin.

Vastaava lista olisi helppo laatia myös vaikkapa kotiäidin tehtävistä, ja tulla listan pituudesta ja monimutkaisuudesta siihen lopputulokseen, että kotiäidin hommia hoitaakseen on oltava vähintään maisteri.

Tai perhepäivähoitajan työstä.

No ei todellakaan. Arvostan työtäni paljon, mutta tuollaisesta siinä ei ole kyse samassa mittakaavassa. Minulla on kolme lasta tällä hetkellä hoidossa ja vauva menisi siinä samalla tavalla sylissä ja lattialla mukana menossa kuin perheenäidillä. Erityislapset siirretään nopeasti päiväkotiin ja hyvä niin, saavat siellä paremman tuen. Toki suunnittelen toimintaa paljon ja mietin lasten tarpeita runsaasti.

Perheenäideilläkään ei ole 12 lähes samanikäistä lasta, joiden tarpeet ovat silti tosi erilaiset, ja jotka eivät ole sisaruksia keskenään (eli ei ole syvää suhdetta lapsilla keskenään vaan heidät pitää ryhmäyttää tietoisesti, jotta saadaan arki toimimaan). Sama toki täällä perhepäivähoidossa, mutta helpompaa pienellä lapsimäärällä.

En ymmärrä itse ollenkaan tällaista yhden ammattikunnan vähättelyä. Hoitakaa, kasvattakaa ja opettakaa lapsianne itse sitten, jos ei kelpaa.

Pph

Et ymmärtänyt pointtia. Pointti on se, että aivan yksinkertaiset asiat saadaan kuulostamaan tavattoman monimutkaisilta ja vaikeilta tekemällä niiden sisällöstä yksityiskohtaisen ja jargonia vilisevän listauksen.

Kuulostiko tuon vaka open listaus sinusta yksinkertaiselta? Ihan helppoja juttuja, jotka sinä ratkaisisit vasemmalla kädellä ilman mitään ammatillista pätevyyttä ja koulutusta? Wau, mahdat olla oikea yleisnero. Minusta nuo asiat eivät vaikuttaneet ollenkaan yksinkertaisilta enkä minä tiedä mitä tuollaisissa tilanteissa pitäisi tehdä.

Ja mitä kotiäitiyteen tulee, niin sitäkin esimerkiksi tällä palstalla vähätellään aika usein. Tyyliin on se nyt kumma ettei saa edes kotitöitä tehtyä siinä parin eri ikäisen lapsen pyöriessä jaloissa. Vaikka tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että perheessä on vauva, taapero ja leikki-ikäinen, joille kaikille pitäisi löytyä aikaa ja virikkeitä, joista yhtä täytyy pitää sylissä koko ajan, toista vahtia haukan katseella, koska jalat ja kädet sillä liikkuu yllättävän vikkelää vauhtia, mutta järkeä ei päähän ole vielä edes itsesuojeluvaiston vertaa suotu. Ja sitten pitäisi löytyä aikaa sille isommallekin, ettei hän jää unohduksiin vain siksi, että pärjää leikeissä jo jonkin aikaa itsekseenkin. Tee siinä sitten kotityöt samalla, kun edes se vauva ja taapero eivät haluaisi nukkua päikkäreitä samaan aikaan eikä leikki-ikäinen tarvitse niitä enää ollenkaan, mutta äitiä, syliä ja seuraa kyllä tarvitsisi.

Kummasti noissa ketjuissa, joissa kotiäitiyttä morkataan ja vähätellään, niin kotiäidit puolustautuvat, ihan niinkuin nyt varhaiskasvatuksen opettajat, joita tässä ketjussa on vähätelty ja morkattu.

T: kolmen lapsen entinen kotiäiti

Listaus ei ole yksinkertainen, koska sen ei ole tarkoitettu olevan yksinkertainen. Sen sijaan sen tarkoituksena tarkoituksena on antaa niistä asioista mahdollisimman monimutkainen kuva. Todellisuudessa kuitenkin ylivoimainen enemmistö listan asioista on sellaisia, jotka sisältyvät siihen mitä ymmärretään aivan tavallisena lastenhoitona.

Ei ole sattumaa, että päiväkoteihin voidaan ottaa sijaisia suoraan kadulta, koska aivan tavalliset ihmisetkin kykenevät aivan tavalliseen lastenhoitoon. Sen sijaan esimerkiksi kaupan kassaksi ei voida ottaa sijaisia suoraan kadulta, koska sitä hommaa ei yksinkertaisesti pysty tekemään jos ei ole ensin opetellut tiettyjä asioita. Puhumattakaan useimmista muista ammateista.

Varhaiskasvatuksen lastenhoitajana on nyt pakko kysyä, että missä kunnassa ja mihin päiväkoteihin otetaan sijaisia suoraan kadulta? Mitä nämä sijaiset siellä päiväkodissa sitten tekevät? Ihanko miettivät, ratkaisevat ja toteuttavat noita asioita, jotka sinusta ilmeisesti ovat hyvin yksinkertaisia?

Meillä ei yhtään sijaista koskaan palkata suoraan kadulta. Jo laki määrää, että kaikilla lasten kanssa työskentelevillä pitää olla esittää rikosrekisteriote, että ylipäätään voi päästä päiväkotiin edes työkkärin kautta harjoitteluun, puhumattakaan sitten, että ihan kasvattajaa sijaistamaan. Meillä on tarkat säännöt siitä, että vakituinen hoito- ja kasvatushenkilöstö on alalle koulutettua porukkaa. Kouluttamattomia ei periaatteessa saisi edes jättää koskaan yksin lapsiryhmän kanssa. Aina tämä ei onnistu, koska sijaisvälityksestä ei aina saa koulutettuja sijaisia. Kaikki heidätkin on kuitenkin työhaastateltu ja suurimmalla osalla on esimerkiksi alan koulutusta taustalla (kesken jääneet opinnot), runsaasti työkokemusta lasten kanssa työskentelystä (esim. seurakuntien kerhojen vetäjinä ja apulaisina) ja aika monella on kyllä myös lähihoitajan koulutus.

Minä olen siis lastenhoitaja. Koulutukseltani päivähoitaja, ajalta ennen lähihoitajakoulutusohjelmaa. Olen tehnyt lähinnä muutaman päivän lto-sijaisuuksia, sekä yhden kokonaisen lukukauden kestäneen lto-sijaisuuden. Tuon pitkän sijaisuuden aikana käytiin eri asioita usean kerran läpi naapuriryhmän koulutetun lto:n ja päiväkodin johtajan kanssa, koska en mä kaikkea sitä työtä olisi pystynyt hoitamaan ihan vain omaan koulutukseeni, kokemukseeni ja ammattitaitooni nojaamalla. Arvostan todellakin varhaiskasvatuksen opettajien pätevyyttä ja koulutusta, sekä ennenkaikkea heidän kykyään soveltaa sitä päiväkodin arjen alati vaihtuvissa tilanteissa. Tottakai paljon me lastenhoitajatkin osaamme ja teemme, mutta kyllä minä olen sen opettajan työpanoksen kokenut aina hyvin tärkeänä myös, kuten avustajien, keittäjien, siivoojien yms. myöskin. Päiväkodin arki on niin hektistä, että siinä ei ole varaa vähätellä yhtään ainutta ammattikuntaa, eikä sitä tosiaan kuka tahansa kadulta pomittu random-tyyppi kavalkaadi pyörittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan pienten puolella LTO:lla rankkaa, kun pitää miettiä onko 1-vuotiaan pylly punoittava ja onko ollut tahroja vaatteissa kun tulee hoitoon...

Ja koska vaan kyseisen lastentarhanopettaja ei satu lapsen äidistä pitämään muotoilee hän sossuun salaa äidiltä ilmoituksen "lapsella ollut liian pienet kumpparit ja tahraa vaatteessa" 😅🤔

Varmasti tuommoinen venkulointi uuvuttaa! Ja säikäyttää, kun esimiehelle valitetaan lopulta hänestä. Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi se lapsi vaihtoi päiväkotia..

Onneksi usko alkaa tähän ammattikuntaan taas palata, kun uusi lto vaikuttaa olevan normaali. Ja vaatteet jotka olivat edellisessä paikassa epäsiistejä ja pieniä, ovat nyt kelpoisia.

Minä olen pienten puolen opettaja ja miettinyt kevään aikana muun muassa:

-miten tuetaan S2 lapsen kielen kehitystä

-miten tuetaan puhumatonta lähes 3-vuotiasta ja mitä ulkopuolista tukea ja arviota hän tarvitsee

-miten taataan ryhmän nuorimman (vauva) syli, hoiva ja jatkuva läsnäolo suhteellisen isossa ryhmässä

-kuinka tuetaan muutaman lapsen orastavia yhteisleikin taitoja ryhmässä, jossa ikä- ja taitotaso leikkitaitojen suhteen on hyvin kirjava

-kohdataanhan jokainen lapsi yksilöllisesti ja lämmöllä, rajoja unohtamatta

-mitkä yleiset toimintamallit ryhmässä ovat turhia ja henkilökuntaa kuormittavia

-kuinka saamme kasvatustiimissä jatkuvaa keskustelua sen ympärille, miten lapset kohdataan ja miten heille puhutaan (esim. kun lapsi itkee, mikä on asianmukainen vastine siihen, ei ole lainkaan itsestäänselvä asia)

-mikä on sopiva määrä isossa ryhmässä suunniteltua toimintaa ja mikä suunniteltu toiminta suunnataan vain isommille

-miten toimitaan, kun yksi lapsi ei ota ikätasoisesti kontaktia aikuisiin ja ikätovereihin. Kuinka asiaa aletaan ottamaan esiin vanhempien kanssa ja missä vaiheessa esitetään jatkoarvioiden tarve, ja ennen kaikkea, miten tuetaan lasta ryhmässä pienillä resursseilla

-Miten ylipäätään otetaan asiat esiin vanhempien kanssa ja mikä on liiallista puuttumista vanhempien vanhemmuuteen. Kuinka säilytetään hyvä luottamus ja yhteistyö vanhempien kanssa.

-Mitä tehdään kun yksi lapsi raivoaa jokaisessa siirtymätilanteissa, mistä tämä johtuu, onko taustalla pelkkä uhma, onko ryhmän toiminta ja rutiinit liian kuormittavia, auttaisiko kuvat tukena siirtymissä jne.

Tässä vain murto-osa asioista, joita joutuu ottamaan huomioon pienten ryhmässä. Muunneltuna toki kerroin.

Vastaava lista olisi helppo laatia myös vaikkapa kotiäidin tehtävistä, ja tulla listan pituudesta ja monimutkaisuudesta siihen lopputulokseen, että kotiäidin hommia hoitaakseen on oltava vähintään maisteri.

Tai perhepäivähoitajan työstä.

No ei todellakaan. Arvostan työtäni paljon, mutta tuollaisesta siinä ei ole kyse samassa mittakaavassa. Minulla on kolme lasta tällä hetkellä hoidossa ja vauva menisi siinä samalla tavalla sylissä ja lattialla mukana menossa kuin perheenäidillä. Erityislapset siirretään nopeasti päiväkotiin ja hyvä niin, saavat siellä paremman tuen. Toki suunnittelen toimintaa paljon ja mietin lasten tarpeita runsaasti.

Perheenäideilläkään ei ole 12 lähes samanikäistä lasta, joiden tarpeet ovat silti tosi erilaiset, ja jotka eivät ole sisaruksia keskenään (eli ei ole syvää suhdetta lapsilla keskenään vaan heidät pitää ryhmäyttää tietoisesti, jotta saadaan arki toimimaan). Sama toki täällä perhepäivähoidossa, mutta helpompaa pienellä lapsimäärällä.

En ymmärrä itse ollenkaan tällaista yhden ammattikunnan vähättelyä. Hoitakaa, kasvattakaa ja opettakaa lapsianne itse sitten, jos ei kelpaa.

Pph

Et ymmärtänyt pointtia. Pointti on se, että aivan yksinkertaiset asiat saadaan kuulostamaan tavattoman monimutkaisilta ja vaikeilta tekemällä niiden sisällöstä yksityiskohtaisen ja jargonia vilisevän listauksen.

Kuulostiko tuon vaka open listaus sinusta yksinkertaiselta? Ihan helppoja juttuja, jotka sinä ratkaisisit vasemmalla kädellä ilman mitään ammatillista pätevyyttä ja koulutusta? Wau, mahdat olla oikea yleisnero. Minusta nuo asiat eivät vaikuttaneet ollenkaan yksinkertaisilta enkä minä tiedä mitä tuollaisissa tilanteissa pitäisi tehdä.

Ja mitä kotiäitiyteen tulee, niin sitäkin esimerkiksi tällä palstalla vähätellään aika usein. Tyyliin on se nyt kumma ettei saa edes kotitöitä tehtyä siinä parin eri ikäisen lapsen pyöriessä jaloissa. Vaikka tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että perheessä on vauva, taapero ja leikki-ikäinen, joille kaikille pitäisi löytyä aikaa ja virikkeitä, joista yhtä täytyy pitää sylissä koko ajan, toista vahtia haukan katseella, koska jalat ja kädet sillä liikkuu yllättävän vikkelää vauhtia, mutta järkeä ei päähän ole vielä edes itsesuojeluvaiston vertaa suotu. Ja sitten pitäisi löytyä aikaa sille isommallekin, ettei hän jää unohduksiin vain siksi, että pärjää leikeissä jo jonkin aikaa itsekseenkin. Tee siinä sitten kotityöt samalla, kun edes se vauva ja taapero eivät haluaisi nukkua päikkäreitä samaan aikaan eikä leikki-ikäinen tarvitse niitä enää ollenkaan, mutta äitiä, syliä ja seuraa kyllä tarvitsisi.

Kummasti noissa ketjuissa, joissa kotiäitiyttä morkataan ja vähätellään, niin kotiäidit puolustautuvat, ihan niinkuin nyt varhaiskasvatuksen opettajat, joita tässä ketjussa on vähätelty ja morkattu.

T: kolmen lapsen entinen kotiäiti

Listaus ei ole yksinkertainen, koska sen ei ole tarkoitettu olevan yksinkertainen. Sen sijaan sen tarkoituksena tarkoituksena on antaa niistä asioista mahdollisimman monimutkainen kuva. Todellisuudessa kuitenkin ylivoimainen enemmistö listan asioista on sellaisia, jotka sisältyvät siihen mitä ymmärretään aivan tavallisena lastenhoitona.

Ei ole sattumaa, että päiväkoteihin voidaan ottaa sijaisia suoraan kadulta, koska aivan tavalliset ihmisetkin kykenevät aivan tavalliseen lastenhoitoon. Sen sijaan esimerkiksi kaupan kassaksi ei voida ottaa sijaisia suoraan kadulta, koska sitä hommaa ei yksinkertaisesti pysty tekemään jos ei ole ensin opetellut tiettyjä asioita. Puhumattakaan useimmista muista ammateista.

Varhaiskasvatuksen lastenhoitajana on nyt pakko kysyä, että missä kunnassa ja mihin päiväkoteihin otetaan sijaisia suoraan kadulta? Mitä nämä sijaiset siellä päiväkodissa sitten tekevät? Ihanko miettivät, ratkaisevat ja toteuttavat noita asioita, jotka sinusta ilmeisesti ovat hyvin yksinkertaisia?

Meillä ei yhtään sijaista koskaan palkata suoraan kadulta. Jo laki määrää, että kaikilla lasten kanssa työskentelevillä pitää olla esittää rikosrekisteriote, että ylipäätään voi päästä päiväkotiin edes työkkärin kautta harjoitteluun, puhumattakaan sitten, että ihan kasvattajaa sijaistamaan. Meillä on tarkat säännöt siitä, että vakituinen hoito- ja kasvatushenkilöstö on alalle koulutettua porukkaa. Kouluttamattomia ei periaatteessa saisi edes jättää koskaan yksin lapsiryhmän kanssa. Aina tämä ei onnistu, koska sijaisvälityksestä ei aina saa koulutettuja sijaisia. Kaikki heidätkin on kuitenkin työhaastateltu ja suurimmalla osalla on esimerkiksi alan koulutusta taustalla (kesken jääneet opinnot), runsaasti työkokemusta lasten kanssa työskentelystä (esim. seurakuntien kerhojen vetäjinä ja apulaisina) ja aika monella on kyllä myös lähihoitajan koulutus.

Minä olen siis lastenhoitaja. Koulutukseltani päivähoitaja, ajalta ennen lähihoitajakoulutusohjelmaa. Olen tehnyt lähinnä muutaman päivän lto-sijaisuuksia, sekä yhden kokonaisen lukukauden kestäneen lto-sijaisuuden. Tuon pitkän sijaisuuden aikana käytiin eri asioita usean kerran läpi naapuriryhmän koulutetun lto:n ja päiväkodin johtajan kanssa, koska en mä kaikkea sitä työtä olisi pystynyt hoitamaan ihan vain omaan koulutukseeni, kokemukseeni ja ammattitaitooni nojaamalla. Arvostan todellakin varhaiskasvatuksen opettajien pätevyyttä ja koulutusta, sekä ennenkaikkea heidän kykyään soveltaa sitä päiväkodin arjen alati vaihtuvissa tilanteissa. Tottakai paljon me lastenhoitajatkin osaamme ja teemme, mutta kyllä minä olen sen opettajan työpanoksen kokenut aina hyvin tärkeänä myös, kuten avustajien, keittäjien, siivoojien yms. myöskin. Päiväkodin arki on niin hektistä, että siinä ei ole varaa vähätellä yhtään ainutta ammattikuntaa, eikä sitä tosiaan kuka tahansa kadulta pomittu random-tyyppi kavalkaadi pyörittäisi.

Varsinkin isoissa kaupungeissa kuten pääkaupunkiseudulla otetaan sijaisia suoraan kadulta. Kun ei muitakaan saada. Rikosrekisteriote vaaditaan vain yli kolmen kuukauden mittaista työskentelyä varten, ja tämä juuri siitä syystä, että tilapäistyövoiman tarve voidaan turvata. Aiemmin kylläkin pk-seudulla vaadittiin rikosrekisteriote kaikilta, mutta se käytäntö lopetettiin, kun kävi ilmi, että se ei ole laillista.

Kouluttamattoman saa aivan laillisesti jättää yksin lasten kanssa jos he työskentelevät sijaisina. Ainoat joita ei saa jättää yksin ovat erilaiset harjoittelijat (kuten työkokeilijat) sekä opiskelijat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan pienten puolella LTO:lla rankkaa, kun pitää miettiä onko 1-vuotiaan pylly punoittava ja onko ollut tahroja vaatteissa kun tulee hoitoon...

Ja koska vaan kyseisen lastentarhanopettaja ei satu lapsen äidistä pitämään muotoilee hän sossuun salaa äidiltä ilmoituksen "lapsella ollut liian pienet kumpparit ja tahraa vaatteessa" 😅🤔

Varmasti tuommoinen venkulointi uuvuttaa! Ja säikäyttää, kun esimiehelle valitetaan lopulta hänestä. Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi se lapsi vaihtoi päiväkotia..

Onneksi usko alkaa tähän ammattikuntaan taas palata, kun uusi lto vaikuttaa olevan normaali. Ja vaatteet jotka olivat edellisessä paikassa epäsiistejä ja pieniä, ovat nyt kelpoisia.

Minä olen pienten puolen opettaja ja miettinyt kevään aikana muun muassa:

-miten tuetaan S2 lapsen kielen kehitystä

-miten tuetaan puhumatonta lähes 3-vuotiasta ja mitä ulkopuolista tukea ja arviota hän tarvitsee

-miten taataan ryhmän nuorimman (vauva) syli, hoiva ja jatkuva läsnäolo suhteellisen isossa ryhmässä

-kuinka tuetaan muutaman lapsen orastavia yhteisleikin taitoja ryhmässä, jossa ikä- ja taitotaso leikkitaitojen suhteen on hyvin kirjava

-kohdataanhan jokainen lapsi yksilöllisesti ja lämmöllä, rajoja unohtamatta

-mitkä yleiset toimintamallit ryhmässä ovat turhia ja henkilökuntaa kuormittavia

-kuinka saamme kasvatustiimissä jatkuvaa keskustelua sen ympärille, miten lapset kohdataan ja miten heille puhutaan (esim. kun lapsi itkee, mikä on asianmukainen vastine siihen, ei ole lainkaan itsestäänselvä asia)

-mikä on sopiva määrä isossa ryhmässä suunniteltua toimintaa ja mikä suunniteltu toiminta suunnataan vain isommille

-miten toimitaan, kun yksi lapsi ei ota ikätasoisesti kontaktia aikuisiin ja ikätovereihin. Kuinka asiaa aletaan ottamaan esiin vanhempien kanssa ja missä vaiheessa esitetään jatkoarvioiden tarve, ja ennen kaikkea, miten tuetaan lasta ryhmässä pienillä resursseilla

-Miten ylipäätään otetaan asiat esiin vanhempien kanssa ja mikä on liiallista puuttumista vanhempien vanhemmuuteen. Kuinka säilytetään hyvä luottamus ja yhteistyö vanhempien kanssa.

-Mitä tehdään kun yksi lapsi raivoaa jokaisessa siirtymätilanteissa, mistä tämä johtuu, onko taustalla pelkkä uhma, onko ryhmän toiminta ja rutiinit liian kuormittavia, auttaisiko kuvat tukena siirtymissä jne.

Tässä vain murto-osa asioista, joita joutuu ottamaan huomioon pienten ryhmässä. Muunneltuna toki kerroin.

Vastaava lista olisi helppo laatia myös vaikkapa kotiäidin tehtävistä, ja tulla listan pituudesta ja monimutkaisuudesta siihen lopputulokseen, että kotiäidin hommia hoitaakseen on oltava vähintään maisteri.

Tai perhepäivähoitajan työstä.

No ei todellakaan. Arvostan työtäni paljon, mutta tuollaisesta siinä ei ole kyse samassa mittakaavassa. Minulla on kolme lasta tällä hetkellä hoidossa ja vauva menisi siinä samalla tavalla sylissä ja lattialla mukana menossa kuin perheenäidillä. Erityislapset siirretään nopeasti päiväkotiin ja hyvä niin, saavat siellä paremman tuen. Toki suunnittelen toimintaa paljon ja mietin lasten tarpeita runsaasti.

Perheenäideilläkään ei ole 12 lähes samanikäistä lasta, joiden tarpeet ovat silti tosi erilaiset, ja jotka eivät ole sisaruksia keskenään (eli ei ole syvää suhdetta lapsilla keskenään vaan heidät pitää ryhmäyttää tietoisesti, jotta saadaan arki toimimaan). Sama toki täällä perhepäivähoidossa, mutta helpompaa pienellä lapsimäärällä.

En ymmärrä itse ollenkaan tällaista yhden ammattikunnan vähättelyä. Hoitakaa, kasvattakaa ja opettakaa lapsianne itse sitten, jos ei kelpaa.

Pph

Et ymmärtänyt pointtia. Pointti on se, että aivan yksinkertaiset asiat saadaan kuulostamaan tavattoman monimutkaisilta ja vaikeilta tekemällä niiden sisällöstä yksityiskohtaisen ja jargonia vilisevän listauksen.

Varhaiskasvatus- ja opetustyö onkin monimutkaista, ei sitä saada vain siltä kuulostamaan, jos se nyt sua nyppii. Mitäs sä teet työksesi? Kerro, niin voidaan ilman parempaa tietoa haukkua sun ammattisi.

Kumma kyllä siihen työhön ei suurelta osin edes vaadita koulutusta, varsinkaan sijaisten osalta. Harvalla alalla moinen onnistuisi.

Ja tietäisittepä, millaisia sijaisia meille tulee... Huh huh.

Parhaat työntekijät tarhassa on sijaiset. Meidän lasten mielestä ovat kivempia, koska huomioivat lapsia ihan toisella tavalla kuin ynseät vakkarit, jotka omankin huomioni mukaan mieluummin vain juoruilevat keskenään.

Tässä on jonkin verran perää. Varsinkin ulkoillessa sijaiset vahtivat ja ovat lasten kanssa ihan eri tavalla kuin ringissä juttelevat vakkarit. Hyvät sijaiset, huonojakin on. Mutta päivän sujuvuuden kannalta useimmiten sijaiset eivät kyllä ole parempia, varsinkaan pienillä.

Sijaisilla on se etu, että heidän tehtävänsä on nimenomaan se lasten kanssa oleminen ja perushoito. Heidän ei tarvitsekaan miettiä niitä laajempia kokonaisuuksia, joita vakkareilla on kokoajan mietittävänä perushoidon lisäksi. Mutta arki ei päiväkodissa toimi ilman niitä vakkareita, koska kyllä ne laajemmat kokonaisuudetkin pitää miettiä ja sopia, jotta arki saadaan rullaamaan ja tämä edellyttää ns. lapsiaineksen tuntemista. Ei ole välttämättä edes kyse mistään hienoista varhaiskasvatuksellisista tavoitteista, joita niitäkin vaaditaan ja jotka pitää saada toteutumaan. Kuitenkin pelkästään arjen sujumisen kannalta voi olla erittäin oleellista esim. sellaiset seikat, että ketkä lapset voi ottaa siirtymätilanteissa keskenään samaan tilanteeseen. Ketkä lapset tarvitsevat toistuvasti aikuisen jatkuvaa apua ja läsnäoloa joissain tilanteissa. Ja niin edelleen. Ei ne sijaiset näitä juttuja hoksaa ja hallitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten ne pienillä on lähihoitaja jotka tekee opettajan sijaisuutta.Vetäbät saman palkan ilman yliopistoja ,,

Kyllä, kun epäpätevälle ei saa enää maksaa epäpätevän palkkaa. Eikö ole ole mieltä ylentävää olla kasvatustieteen kandi tai maisteri kun kuka tahansa suurtalouskokki tai merkonomi tai vaikka lähihoitaja voi tulla sijaiseksesi ja vetästä samaa palkkaa työstä, johon ei ole mitään koulutusta ja mitä ei osaa tehdä.

Miten niin ”työstä jota ei osaa tehdä”? Miksi te lastentarhanopettajat aina väheksytte toisten työpanosta ja yritätte päteä koulutuksellanne? Esim. lähihoitajalla on todellakin osaamista kyseiseen työhön, jos on erikoistunut varhaiskasvatukseen.

Koska ne on yliopistojen ”pohjasakkaa”. Katsokaa vaikka sisäänpääsypistemääriä. Tätä alemmuuskompleksia sitten ilmeisesti parannellaan dissaamalla muita työelämässä ja keskustelupalstoilla.

T. Vakaopiskelija

Vierailija kirjoitti:

Minulla helpotti päiväkotityö heti kun aloin käyttämään korvatulppia.

Hiukset usein auki, joten kukaan ei näe. Palaveriin otan usein pois.

Fiksua, koska monilla opetajilla tai hoitajilla kuulo romahtaa, kun he kuuntelevat meluavia ja kirkuvia lapsia koko päivän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vaka-opeja. Ei lastentarhanopettajia. Lastentarhaaminen kuuluu 1970-luvulle.

Akateeminen pyllynpesijä saa tyydytyksen hienoista termeistä ja titteleistä. Hommat juuri ja juuri kestää jos saa olla "varhaiskasvatuksen erityisasiantuntija", mutta "tarhantätinä" sitä ei jaksaisi päivääkään.

Minä usein palstalla mietin, että millainen ihminen halveksuu ja vähättelee toisen tekemää työtä, tietoa ja taitoa tuolla tavalla. Millaista sebn oman elämän pitää olla, että saa ilonsa siitä, että yrittää ottaa arvon toisen työstä pois.

En veisi lastani päiväkotiin, jossa ajatellaan lasten hoidon, kasvatuksen ja opetuksen olevan vain pyllynpesua. Onneksi näistä asioista (esim. varhaiskasvatuslaki ja vasu) tuntuvat päättävän ihmiset, joilla ei ole tarvetta viedä toisen ihmisen työstä arvoa pois. Jotka tietävät, että lapsi tarvitsee muutakin kuin pyllynpesua kehittyäkseen onnelliseksi ja hyväksi yhteiskunnan jäseneksi. Vielä kun näkyisi palkoissa tämä sama asia.

T. Erittäin paljon varhaiskasvatusta arvostava kahden lapsen äiti ja lukion matematiikan opettaja

Kummasti käytännön tehtävät ovat kuitenkin pääosin niitä yksinkertaisia lastenhoidon rutiineja. Ja sekös pitkälle koulutettuja työntekijöitä turhauttaa. Joka taas on sitten perussyy sille, että miksi esimerkiksi ollaan niin tittelinkipeitä. Haluttaisiin olla jotain "hienoa" (esim. "varhaiskasvattajia"), eikä sille omalle perustyölle anneta arvostusta.

Perustyössä se minun ammattitaitoni parhaiten näkyy, mutta sitähän on vaikeaa selittää sellaiselle, jonka mielestä nimitys "varhaiskasvatuksen opettaja" on tittelinkipeyttä. Ymmärtäisin jos nimitys olisi varhaiskasvatuksen erityisasiantuntija, mutta opettaja nyt vaan on Suomessa sellainen nimitys, jonka saa opettajakoulutuksen käynyt ihminen ja päivähoidon termi on vaihdettu varhaiskasvatukseksi. Jos se on vaikeaa hyväksyä, niin se on voi voi. Ei se sinun mielipiteesi maailmaa tämän asian suhteen muuta.

Et yhtään mieti sitä, että miksi niitä termejä muutellaan? Eli mikä motiivi siinä on taustalla?

Sillekin on muuten syynsä, miksi perhepäivähoidosta ei ole tehty perhevarhaiskasvatusta. Se syy on se, että peruskoulu- tai ammattikoulupohjalta työtään tekevä perhepäivähoitaja ei koe samanlaista arvostusvajetta kuin kandidaatti tai maisteri.

Sehän siis tulee ihan yleisesti kansainvälisesti hyväksytystä nimityksestä (early childhood education). Ei ole ainoa ala Suomessa, missä on pyritty muuntamaan alan nimi mahdollisimman lähelle sen englanninkielistä nimeä.

Suomessahan edelleen päiväkoti on päiväkoti (vrt daycare).

Esim. USA:ssa kyseinen toiminta on nimeltään daycare (=päivähoito) eikä siis mikään early childhood education.

Ja useimmissa maissa puhutaan lastentarhoista (kindergarten yms.).

Kindergarten viittaa puutarhoihin. Lapset ovat kuin taimia, joita hellästi ja huolella kasvatetaan. Suomen tarhaus taas... no turkistarhaus. Päättele itse loput.

Ei ilmeisesti osata kasvattaa, jos lapset möykkäävät niin että aikuisilta kuulo lähtee.

Ei lastentarhanopettaja ole eskarissa, eskari kuuluu perusopetuksen alaisuuteen, ei varhaiskasvatuksen.

Vierailija kirjoitti:

Ei lastentarhanopettaja ole eskarissa, eskari kuuluu perusopetuksen alaisuuteen, ei varhaiskasvatuksen.

Yliopistopohjaisen koulutuksen käynyt lastentarhanopettaja voi olla, ja onkin. Sosionomipohjsiset eivät voi olla, elleivät ole käyneet erikseen yliopistossa esi- ja alkuopetuksen opintokokonaisuutta. Sosionomit voivat toimia toki muissa ryhmissä opettajina, mutta esiopetusryhmässä olevalla opettajalla on käytännössä oltava yliopistotutkinto.

Luokanopettajat voivat myös toimia esiopettajina, mutta he eivät ole päteviä antamaan varhaiskasvatusta, eli toimimaan pienten ryhmissä tai esiopetusajan ulkopuolella eskareilla.

On se himmeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lastentarhanopettaja ole eskarissa, eskari kuuluu perusopetuksen alaisuuteen, ei varhaiskasvatuksen.

Yliopistopohjaisen koulutuksen käynyt lastentarhanopettaja voi olla, ja onkin. Sosionomipohjsiset eivät voi olla, elleivät ole käyneet erikseen yliopistossa esi- ja alkuopetuksen opintokokonaisuutta. Sosionomit voivat toimia toki muissa ryhmissä opettajina, mutta esiopetusryhmässä olevalla opettajalla on käytännössä oltava yliopistotutkinto.

Luokanopettajat voivat myös toimia esiopettajina, mutta he eivät ole päteviä antamaan varhaiskasvatusta, eli toimimaan pienten ryhmissä tai esiopetusajan ulkopuolella eskareilla.

On se himmeli.

Myös täysin kouluttamaton on pätevä antamaan varhaiskasvatusta jos hän työskentelee korkeintaan vuoden mittaisessa työsuhteessa, on perhepäivähoitaja tai on avustaja.