Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Itse opettajat.

Jos et ollut liikunnallisesti lahjakas, ts. kaikissa lajeissa hyvä, niin taatusti sait kuulla olevasti surkea, huono, tyhmä jne. koko luokan kuullen. Vaikka miten yritit, olit mukana aktiivisesti oikeissa varusteissa mutta et vain loistanut, niin yhtä hyvin olisit voinut skipata liikuntatunnit kokonaan. Pärstäkerroin ratkaisi numeroissa hyvin paljon, se miten hyvin mielistelit liiksamaikkaa toi nostetta numeroon. Ja jos vanhempasi olivat ns. nimekkäitä.

Hyi olkoon, ei totisesti ole noita tunteja ikävä.

Olin liikunnallinen ja tykkäsin liikunnan tunneista, mutta ala-asteen ekoina vuosina pelkäsin pukin yli hyppäämistä. Olin pieni kokoinen, niin se ei ikinä onnistunut.

Se, kun tunnin jälkeen opettajamme (eläkeikää lähestyvä nainen) tuli suihkutilaan huutelemaan Onkos ne pimpulat pesty!! 

Cooperin testi ja 3000M testi

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli alakoulussa 3.-6. lk. tytöt samoilla liikuntatunneilla, kun koulu oli niin pieni. Yhteensä meitä oli sitten varmaan jotain 20-25. Mutta nuorimpien ja vanhimpien välillä oli kyllä todella iso kypsyysero. Nuorimmat olivat ihan pikkutyttöjä ja vanhimmat teinejä.

Meillä oli samantyyppisesti ja oli vielä sekasin tytöt ja pojat. Miettikää nyt hei, kuudesluokkalaiset täysillä pelaavat pojat ja pikkulikat samalla tunnilla. Tuo tuntuu minusta epäreilulta nykyään koska en välttämättä edes ollut niin paska mitä muut oppilaat ja opettaja antoivat minun ymmärtää. Joka ilta ennen liikuntatuntia ahdisti ja tuskastutti kun oli pakko vaan mennä sinne

Olin koko ala-asteen koulukiusattu. Pahimmat muistot liittyvät liikuntatunteihin ja varsinkin uintiin johon oli pakko osallistua. Olin viidennellä luokalla kun kiusaajat näkivät mut alasti suihkussa. Minulla kasvoi jo silloin karvat pimpissä. Kiusaajat nauroivat heillä ei kait vielä ollut. Seuraavana päivänä he kertoivat kaikille luokan pojille yksityiskohtaisesti miltä mun karvainen pimppi ja paljas pylly näyttää. Kaikki nauroivat. Pulpetilla ilmestyi minusta piirroksia johon pimppi ja karvat piirretty.

Hiihtokilpailut olivat täyttä tuskaa. Hajotin tahallani sauvani ja palasin lähtöön heti ensimmäisen mutkan jälkeen viimeisessä hiihtokilpailussani mihin jouduin osallistumaan, kun se inhotti niin paljon.

Toinen vähintään yhtä inhottava asia oli se joukkueen valinta siten, että pari oppilasta laitettiin huutamaan vuorotellen joukkueeseen väkeä. Ihan käsittämätöntä, että tuota tehtiin tuolla tavalla, joka on aivan mielettömän nöyryyttävä niille huonommille liikunna oppilaille, jotka ihan joka kerta huutaja joutui lopulta viimeisinä ottamaan joukkueeseensa. 

Ja ujolle ja aralle lapselle ne tanssimiset oli kyllä aika tuskaa myös. 

Olin hyvä hiihtäjä ja voitin kolmannella luokalla hiihtokilpailun. Tosin olin väärä voittaja ja sain jälki-istuntoa opettajan väitettyä minun oikaisseen, opettajan sukulaispoika Taisto julistettiin voittajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ope vei meidät liikuntatunneilla museoihin!

Jospa te kaipasitte hengen sivistystä kuin ruumiin kulttuuria!

Rakastin liikkatunteja. Ainoastaan Cooperin testi oli kamala.

Suunnistus ja telinevoimistelu!

Suunnistusta tehtiin yläasteella niin, että mentiin ensin välitunnilla lähimmän metsän reunalle pyörillä tai kävellen, jos oli tullut kaukokyydillä kouluun. Minä jouduin kävelemään sen 3 kilometriä sinne suunnistuspaikalle parin muun kanssa kun muut taas ajoivat pyörällä. Tulimme aina myöhässä ja sitten piti äkkiä juosta suunnistamaan vaikka kaatosateessa. En löytänyt koskaan yhtään rastia ja opettaja huusi, että mitä olen oikein tehnyt siellä metsässä. Sitten piti litimärkänä kävellä takaisin koululle 3 kilometriä ja mennä suihkuun, minne ei kuitenkaan ehtinyt, koska takaisin kävelemiseen meni niin paljon aikaa, että seuraava tunti oli jo alkamassa. Istuin loput 5 tuntia puolimärkänä koulussa. Ihme kyllä en tullut koskaan tuosta kipeäksi kun nyt miettii.

Telinevoimistelu oli yhtä helvettiä. Olin urheilullinen, mutta en niin urheilullinen, että olisin osannut tehdä jotain voltteja rekillä. Opettaja sitten auttoi niitä aina tangon yli ketkä eivät sitä osanneet ja pari kertaa joku putosi joko päälleen tai meno joku olkapää sijoiltaan.

Sana joka ensimmäisenä tulee mieleen koululiikunnasta on nöyryytys. Epäliikunnallisena lapsena liikuntatunnit olivat helvettiä. Aina valittiin vikana joukkueisiin, aina sai kuunnella muiden lasten ilkuntaa ja aina tunsi olevansa arvoton köntys. Kurjaa oli myös kun ikinä mitään ei oikeasti opetettu! Mm. elävästi on jäänyt mieleen kun opettaja käski luistella jään poikki takaperin enkä yhtään ymmärtänyt miten se tapahtuu. Opettaja vain huusi vauhtia ja muut lapset olivat jo toisella puolella. Aikuisena takaperinluistelun lisäksi opin, että luistellessa tulee potkia sivuille, ei taaksepäin. Tätä ei koulussa vaivauduttu opettamaan.

On tosi villiä kuinka paljon samankaltaisia kokemuksia tässä ketjussa on tullut ilmi. Miten ihmeessä liikunnanopettajat saa olla näin ala-arvoisia opettajia? Ensimmäisen hyvän liikunnanopettajan sain lukiossa. Hänen opetusmetodinsa olivat aivan erilaisia kuin aikaisemmilla opettajilla ja hänen kannustamanaan aloitinkin liikunnan harrastamisen :) Lämmöllä muistelen.

Suihkuun pakottaminen vaikka oli kyse viimeisistä tunneista josta pääsi kotiin ja jonne naisopettaja tuli arvostelemaan tyttöjen kehoja :/. Myöhemmin ajatellut oisko hänestä pitänyt kertoa kotona. Ei normaalia.

en kyllä ymmärrä myöskään tuota suunnistusta. just jonnekin saakelin kaukana olevan metsän reunalle kiirehdettin välitunnilla, opettaja jakoi ne rastilaput ja kartat jokaiselle ja ajoi itse autolla takaisin koululle. kartta ja lappu piti sitten laittaa open lokeroon kun pääsi takaisin ja seuraavalla tunnilla sai "suunnistuspisteet". yleensä ei tosiaan ehtinyt edes suihkuun sen jälkeen, kuten jo edellä joku kirjoitti.

Talvella alakoulun liikuntasalissa pelattiin sellaista peliä, kuin jaffapallo. Siinä pelin tuoksinassa pallo meni jalan väliin yllättäen, kaaduin ja varmaan ainoa kerta elämässä, jolloin olin kunnon taju kankaalla. Silloin ilmeisesti ainoan kerran kouluaikana itkin. Siitä tuli sitten kuittailua pitkäksi ajaksi, koulukiusattu kun olin. 

Vierailija kirjoitti:

Hiihto niillä penteleen lipsuvilla suksilla. En ole hiihtänyt kertaakaan sitten kouluaikojen.

O, se nyt ei ole koulun vika, jos sinä et aikuisena hanki ittelles kunnon suksia

Pesis! Meillä oli pesishu llu opettaja ja vain parhaat sai oikeasti pelata. Suurin osa seisoskeli sen 2 tuntia turhan panttina kentän laidalla ja oli niin tylsää. Ja aina oli liikuntatunnilla pesistä, plaah. Oikeasti liikunnallinen, mutta ihan mitä tahansa muuta teen mieluummin kuin "pelaan" pesistä..

Yläasteella ennakkovaroittamaton tanssitunti liikuntatunnilla tyttöjen kanssa. Olin kiusattu hylkiö ja tämä tunti paloi erittäin negatiivisena kokemuksena mieleeni iäksi. Tytöt tietysti inhosivat minua joten "kumppani" vaihtui kun tytöt eivät halunneet joutua mihinkään tekemisiin tällaisen epäsuositun hylkiön kanssa :/

Olisi varmaankin pitänyt lähteä vain lintsaamaan heti tunnin aiheen paljastuttua...

Suositut ja urheilulliset tytöt laitto pesistä pelattaessa meidän lyöntijärjestykseen, huonot, mukaanlukien minä jonon etupäässä.

Jes.

Oli erittäin kiva myös seistä joukkueita valitessa viimeisenä.

Oikeastaan ryhmäjaot. Jäin aina viimeiseksi kun en ollut suosittu. Olin kuitenkin luokkani parhain liikunnassa, että ei siitäkään johtunut. Toivottavasti tätä ei enään tehdä vaan opettaja jakaisi.