Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Liikunnasta ei pitäisi antaa ollenkaan arvosanaa, mutta se pitäisi kuitenkin ehdottomasti säilyttää oppiaineena peruskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Olin piirikunnan paras kaikissa lajeissa, niin odotin liikuntunteja oikein innolla.

Olin myös eliittiurheilija .Merkillistä että täällä peukutetaan alas kateudesta. Onko porukka todsella näin kateellisia? Sairasta.

Yläasteella puolivuosittaiset liikuntatestit vai mitä ne olivatkaan. Ohjelmassa oli istumaannousuja, ajastettua juoksemista ja muitakin omituisuuksia. Kaikki valehtelivat tuloksissa minkä kerkisivät koska tämän testin tulosten perusteella määräytyi liikunnan  numero ja tottakai nämä kaikki tehtiin heti vaan kylmiltään - siis ilman lämmittelyjä. Liikunkin mieluummin ulkona osittain juuri tästä syystä: miten liikunta voi olla hyvää kun sitä tehdän ummehtuneessa ja hikisessä salissa?

Vierailija kirjoitti:

Lentopallo. Opettajalle oli jostain syystä tosi tärkeää, että kaikki oppivat pelaamaan hyvin lentopalloa. Jos ei ollut tarpeeksi hyvä, joutui ylimääräisiin lentopalloharjoituksiin, jotka pidettiin joko aamulla ennen koulun alkua tai iltapäivällä koulun jälkeen. 

Kuulostaa tutulta. Oliko opettaja Tuula H.?

Kaikki testit ja veren maku suussa tekeminen oli koululiikunnassa inhottavaa, koska en ollut lapsena yhtään liikunnallinen. Tykkäsin vain lukea kirjoja, urheilukunto oli nolla. Muistan kerran ala-asteella 1500m juoksutestin tuntuneen niin pahalta, että feikkasin nilkkanyrjähdyksen kesken matkan. Kaaduin siis maahan ja valitin opettajalle nilkkakipua. Siitä surkeana linkkasin terveydenhoitajan pakeille, joka pitkään tarkasteli nilkkaa ja totesi että kyllä siinä turvotusta on, mutta ei varmaan pahemmin käynyt. :D

Aikuisiällä olen löytänyt liikunnan ilon ja sanoisin nykyään itseäni jopa urheilulliseksi. Nykyisin ei tuntuisi yhtään epämukavalta tehdä kuntotestejä, se olisi päinvastoin kiinnostavaa ja kiva haastaa itseään.

Liikuntatunnit on lapsilla tosi paljon siitä kiinni, onko tottunut liikkumaan ja millainen kuntopohja on. Liikuntatunti voi olla kivaa tai nöyryyttävää. Mielestäni vanhemmilla on oma vastuunsa tässä. Lasta pitää kannustaa liikuntaharrastuksiin ja auttaa löytämään liikunnan ilo pienestä alkaen. Se on koko elämän mittaista terveyttä ajatellen tärkeä pohja. Omat vanhempani eivät koskaan kannustaneet liikuntaan eivtäkä ehdottaneet harrastuksia. Omia lapsiani olen pitänyt liiķkeessä pienestä ja heille liikuntaharrastukset ovat luonnollinen osa arkea ja tykkäävät koululiikunnastakin.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin piirikunnan paras kaikissa lajeissa, niin odotin liikuntunteja oikein innolla.

Olin myös eliittiurheilija .Merkillistä että täällä peukutetaan alas kateudesta. Onko porukka todsella näin kateellisia? Sairasta.

Eiköhän alapeukku tullut siihen, että kommentti oli turha eikä liittynyt mitenkään ketjuun, jossa pyydettiin huonoja kokemuksia... menetkö sinä omakotitaloasujien yhdistyksen kokoukseen kertomaan, kuinka kivaa on asua kerrostalossa?

Joukkuelajit olivat koulussa kamalia, koska olin epäsuosittu eikä sääntöjä tai tekniikkaa opetettu kunnolla. Koripallossa meinasi  useammankin kerran tulla vastustajan kynnet naamalle. En ole koskaan koulun jälkeenkään harrastanut mitään joukkuelajia.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin piirikunnan paras kaikissa lajeissa, niin odotin liikuntunteja oikein innolla.

Olin myös eliittiurheilija .Merkillistä että täällä peukutetaan alas kateudesta. Onko porukka todsella näin kateellisia? Sairasta.

Eiköhän alapeukku tullut siihen, että kommentti oli turha eikä liittynyt mitenkään ketjuun, jossa pyydettiin huonoja kokemuksia... menetkö sinä omakotitaloasujien yhdistyksen kokoukseen kertomaan, kuinka kivaa on asua kerrostalossa?

Joukkuelajit olivat koulussa kamalia, koska olin epäsuosittu eikä sääntöjä tai tekniikkaa opetettu kunnolla. Koripallossa meinasi  useammankin kerran tulla vastustajan kynnet naamalle. En ole koskaan koulun jälkeenkään harrastanut mitään joukkuelajia.

KIrjoitin tuosta opettajan ilkeilystä .Ei kaikki ole taitavia ja notkeita.Se sai opettajan kääntymään heitä kohtaan ,joilla ei ollut mahdollisuutta riippua mukana tahdissa. 

Järkyttävää syrjimistä ja ilkeilyä.

Koska itse urheilullinen minulle urheilu oli mielenkiintoista. 

Ymmärrän paremmin kuin hyvin teitä, jotka ette viihtyneet .........

Liikunta oli parhaimpia kouluaineita sen muun nipotuksen ja pönötyksen ohessa.

Liikunta oli aina sitä iänikuista jääkiekkoa, sählyä ja koripalloa. Olin niissä aivan paska, koska ikinä ei esim. opetettu sääntöjä enkä harrastanut lajeja vapaa-ajalla. Yläasteella opettajana tietty stereotyyppinen jääkiekkovalmentaja-alfaukko-opettaja, jolle talviliikunta oli vain ja ainoastaan jääkiekkoa. Tuolloin liikuntatunnit olivat viikon pahin painajaiseni. 

Minut valittiin vuodesta toiseen joukkueeseen viimeisenä, mikä ei yhtään nostattanut mielialaa. Pärjäsin yleisurheilussa ja hiihdossa hyvin, joten en ollut mikään liikuntavastainen itse kuitenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Liikunta oli aina sitä iänikuista jääkiekkoa, sählyä ja koripalloa. Olin niissä aivan paska, koska ikinä ei esim. opetettu sääntöjä enkä harrastanut lajeja vapaa-ajalla. Yläasteella opettajana tietty stereotyyppinen jääkiekkovalmentaja-alfaukko-opettaja, jolle talviliikunta oli vain ja ainoastaan jääkiekkoa. Tuolloin liikuntatunnit olivat viikon pahin painajaiseni. 

Minut valittiin vuodesta toiseen joukkueeseen viimeisenä, mikä ei yhtään nostattanut mielialaa. Pärjäsin yleisurheilussa ja hiihdossa hyvin, joten en ollut mikään liikuntavastainen itse kuitenkaan. 

Vähän samat kokemukset. Paitsi olin kyllä yksilölajeissakin ihan umpisurkea haha. Hiihdossa mm. kaaduin aina alamäessä. Ainoa positiivinen liikuntakokemus on sekin muualta kuin liikuntatunneilta. Jonain liikuntapäivänä oli mahdollisuus valita kävelyllä käynti ja sen lenkin jälkeen tosiaan huomasi että huhhuh tämähän kasvattaa kuntoa, kun pohkeet olivat aivan jumissa.

Kuukautiset ja vanhan ajan jättimäiset siteet mitkä oli vyöllä kiinni järkyttävää istuessa painoi pyllyä aikana ennen ohuita siteitä tamponeja sitä ennen naiset oli ommellut tai virkannut villasta siteitä joka helvetin kuukausi ja pessyt niitä pesuvadissa ja vauvojen vaipat samoin oli ollut sideharsoa mitä oli pesty pesuvadissa keittämällä bakteerit pois metallisessa ja kuivattu narulla. Ei mitään kertakäyttö juttuja on ollut kylmät asunnot pohjoisessa ja pyykit ollut jäässä. Lämpöisessä maassa ei ole ongelmaa kuivattaa pyykkiä tai peseytyä mutta kylmässä ilmastossa se on ollut kovaa.Avannossa pesulla tai avannosta vettä pakkasella putket jäässä.

Minun itseluottamus nujerrettiin myös näillä huutojaoilla ja naureskelulla esim. voimistelussa. Murrosiän alettua sain yhtäkkiä paljon voimaa/räjähtävyyttä ja aikuisten keihäs lensi yli 40 metriä alle 13-vuotiaana. Pidin heittämisestä ja opettajakin oli tyytyväinen, että edes jotain osasin tehdä melko hyvin. Se vaan oli tosiaan opettajalta vain tulokseen tuijottamista, mutta mitään opetusta en heittämiseen saanut. Muutama vuosi myöhemmin toinen opettaja vain totesi, että saattaisin pystyä heittämään todella pitkälle, jos minulla vain olisi pienintäkään käsitystä oikeasta tekniikasta. Tämä opettaja toimi aktiivisesti myös paikallisessa urheiluseurassa, muttei edes ehdottanut seuraan liittymistä tai kannustanut jatkamaan. Ujona en tietenkään viitsinyt itse ehdottaa ja heittely sitten jäi.

Opettajana entinen urheilija joka ei ollenkaan ymmärtänyt että liikunta ei yksinkertaisesti ole kaikkien lasten lempijuttu, eikä kilpaileminen ole jokaiselle se elämässä tärkein asia. uinti oli ala asteelle traumatisoivaa, espoolahden uimahallissa oli kamala miesope, Mikki. Onneksi ei enää tänäpäivänä ole siellä.

Vaikka koululiikunta oli aivan perseestä, opin itse rakastamaan liikkumista omatoimisesti, huolimatta koulu-urheilusta. Harrastan nykyisin juoksemista, suunnistusta, maastopyöräilyä ja laskettelua. Venyttelen ja tee kehonhuoltoa joka ilta (tätä ei koulussa kertaakaan tehty).

Koululiikunnalla ei ole tämän liikuntainnon kanssa mitään tekemistä. Aloin juosta 8. ja 9. luokan välisenä kesänä itsekseni 5-10km matkoja, ja ysin keväällä maastojuoksutestissä sain saman ajan kuin open lemmikit. Opettaja yritti vihaisena saada minut myöntämään että huijasin. Vasta muiden oppilaiden väliintulo auttoi, he kertoivat että juoksin koko matkan näköetäisyydellä heistä. Opettajan ketutuksen näki kaukaa. Ei onniteltu oman lajin löytämisestä, lytättiin vaan siitä ettei ollut innoissaan jääpallosta ja telinevoimistelusta.

Isoin ongelma lienee oli se, että olin opettajalta "salaa" harjoitellut juoksemista. Päättötodistukseen vaikuttava maastojuoksukoe on tietty järkevintä järjestää niin, ettei kukaan ole harjoitellut juoksemista maastossa sitä ennen. Vähän kuin löisi japaninkielen pistokokeen oppilaille kesken ruotsintunnin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki testit ja veren maku suussa tekeminen oli koululiikunnassa inhottavaa, koska en ollut lapsena yhtään liikunnallinen. Tykkäsin vain lukea kirjoja, urheilukunto oli nolla. Muistan kerran ala-asteella 1500m juoksutestin tuntuneen niin pahalta, että feikkasin nilkkanyrjähdyksen kesken matkan. Kaaduin siis maahan ja valitin opettajalle nilkkakipua. Siitä surkeana linkkasin terveydenhoitajan pakeille, joka pitkään tarkasteli nilkkaa ja totesi että kyllä siinä turvotusta on, mutta ei varmaan pahemmin käynyt. :D

Aikuisiällä olen löytänyt liikunnan ilon ja sanoisin nykyään itseäni jopa urheilulliseksi. Nykyisin ei tuntuisi yhtään epämukavalta tehdä kuntotestejä, se olisi päinvastoin kiinnostavaa ja kiva haastaa itseään.

Liikuntatunnit on lapsilla tosi paljon siitä kiinni, onko tottunut liikkumaan ja millainen kuntopohja on. Liikuntatunti voi olla kivaa tai nöyryyttävää. Mielestäni vanhemmilla on oma vastuunsa tässä. Lasta pitää kannustaa liikuntaharrastuksiin ja auttaa löytämään liikunnan ilo pienestä alkaen. Se on koko elämän mittaista terveyttä ajatellen tärkeä pohja. Omat vanhempani eivät koskaan kannustaneet liikuntaan eivtäkä ehdottaneet harrastuksia. Omia lapsiani olen pitänyt liiķkeessä pienestä ja heille liikuntaharrastukset ovat luonnollinen osa arkea ja tykkäävät koululiikunnastakin.

"Liikuntatunnit on lapsilla tosi paljon siitä kiinni, onko tottunut liikkumaan ja millainen kuntopohja on. Liikuntatunti voi olla kivaa tai nöyryyttävää. Mielestäni vanhemmilla on oma vastuunsa tässä. Lasta pitää kannustaa liikuntaharrastuksiin ja auttaa löytämään liikunnan ilo pienestä alkaen. Se on koko elämän mittaista terveyttä ajatellen tärkeä pohja. Omat vanhempani eivät koskaan kannustaneet liikuntaan eivtäkä ehdottaneet harrastuksia. Omia lapsiani olen pitänyt liiķkeessä pienestä ja heille liikuntaharrastukset ovat luonnollinen osa arkea ja tykkäävät koululiikunnastakin."

Niin samaa mieltä. Vanhempien esimerkillä on paljon vaikutusta. Liikkuminen vaikuttaa myös itsetuntoon. Siksikin olisi tärkeä liikkua. 

Vanhemmat sitä ja vanhemmat tätä... liikunnanopettajallakin on velvollisuus opettaa liikuntaa ja pyrkiä siihen, että lapset innostuvat saamaan siitä elinikäisen harrastuksen. Sen kun näkisi.

Vihasin uimista ja telinevoimistelua, meillä oli ala-asteella vielä yhteisiä tunteja poikien kanssa mikä ei ollut yhtään mukavaa kun pojat oli niin kilpailuhaluisia.. Olin muutenki ujo niin ei ollut mukavaa jos piti jonossa mennä esim. pukin yli kun tiesi että toiset katsoo :( Ainoa missä olin hyvä oli jalkapallo.

Mun vuoro oli juosta stadionilla 6. luokalla joku kommentoi ennen juoksua "Läskit heiluu."

En edelleenkään kehtaa liikkua julkisesti.

Parikymppisenä kävelin 1,5h lenkkejä farkuissa ja käsilaukku kädessä, että olen matkalla jonnekin. Oikeasti laskin kaloreita. Nolotti, että tällainen läski liikkuu ja kaikki nauraa (162cm ja 62kg)

Samat mitat oli sillon 6.luokalla.

N37

Vierailija kirjoitti:

Mun vuoro oli juosta stadionilla 6. luokalla joku kommentoi ennen juoksua "Läskit heiluu."

En edelleenkään kehtaa liikkua julkisesti.

Parikymppisenä kävelin 1,5h lenkkejä farkuissa ja käsilaukku kädessä, että olen matkalla jonnekin. Oikeasti laskin kaloreita. Nolotti, että tällainen läski liikkuu ja kaikki nauraa (162cm ja 62kg)

Samat mitat oli sillon 6.luokalla.

N37

No tässä kyllä haisee selittely ja uhriutuminen. Kyllä siellä lenkillä paljon isompikokoisiakin ihmisiä näkee.

urheilu mouhot opettajat luulivat että maaseudun juntti poikia jotkut pallo pelit ja hiihto muka kiinnostaa. voimaa ja kuntoa kyllä oli mutta sitä ei uhrattu hömppä hyppelyyn. 12v ostin ekan mopon halon hakkuulla oma msaha jo oli. piisamin rautoja hiihtelimme katsomaan päivittäin. meidän koulussa ei kestäneet uudetkaan pesis mailat pelkällä pallolla meni useampikin maila päreiks. mouhot että pitää tulla iltaisin harjoituksiin  sama hiihdon kanssa minähän en turhaa hiihdä. me juntit teemme mieluummin tilan töitä iltaisin ja viikon loppuisin. mopo 12v oma auto 15v näin -70 luvulla.