Pääseekö lastentarhanopettaja pienten puolella helpommalla kuin isojen puolella?

Vierailija kirjoitti:

Lastentarha oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän aikana. Tämän päivän varhaiskasvatusyksiköt sen sijaan lähtevät lasten omista tarpeista ja keskiössä on suunnitelmallinen pedagogiikka.

Samanlailla tätä työtä tehtiin ennen vuotta 2015 kun päivähoito nimitys muuttui varhaiskasvatukseksi. Oon tehny tätä työtä vuodesta 2009 ja ei sitä silloinkaan vaan lapsia säilötty vaan oli vasut ja suunnitelmat ym. Nimitys vaan on muuttunut ja lippulappuset välillä uudistuu, käytännön työ on samaa.

Pskaa

Entisajan järjestelyt olivat huomattavasti paremmat: opettajia, lastenhoitajia, päiväkotiapulaisia ja keittäjä. Jokaisen työtehtävät ja työajat olivat selkeät ja päiväkodissa (lastentarhassa ei ollut kaaosta) vallitsi hyvä henki ja rauha, vaikka henkilökuntaa oli huomattavasti nykyistä vähemmän ja ehkäpä juuri sen takia. Työajat eivät vaihdelleet päivittäin ja lapsetkin tiesivät, kuka on aamulla heitä vastassa. Henkilökunta viihtyi selkeässä työssään ja poissaoloja ei ollut niin paljon kuin nykyisin. Ulkoilussa ei ollut suurta määrää naisia, vaan pari aikuista selvisi hyvin 50 lapsen kanssa puoli tuntia, jonka jälkeen oli vuoron vaihto. Ryhmäkoko 25 lasta.Nykyisin piha on täynnä aikuisia, jotka joko rupattelevat vain keskenään tai sitten ovat mobiililaitteiden kanssa lukemassa somea tai omia tekstiviestejä.

Sosionomien tulo päiväkoteihin lastentarhanopettajiksi (varhaiskasvatuksen opettajiksi)  on madaltanut päiväkotien tasoa huomattavasti. Sosionomien koulutus ei vastaa lastentarhanopettajakoulutusta, joka sekin on valitettavasti heikentynyt vuosikymmenien saatossa, kun harjottelujaksojen määrä on vähentynyt huimasti samoin kuin harjoittelujaksojen pituudet ovat lyhentyneet enemmän kuin puolet entisistä.

Yliopistokoulutus ei parantanut lastentarhanopettajakoulutusta, päinvastoin. Käytännön harjoittelujen määrät ja jaksojen kestot vähenivät roimasti yliopistokoulutuksen myöstä. Työn hallinta vaatii ehdottomasti paljon käytännön harjoittelua hyvin monenlaisissa lapsiryhmissä ja mielellään eri puolilla maata ja keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa erilaisten ammattihenkilöiden kanssa. jotta saa tarpeeksi kokemuksia ennen valmistumistaan. Harjoittelujaksojen tulisi olla nykyistä huomattavasti pidempiä. Opiskelijan tulee päästä sisälle ryhmään ja talon tapoihin, jotta voi saada harjoittelujaksosta enemmän irti. Yliopistokoulutuksen harjoittelu on järkyttävän vähäistä. Ei ihme, että nuoret lastentarhanopettajat (varhaiskasvatuksen opettajat) eivät hallitse lapsiryhmiä. 

Suosittelen useampia ja pidempiä ja monipuolisempia harjoittelujaksoja opettajille ja sosionomien siirtämistä avustustehtäviin päiväkodeissa. Lapsiryhmiin yksi ohjaaja, jotta ohjaava aikuinen keskittyisi enemmän lapsiin kuin rupatteluun toisen aikuisen kanssa.

Olen nähnyt ja kokenut entisen ja nykyisen päivähoidon, joten kirjoitan kokemuksesta. Päivähoidon nykyinen laatu on todella heikkoa. 

Siinä mielessä pääsee, että pienten ryhmässä ei ole yhteydenpitorumbaa papereineen, tapaamiseen ja arviointeineen koulun puolelle, mutta fyysisestihän se on paljon raskaampaa, en itse sitä tekisi juuri sen vuoksi. Paikat alkaa prakaamaan toistuvien, staattisten fyysisten toimintojen takia viimeistään 4-5kymppisenä ja ryhmässä kuitenkin 12-18kpl niitä hyvinkin puettavia/pestävä/nosteltavia/kannettavia 10kk-4v lapsia.

Tai 12-14kpl 10kk-3v ikäisiä.

Ei lastentarhanopettajia ole ollut enää vuosiin.

Monessa päiväkodissa työt jakaantuvat tasaisesti. Töiden erottelu ei ole mielekästä lastenkaan kannalta. Heille kaikki ovat samanlaisia aikuisia.[/quote]

Päinvastoin. Lapsille on hyvin selkeää, kun he tietävät, kuka hoitaa mitäkin asioita. 

Ei tarvittaisi kuin yhden koulutuksen omaavia, jos kaikki tekisivät kaikkea.

Ei sairaalassa sairaanhoitaja tee lääkärin hommia eikä koulussa opettaja avustajan tehtäviä.

Itse oon ollut kummassakin, ja pienten puolen koen ehdottomasti raskaammaksi. Sitten on niitä jotka ei haluaisi isojen puolella ollakaan.

Eniten pidän sekaryhmistä missä kaiken ikäisiä. 😊

Pienten puoli on raskas kun lapsia täytyy opettaa perusjuttuihin sekä tehdä puolesta kun eivät itse vielä osaa. Paljon kyykkimistä ja fyysisempää työtä. Myös välillä lasten itkeminen voi olla raskasta jos se jatkuu kauan tai itkeviä on useita.

Isojen puolella on musta hauskempaa kun ne osaa juttuja, heidän kanssa voi yhdessä tehdä, ei tarvii pukea puolesta tai vaihtaa vaippoja. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastentarha oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän aikana. Tämän päivän varhaiskasvatusyksiköt sen sijaan lähtevät lasten omista tarpeista ja keskiössä on suunnitelmallinen pedagogiikka.

Samanlailla tätä työtä tehtiin ennen vuotta 2015 kun päivähoito nimitys muuttui varhaiskasvatukseksi. Oon tehny tätä työtä vuodesta 2009 ja ei sitä silloinkaan vaan lapsia säilötty vaan oli vasut ja suunnitelmat ym. Nimitys vaan on muuttunut ja lippulappuset välillä uudistuu, käytännön työ on samaa.

Vielä pidempää työtä tehneenä tiedän hyvin, että entinen päiväkodin/lastentarhan toiminta oli huomattavasti laadukkaampaa kuin nykyinen. Päiväkoti/lastentarha ei ollut mikään lasten säilytyspaikka 70 -90-luvulla ja aikuisilla oli aivan toisella tavalla aikaa lapsille kuin nykyisin. Kiirettä ei ollut, turhia papereita ei tarvinnut täytellä, aikaa oli suunnitteluun runsaasti, mikä takasi myös onnistuneet toimintatuokiot, jokainen aikuinen oli lasten kanssa ollessaan läsnäoleva. Lasten kanssa keskusteltiin paljon enemmän kuin nyt ja keskustelu oli mukavaa rupattelua eikä jatkuvaa ojentelua tarvittu, koska toiminta oli suunniteltu hyvin ja lapset kokivat olevansa yhdessä aikuisten kanssa kaikkea mukavaa tehden.

Opettaja oli usein yksin 20-25 lapsen kanssa, mikä takasi myös sen, että ohjaus oli selkeää ja ettei ohjeita tullut lapsille joka suunnasta koko ajan.

Nykyisin päiväkodissa aikuiset melkein kilpailevat siitä, kuka eniten on äänessä. Useat sosionomit luulevat, että mitä enemmän olet äänessä ja mitä enemmän puutut koko ajan toimintaan sanallisesti, sitä parempi olet. Mutta sillä ei saada mitään muuta aikaiseksi kuin kaaos.

Valitettavasti olen joutunut kokemaan päivähoidon alamäen. Kaiken pitäisi mennä parempaan, mutta päivähoidon taso on mennyt kuin lehmän häntä alaspäin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei lastentarhanopettajia ole ollut enää vuosiin.

Ei pidä paikkaansa. 

Lastentarhanopettajia on ollut ja on edelleen vielä päiväkodeissa. Ei pidä unohtaa, että koulutus nimike ja työnimike ovat eri asia. Päivähoidossa työskentelee vielä niitä, joiden koulutusnimike on lastentarhanopettaja. He voivat siis käyttää itsestään edelleen nimitystä lastentarhanopettaja, vaikka toimisivatkin varhaiskasvatuksen opettajina. Näin kannattaisi myös tehdä, silloin tiedettäisiin, että he ovat henkilöitä joilla on todellinen opettajakoulutus. Varhaiskasvatuksen opettajina kun voi toimia henkilöitä, jotka ovat saaneet koulutuksensa lastentarhanopettajiksi, varhaiskasvatuksen opettajiksi, mutta myös sosionomeja on varhaiskasvatuksen opettajina, vaikka heiltä puuttuu täysin opettajakoukutus. Harmiksi on todettava, etteivät varhaiskasvatuksen opettajiksi valmistautuneet voi käyttää itsestään lastentarhanopettaja nimitystä ja harmiksi he voivat sekoittua sosionomeiksi, joita on nykyisin varhaiskasvatuksen opettajina todella paljon.

Paras olisi, että jokainen sosionomi- riippumatta siitä, milloin on työnsä aloittanut- nimitettäisiin päivähoidossa varhaiskasvatuksen sosionomiksi ja työ olisi myös sen mukainen eli sosionomeilla ja opettajilla omat työtehtävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastentarha oli lasten säilytyspaikka vanhempien työpäivän aikana. Tämän päivän varhaiskasvatusyksiköt sen sijaan lähtevät lasten omista tarpeista ja keskiössä on suunnitelmallinen pedagogiikka.

Samanlailla tätä työtä tehtiin ennen vuotta 2015 kun päivähoito nimitys muuttui varhaiskasvatukseksi. Oon tehny tätä työtä vuodesta 2009 ja ei sitä silloinkaan vaan lapsia säilötty vaan oli vasut ja suunnitelmat ym. Nimitys vaan on muuttunut ja lippulappuset välillä uudistuu, käytännön työ on samaa.

Vielä pidempää työtä tehneenä tiedän hyvin, että entinen päiväkodin/lastentarhan toiminta oli huomattavasti laadukkaampaa kuin nykyinen. Päiväkoti/lastentarha ei ollut mikään lasten säilytyspaikka 70 -90-luvulla ja aikuisilla oli aivan toisella tavalla aikaa lapsille kuin nykyisin. Kiirettä ei ollut, turhia papereita ei tarvinnut täytellä, aikaa oli suunnitteluun runsaasti, mikä takasi myös onnistuneet toimintatuokiot, jokainen aikuinen oli lasten kanssa ollessaan läsnäoleva. Lasten kanssa keskusteltiin paljon enemmän kuin nyt ja keskustelu oli mukavaa rupattelua eikä jatkuvaa ojentelua tarvittu, koska toiminta oli suunniteltu hyvin ja lapset kokivat olevansa yhdessä aikuisten kanssa kaikkea mukavaa tehden.

Opettaja oli usein yksin 20-25 lapsen kanssa, mikä takasi myös sen, että ohjaus oli selkeää ja ettei ohjeita tullut lapsille joka suunnasta koko ajan.

Nykyisin päiväkodissa aikuiset melkein kilpailevat siitä, kuka eniten on äänessä. Useat sosionomit luulevat, että mitä enemmän olet äänessä ja mitä enemmän puutut koko ajan toimintaan sanallisesti, sitä parempi olet. Mutta sillä ei saada mitään muuta aikaiseksi kuin kaaos.

Valitettavasti olen joutunut kokemaan päivähoidon alamäen. Kaiken pitäisi mennä parempaan, mutta päivähoidon taso on mennyt kuin lehmän häntä alaspäin. 

Itsekin olen joutunut huomaamaan nuo sosionomit, jotka puuttuvat jokaiseen lapsen tekemiseen ja luulevat siten olevansa aktiivisia kasvattajia.

Ajatella jos itsekin olisin lapsena joutunut olemaan päivät jatkuvan tarkkailun alaisena niin, että jokaiseen tekemiseen olisi koko ajan puututtu. Kauhea ajatus!

Sain aikanaan harjoittelupäiväkodissa ennen opiskelua hyvän ohjeen iäkkäältä päiväkodin johtajalta, joka ulkoleikeissä seurasi sivusta lasten toimintaa ja kaikki tuntui sujuvan erinomaisesti. Hän sanoi: "Itse sain Ebeneser-seminaarissa ohjeeksi, että aikuisen pitää olla `passiivisesti aktiivinen´ eli ei pidä mennä mukaan lasten leikkeihin, vaan seurata aktiivisesti, mitä lapset tekevät, toki ei vältellä lapsia silloin, kun he hakeutuvat aikuisen seuraan, mutta myös ohjaamassa aikuisvetoisia lapsia lasten pariin antaen vihjeitä, mitä voisi mennä tekemään." 

Osa erityisesti sosionomeista yrittää näytellä aktiivista kasvattajaa sillä, että itse osallistuu koko ajan lasten toimintaan. Lapsista tehdään tällöin passiivisia ja osaamattomia. Ennen pienemmät lapset oppivat asiat isommilta. Isommat saattoivat laittaa pienemmät pyörittämään narua hyppynaruleikissä, koska narun pyöritys ei ollut mikään kiva osa leikissä, mutta siinä jokainen pienikin oppi vähitellen narun pyörityksen. Kinastelua saattoi tulla, mutta siinäkin oppi tuntemaan kaveriporukan jäsenten luonteen ja toimintatavat ja luovimaan niin, että pärjäsi joukossa. Nykyisin aikuinen menee aina selvittämään kaikki asiat ja lapsista tulee avuttomia nuoria ja kukaan ei joustaisi mistään, vaan haluaa toimia omin ehdoin. Vika tuloksesta ei ole lasten vaan aikuisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti on ihan silkkaa kaaosta siksi, että siellä on liian vähän ihmisiä, ja nämä vähät ihmiset tekevät ihan vääriä asioita.

Kun sekä hoitajan että opettajan päivät koostuvat perushoidosta, pukemisesta, vessattamisesta ja sylissä pitämisestä, tulee hoitajalle se käsitys, että hänkin kykenee kaikkiin päiväkodin eri töihin.

Päivien koostuessa pelkästä selviytymisestä tilanteesta toiseen tavoitteellinen kasvatus jää vähemmälle. Erityistä tukea tarvitsevat eivät saa riittävää tukea, ja käyttäytyvät entistä levottomammin.

Päiväkoti tarvitsee lisää henkilökuntaa aidosti, eikä mitään paperille kikkailtuja suhdelukuja. Henkilökuntaa tarvitaan erityisesti sinne hoitajapuolelle, että opettajat ehtisivät tehdä omia töitään.

Kyllä opettajalle kuuluvat kaikki luettelemasi työt.

Kukas ne opettajan työt tekee, jotka ovat jotain muuta kuin sylittämistä, vessattamista ja vaatettamista?

Tiedän, että voi olla hankala mieltää tätä, mutta opettajalla on erilainen työnkuva kuin hoitajalla. Meinaatko että opettaja tekee samaa työtä kuin hoitaja 8 tuntia päivässä ja siihen päälle vielä lisää opettajalle kuuluvaa suunnittelu, arviointi, kehittämis, kirjaus ym työtä?

Voin kertoa että ei. Opettaja kyllä huolehtii tarvittaessa perushoidosta, mutta se ei ole hänen työnsä fokus, kuten lastenhoitajalla.

Monessa päiväkodissa työt jakaantuvat tasaisesti. Töiden erottelu ei ole mielekästä lastenkaan kannalta. Heille kaikki ovat samanlaisia aikuisia.

Erityisesti haluan puuttua tuohon viimeiseen kappaleeseen.

Töiden erottelu ei ole lapsille mikään ongelma. Jokainen lapsi ymmärtää, että kaupassa lihatiskin myyjä työskentelee lihatiskillä, tavaroiden järjestelijät vievät hyllyille ja hedelmälaareihin tavaroita ja kassa toimii vain kassalla. Tämä töiden jaottelu on lapsille ihan selkeä ollaan sitten kaupassa, sairaalassa, vanhainkodissa, päiväkodissa, koulussa... 

Lapsille asia on ihan selkeä, mutta päiväkodin henkilökunnalle ei. Osa henkilökunta alkaa katsoa asiaa aivan vääristynein silmin ja yrittää pukea asian lapsilähtöiseksi vaikka kyseessä on nimenomaan aikuislähtöisestä ajatuksesta eli "kaikki ovat samanarvoisia, jos tekevät samoja asioita". Samanarvoisuus ei ole kiinni siitä, mitä teet eikä arvoa sillä edes saavuteta, vaan arvo saavutetaan sillä, miten toimit vaikka teetkin aivan eri töitä kuin muut.