Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Pukkihyppely, ihan järkyttävää

Vihasin pesistä alusta asti: opettaja ei koskaan kertonut sen sääntöjä, koska oletti että kaikki tietävät. Ei niitä sitten myöhemminkään kerrottu. Kauppiksessa lintsasin kaikki pesistunnit, tai pyysin saada vaihtaa kävelylenkiksi. En vieläkään tajua pesiksestä mitään.

Koululiikunta pitäisi lailla kieltää. Se vie kaiken ilon liikunnasta.

Luistelu. Kolmekymmentä villiä koululaista peilijäällä sirklaamassa kehää. Tai pelaamassa jääkiekkoa, osasi luistella, tai ei, ja tietysti jokainen ilman kypärää. Tokaluokasta lähtien luisteltiin kaikki talvet ja ensimmäisenä talvena kaverini joutui toisen tytön tönäisemäksi ja lensi suorilta jaloilta selälleen jäälle. Pari viikkoa myöhemmin yksi pojista sai kiekon voimalla takaraivoonsa. Molemmilta meni taju ja sairaalareissuksihan se meni kummankin kohdalla. Niin, ja vuotta myöhemmin sattui n. kymmenen luistelijan ketjukolari, jonka jälkeen kolme kaatujaa huutoitki; yksi oli saanut luistimen reidestä läpi. 

Pienempiäkin onnettomuuksia kävi jatkuvasti ja opettaja lohdutti kivusta itkeviä ja kiroilevia oppilaita toteamalla empaattisesti, että elämä on. Ei ihme, että hyvin nopeasti aloin kuluttaa luistelutunnit seisoskelemalla kentän reunalla, kuten moni muukin tyttö. Ei se huono numero lopulta ollut niin paha juttu, ainakaan yhtä paha, kuin luistin huulesta läpi, tai kallonmurtuma.

Ja opettaja kehtasi narista, kuinka iän myötä oppilaita nolottaa olla kiinnostunut liikunnasta

Olin hyvä liikunnassa. Etenkin ala-asteella. Minut valittiin aina ekaksi joukkueisiin tai sain olla joukkueen muodostaa. Se oli kivaa. Valitsin ensiksi muut parhaat, toiseksi omat kaverit. Kilpailuista tykkäsin vaikken suinkaan aina voittanut, mutta riittävän usein. Paskinra oli yläasteella se kun piti pukea päälle silloista voimisteluvaatemateriaalia olevat voimistelupuvut, joissa oli tiukka kaulus, pitkät hihat, ja juuri kasvamaan alkaneet rinnat näkyivät järkyttävältä tavalla. Eläkepäiviltä opettamaan jäänyt liikunnanopettaja löi tampuriinia, ja tahdissa mentiin sitten naisvoimistelun helmiä ja nauhavoimustelua. Pojat luurasivat oven raosta ja huutelivat. Itseä olisi tuolloin kiinnostanut jazzaerobic ja semmoiset. Sama opettaja kyllä latisti kiinnostuksen liikuntaan muutenkin aika hyvin. Mahdollisuuksia lähialueilla olisi ollut moneen, mutta naisvoimistelua oli suuri osa lukukaudesta. Lisäksi hiihdettiin joku kerta. Muuta en muistakaan että olisi tehty. Varmaan minua paksummille se oli vielä kammottavampaa, se voimistelupuvun pitäminen.

Yhtä asiaa en ymmärrä. Miksi useat moittivat mittaamista ja kilpailua? Sitähän se koulu on muissakin lajeissa. Liikunnan arviointi ja mittaaminen voisi tuoda onnistumisen ilon jollekulle jolla esim. Lukuaineetnovat vaikeita. Se olisi reilua.

Liikunta tunnilla yläasteella oli tanssia ja sain parikseni pullukka tytön joka sanoi ettei halua tanssia tuon ruman kanssa eli minun kanssa.

Eipä sitä ole naiset 30 vuodessa muuttuneet. Luulevat itse olevansa kauniita  läskinäkin 

Olin kyllä koulussa liikunnassa todella hyvä. Voitin monia juoksukisoja ja pelasin jalista ja pesistä ja voitin uinnissakin muiden koulujen opiskelijoita. Pesiksessä voitettiin mestaruus 5-9 luokalla aina. Olin aika hyvä lyömään kunnareita. Pelasin sitten pesistä ihan valtakunnan sarjassakin monta vuotta kunnes vaihdoin salibandyyn. Joo mut tytöt inhosi minua ja haukkuivat rumaksi.

ruma aina kirjoitti:

Liikunta tunnilla yläasteella oli tanssia ja sain parikseni pullukka tytön joka sanoi ettei halua tanssia tuon ruman kanssa eli minun kanssa.

Eipä sitä ole naiset 30 vuodessa muuttuneet. Luulevat itse olevansa kauniita  läskinäkin 

Olen itse ruma hoikkanakin ja sen lisäksi olen nyt lihava, enkä silti todellakaan ilahdu inceleiden läheisyydestä sen enempää, kuin kauniitkaan naiset. Nyt aikuisena on toki tyydyttävä olemaan imarreltu jonkun laihaläskin chinletin arasta flirtistä, mutta yläasteella kyllä annoin heille pakit, kun parisuhteen muodostaminen ei ollut vielä ajankohtaista.

Onko täällä liikunnanopeja paikalla kun jokaiseen uuteen viestiin on tullut samalta henkilöltä miinus?

Vierailija kirjoitti:

Se kun viimeiseksi jäi joukkueesen valinnassa. Kaikki muut oli jo " huudettu " ja minä jouduin eitoivottuna jompaankumpaan joukkueeseen. Se naureskelu ja kyräily ja sadattelu että nyt kyllä hävitään tää peli , kun tuo tuli meidän joukkueeseen. En ollut edes huono liikunnassa. Päinvastoin , voitin palkintoja juoksukisoissa ja hiihdossa. Kilpailin myös isommissa kisoissa. Minua vaan halveksittiin ja lytättiin koko kouluaika.

Minulla muuten sama, paitsi että kukaan ei uskaltanu inistä koska olisin vetäissyt kuonoon. Me pelattiin aina jääkiekkoa tai jalkapalloa. En osannut kumpaakaan, joten jäin vaan omalle maalille juttelemaan maalivahdin kanssa.

Nyt myöhemmin olen tajunnut miksi olin niin huono. Pallopelejä ei opi pelaamalla, vaan kymmenillä tuhansilla pallokosketuksilla. Niitä saa vain erikseen treenaamalla, pelissä ei kehity yhtään.

Potkaisin ala-asteella pallon omaan maaliin. En tajunnut jalkapallon säännöistä mitään eikä niitä koulussa opetettu, olettivat kai että kaikki ne säännöt tietävät. Potkin palloa ihan minne  sattuu.

Yläasteen liikunnanopettaja on inhottavin muisto.

Hauska ilme oli sillä mammalla kun aikuisena vein lapseni, lahjakkaan urheilijan, yleisurheilukisoihin ja tämä mamma oli siellä jokin toimitsijan reppana, pyöri hääräämässä siellä täällä, saamatta mitään aikaan. Lapseni sai useamman mitalin. Kannustamalla saa hyviä tuloksia ei kettuilemalla. Sitä hän ei ymmärtänyt silloin kun itse olin lapsi eikä ymmärrä tänä päivänäkään, jos nyt on edes elossa.

Kyllä se oli hiihto ja voimistelutunnit. Lisäksi cooperin testi yläkoulussa. Opin vasta armeijan jälkeen, että hiihto ja juokseminen voivat olla mukavia tapoja liikkua. En ollut koulussa lahjakas liikkuja.

Kun koin karvaan 0,1 s tappion juoksukilvassa. Kostin sitten jättämällä kauas taakse muissa lajeissa.

Ei jäänyt isoaj traumoja :xD

Vierailija kirjoitti:

Potkaisin ala-asteella pallon omaan maaliin. En tajunnut jalkapallon säännöistä mitään eikä niitä koulussa opetettu, olettivat kai että kaikki ne säännöt tietävät. Potkin palloa ihan minne  sattuu.

ihana <3

Rakastin ihan kaikkea pelaamista, fudista, pesistä, korista, jääpalloa kaikkea! 

Eniten ärsytti ne jotka eivät edes yrittäneet pelata vaan pelleilivät. Ja kaikkein eniten ne, joilla ei ollut rohkautta prosteida suoraan opettajalle jos ei liikunta kiinnostunut vaan löyvät lekkeriksi vasta kun opettaja kentän laidalta lähti jonnekun muualle (joka tapahtui melkein joka kerta). 

Siinä meni sitten pelit pieleen niiltäkin jotka halusivat pelata.

Eniten katkeruutta aiheutti 9 lk. päättötodistuksessa liikuntanumero 9.

Olin saanut aiempiin todistuksiin joko 9 tai 10 ja näiden keskiarvon mukaan minun olisi kuulunut saada se 10 päättötodistukseen. Suututti läpi kesän ja vielä seuraavanakin vuotena.

Cooperin testi.

Piti mennä urheilutunnin jälkeen kaikkien suihkuun  ja naisopettaja seurasi tarkkaan.

N

Pesäpallo lyötiin suoraan mahaan.