Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?
Tuon musiikkiketjun innoittamana. Minut koululiikunta sai vihaamaan urheilua vuosiksi ja vasta aikuisena löysin liikunnallisen puoleni. Kaikkea piti mitata ja kaikesta kilpailla aina. Yksi pelko oli hiihtokilpailut, yksi huutojako, pesiksen ajolähtö jne.
Kommentit (1860)
Liikunta ei ole vain pakkoliikuntaa, vaan myös iljettävää pakkokilpailua.
En koskaan ymmärtänyt, millä perustein yhteiskunta velvoittaa osallistumaan liikuntaan henkilön, joka haluaa opiskella lukuaineita. Eihän yliopistokaan näin saa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella piti hiihtää hiihtokilpailussa. Sitä vihasin, enkä kunnolla edes jaksanut hiihtää.
Myös uimista vihasin, koska en tykkää sukeltamisesta ja koulussa oli pakko hypätä syvään päätyyn.
Yläasteella liikunnanopettaja katsoi paheksuvasti minun jalkojani ja sanoi, että ei ole hyvä asia, että jo tuossa iässä on lilluvat reidet. Itse oli paksu kuin mikäkin. Mutta ilmeisesti keski-ikä sitten kelpasi hänellä verukkeeksi niihin läskeihin.
Aikuisällä olen liikkunut aika paljon. Olen käyttänyt ahkerasti pyörää ja harrastellut muuta sellaista liikuntaa, joista tykkään. Olen myös pysynyt hoikkana, enkä ole läskiytynyt keski-iässä, kuten kamala liikunnanopettajani.
Uiminen Rovaniemen pakkasessa.
Kun mentiin kouluun uimahallilta oli hiukset jääpuikkoina. Järkyttävää.
ja uiminen, piti siellä istua sienisillä penkeillä odottamassa uima-opettajaa kylmässä ja siivooja vaan pyyhkii samalla mopilla lattiat ja sen saman pitkän puisen penkin missä jouduttiin istumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkohiihtokisat ysärillä.
Inhosin hiihtoa. Asuin syrjäseudulla. Sukset piti ensin kantaa kilometrin matka isommalle tielle ja taksi haki siitä. Suksien ahtaminen taksiin oli kanssa iso projekti. Taksikuskiakin Vitu##i pentujen suksien ahtaminen taksiin.
Itse koulun hiihtokisoissa se reitti oli aivan kamala. Siinä oli sellainen jyrkkä alamäki, jonka jälkeen tuli mutka. Kaikki kaatuivat siinä mutkassa. Vaikka olisit ollut kuinka taitava, niin kaaduit joka tapauksessa, koska siinä kohdassa ei ollut enää latua, vaan sellainen kuoppainen kohta, koska kaikki olivat kaatuneet siinä, niin latu oli pilalla. Pelkäsin tuota laskua ihan kuoleman pelolla.
Sitten kun tuli maaliin, käteen iskettiin tulikuumaa mehukattia muovimukissa. Muistan, kun kieli paloi aina, kun sitä joi. Luntahan sinne sitten laitettiin sekaan. Jotkut ottivat nuo kisat tosissaan. Itse olin tyyliin onnellinen, että oli selvinnyt elossa loppuun asti :D Okei olin kateellinen niistä mitaleista mitä jaettiin.
Vierailija kirjoitti:
Hiihto niillä penteleen lipsuvilla suksilla. En ole hiihtänyt kertaakaan sitten kouluaikojen.
Sama.Koulu on pilannut monen ihmisen hiihtoinnoitukset aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, toi oli kamalaa kaikki kilpaileminen, juoksu- ja hiihtokilpailut, olin aina 5 viimeisen joukossa,
en ole yhtään kilpailuhenkinen, mutta nyt aikuisena tykkään lenkkeillä ja uimisesta, en hiihtämisestä,
en omista edes suksia! Hyvää kevättä vain kaikille!
Hirveitä muistoja.
Se kun oli huutojako. Suositut valittiin ensimmäisinä ja koulukiusatut ja lihavat viimeisinä. Inhosin tuota. Muistan miten noloa oli jäädä viimeiseksi. Jotenkin tuntui sydämessä joka kerta, kun jonkun toisen nimi sanottiin. Opettajaa ei kiinnostanut paskkaaakaan miten nöyryyttävvää tuo huutojako oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka ikinen liikuntatunti ja kilpailupäivä oli yhtä kärsimystä. Kerran hiihtokilpailuissa opettaja luki tuloksia koko koululle ja sanoi minun kohdalla, että tulokseni on sikäli erikoinen, että lähdin ensimmäisenä ja tulin maaliin viimeisenä. Kaikkia nauratti, paitsi minua. Samoin yleisurheilukilpailuissa tuli naurunremakka minun kohdalla, kun opettaja luki ääneen kuulantyönnön tuloksia.
Ei sillä etteivätkö muutkin olisi kärsineet. Kerran hiihtokilpailuissa yksi tyttö köpötteli maaliin 15 sentin lumipaakut suksien pohjissa.
Liikunta ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen, miten meidät lapset pakotettiin näyttelemään ja laulamaan koulun typerissä joulunäytelmissä. En koskaan unohda sitä, miten päähäni vedettiin mustat sukkahousut ja minut työnnettiin lavalle raakkumaan "hoo, jos minä olen musta" äänenmurroksen runtelemalla lauluäänelläni.
Koko homma... niin, sieltä justiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pesäpallon huutojako. Lopussa joukkueet tappelivat kumpi joutuu ottamaan minut ja kumpi saa jalka paketissa könkkäävän toisen ei niin suositun tytön. Sitten ne jotka joutuivat ottamaan minut olivat äärimmäisen kiukkuisia. Olin koulukiusattu ja huono pesäpallossa.
Kaikki liikuntatunnit. Pakotettiin tekemään sellaista mitä ei olisi uskaltanut, riippumaan renkaista pää alaspäin, sukeltamaan, puhumattakaan joukkuelajeista joissa ns parhaimmat saivat valita joukkueen. Ei puhettakaan että ujoimpia/liikunnassa kehnompia olisi kannustettu pakottamisen sijaan.
traumaterveisiä -70/-80 luvuilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olis pitänyt käydä alasti yhteis suihkussa, toisten tuijoteltavana.
Ensimmäisen ja viimeisen kerran kävin, mutta en ole toipunut siitä vieläkään. Ennemmin jäin hikiseksi. Hyi hevletti, vaikka kotonakaan ei ollut suihkua, mutta silti ei kiitos.
En muista mikä oli hirvein, mutta liikunta pitäisi laittaa valinnaiseksi aineeksi koulussa. Vähentäisi traumoja, jotka ovat yksi suurimpia ongelmien aiheuttajia yksilön elämässä (mikä taas vaikuttaa muuhunkin maailmaan kokonaisuudessa).
Se kun luokan seköpäisin tyttö alkoi repiä toista tyttöä hiuksista ja huutaa kesken jonkin pihapelin. Ah kasari.
Vierailija kirjoitti:
Pakkohiihtokisat ysärillä.
Inhosin hiihtoa. Asuin syrjäseudulla. Sukset piti ensin kantaa kilometrin matka isommalle tielle ja taksi haki siitä. Suksien ahtaminen taksiin oli kanssa iso projekti. Taksikuskiakin Vitu##i pentujen suksien ahtaminen taksiin.
Itse koulun hiihtokisoissa se reitti oli aivan kamala. Siinä oli sellainen jyrkkä alamäki, jonka jälkeen tuli mutka. Kaikki kaatuivat siinä mutkassa. Vaikka olisit ollut kuinka taitava, niin kaaduit joka tapauksessa, koska siinä kohdassa ei ollut enää latua, vaan sellainen kuoppainen kohta, koska kaikki olivat kaatuneet siinä, niin latu oli pilalla. Pelkäsin tuota laskua ihan kuoleman pelolla.
Sitten kun tuli maaliin, käteen iskettiin tulikuumaa mehukattia muovimukissa. Muistan, kun kieli paloi aina, kun sitä joi. Luntahan sinne sitten laitettiin sekaan. Jotkut ottivat nuo kisat tosissaan. Itse olin tyyliin onnellinen, että oli selvinnyt elo
Olisko ollu sama mäki kun laskin tytön päälle. Kaaduttiin molemmat. Mut tais tyttö tykätä. En kehdannu latua pyytää. Vasta ku oli liian myöhä.
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä muistoja.
Se kun oli huutojako. Suositut valittiin ensimmäisinä ja koulukiusatut ja lihavat viimeisinä. Inhosin tuota. Muistan miten noloa oli jäädä viimeiseksi. Jotenkin tuntui sydämessä joka kerta, kun jonkun toisen nimi sanottiin. Opettajaa ei kiinnostanut paskkaaakaan miten nöyryyttävvää tuo huutojako oli.
Mä en muista yhtään monentenako mut on aikoinaan valittu. Siis ei mitään hajua. Muistaako ihmiset yleisesti tällaiset? Siis mietin, että onko mulla joku muistihäiriö, kun en muista oikein mitään muutakaan lapsuudesta.
Meidät laitettiin hiihtämään ensimmäisellä luokalla Roihuvuoressa 70-luvulla, vielä hyvin mäkiseen maastoon.
Se oli aika rankkaa.
Alue: Aihe vapaa
Opettajat jees, mutta sen sijaan oppilaat ohittivat minut. Eräskin pesistunti.. En saanut lyödä kertaakaan, vaan minut pistettiin jonon viimeiseksi ja aina kun olisi tullut vuoroni, ohi mentiin. Syynä se etten joka kerta osunut palloon ja voitto oli se tärkein asia heille.