Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Yläasteella 20v sitten olisi ollut liikuntatunnilla vanhojentanssien tanssimista. Silloin lintsasin :D

Suunnistus. Oli oikeasti pelko eksyä tai kadota. Osaan suunnistaa ainoastaan tietä pitkin. Umpimetsä on minulle mahdoton. Vaaralliset lajit: telinevoimistelussa tuli joillekin kipeää munille, ja pesäpallossa pallo tuli todella kovaa. Ilman kypäriä jne. Yksi sai pallon yläselkään, olis voinut osua niskaan tai takaraivoon. 

Pesäpallo, joka pomppasi ikävästi jalkojen väliin.

M56

Inhosin liikuntaa yläasteella, koska koin olevani siinä huonompi kuin muut. En osallistunut kovin aktiivisesti tunneilla, koska ei kiinnostanut ja varmaan vähän teiniangstinkin vuoksi. En silti ollut mitenkään erityisen rapakuntoinen. Osallistuin liikkaopen pitämälle eräkurssille, johon kuului vaellusretki. Ope sitten kysyi multa, olenko ihan varma, että jaksan sen retken. Tuli niin paha mieli, että laitoin isän allekirjoittamaan lapun, etten jonkun menon vuoksi pysty osallistumaan vaellukselle.

Tanssi tyttöjen ja poikien välillä, kumpikaan ryhmä ei siitä pitänyt.

Mä tykkäsin kyllä liikkua ja osallistua. Lukiossa ärsytti opettaja, joka yritti keksiä kaikkea muka erikoista. Ei siinä, jos lajiin olisi ollut joku hetki tutustua. Mutta jokapaikkaan mentiin opettajan neuvoilla. Tyyliin telinevoimistelua, jota luokassa osasi se yksi tyyppi.

Olisin halunnut enemmän ihan perus-liikkumista; pelaamista tms.

Se kun laitettiin aina tunnin aluksi riviin tarkasti pituusjärjestyksen mukaan. Miksi ihmeessä niin.  Liikuntasuorituksena vaihtoaskel-hyppy diagonaalisesti salin nurkasta nurkkaan oli kammottavaa.

Koripallo, lentopallo, pituushyppy, pesäpallo

Yksinsuunnistus. 😐

Hiihto, olisipa ollut tämänpäivän välineet.

Kyllähän telinevoimistelu oli pahin. Pukkihyppely, kun 20 tyttöä tuijotti, kun yksi yritti päästä yli. Järkyttävää!

Muita helvetin esikartanoita oli ringette, pesäpallo, aitajuoksu ja ylipäätään kaikki yleisurheilu juoksua lukuun ottamatta  

Koulussa pitää kaikki osata jo valmiiksi kun sinne on mentävä.

Meidän piti tehdä jumppakärpänen -nimistä voimisteluohjelmaa 80-luvulla. Minä tykkäsin siitä ja tein mielelläni. Yksi harjoittelijaopettaja Kajaanin Normaalikoulussa sanoi että olen kömpelö. 8-vuotiaalle. Että terveisiä tähtiopettajalle vaan jos luet tätä. Tapoit liikunnan ilon vuosikymmeniksi.

Vierailija kirjoitti:

Meidän piti tehdä jumppakärpänen -nimistä voimisteluohjelmaa 80-luvulla. Minä tykkäsin siitä ja tein mielelläni. Yksi harjoittelijaopettaja

🤨

Kajaanin Normaalikoulussa sanoi että olen kömpelö. 8-vuotiaalle.

Niinhän sä olit ja olet edelleenkin.

Että terveisiä tähtiopettajalle vaan jos luet tätä. Tapoit liikunnan ilon vuosikymmeniksi.

Sulla ei ollut eikä ole tahtoa. Iloa ei nimeksikään. 😐

Muistetaan. Sä et ollutkaan normaaliksi luokiteltava Kajaanin normaalikoulussa. Siellä ei ollut normaaleja.  

Joko helpottaa? Ei ollut normaaleja normaalikoulussa

T. Eppunormaali

Menin oppikouluun 1968. Silloin sai numerot voimistelusta ja urheilusta. Rakastin urheilua ja sain siitä kymppiä koko kouluajan, mutta inhosin voimistelua. Siitä tuli vitosta ja kutosta. Vastaus: en voi sietää voimistelua. Antakaa mulle pallo tai kiekko, niin teen maalin!

Joukkuelajien pelaaminen ja joukkueisiin valitseminen. Siihen valittiin aina jakamaan joukkueisiin ne pari liikunnallisesti taitavaa opettajan suosikkia, jotka sitten valitsivat joukkueeseensa haluamansa oppilaat. Tietysti he valitsivat kaverinsa ensin ja sitten olimme me, jotka valittiin aina viimeiseksi. Minä olin joka kerta se, joka valittiin joukkueeseen viimeisenä ja jota ei olisi haluttu kumpaakaan joukkueeseen. Sitten jos minun joukkue hävisi, niin se oli aina minun vikani, vaikka minä yritin pelata parhaani mukaan hyvin.

Minua ei olisi haluttu joukkueeseen ja minä en olisi halunnut pelata. Mutta pakko oli pelata, koska opettaja käski. Ei voinut olla niin, että minä teen jotain muuta. Vaikka kaikki olisivat olleet tyytyväisempiä niin, että minä teen muuta. Minua ei olisi tarvinnut ottaa mukaan kun ei kerran haluttu ja minun ei olisi tarvinnut pelata, kun en halua. Mutta pakko oli silti pelata. Kerta toiseensa jälkeen jouduin tuntemaan sen, että en ole toivottu joukkueeseen ja että on minun syy, kun joukkue häviää. Eikä siihenkään puututtu mitenkään, että minusta puhuttiin opettajan kuullen äärimmäisen ilkeästi kun minua ei haluta mukaan "pilaamaan" peliä ja kuinka minä olen syy häviämiseen. Se oli kiusaamista, johon ei puututtu ollenkaan.

Yhteisuihku kun alkoi murrosikä.

Koko kouluajan liikunta on pelkkää inhottavaa muistoa

En ollut missään liikunnassa hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän piti tehdä jumppakärpänen -nimistä voimisteluohjelmaa 80-luvulla. Minä tykkäsin siitä ja tein mielelläni. Yksi harjoittelijaopettaja

🤨

Kajaanin Normaalikoulussa sanoi että olen kömpelö. 8-vuotiaalle.

Niinhän sä olit ja olet edelleenkin.

Että terveisiä tähtiopettajalle vaan jos luet tätä. Tapoit liikunnan ilon vuosikymmeniksi.

Sulla ei ollut eikä ole tahtoa. Iloa ei nimeksikään. 😐

Muistetaan. Sä et ollutkaan normaaliksi luokiteltava Kajaanin normaalikoulussa. Siellä ei ollut normaaleja.  

Joko helpottaa? Ei ollut normaaleja normaalikoulussa

 

T. Eppunormaali

Luitko että vuosikymmeniä. Vasta parental restrictionseista vapautuneen ja vauva-palstan löytäneen jonne-kasperin jutut ei kauheesti hetkauta.