Lapsi ei tottele yhtään. Mitä minun pitää tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Reagoit liian vahvasti lapsen juttuihin, ehkä. Jos piirtää väärään paikkaan, ohjaat takaisin oikeaan, ja kerrot rauhallisesti että piirtäminen loppuu jos vielä toimii noin. Jos toistaa tätä niin sitten uusi yritys huomenna. Ei mitään monien päivien jäähyjä siihen. Ennakoi, ole rauhallinen ja johdonmukainen. Älä anna lapsen provosoida itseäsi. Tuossa iässä hän sitä yrittää, kun etsii erillisyyttään ja omaa tahtoaan. Ole sinä luja peruskallio. Kun lapsi rikkoo sääntöjä, aloitat vaan uusiksi toivotun toiminnan ja kerrot, mitä lapselta odotat.

Olen siis kuukausia toiminut niin että kielsin ja ohjaisin lapsen takaisin. Ei ollut vaikutusta niin liidut alkoi mennä jäähylle, alussa hetkeksi mutta kun ei silläkään ollut vaikutusta niin oli pidennettävä liitujen jäähyä, ei sekään tosin näytä toimivan. Ap

Ei tähän ole muuta neuvoa kuin että koita kestää 😂 Menee aikanaan ohi, viimeistään parin vuoden päästä ja sitten alkaakin se eskariuhmailu. Vaikka kuinka toimisit oppikirjan mukaan niin lapsi uhmaa silti. Ja niin pitääkin, on ihan normaalia. Eli jatkat kuten tähänkin asti ja lakkaat valittamasta.

Niin, ja ääntä saa joskus korottaakin jos ei muuten mene viesti perille.

Kannattaa yrittää miettiä, mitä lapsi hakee tuolla käytöksellä ja puuttua tähän. Saako lapsi kuitenkin tuolla tavalla huomiota, jota hän ei muuten saa? Tosin sanoit, että annat lapselle reilusti huomiota muuten. Minua jäi silti esimerkkitapauksessa askarruttamaan, kun sanoit, että lapsi jatkaa yrityksiä piirtää seinään, vaikka sinä kiellät. Miten tämä on mahdollista? Minä olisin ilman ylimääräistä kieltelyä ottanut lapselta heti kynän pois kädestä, kun hän olisi yhden kerran nostanut sen seinää kohti. Sen jälkeen olisin kiinnittänyt lapseen mahdollisimman vähän huomiota (siis sillä oletuksella, että lapsi tiesi etukäteen seinään piirtämisen olevan kiellettyä). Kertomuksestasi tuli sellainen käsitys että teillä oli monen minuutin show, jossa lapsi oli koko ajan huomion keskipisteenä.

Toki vaihtoehtona on sitten se, että lapsella on ADHD tai jotain vastaavaa eikä hän vain pysty keskittymään mihinkään tekemiseen paria minuuttia pitempään. Jos kysymys on tästä, normaalit kasvatusvinkit eivät toimi.

Kolmen jo ison lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Neuvokaa joku. Pelkään että alan kohta karjumaan lapselle kun hän ei usko mitään eikä tottele yhtään. Olisi hyvä saada neuvoja nyt ennen sitä.

Ap

Mistä nykyään tulee käsitys, että ääntä ei saa korottaa lapselle?

Hullusta karjumisesta ei toki ole hyötyä mutta ääntään saa ja pitää korottaa. Ei ihme, että lapset on nykyään mitä on kun mammat vaan vähän maanittelee "Ei viitsitä piirtää seinään, eihän?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhmaikä. Lapsi on ymmärtänyt, että pystyy saamaan itsellensä lisää valtaa koettelemalla vanhempien rajoja. Täten lapsi tekee myös näin. Kun yrität estää häntä toimimasta sosiaalisen ympäristön normistojen mukaisesti, lapsi todennäköisesti suuttuu, itkee jne. Lapsi ei kykene neuvottelemaan tai väittelemään, mutta olemalla aggressiivinen tai itkemällä hän pystyy saamaan lisää valtaa vanhemmistaan.

Sinun tehtäväsi on toimia lapselle simulaationa oikeasta elämästä. Pysyt tiukkana ja estät lasta tekemästä asioita, jotka tekevät lapsesta sosiaalisesti ikävän hirviön. Oikeassa elämässä tuollainen lapsesi käytös johtaa työpaikalla potkuihin ja parisuhteessa eroon. Lapsi ei tätä ymmärrä, vaan yrittää käyttää ainoita keinoja, jotka hän tässä vaiheessa elämäänsä tuntee, saadakseen lisää valtaa itselleen. Vanhemman pitää osoittaa säännöt ja varmistaa, että lapsi niitä noudattaa. Ja jos ei noudata niin silloin pitää rankaista siten, että jatkossa noudattaa sääntöjä. Muuten lapsi oppii, että elämässä voi tehdä mitä tahansa.

Teininä tullee uusi uhmaikä, joka on monimutkaisemman sosiaalisen ympäristön, hormonien ja koulun vuoksi todennäköisesti vaikeampi hallita. Toivottavasti tästä oli jotain apua.

Juu kyllä, näinhän se on, mutta noin olen toiminut eikä vaikutusta ole.

Ap

No eihän noi mitään pikaohjeita ole. Ottaa aikansa, kuukausia, vuosia. Ei auta kuin jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Joka vitsaa säästää, se lastansa vihaa,

Tässä on käännösvirhe, alkuperäisessä tekstissä puhutaan paimensauvasta, eli siinä viitataan ohjaamiseen.

Anna adoptioon.

Vierailija kirjoitti:

Alan olla ihan loppu että kaikki mukavaksi yrittämäni tekeminen päättyy näin.

Ap

Piirtäminen ei välttämättä ole lapsesi mielestä mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhmaikä. Lapsi on ymmärtänyt, että pystyy saamaan itsellensä lisää valtaa koettelemalla vanhempien rajoja. Täten lapsi tekee myös näin. Kun yrität estää häntä toimimasta sosiaalisen ympäristön normistojen mukaisesti, lapsi todennäköisesti suuttuu, itkee jne. Lapsi ei kykene neuvottelemaan tai väittelemään, mutta olemalla aggressiivinen tai itkemällä hän pystyy saamaan lisää valtaa vanhemmistaan.

Sinun tehtäväsi on toimia lapselle simulaationa oikeasta elämästä. Pysyt tiukkana ja estät lasta tekemästä asioita, jotka tekevät lapsesta sosiaalisesti ikävän hirviön. Oikeassa elämässä tuollainen lapsesi käytös johtaa työpaikalla potkuihin ja parisuhteessa eroon. Lapsi ei tätä ymmärrä, vaan yrittää käyttää ainoita keinoja, jotka hän tässä vaiheessa elämäänsä tuntee, saadakseen lisää valtaa itselleen. Vanhemman pitää osoittaa säännöt ja varmistaa, että lapsi niitä noudattaa. Ja jos ei noudata niin silloin pitää rankaista siten, että jatkossa noudattaa sääntöjä. Muuten lapsi oppii, että elämässä voi tehdä mitä tahansa.

Teininä tullee uusi uhmaikä, joka on monimutkaisemman sosiaalisen ympäristön, hormonien ja koulun vuoksi todennäköisesti vaikeampi hallita. Toivottavasti tästä oli jotain apua.

Juu kyllä, näinhän se on, mutta noin olen toiminut eikä vaikutusta ole.

Ap

Rangaistuksen pitää olla selkeämpi ja/tai kovempi. Aikuisena lapsi joutuu vankilaan kun tarpeeksi perseilee, ja jos piirtelee väärille seinille väärissä maissa, niin pääsee työleirille loppuelämäksi. Tämä on tietysti aika kaukainen visio, mutta kuten totesin, vanhemman tehtävä on toimia simulaationa oikeasta elämästä. Kun törttöily jatkuu, pienin mahdollinen rangaistus kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes ihminen oppii käyttäytymään. Ei se ole sen kummempaa 3-vuotiaallekaan. En toki sano, että on välttämättä silti helppoa.

Lapsi opettelee tahtomista. Se on kausi, ja loppuu aikanaan. Pysy vaan johdonmukaisena ja rauhallisena. Älä tee asiasta draamaa, vaan jos lapsi lähtee riekkumaan ja piirtelemään seinille, niin laita kynät ihan rauhallisena pois. Ja pahanteosta voi tietysti tulla seuraamuksia. Omani piirsi 3-vuotiaana takaoven täyteen suttua (osasi vielä tosi juonikkaasti salakuljettaa liidun mukanaan ja hipsiä verhon taakse salaa piirtämään, sillä välin kun toinen vanhemmista oli vessassa ja toinen laittoi ruokaa). Seurauksena kaikki piirrustusvälineet menivät tauolle, ja lapsi kuurasi itse liidun ovesta (oli kuulemma kamalan rankkaa ja väsyttävää hommaa :D). Ei tehnyt toiste, kun oli niin kurjaa kuurata ovea.

Älä sitten odottele ihmeitä, tahtokausi kestää aikansa. Se on tärkeä osa lapsen kehitystä. Ohjaa vaan rauhassa toimimaan toisin, anna paljon syliä ja positiivista huomiota. Aikanaan se loppuu.

Oikeastaan en ymmärrä mikä tässä on ongelmana.

Uhmaikä! Menee ajan kanssa ohi.

Täällä monet sanoo, että telkkari pois, mutta mä olen sitä mieltä, että jos tunti päivässä Pikku Kakkosta auttaa sua jaksamaan äitinä niitä uhmiskohtauksia, niin anna katsoa. Ei se lapsi Pikku Kakkosesta pilalle mene. Kyllä sitä itsekin tuli lapsena katsottua.

Mutta siis ei tohon ole oikein muuta keinoa kuin, että annat mahdollisimman paljon huomiota, teette kaikkea kivaa yhdessä, käytte ulkona ja pidät kiinni johdonmukaisesta linjastasi. Ja jos Pikku Kakkonen antaa sulle hetken omaa aikaa, niin älä koe siitä syyllisyyttä. Tsemppiä! Kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhmaikä. Lapsi on ymmärtänyt, että pystyy saamaan itsellensä lisää valtaa koettelemalla vanhempien rajoja. Täten lapsi tekee myös näin. Kun yrität estää häntä toimimasta sosiaalisen ympäristön normistojen mukaisesti, lapsi todennäköisesti suuttuu, itkee jne. Lapsi ei kykene neuvottelemaan tai väittelemään, mutta olemalla aggressiivinen tai itkemällä hän pystyy saamaan lisää valtaa vanhemmistaan.

Sinun tehtäväsi on toimia lapselle simulaationa oikeasta elämästä. Pysyt tiukkana ja estät lasta tekemästä asioita, jotka tekevät lapsesta sosiaalisesti ikävän hirviön. Oikeassa elämässä tuollainen lapsesi käytös johtaa työpaikalla potkuihin ja parisuhteessa eroon. Lapsi ei tätä ymmärrä, vaan yrittää käyttää ainoita keinoja, jotka hän tässä vaiheessa elämäänsä tuntee, saadakseen lisää valtaa itselleen. Vanhemman pitää osoittaa säännöt ja varmistaa, että lapsi niitä noudattaa. Ja jos ei noudata niin silloin pitää rankaista siten, että jatkossa noudattaa sääntöjä. Muuten lapsi oppii, että elämässä voi tehdä mitä tahansa.

Teininä tullee uusi uhmaikä, joka on monimutkaisemman sosiaalisen ympäristön, hormonien ja koulun vuoksi todennäköisesti vaikeampi hallita. Toivottavasti tästä oli jotain apua.

Juu kyllä, näinhän se on, mutta noin olen toiminut eikä vaikutusta ole.

Ap

Rangaistuksen pitää olla selkeämpi ja/tai kovempi. Aikuisena lapsi joutuu vankilaan kun tarpeeksi perseilee, ja jos piirtelee väärille seinille väärissä maissa, niin pääsee työleirille loppuelämäksi. Tämä on tietysti aika kaukainen visio, mutta kuten totesin, vanhemman tehtävä on toimia simulaationa oikeasta elämästä. Kun törttöily jatkuu, pienin mahdollinen rangaistus kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes ihminen oppii käyttäytymään. Ei se ole sen kummempaa 3-vuotiaallekaan. En toki sano, että on välttämättä silti helppoa.

Oletko ihan terve? Kyseessä on 3-vuotias.

Tervetuloa vanhemmaksi. Lapsi on sinusta erillinen olio ja hällä on oma tahto. Lapsen kasvattaminen ei ole helppoa. Tässä se nähdään.

Puhaltele hetki ja jatka oikeaan ohjaamista. Lapsi tuntuu nyt innostuvan tuosta kun saa sinulta huomiota tekemällä kuten ei saa. Se on hälle kiva leikki.

Ääähh.. meillä sama ja 3v myös kyseessä. Tai no, seiniin ei kyllä piirrellä, mutta usein kiellot kaikuu kuuroille korville. Itse yritän vain pysyä rauhallisena, vaikka miten kyrpii ja toivon, että menisi ohi nopeasti. Toisinaan kyllä kaikki sujuu paremmin ja selvästi on vaiheita, milloin on vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhmaikä. Lapsi on ymmärtänyt, että pystyy saamaan itsellensä lisää valtaa koettelemalla vanhempien rajoja. Täten lapsi tekee myös näin. Kun yrität estää häntä toimimasta sosiaalisen ympäristön normistojen mukaisesti, lapsi todennäköisesti suuttuu, itkee jne. Lapsi ei kykene neuvottelemaan tai väittelemään, mutta olemalla aggressiivinen tai itkemällä hän pystyy saamaan lisää valtaa vanhemmistaan.

Sinun tehtäväsi on toimia lapselle simulaationa oikeasta elämästä. Pysyt tiukkana ja estät lasta tekemästä asioita, jotka tekevät lapsesta sosiaalisesti ikävän hirviön. Oikeassa elämässä tuollainen lapsesi käytös johtaa työpaikalla potkuihin ja parisuhteessa eroon. Lapsi ei tätä ymmärrä, vaan yrittää käyttää ainoita keinoja, jotka hän tässä vaiheessa elämäänsä tuntee, saadakseen lisää valtaa itselleen. Vanhemman pitää osoittaa säännöt ja varmistaa, että lapsi niitä noudattaa. Ja jos ei noudata niin silloin pitää rankaista siten, että jatkossa noudattaa sääntöjä. Muuten lapsi oppii, että elämässä voi tehdä mitä tahansa.

Teininä tullee uusi uhmaikä, joka on monimutkaisemman sosiaalisen ympäristön, hormonien ja koulun vuoksi todennäköisesti vaikeampi hallita. Toivottavasti tästä oli jotain apua.

Juu kyllä, näinhän se on, mutta noin olen toiminut eikä vaikutusta ole.

Ap

Rangaistuksen pitää olla selkeämpi ja/tai kovempi. Aikuisena lapsi joutuu vankilaan kun tarpeeksi perseilee, ja jos piirtelee väärille seinille väärissä maissa, niin pääsee työleirille loppuelämäksi. Tämä on tietysti aika kaukainen visio, mutta kuten totesin, vanhemman tehtävä on toimia simulaationa oikeasta elämästä. Kun törttöily jatkuu, pienin mahdollinen rangaistus kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes ihminen oppii käyttäytymään. Ei se ole sen kummempaa 3-vuotiaallekaan. En toki sano, että on välttämättä silti helppoa.

Oletko ihan terve? Kyseessä on 3-vuotias.

Selitätkö mikä kommentissani oli epätervettä.

Kuulostaa ihan perusuhmaiältä. Ei kai siihen auta muu kuin kieltäminen, pois pahanteosta hakeminen ja loputon toistaminen.

On tietysti mahdollista että lapsella on jotain nepsyongelmaa, sen kanssa toimiminen on sitten oma lukunsa, ja ne diagnoosit tehdään ammattilaisen toimesta.

En kyllä ymmärrä miksi pitää olla niin ankara telkkarin ja älylaitteiden kanssa. Meillä kolmevuotias katsoo päivittäin jonkin verran lastenohjelmia joko telkkarista tai tabletilta, eikä mitään ongelmia ole. Lapsen kanssa ulkoillaan ja leikitään paljon. Lapsi rauhoittuu sylissä samalla kun katsoo jotain rauhallista ja ikätasolle sopivaa lastenohjelmaa. Samalla jutellaan mitä ohjelmassa näkyy ja lapsen sanavarasto kehittyy.

Saat korottaa ääntä, saa näyttää että olet suuttunut tai mielesi on pahoittunut. Lapsi oppii tunteita ja saa esimerkin siitä, miten voimakkaan tunteen vallassa silti toimitaan järkevästi. Eli ei rikota mitään, ei heitetä mitään, ei lyödä ketään ja niin edelleen.

Omilla lapsillani toimi, että jos ei nätisti pyytäminen eikä 1-3 kieltoa auttaneet otin lujasti selin syliini istumaan. Omat kädet lapsen käsivarsien ympäri, että ei pääse raapimaan tai kääntymään, eikä ylety puremaan. Lapsi on siinä mukavasti ja turvallisesti aikuisen sylissä. Puristaa ei tarvitse, lapsi pysyy siinä helposti.

Lapsi saa purkaa sylissä pettymyksensä itkien, huutaen ja raivoten, mutta aikuinen pysyy vakaana ja turvallisena. Kun pikku raivopää lopulta on rauhoittunut (meillä huuto kesti pisimmillään 20 minuutti), lapsi tarvitsee lohduttamista, ehkä tunteiden sanoittamista (tulit hirmuisen vihaiseksi, kun minä en antanut sinun piirtää seinään) ja uudelleen selityksen, miksi kiellettyä asiaa ei sa tehdä.

Lapset on yksilöitä, mutta meillä tämä toimi molempiin lapsiin erinomaisesti. Kun lapset oppivat, että vanhemman ei on ei, kielto alkoi mennä perille ja raivarit vähenivät.

Et kai voi tehdä muuta kuin jatkaa johdonmukaisella linjalla. Voit vanhempana tehdä kaiken "oikein", eikä lapsi silti käyttäydy niin kuin toivot. Eihän aikuisenkaan ihmisen käytös ole suoraan verrannollinen kohteluun. Varmasti jossain vaiheessa helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet sanoo, että telkkari pois, mutta mä olen sitä mieltä, että jos tunti päivässä Pikku Kakkosta auttaa sua jaksamaan äitinä niitä uhmiskohtauksia, niin anna katsoa. Ei se lapsi Pikku Kakkosesta pilalle mene. Kyllä sitä itsekin tuli lapsena katsottua.

Telkkari on syntiä.

Samat ohjelmat sieltä tietokoneen kauttakin tulee.