Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?
Tuon musiikkiketjun innoittamana. Minut koululiikunta sai vihaamaan urheilua vuosiksi ja vasta aikuisena löysin liikunnallisen puoleni. Kaikkea piti mitata ja kaikesta kilpailla aina. Yksi pelko oli hiihtokilpailut, yksi huutojako, pesiksen ajolähtö jne.
Kommentit (1860)
Pojat saivat aina tehdä jotain hauskaa. Me tytöt voimisteltiin, jääkiekkoa ei saanut pelata vaan jotain p.rkeleen ringetteä. Yleensä ei saatu edes pelata sitäkään vaan piti yrittää jotain taitoluistelukuviota. Opettaja oli kunnon naispuolinen sovinisti. 90-luvulla tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin nämä kilpailut. Kerrankin tunsin onnistuneeni, kun olin 5.-6.-luokkalaisten yleisurheilukilpailussa saanut parhaan ajan sadalla metrillä.
Tunnelma latistui heti, kun liikunnanopettaja vaati minua juoksemaan kaikkien oppilaiden edessä kilpaa itsensä kanssa. Kyseessä oli koko ikänsä kilpaillut miespuolinen opettaja, jolla oli palkintokaapissaan useita arvokisamitalleja. En voittanut. Tunsin, että en ollut minkään arvoinen. Minut nöyryytettiin kaikkien muiden oppilaiden edessä.
Sisäliikunnassa pakotettiin hyppäämään hevosen yli. En vain pystynyt vaikka olin ihan liikunnallinen juoksua ym. Sattui 12 vuotiaan tytön alavatsaan kun etenkin kuukautisten aikaan oli pakko jysähtää hypyn riittäessä juuri hevosen kulmaan.
Olin ollut pienimuotoisessa onnettomuudessa, ja kärsin vielä kouluun palatessani lievästä aivotärähdyksestä, ja kammosta korkeita paikkoja kohtaan, kun liikuntatunnilla liikunnanope pakotti kiipeilytelineeseen kiipeilemään, ja se oli koko ryhmän edessä nöyryyttämistä ym.
Aika kauan pysyi kammo ..
Sen kehärummun tahdissa lukiossa aloitimme kaikki nuorten naisten liikuntatunnit. Opettaja seisoi keskellä jumppasalia jakkupuvussaan korkokengissä tahtia lyöden ja arvosteli meidän nuorten naisten ulkonäköä. Hän kertoi, kenellä on liian lyhyet jalat muuhun ruumiiseen verrattuna. Paras ystäväni sai aina kuulla notkoselästään ja minä siitä, kun en osannut kävellä hienosti päkiän ensin lattialle laittaen.
Jumppatunnin jälkeen kyseinen opettaja meni tupakalle koulun pihalle. Tämä tapahtui 1970-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään. Olin hyvä kaikessa liikunnassa. Huomasin usein, ettei arkoja valittu pesiksessä helpolla joukkueisiin. Kun oli mun vuoro, valitsin ensimmäisinä ne joita huomasin kiusattavan. Olen vieläkin ylpeämpi siitä kuin liikkakympeistäni.
Minä yritin pesiksessä valita seisoskeluun aina sellaisen kohdan kentältä johon pallo tulisi kaikista epätodennäköisemmin. Se kovaa tuleva pallo pelotti niin paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä yritin pesiksessä valita seisoskeluun aina sellaisen kohdan kentältä johon pallo tulisi kaikista epätodennäköisemmin. Se kovaa tuleva pallo pelotti niin paljon
pystyn samaistumaan
Vierailija kirjoitti:
Erona liikunnan ja lukuaineiden välillä on esim. se, että vaikkapa matematiikan tai kielten kokeiden tuloksia ei ole koskaan laitettu kaikkien nähtäväksi koulun ilmoitustaululle. Eräässä koulussa jokasyksyisten yleisurheilukilpailujen tuloksista monistettiin jokaiseen kotiin vihkonen.
Lukuaineissa oppilailla on mahdollisuus saada tukiopetusta, erityisopetusta pienryhmässä tai jopa henkilökohtaisen opetussuunnitelman, jonka mukaan hänet arvioidaan. Näitä keinoja tuskin yleisesti käytetään liikunnan kohdalla.
Mielestäni vielä nykyisinkin liikunnassa keskitytään liikaa kilpailemiseen eikä liikunnanilon tuottamiseen. Jokainen voi vapaa-ajallaan harrastaa kilpaurheilua niin paljon kuin haluaa.
Myös lukuaineita voi harrastaa vapaa-ajalla. Jotenkin liikunnalla on erityinen asema tässä demonisoinnissa. Kai kyse on asenteesta.
En ole missään kuullut, että liikuntatuntien tuloksia listattaisiin mihinkään. Kilpailut on erikseen. Mutta kyllä meillä esimerkiksi yläasteella myös valtakunnallisten kokeiden tulokset pistettiin listana seinälle koko koulun pällisteltäväksi. Jostain syystä se tuntuu olevan ihan ok, ainakaan ei ole ihmeemmin valitusta kuulunut.
Ala-asteella minulla oli opettaja, jolla oli tapana sanoa aina kuka sai kokeesta parhaan numeron ja mikä se oli. Myös tunneilla neuvomiset, onnistumiset ja epäonnistumiset oli ihan julkisia, eikä missään piilossa. Siis niin liikunnassa kuin lukuaineissakin. Ja musiikissa, kuvaamataidossa ja kästiöissä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen kehärummun tahdissa lukiossa aloitimme kaikki nuorten naisten liikuntatunnit. Opettaja seisoi keskellä jumppasalia jakkupuvussaan korkokengissä tahtia lyöden ja arvosteli meidän nuorten naisten ulkonäköä. Hän kertoi, kenellä on liian lyhyet jalat muuhun ruumiiseen verrattuna. Paras ystäväni sai aina kuulla notkoselästään ja minä siitä, kun en osannut kävellä hienosti päkiän ensin lattialle laittaen.
Jumppatunnin jälkeen kyseinen opettaja meni tupakalle koulun pihalle. Tämä tapahtui 1970-luvulla.
Minut pakotettiin 80-luvun jälkipuoliskolla kouluun mennessäni kirjoittamaan oikealla kädellä. Kaikki mitä opettaja näkin minun vasemmalla kädellä kirjottavan, pyyhittiin pois. Oikeallä kädellä käsiala oli niin surkeaa, että tuli haukut. Kammo jäi äidinkieltä ja ainekirjoitusta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin omalle miehelle joitakin juttuja tästä ketjusta. Mies sanoi, että onneksi hänen liikunnanopettaja yläasteella ei ollut tuollainen. Itsekin tiedän tämän opettajan koska piti naisopettajan kanssa yläasteella ja lukiossa paritanssia ja toki lukiossa oli vanhojen tanssit. Se mies ei todellakaan ollut mikään oppilaita nöyryyttävä vaan kannustava ja opetti asioita. Itse en tanssissa meinannut oppia jotakin juttua ja tämä opettaja sitten tanssi tämän kohdan mun kanssa, että se menisi mulla paremmin tajuntaan kuin jonkun 15v. pojan tanssiparina. Olihan se ihan eri asia tanssia miehen kanssa joka osaa tanssia, siinä vain liitelin perässä.
Mieti mitä nuo koulun tanssitunnit on pojille. Koeta siinä viedä kun vasta opettelet koko asiaa eikä tanssipari ole sen parempi. Opettajan sanat "viejän vika, jos ei tanssi suju" on vieläkin muistissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan jotkut älyttömät telinevoimistelu-kuntotestit joita oli joka vuosi. Koskaan telinevoimistelua tai edes sitä voimaa jota noihin olisi tarvittu ei harjoiteltu eli lopputuloksena ne jotka osasi niin pärjäsi ja jotkut ei pärjänneet eikä opettajaa kiinnostanut pätkääkään antaa esim. ohjeita millä se olisi parantunut seuraavaksi vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan sen miten erilaista se oli tytöille ja pojille. Me pojat pelattiin aina samoja pallopelejä (futista, pesistä, korista) kun tytöt kävi kokeilemassa melomista ja surffausta yms. Oli toki heilläkin välillä pallopelejä, mutta paljon vähemmän.
Aivan. Itselläni on jäänyt liikuntaa kohtaa tosi kova kammo, vaikka nyt viisikymppisenä sitä oikein ihmettelee, että miksi en nuorempana ryhtynyt liikkumaan, omaksi iloksi ja oman kunnon takia. En vaan kyennyt koululiikunnan jäljiltä mihinkään liikuntaa muistuttavaankaan. Muistan sen helpotuksen, kun viimeinen tunti oli ohi. Ajattelin, että en kyllä vapaaehtoisesti liiku enää koskaan.
Joka tapauksessa, olin neljänneltä luokalta ylioppilaaksi asti yhden ja saman liikunnanopettajan opetuksessa. Viimeisenä vuonna jo hyvin lähellä eläkeikää oleva, vähän vatsakas mies.
Liikuntaohjelma: syksyllä pari kertaa uimassa, sitten futista, välikaudella korista, talvella jääkiekko, välikaudella koris, keväällä pesis. Cooper juostiin varmaan keväällä? Eli yleisurheiluakin oli. Tällä systeemillä mentiin toisin sanoen 9 vuotta. Joskus ehkä lukion ekalla tai tokalla luokalla käytiin pari kertaa keilaamassa siinä kohti missä olisi normaalisti ollut korista ja kerran tai kaksi pelaamassa squashia, jälleen siinä kohdassa kuin olisi normaalisti ollut korista. Liittyiköhän tämä siihen, että lukiossa sai olla maksullisiakin asioita tarjolla.
Opetusmetodi: Ne osaa jotka osaa. Kaikki tuntevat kyllä kaikkien näiden lajien säännöt, joten ei kun jakamaan joukkueet ja sitten pelaamaan. Maikka itse meni usein autoonsa kuuntelemaan radiota ja talvella lämmittelemään. Kömpelö ja epäurheilullinen oppilas kuten minä ei vaan pystynyt virittymään tällaiseen toimintaan.
Itselläni liikuntanumero oli 7 kaikki nämä vuodet. Kutosta se ei varmaan viitsinyt antaa, koska olin käytännössä aina paikalla. Kasi taas olisi ollut liikaa, ymmärrän sen itsekin. Kymppi oli hänen mukaansa varattu "maailman parhaalle" = MM-tason suorittajalle.
Mutta lainaamaani viestiin palatakseni. Meillä oli sama homma: tytöillä oli vaikka mitä ihmelajeja kokeiltavaksi, ilmeisesti ajatuksella että jokaisella löytyisi joku laji josta tykkää.
Tässä näkee hyvin sen, että kun viran on saanut ei ole pelkoa irtisanomisesta oli työn jälki mitä hyvänsä. Joillain opettajilla on kova motivaatio kehittyä ja opettaa oikeasti parhaansa mukaan. Sitten on niitä, jotka ovat vain töissä siellä. Ihan sama on muissa ammateissa. Voisikohan virat olla määräaikaisia? Tai sitten muuten vaan olla vähän parempaa seurantaa siitä mikä on työn laatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa kouluaineissa mitataan tuloksia ja kilpaillaan. Miksi juuri liikunnassa se on pahasta?
Eihän muissa aineissa kilpailla siitä, kuka tekee kokeen nopeimmin valmiiksi.
Eihän liikunnassa kilpailla siitä kuka muistaa vuosiluvut oikein.
Yläasteen uimahallissa käynnit ja kun joutui olemaan alasti muiden poikien edessä suihkussa ja pukuhuoneella. Minulla oli ilmeisesti isoimpi penis kun kenelläkään muulla ja minua kiusattiin sen vuoksi. Myös tytöt saivat tietää asiasta ja kiusasivat hekin minua esim. huutelemalla, että näyttäisin heillekin sen "jättikokoisen kaluni".
Kaikki sellainen, missä muut tuijottavat toisen suoritusta. Olin kiinnostunut kokemaan monia juttuja, mutta koska olin kömpelö, tuli näistä tilanteista vaan yleisiä naureskeluhetkiä joiden kohteena olin.
Kiltti mies 39v kirjoitti:
Yläasteen uimahallissa käynnit ja kun joutui olemaan alasti muiden poikien edessä suihkussa ja pukuhuoneella. Minulla oli ilmeisesti isoimpi penis kun kenelläkään muulla ja minua kiusattiin sen vuoksi. Myös tytöt saivat tietää asiasta ja kiusasivat hekin minua esim. huutelemalla, että näyttäisin heillekin sen "jättikokoisen kaluni".
Tai sitten se oli sarkasmia kun asia oli juuri päinvastoin. Lapset on julmia.
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies 39v kirjoitti:
Yläasteen uimahallissa käynnit ja kun joutui olemaan alasti muiden poikien edessä suihkussa ja pukuhuoneella. Minulla oli ilmeisesti isoimpi penis kun kenelläkään muulla ja minua kiusattiin sen vuoksi. Myös tytöt saivat tietää asiasta ja kiusasivat hekin minua esim. huutelemalla, että näyttäisin heillekin sen "jättikokoisen kaluni".
Tai sitten se oli sarkasmia kun asia oli juuri päinvastoin. Lapset on julmia.
Älä nyt särje kiltin miehen illuusiota tai fantasiaa.
Sama juttu. Vihasin lipsuvia suksia. 30v tauko hiihdossa. Nyt päälle 50v ostin juuri uudet ja kunnolliset
karvapohjasukset. Oli niin lyhyt talvi, että testilenkki 6km jäi ainoaksi. Sukset toimi hyvin suojakelillä.
En kadu hankintaani. Seuraavaa talvea kelpaa odotella.
Kerroin omalle miehelle joitakin juttuja tästä ketjusta. Mies sanoi, että onneksi hänen liikunnanopettaja yläasteella ei ollut tuollainen. Itsekin tiedän tämän opettajan koska piti naisopettajan kanssa yläasteella ja lukiossa paritanssia ja toki lukiossa oli vanhojen tanssit. Se mies ei todellakaan ollut mikään oppilaita nöyryyttävä vaan kannustava ja opetti asioita. Itse en tanssissa meinannut oppia jotakin juttua ja tämä opettaja sitten tanssi tämän kohdan mun kanssa, että se menisi mulla paremmin tajuntaan kuin jonkun 15v. pojan tanssiparina. Olihan se ihan eri asia tanssia miehen kanssa joka osaa tanssia, siinä vain liitelin perässä.