Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Pakolliset hiihtokisat. Vihaan edelleen hiihtoa mutta olen päättänyt opetella lajin vielä uudelleen. Muuten ihan ok muistoja, pesäpallo oli parasta

Tamburiinilla säestettynä varsahypyt🤣…

Voi herranen aika.. Itse pelasin jääkiekkoa, jääpalloa, jalkapalloa ja juoksin myöhemmin maratoneja. Ope oli vanha nainen, jäi onneksi eläkkeelle aika pian kun olin oppikouluun tullut. Uusi ope vei kokeilemaan ratsastusta, sitten suunnistettiin ja kaikkea muuta kivaa! Me kaikki friidut tykättiin tästä uudesta voikkamaikasta!

Hyvä tyyppi👍🏻

Kaikki ryhmäpelit: Koripallo, salibandy, lentopallo, pesäpallo. Kaikki ihan kamalaa. Mitään muita lajeja ei meidän liikuntaope keksinyt kuin koripallon ja salibandyn joita pelattiin sisällä. Kaikki nuo on edelleen mulle erittäin vastenmielisiä lajeja. 

Vierailija kirjoitti:

nahka kirjoitti:

'Nahka vs. paidat' on inhottavin muisto.

Siis mikä?

Tuttu homma, melkein unohtunut.

Pojilla joukkueet sisälajeissa erotettiin toisistaan siitä, onko paita päällä (paidat) vai ei (nahkat)

Ala-asteella liikunta oli kivaa. Meillä oli todella ihana opettaja pienessä kyläkoulussa.

Yläasteella sitten kaikki muuttui kun joutui kaupungin isoon kouluun. Siellä liikunnanopettaja oli täysi masokisti ja jos ei ulkona voitu vaikka pelata jalkapalloa tai mennä hiihtämään, koska satoi vettä niin tehtiin telinevoimistelua ja kuntopiiriä verenmaku suussa. Opettaja huusi, että jokaisen on päästävä kerran rekin ympäri itse, ennen sitä ei tuntia lopeteta. 

Kun opettaja ei uskonut että tulin kipeäksi kesken päivän ja jouduin pelaamaan pesistä kuumeisena. Sain sitten keuhkokuumeen

Olin OK liikunnassa ei haitannut juuri mikään. En siis muista mitää huono vaikka kuinka yritän ja varmasti niitäkin oli

Vierailija kirjoitti:

Sonja kirjoitti:

Kiltti mies 39v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies 39v kirjoitti:

Yläasteen uimahallissa käynnit ja kun joutui olemaan alasti muiden poikien edessä suihkussa ja pukuhuoneella. Minulla oli ilmeisesti isoimpi penis kun kenelläkään muulla ja minua kiusattiin sen vuoksi. Myös tytöt saivat tietää asiasta ja kiusasivat hekin minua esim. huutelemalla, että näyttäisin heillekin sen "jättikokoisen kaluni".

Tai sitten se oli sarkasmia kun asia oli juuri päinvastoin. Lapset on julmia.

Kyllä minun penikseni on aina ollut tavallista isompi. Nyt se on erektiossa 26cm ja lepotilassakin tavallista isompi.

Löytyykö suorokselta paksuutta vai onko ohut tanko?

Voisitko pervo mennä johonkin muualle fantasioimaan niistä alaikäisten pippeleistä. 

Onko 39v. alaikäinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä jännä, että koulussa vain ruvettiin pelaamaan, oli se sitten koripalloa, pesistä, mitä tahansa. Tyyliin jaetaan joukkueet, tässä on välineet, sitten mäiskimään. Yhdestäkään lajista en kuullut sääntöjä. Ainoastaan ekoilla luokilla harjoiteltiin pesäpallon lyömistä tolpan nokasta ja kopittelua räpsän kanssa. 

Pesiksen säännöt sentään olin oppinut etukäteen, kun laumana pelattiin lähileikkikentällä isompien lasten kanssa, mutta jokin ringette on minulle yhä täysi mysteeri.

En tykännyt liikunnasta. En ole koskaan ollut liikunnallinen. Tasapainoni on kehno, samoin hapenottokykyni. Olen aina ollut rotevan oloinen, siinä ylipainon kynnyksellä, eikä se teininä kyllä antanut intoa olla fyysisesti esillä.

Koulukeskuksessamme oli uimahalli, joten joka toinen viikko meillä oli uintia, ekaluokasta lukion kolmanteen asti. Sieltä sai sentään joskus pinnattua, kun sanoi, että on kuukautiset.

Kun nyt ajattelen, minulla ei ole yhtään miellyttävää muistoa koululiikunnasta.

En tiedä oletko nainen vai mies, mutta meillä taas tyttöjen liikunnassa ei muuta ollutkaan kuin sääntöjen opettelua, koskaan ei päästy kunnolla pelaamaan mitään. Kun me tytöt harjoiteltiin kymmenettä tuntia että miten palloa potkitaan, niin pojat pelasi täysillä jalkapalloa.

Kummalla on kuukautiset?

Kylmällä luistelu, varpaat kohmeessa.. Hyi. Toinen kans hiihto, väenväkisin piti se saakutin lenkki laahustaa suksilla, kylmällä ja märällä kelillä.

Liikunta on ainoa aine koulussa, jota opettajat eivät opeta. Odotusarvo on se, että kaikki osaavat jo valmiiksi automaattisesti on sairas. Eihän ykkösluokkalaisellekaan lyödä matematiikantunnilla eteen derivaattaa itseopiskeltavaksi. Ja sitten se jatkuva kilpailu, aina ja kaikesta. Tähän vielä yhdistettynä liikunnanopettajan streotypia "hieman" nazzihenkinen diktaattori niin soppa on valmis. Itse ihmettelen suuresti, ettei tämä kaikki onnistunut tappamaan liikuntakipinää lopullisesti minusta. Löysin sen sitten myöhemmin omatoimisesti ja tämän jälkee liikunta on ollut kiinteä osa elämääni ja antanut minullle paljon.

Cooper-testi ja helvetin 3000m juoksut

Hiihto. Yritäppä hiihtää ankannokkamonoilla sellaisella kapealla latu-uralla. V1tutti.

Vierailija kirjoitti:

Pesis oli ehdottomasti kamalinta, en ikinä päässyt perille säännöistä ja olin huono siinä. Muut joukkuelajit vielä jotenkuten kesti koska niissä pystyi helposti jäämään taka-alalle, mutta pesiksessä joutui huomion keskipisteeksi aina. Lintsaamalla onneksi välttyi monelta liikuntatunnilta, uimaan tosin pakotettiin menemään vapaa-ajalla kun olin tunnilta pois. En muista enää miten se piti todistaa, että kävin siellä, mutta muistan ettei ollut vaihtoehtoja.

Kuntotestejä inhosin myös ja niitä tuntui olevan jatkuvasti. En ole koskaan ollut mikään urheilullinen, joten olin sitten aina huonoin tai ainakin huonoimmasta päästä ja tuloksethan oli aina julkisia. Meilläkin tehtiin tuota vuorotellen joukkueisiin valitsemista ja minuahan ei koskaan kumpikaan joukkue halunnut, koska en ollut tarpeeksi hyvä kilpailuhenkisten luokkalaisten mielestä.

Kaiken kaikkiaan koululiikunnasta on suurimmaksi osaksi ikäviä muistoja, muutamia kertoja lukuunottamatta. Joukkuelajeja inhoan yhä enkä varmasti koskaan tule niistä pitämään.

Meidän piti viedä opettajalle kuitti sieltä uimahallista. No, käytiin luokkakaverin kanssa maksamassa ja häivyttiin, ei me missään uimassa käyty 😂

Nykyään rakastan uintia kun saan tehdä sitä vapaaehtoisesti ja omaan tahtiini.

Ei voinut kieltäytyä koulujen välisistä otteluista ja inhosin liikuntaa. Joutui sinne taistelemaan ja tuli muutama mitalli

"Viimeinen pari uunista ulos"-leikki. Minä jäin tietenkin aina leskeksi ts. olin yksin paririvin edessä huutamassa "viimeistä paria uunista ulos".

Tämä oli ihan vakio leikki koulun liikuntatunnilla ja sitä oltiin jäällä,luistimet jalassa.Olin kömpelö ja hidas, enkä saanut ketään kiinni. Mä muistan koko ikäni sen puristavan tunteen kurkussa ja poskille valuvat kyyneleet.Enkä usko, että se liikunnan open vino hymykään koskaan unohtuu...

En ihan hirveästi tykkää liikunnasta, suhteeni liikuntaan on lähinnä pragmaattinen - liikun siksi, että pysyisin normaalipainossa, en nautinnon vuoksi.

Kun pari telinevoimistelua tai jotain harrastavaa sai pitää tunnin, oli se ihan yhtä helvettiä. Jos et heti tajunnut tai osannut tehdä, niin kuin he, olit tietty ihan luuseri. Pesäpallossa ketutti, kun pari toisen luokan likkaa, jotka pelasivat vapaa-ajallakin pesistä, valkkasivat porukan jengiinsä ja aina oli viimeisenä valittu. No ei se mitään, menin kentän takalaidalle ja voi kun heitä harmitti, kun jaksoin heittää pallon takakentältä sinne eteen. Plus että yhdessä pelissa tein kunnarin ja toinen heistä paloi. Hah! 

Kaikki muu oikeastaan meni, mutta %#%& telinevoimistelu ja se vadenblick jumppamaikkana. ("Jono on, kuin käärmeen kusi".)  Tai oikeastaan voimistelu ilman telineitäkin. Koulu on nyttemmin lakkautettu ja on ollut vähän suunnitelmissa, että jos rekvisiittaa tulee kunnan huutokauppaan tai suoraan siirtolavalle käyn huutamassa tai dyykkaamassa ne telineet sieltä ja teen biitsille helevetillisen kokon.

Hiihtokilpailut olivat vuosittainen piina. En ole koskaan päässyt sinuiksi niiden outojen ulokkeiden kanssa.

Tiedättehän, miten yläasteella oikein korostuu, miten eri tahdissa nuoret kypsyvät?

Olin jo 8. luokalla 175-senttinen, joten myös painoin enemmän kuin muut, vaikka olinkin hoikka ja urheilullinen. Oli aika noloa, kun parini, 150-senttinen langanlaiha tyttö ei jaksanut kantaa minua reppuselässä salin päästä päähän...