Lue keskustelun säännöt.
Pukeudutaanko teillä kotona kunnon vaatteisiin?
Olen jotenkin tämän koronavuoden aikana havahtunut siihen, että minä ja mies ollaan kotona aina ihan kammottavissa vaatteissa. Kun tulen ihmisten ilmoilta kotiin, viskaan välittömästi asialliset vaatteet hiiteen ja vaihdan vanuttuneisiin sortseihin ja t-paitaan ja hengailen kotona avojaloin ja ilman rintsikoita ja tukka jollain epämääräisellä tötteröllä, kunhan on vain pois silmiltä. Mies niin ikään käyttää vanhoja nuhjuuntuneita verkkareita ja kollaripaitoja. En nyt edes tarkoita mitään söpöjä siistejä oloasuja vaan välillä oikeastikin aika karseita kauhtanoita. Juuri eilen jotenkin havahduin vilkaisemaan meitä molempia ja aloin nauraa kun retkotettiin tamineissamme katselemassa telkkaria kuin mitkäkin kaksi puliveivaria. Jos joku yllättäen koputtaisi ovelle, menisi varmaan puoli tuntia että saisin itseni harottua sellaiseen järjestykseen, että kehtaisi avata oven. Tänäänkin on tullut tehtyä koko päivä etätöitä miehen telttamaisen isossa t-paidassa :D
Uskokaa tai älkää, emme ole mitään hampuuseja, vaan kodin ulkopuolella itse asiassa varsin huoliteltuja ja tykätään molemmat pukeutua hyvin ja laadukkaisiin vaatteisiin.
Puetaanko teidän perheessä joka päivä kunnon vaatteet päälle? Olen joskus yrittänyt lanseerata meillekin sellaista kulttuuria, mutta tuntuu todella epämukavalta yrittää rentoutua sohvalla ihka oikeissa housuissa. Saumat kiristää ja puristaa ja vaatteet "tuntuu" päällä ihan liikaa. Yleensä luovutan nopeasti ja vapauden tunne onkin suunnaton kun saan kiskaista päälleni rumimman ja mukavimman kaapuni.
Ja ennen kuin joku ehtii paikalle marmattamaan, niin täsmennän vielä että mikään eksistentiaalinen kriisi tässä ei ole kyseessä vaan ihan huumorilla mietin asiaa :D
Kommentit (702)
Itselläni on useimmiten kotona päällä alusvaatteet, t-paita ja velour-oloasu (vetoketjullinen hupullinen takki + housut), ostin tuota samaa asua useamman värisenä kun on niin mukava pitää päällä. Komeuden kruunaa vielä villasukat. Miehellä on yleensä päällä t-paita ja pyjamashortsit jotka vaihtaa collegehousuihin jos joku ulkopuolinen ilmoittaa olevansa tulossa käymään. Kaikki vaatteet on siistejä ja ehjiä, huoletta voi mennä ovelle jos ovikello soi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona aina joustavat, mukavat, lämpimät ja ehdottomasti puhtaat ja väreiltään mätsäävät kuteet. Käytän myös korviksia aina. Kodin ulkopuolella sama juttu, mut joustavuudesta joudun tinkimään ajoittain.
Me molemmat pukeudumme siististi kotonakin. Minulla on paljon kivoja viskoosimekkoja ja talvella neulemekkoja, joita käytän, kesällä usein golf-kaupasta ostettuja mekkoja, tai hame ja hihaton, kauluksellinen paita. Miehellä on useinmiten talviaikaan farkut ja rento kauluspaita tai piké-paita, kesällä farkut vaihtuvat shortseihin.
TUNIKA ja legginsit syksyllä ja keväällä.
Kesämekko kesällä.
Villamekko poolokauluksella, villasukkikset ja villasukat talvella.
Puuvillainen neuletakki tai villatakki lisäksi tarvittaessa.
Mukava, että on kotonakin kivannäköistä päällä.
Suoraan kysymykseen suora vastaus. Ei pukeuduta. Pääasia on että ovat lämpimät, kiristämättömät ja mukavat. Mitä vanhemmiksi tullaan sitä vaatimattomimmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona pukeudun siististi mutta mukavasti. Kivan näköiset vaatteet piristävät aina kun vilkaisee peilistä. En todellakaan käytä farkkuja kotona
On mulla aina kalukukkaro. Arkisin suojavarinen eli keltainen, sunnuntaisin se mikä vastaa kirkkovuoden väriä, jouluisin punainen. Juhannus joko vapaavalintainen tai ilman. Siksi se kukkaro kun muuten tuo kalu läpsyy häiritsevästi tai voi erehtyä verisesti HK:n Sinistä viipaloidessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvostan itseäni sen verran, että ansaitsen ehjät ja siistit vaatteet. Pukisitko lapsesi rikkinäisiin vaatteisiin? Jos et, niin miksi puet itsesi sellaisiin?
On terapeuttista tulla kotiin, heivata rintsikat ja vaihtaa muutenkin kotivaatteisiin, eli rentoihin verkkareihin/joogahousuihin, löysään pitkähihaiseen ja laittaa tukka niin tai näin, kunhan on pois kasvoilta. Ei mitään Insta-tavaraa siis. Koti on paikka, jossa on oikeus rentoutua ja tällä tavoin itse rentoudun.
Myös hygienian takia on fiksua vaihtaa esim. työvaatteet, jotka päällä istun julkisissa ja kohtaan työssäni paljon kipeitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyisin kotiin tullessa pitkähihaiset vaihtuu t-paitaan. Kämpässä on usein niin lämmin (vanha kerrostalo joka sitoo kaiken lämmön) ettei pysty hikoilemaan samoissa vaatteissa mitä sitten ulkona ja töissä tarvitsee tarjetakseen. Erillisiä kotivaatteita en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Jotkut lököttävät colleget tai trikoot eivät ole yhtään sen mukavammat kuin asialliset puuvilla/pellavahousut tai siistit farkut joita töissä tulee käytettyä.
Pukeudun mukavuuden haluisesti, mutta siististi kotona ja kodin ulkopuolella.
Kyllä minusta on mukavuudessa massiivinen ero collegehousujen ja puuvilla/pellavahousujen/farkkujen välillä. Ahdistaa ajatuskin että pitäisi kotona pitää farkkuja.
Mieltymys kysymys. Suurin osa urheiluvaatteista on omalle iholle epämiellyttäviä keinokuituja täynnä. Istuvuudeltaan nykymuodin mukaiset hieman löysempi lahkeiset laadukkaat housut ja farkut ovat järjettömän mukavat moniin urheiluvaatteisiin verrattuna, ei tee edes mieli vaihtaa pois kuin vain silloin jos pitää vältellä likaantumista tai hajoamista tai käydä lenkillä/salilla. Jos jotkut vaatteet olisivat kotona epämukavat, sitä ne olisi töissä ja ihmisten ilmoillakin, eli jättäisin kokonaan hankkimatta.
Farkkujen käyttöä vähensin kokonaan kun rupesivat kulumaan haaruksista puhki niin nopsaa, siinä mielessä myönnän että joitain vaatteita olisi järkevämpää säästelevämmin käyttää kotoillessa. Mukavat ne silti ovat kun vaan löytää itselle hyvin istuvan mallin ja koon eikä turhaa änkeä kokoa liian pieniin Prisman pillistretseihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käytä oikein ikinä missään muita housuja kuin reisitaskuhousuja koska ne on maailman kätevimmät, ja viihdyn vahvassa meikissä ja meikkaankin myös yksin kotona ollessani ihan itseäni varten. :D Asun yksin
Onko lapsiperheissä niin, että aikuiset eivät tarvitse ruokaa, vaatteita, kenkiä, hygieniatarvikkeita, harrastuksia vaan kaikki menevät lapsille?
Kun yksinelävien aikuisten kohdalla ajatellaan, että aikuinen ei tarvitse ruokaa, vaatteita, kenkiä, harrastuksia niin luulisi, että myöskään lapsiperheissä aikuiset eivät tarvitse yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan itseäni sen verran, että ansaitsen ehjät ja siistit vaatteet. Pukisitko lapsesi rikkinäisiin vaatteisiin? Jos et, niin miksi puet itsesi sellaisiin?
On terapeuttista tulla kotiin, heivata rintsikat ja vaihtaa muutenkin kotivaatteisiin, eli rentoihin verkkareihin/joogahousuihin, löysään pitkähihaiseen ja laittaa tukka niin tai näin, kunhan on pois kasvoilta. Ei mitään Insta-tavaraa siis. Koti on paikka, jossa on oikeus rentoutua ja tällä tavoin itse rentoudun.
Myös hygienian takia on fiksua vaihtaa esim. työvaatteet, jotka päällä istun julkisissa ja kohtaan työssäni paljon kipeitä ihmisiä.
Niin? Tuoko rikkinäisyys ja epäsiisteys vaatteisiin jotain lisäarvoa? Minäkin käytän kotona eri vaatteita kuin töissä, mutta ne kotivaatteetkin on siistejä ja ehjiä.
Käytän kotona loppuun ne t-paidat, joita ei enää kehtaa muuten laittaa päälle. Minulla on aina ollut erikseen kotivaatteet ja kodin ulkopuolella käytettävät vaatteet, koska en halua jälkimmäisiin kissankarvaa. Kissa saa tulla syliin tiputtelemaan karvojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin köyhä, että minun on pakko tehdä noin. Kotona vanhoissa, kuluneissa vaatteissa, että ne kaksi siistiä vaatekertaa, mitkä minulla on, eivät kulu turhaan. Kyllä, ostaisin kirppareilta, mutta minun kokoisiani vaatteita siellä ei koskaan ole.
Niin se on. Kirpparilla on enimmäkseen isoja xxl kokoja eikä normaali ihmiselle sopivia kokoja juuri lainkaan. Ehkä se on vain niin, että kirpputorit ovat enemmän sellainen lihavien ihmisten juttu?
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsiperheissä niin, että aikuiset eivät tarvitse ruokaa, vaatteita, kenkiä, hygieniatarvikkeita, harrastuksia vaan kaikki menevät lapsille?
Kun yksinelävien aikuisten kohdalla ajatellaan, että aikuinen ei tarvitse ruokaa, vaatteita, kenkiä, harrastuksia niin luulisi, että myöskään lapsiperheissä aikuiset eivät tarvitse yhtään mitään.
Eiköhän ne lapsiperheet kuitenkin ole varakkaampia ihmisiä kun heillä on varallisuutta jopa tehdä niitä lapsiakin? Köyhemmillä kun ei ole varaa välttämättä edes kissaan ja sen ylläpitoon. Huomaahan sen lapsiperheiden hyvinvoinnin jo siitä,että painonsa puolesta pieni paasto voisi tehdä hyvääkin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan itseäni sen verran, että ansaitsen ehjät ja siistit vaatteet. Pukisitko lapsesi rikkinäisiin vaatteisiin? Jos et, niin miksi puet itsesi sellaisiin?
On terapeuttista tulla kotiin, heivata rintsikat ja vaihtaa muutenkin kotivaatteisiin, eli rentoihin verkkareihin/joogahousuihin, löysään pitkähihaiseen ja laittaa tukka niin tai näin, kunhan on pois kasvoilta. Ei mitään Insta-tavaraa siis. Koti on paikka, jossa on oikeus rentoutua ja tällä tavoin itse rentoudun.
Myös hygienian takia on fiksua vaihtaa esim. työvaatteet, jotka päällä istun julkisissa ja kohtaan työssäni paljon kipeitä ihmisiä.
Niin? Tuoko rikkinäisyys ja epäsiisteys vaatteisiin jotain lisäarvoa? Minäkin käytän kotona eri vaatteita kuin töissä, mutta ne kotivaatteetkin on siistejä ja ehjiä.
En minä sentään Uuno Turhapurolta näytä, vaikka rennosti pukeudunkin. Saati haise pahalta. :D
En kuitenkaan koe tarpeelliseksi olla kotioloissa ykköset päällä. Jos tunnet olosi paremmaksi niin, ei se ole minulta pois eikä toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan itseäni sen verran, että ansaitsen ehjät ja siistit vaatteet. Pukisitko lapsesi rikkinäisiin vaatteisiin? Jos et, niin miksi puet itsesi sellaisiin?
On terapeuttista tulla kotiin, heivata rintsikat ja vaihtaa muutenkin kotivaatteisiin, eli rentoihin verkkareihin/joogahousuihin, löysään pitkähihaiseen ja laittaa tukka niin tai näin, kunhan on pois kasvoilta. Ei mitään Insta-tavaraa siis. Koti on paikka, jossa on oikeus rentoutua ja tällä tavoin itse rentoudun.
Myös hygienian takia on fiksua vaihtaa esim. työvaatteet, jotka päällä istun julkisissa ja kohtaan työssäni paljon kipeitä ihmisiä.
Niin? Tuoko rikkinäisyys ja epäsiisteys vaatteisiin jotain lisäarvoa? Minäkin käytän kotona eri vaatteita kuin töissä, mutta ne kotivaatteetkin on siistejä ja ehjiä.
En minä sentään Uuno Turhapurolta näytä, vaikka rennosti pukeudunkin. Saati haise pahalta. :D
En kuitenkaan koe tarpeelliseksi olla kotioloissa ykköset päällä. Jos tunnet olosi paremmaksi niin, ei se ole minulta pois eikä toisinpäin.
Katsoitko edes mihin kommentoit? Kukaan ei puhunut "ykkösistä" mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsiperheissä niin, että aikuiset eivät tarvitse ruokaa, vaatteita, kenkiä, hygieniatarvikkeita, harrastuksia vaan kaikki menevät lapsille?
Kun yksinelävien aikuisten kohdalla ajatellaan, että aikuinen ei tarvitse ruokaa, vaatteita, kenkiä, harrastuksia niin luulisi, että myöskään lapsiperheissä aikuiset eivät tarvitse yhtään mitään.
Eiköhän ne lapsiperheet kuitenkin ole varakkaampia ihmisiä kun heillä on varallisuutta jopa tehdä niitä lapsiakin? Köyhemmillä kun ei ole varaa välttämättä edes kissaan ja sen ylläpitoon. Huomaahan sen lapsiperheiden hyvinvoinnin jo siitä,että painonsa puolesta pieni paasto voisi tehdä hyvääkin välillä.
Tienaan 2200 e/kk ja minulla on lapsi. En koe itseäni varakkaaksi, mutta lapsellani on hyvä elämä. :)
Käytän kotona täsmälleen samoja vaatteita kuin töissä: farkkuja tai suoria housuja, kauluspaitaa ja pikkutakkia. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kotona pitäisi käyttää jotain "oloasua". Kokisin oloni epämukavaksi sellaisessa.
Kyllä minusta on mukavuudessa massiivinen ero collegehousujen ja puuvilla/pellavahousujen/farkkujen välillä. Ahdistaa ajatuskin että pitäisi kotona pitää farkkuja.