Lue keskustelun säännöt.
Oon niin epäonnistunut äiti. Teini kohtelee mua kuin kasaa p*skaa.
27.05.2021 |
Teinillä hirveitä haasteita olemisessa. Ei mitään ongelmakäytöstä tai muuta, mutta mun kanssa on ollut ihan hemmetin vaikeaa. Huutaa ja karjuu aina kun kysyn jotain, tai sitten mököttää eikä suostu sanomaan mitään. Olen viimeisen parin viikon ajan itkenyt iltaisin tätä asiaa. Oon yrittänyt olla kiva pojalle ja jutella niitä näitä niinkuin ennen mutta ainoa mitä saan takaisin on huutoa. Viime viikollakin tein teinille kunnon aamupalan mutta ainoa mitä karjui oli että "ei v*ttu oo nälkä". Yritin pidättää mut kyyneleet tuli silmiin. Poika katsoi vähän hämillään mutta lähti sitten pois ja karjui vaan että "mitä v*ttuu mää taas tein"
Tänään ei sitten suostunut lähtemään kouluun. Oli vaan että et sä mulle mitään voi. Haluun jäädä nukkumaan. Käski häipyä h*lvettiin. Ihan hirveää miten mun lapsi nykyään puhuu mulle. Ihan kun olisin hänelle vain kasa paskaa. Olen yrittänyt aina olla kiva pojalle ja tässä on tulos. Oon vain se ämpäri johon oksentaa v*tutuksen tunteensa. On oikeasti ihan hirveän paha olo.
Kommentit (161)
Diagnoosi?
Ei ole normaalia käytöstä. Tai sitten on rajaton. Kouluun yhteys, älä jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kun arvaan, olet yksinhuoltaja.
Arvasin.
Kun vanhin lapseni täytti 19, huomasin, että nuo teinin ailahtelut alkaa olla takana päin. Se on ihanaa saada taas suhde kypsempää lapseensa. Koita jaksaa! Koulusta voit kuraattorilta tai joissain kouluissa on myös sosiaaliohjaaja, pyytää itsellesi keskusteluapua. Ehkä myös pojan olisi helpompi puhua jollekin perheen ulkopuoliselle? Minulta myös pääsee noissa tilanteissa itku. Toiset sanoo ettei saisi, on uhriutumista. Mutta ei reaktioilleen voi mitään, olen vain ihminen.
Onko pojalla murheita? Kuulostaa siltä että nyt nuorellakin on hankala olla. Voi olla normaalia murrosikää tai sitten ei. Jos ei sulle puhu niin vaikka terkkarille. Ei ole teille kellekään hyväksi tuo tilanne.
Ei ole diagnooseja. Tää on vaan koko ajan pahentunut. Aluksi oli normipuheen ohella tiuskimista. Nyt se on joko karjumista tai mököttämistä. Hirveää vallankäyttöä myös "et voi mulle mitään". Ja tuo kiroilu ja hirveä tyyli millä mulle puhuu. En tietääkseni oo tehny pojalle mitään pahaa mistä olisi suuttunut. Ehkä sillä on joku oma murhe. En tiedä kun ei mulle mitään puhu. Enää ei tee ees mieli yrittää. Paha mieli vaan tulee molemmille. Ainakin mulle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita kouluun ettet saa enään lähtemään sinne. Onko koulussa sattunut jotain? Kiusaamista?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa melko raskaalta. Olisko lasusta apua jos omat voimat ei riitä? Kenenkään ei pidä itkeä itseään oman lapsen takia joka ilta uneen.
On rikollista ehdotella tällaista väsyneelle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kasvatus alkaa heti kun he syntyy..itellä myös teinejä,ja ei ole ikinä ollut ongelmia,siksi koska olen tehnyt selväksi että vanhempia kunniotetaan..nykyään ei enää kasvateta lapsia..mun pojat on mua jo isompia ja pitempiä mutta eivät ikinä ole puhuneet rumasti mulle eikä vittuillu..ikää 14,16 ja 18...
Poikaa ahdistaa tuleva kesäloma? Joku kaveri muuttamassa? Mitä suunnitelmia kesäksi? Onko teidän sukulaiset/mökki muualla, johon menette viikoiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli pojan kanssa sama vaihe. Mies oli sitten kova kovaa vastaan. Jos poika karjui tai muuta niin sanktioita sateli. Ymmärrän että naisena ei samalla tavalla voi. Minäkään en voinut.
Mun esikoinen täyttää tänään 19.
Hänellä oli tuollainen vaihe reilut kolme vuotta. Sain kaiken paskan niskaani koko ajan.
Nyt se vain on ohi. Eräänä päivänä se vanha lapseni palasi entisellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole diagnooseja. Tää on vaan koko ajan pahentunut. Aluksi oli normipuheen ohella tiuskimista. Nyt se on joko karjumista tai mököttämistä. Hirveää vallankäyttöä myös "et voi mulle mitään". Ja tuo kiroilu ja hirveä tyyli millä mulle puhuu. En tietääkseni oo tehny pojalle mitään pahaa mistä olisi suuttunut. Ehkä sillä on joku oma murhe. En tiedä kun ei mulle mitään puhu. Enää ei tee ees mieli yrittää. Paha mieli vaan tulee molemmille. Ainakin mulle. Ap
Ap et saa luovuttaa pojan suhteen. Teini tarvitsee eniten rakkautta kun se sitä vähiten ansaitsee. Ole sinä se aikuinen joka tukee ja huolehtii että asiat järjestyy. Yritä puhua vaikka se on vaikeaa. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää. Koita jaksaa!
Ettei vain ois huumeet tulleet kuvioihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soita kouluun ettet saa enään lähtemään sinne. Onko koulussa sattunut jotain? Kiusaamista?
Tätä itsekin pohdin. Voi olla että pojalla on paha olla itselläänkin ja purkaa pahan olon äitiin koska äiti on turvallinen aikuinen! Tietää että äiti ei hylkää vaikka purkaa pahaa oloaan.
Nyt tärkeää saada poika puhumaan. On todennäköistä että tuon kovan kuoren alla on herkkä ja rakkautta tarvitseva poika. Mun hälytyskellot soi. Nyt on joku pielessä.
Keneen lapsi purkaisi kuormituksensa kuin kaikkein rakkainpaansa? Olet hyvä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kasvatus alkaa heti kun he syntyy..itellä myös teinejä,ja ei ole ikinä ollut ongelmia,siksi koska olen tehnyt selväksi että vanhempia kunniotetaan..nykyään ei enää kasvateta lapsia..mun pojat on mua jo isompia ja pitempiä mutta eivät ikinä ole puhuneet rumasti mulle eikä vittuillu..ikää 14,16 ja 18...
Sun sädekehä häikäisee mun silmiä.
Tuota sattuu teineillä. Ei kannata ottaa liikaa itseensä. Vaatii pirusti jaksamista vääntää teinin sen ajan, kun tuo kestää, mutta se menee kuitenkin ohi. Sitkeästi vaan ja jaksamista.
Ei lasta voi kasvattaa pelkällä kivalla. Sitä on uskallettava komentaa jos se käyttäytyy huonosti. Ja jos lapsi ei usko komentoja, niin lasta on uskallettava painostaa (rankaisemalla tai muuten) niin lujasti, että lapsi alkaa totella.
Vanhemman on oltava lapselle auktoriteetti. Yksi pahimmista/tehokkaimmista tavoista pilata oma auktoriteetti on se, että sallii lapsen haukkua ja haistatella itselleen.
Kuulostaa melko raskaalta. Olisko lasusta apua jos omat voimat ei riitä? Kenenkään ei pidä itkeä itseään oman lapsen takia joka ilta uneen.